Siitä se ajatus sitten lähti. Törmäsin marketissa tällaiseen pakkaukseen ja pakkohan oli se ottaa testiin, josko siitä jotain passelia evästä tenavien hiihtoloman kunniaksi touhuaisi.
Aikani tuumittuani päätin tehdä jauhelihatäytteen, sillä sehän on aika usein se varmin. Jauhelihaa oli 800 g ja maustoin sen hyvin perustyylillä.
valkosipulimurskaa
sipulia
tomaattipyrettä
lihaliemikuutio
mustapippuri
Provencen yrttimausteseos
Herbamarea
paprikajauhetta
Tein myös kylmän kermaviilikastikkeen
2 purkkia kermaviiliä
sitruunamehua
ripaus sokeria
ripaus suolaa
sitruunapippuria
sinappia
Ennen ohutleipien täyttämistä laitoin esiin myös muut täytteet eli tomaattisiivuja, kurkkusiivuja ja salaattia. Ja ei kun iso pannu esiin ja paistamaan.
Kuvassa tomaattikammoisen versio
Voitelin leivän toisen puoliskon valkosipulituorejuustolla, toiselle puoliskolle levitin alle juustoraastetta ja sen päälle jauhelihaa. Annoin kuumeta pannulla, täytin lisukkeilla ja taitoin. Todellakin maistui!
Meillä on joulupöytään kuulunut perinteisesti kinkun lisäksi valkosipulilihakastike, joka on tehty naudan paistilihasta hitaasti hauduttamalla. Tämäpä perinne nyt sitten sai hieman uuden suunnan, koska niin. Ne hirvipihvit uunissa.
Hirveä ei pakkasessa ollut riittävästi, mutta peuraahan sieltä vielä löytyi lisukkeeksi joten näillä mentiin.
Hirven ja peuran lihoja (paistia, pihviä, kastikelihaa) n. pari kiloa
Santa Maria roasted carlic and pepper useampi pyöräytys
neljä teelusikallista suolaa
pari-kolmekymmentä maustepippuria
7 laakerinlehteä
noin ruokalusikallinen kuivattua rosmariinia
200g sipulikuutioita pakastimesta
4 isoa valkosipulin kynttä
tölkki olutta, tällä kertaa saksalaista
vettä niin että lihat pysyy nesteen alla uunissa
tölkki ranskankermaa
(suurukseksi kermaa ja maissijauhoja)
Leikkasin lihat krouvin kokoisiksi paloiksi ja annoin hetken olla huoneenlämmössä ennen kuin otin niihin värin pintaan pannulla. Huom, paistoin muutaman palan kerralla pannulla ihan aidossa voissa, nam. Huuhtelin pannun runsaalla vedellä ja kaadoin huuhdeliemen uunipataan lihojen päälle.
Pyöräytin myllystä reippaasti santa mariaa, ripottelin suolat päälle, mustapippurit nakoin mukaan samoin kuin laakerin lehdet. Tölkki olutta, rosmariinia, purkki ranskankermaa ja vettä niin että lihat peittyi kokonaan. Kansi päälle, uuniin lämpöä 150 astetta ja ei kun odottelemaan. Muutaman kerran paiston aikana lisäsin vielä vettä pataan.
Kun liha oli niin mureaa, että hajosi jo lusikallakin tein vielä tyttären toiveesta suuruksen liemeen. Noin desiin kermaa sekoittelin pari-kolme ruokalusikallista maissijauhoja ja sekoitin hetken lusikalla niin että liemi oli ihanan paksuhkoa ja tasaista.
Tätä sitten pitäisi ilmeisesti jatkossakin tehdä jouluisin. En kyllä pidä pahana ajatuksena. Nam!
Ja sieltä se tuli, kommentti mieheltä. ”Aivan sairaan hyvää”. Olen aiemmin tehnyt monesti vuosia vuosia sitten hirvipaistia, mutta nyt pääsin ensimmäisen kerran ikinä tekemään hirvipihvejä.
Yksi ihanista varapoikasistani täytti tänä syksynä 18 ja pääsi ensimmäistä kertaa hirvimetsälle. Aiemmin repertuaarissa oli peurat ja muut metsän elävät, mutta nyt. Hirvi. Onnekkaana sain pojalta pakastettuja pihvejä pussin ja pakkohan se oli sitten yrittää.
Nämä pihvit oli helpot, kätevät ja ihanat tehdä. Ohjeen saat tässä jos tahdot myös kokeilla.
9 pihviä (koot oli perus, paksuus 1cm-2cm)
Santa Maria roasted carlic and pepper useampi pyöräytys
pari-kolme teelusikallista suolaa
parikymmentä maustepippuria
5 laakerinlehteä
noin ruokalusikallinen kuivattua rosmariinia
200g sipulikuutioita pakastimesta
4 isoa valkosipulin kynttä
puoli tölkkiä olutta, ihan perusKarhua
vettä niin että lihat pysyy nesteen alla uunissa
tölkki ranskankermaa
Annoin lihan sulaa jääkaapissa, otin aamulla huoneenlämpöön tunniksi ennen paistoa. Kuivailin pinnan talouspaperilla ja paistoin pintaan kummallekin puolelle värin padassa muutamassa erässä.
Nostin kaikki lihat takaisin pataan, pyöräytin useamman pyöräytyksen myllystä makua päälle. Kippasin kuumaan pataan puolisen tölkkiä olutta ja päälle vettä niin, että lihat peittyi. Pussi sipulikuutioita niskaan, sen päälle valkosipulikynnet murskeena ja vielä laakerinlehdet ja pippurit.
Suolaa pari teelusikallista, purkki ranskankermaa ja koko komeus uuniin 150 astetta kiertoilmalla. Parin tunnin kuluttua lisäsin vettä niin että lihat oli jälleen nesteen alla, heitin teelusikallisen lisää suolaa ja annoin olla.
Paistoaika kaikkineen uunissa oli noin 3 tuntia. Seuraksi perunamuusia. Aivan jäätävän hyvää!
Tuli sitä coleslawta touhuttua nyhtöhamppareihin ja kappas, kaupasta lähti mukaan kaikista pienin keräkaali minkä löysin mutta kas, 2,5 kiloinen sekin. Kaipa siitä olisi vain puolikkaankin saanut, jos olisi nähnyt vaivan ja asiaa kysynyt mutta enpä nähnyt ja niin olinkin hieman mietteissäni siinä kotosalla käytettyäni n. kilon kaalista coleslawiin.
Tarjosin toista puolikasta kaalista naapurillekin, mutta tuolla ei sille käyttöä ollut joten asettelin kaalin sievästi jääkaappiin odottamaan joko a.passelia käyttötarkoitusta tai b.roskikseen päätymistä. Ja sitten se idea tuli, eilen illalla. Herranen aika, onhan minulla ihan uusi upea patakin, tuumin mielessäni ennen maate menoa.
Kaaliruoat on aina maistuneet itselleni, mutta kukaan muu niitä ei tässä talossa syö. Paitsi yksi isommista lapsista, mutta tuollekin ainoa kaaliruoka on kaalikääryle. Omassa muistissa sen sijaan on hyvin se, kuinka ihanan maukasta olikaan äidin tekemä kaalipata. Joten kokeilemaan.
Pilkoin reilun kilon kaalia suikaleiksi ja otin niihin väriä pannulla. Samalla otin väriä ja pehmeyttä sipulikuutioihin, jotka olin kaivanut pakastimesta. Värin ollessa itselle mieluinen kippasin kaalisuikaleet sipuleineen päivineen muovikippoon odottamaan, että sain jauhelihan ruskistettua.
Jauhelihan ruskistuttua heitin sen sekaan ensin lihaliemikuution ja sen jälkeen puolisen desiä puuroriisiä. Kippasin perään pari desiä vettä, hieman valkosipulia, meiramia ja mustapippuria sekä puolisentoista teelusikallista suolaa. Asettelin koko komeuden päälle kaali-sipuliseoksen kiposta ja sievästi leikatut porkkanat. Viime silaukseksi kaadoin koko komeuden päälle vielä vedellä lanttaamaani siirappia (oli päässyt aika jäykäksi mokoma kun korkki oli huonosti kiinni).
Säädin hellan passelin pienelle teholle, laitoin kannen päälle ja annoin olla. Välillä kävin sekoittelemassa, lisäilin nestettäkin hieman ja makustelin. Ja lisämaustoin, kerran jos toisenkin uudella lempparimausteellani, SantaMarian roasted garlic-and-pepperillä.
n. kilo keräkaalia
700 g sikanautajauhelihaa
200 g sipulikuutioita
1 lihaliemikuutio
0,5 dl puuroriisiä
pari desiä vettä
1,5 tl suolaa
mustapippuria
valkosipulia
meiramia
siirappia
erinäisiä pyöräytyksiä kerran jos toisenkin Santa Maria roasted garlic-pepper-myllystä
Kuulun kuppikuntaan, jonka mielestä kaali saa olla vaikka kuinka ja pitkään hautunutta, vaikka sitten ylikypääkin. Niinpä haudutin pari tuntia, sillä se maku. Taivaallinen!
Ai elämä ja nautinto!
Kotona tätä syötiin perunoiden kanssa, ja turautinpa itse aina vielä ketsuppiakin päälle, mutta tällä ikää tämä menee jo ihan näin ilman mitään lisäkrumeluureja. Nam.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että veihän se mukanaan. Ohje, jonka ilmeisesti suunnilleen koko Suomi on tiennyt jo aikaa sitten, mutta itselle se osui silmiin ensimmäistä kertaa vasta muutama viikko sitten. Uunifetapasta.
Koska meidän torpassa a. pidetään pastasta ja b. monen osalta rakastetaan fetaa, niin pakkohan sitä oli kokeilla. Ja tietystikin tässä kävi vielä perinteisesti, että pakkohan sitä ihan alkuperäistä, Liemessä-blogin Jennin, ohjetta oli hieman muokkailla vielä lisää.
Tärkeintä tässä pastassa on kolme eri asiaa. A. PASTA. Sen pitää olla HYVÄLAATUISTA ja näin ollen suosittelen ehdottomasti tuorepastaa, itse käytin alkuperäisen ohjeen mukaista Rummoa. Ihan jäätävä ero siihen pussispagettiin, olkoon se kuinka hyvää tahansa.
Kohta B. FETA. Sen pitää olla AITOA ja OIKEAA fetaa, ei mitään kumista salaattijuustoa. Siis fetaa. Aitoa. Kohta C, OLIIVIÖLJY. Ja ennen kaikkea sen määrä. Itseltä taisi turahtaa uunivuokaan hyvinkin desin verran sitä, eikä se ollut yhtään liikaa.
Aineslista on simppeli;
250 g pastaa (tosiaan, Rummoa käytin kuten Jennikin)
200 g fetaa (outo etiäinen, satuin ihan säkällä ostamaan samaa kuin Jenni, eli Pirkan parhaat)
reippaasti kirsikkatomaatteja, itse käytin melkein kilon terttutomaatteja
mustapippuria
suolaa
valkosipulia
Ohje on simppeli. Kippaa uunivuoan pohjalle oliiviöljyä, ei välttämättä koko määrää, mutta niin että sitä siellä on. Nosta keskelle fetapala. Jos käytät valkosipulia, ei ole pakko, mutta minä käytin ja jätin Jennin ohjeen chilin pois, kaivele sekin esiin, kuori mieluisesi määrä (minulla kolme isoa kynttä) ja joko a. halkaise ne ja heitä halkaistuna joukkoon tai b. murskaa.
Nako fetakimpaleen ympärille tomaatteja, jos haluat voit laitella ihan terttuineen kunhan muistat poistaa terttuosat ennen tarjoilua, tai kuten minä ja irrotella ne tertuista vuokaan laittaessa.
Kippaa tomaattien päälle loput öljymäärästä, ripottele niiden pinnalle vielä suolaa ja mustapippurirouhetta. Suoraan myllystähän se olisi parasta, mutta eipä ole pippurimylly vieläkään meille eksynyt, joten ihan vaan purkista nakoin.
Aseta koko komeus uunin keskitasolle 200 asteeseen, 180 astetta riittää kiertoilmassa. Anna muhia ja poreilla parikymmentä minuuttia. Tämän jälkeen voitkin ottaa ja nostaa uunivuoan uunin ylimmälle tasolle, viritellä parikymmentä astetta lisää lämpöä ja laittaa vielä grillivastuksenkin päälle. Samalla voit laittaa pastaveden kuumenemaan, muista lisätä siihen reippaasti suolaa.
Anna uunivuoan hengailla uunissa vielä kymmenkunta minuuttia, feta ja tomaatit saa saada väriä pintaansa. Kypsennä sillä aikaa pasta ohjeen mukaan, Rummolle riitti kolme minuuttia. Ota uunivuoka pois uunista kun väri on hyvä, valuta pastasta vesi pois ja riko fetan rakennetta uunivuoassa vaikkapa kauhalla.
Kippaa koko uunivuoan sisältö takaisin kattilaan siirretyn pastan joukkoon, toki jos se mahtuu uunivuokaan jossa feta on niin voi sen sinnekin nakata. Sekoittele. Syö. Älä kuole. Hillitse määrää, itse söin itseni ähkytilaan.
Lisukkeeksi paistoin naudan jauhelihaa jonka maustoin ainoastaan valkosipulilla ja pojan herkkumausteella, herbamarelle. Ja johan oli hyvää!
Yllättävintä tässä sapuskassa oli se, että aika usein epäluuloiset poika 13vee ja tytär 20vee veti sapuskaa kuin heikkopäiset. Poika vihaa (!!!) fetaa ja tytär taas vihaa (!!!!!!) tomaatteja yli kaiken. Mitään ei jäänyt kattilan pohjalle. Ei mitään!
Tai yhtä hyvin nimeksi kävisi vadelmapiirakka kymmenessä minuutissa, oli niin nopea tehdä ettei mitään rajaa. Eilen poimin ensimmäiset vadelmat tälle kesälle ja hitsiläinen sentään, pakkaseenhan ne heitin mutta mikäs. Pianko niitä siitä kaiveli.
Jääkaapissa sattui olemaan myös turkkilaista jogurttia pänikkä, joten päädyin kaivelemaan ohjeita joihin turkkilainen jogurtti passaisi. Suklaapossulta löytyi punaherukkapiirakan ohje, jossa oli käytetty kreikkalaista jogurttia joten päätin hyödyntää sitä.
Pohjan tein täysin Suklaapossun ohjeen mukaan, ainoa ero tosiaan se jogurtti ja järjestys jolla aineet kippoon laitoin. Täytteen määrää isonsin, sillä itselleni se on aina se ihan ykkösjuttu piirakassa. Vuokana käytin 28 cm alumiinikertakäyttövuokaa. Tässä siis ohje, kiitos Suklaapossu!
Pohja
3 dl vehnäjauhoja
1,5 dl perunajauhoja
1,25 dl sokeria
1,5 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1,25 dl juoksevaa margariinia
1,25 dl turkkilaista jogurttia
1 muna
Aivan loistava pohja, lusikalla sai hienosti aineet sekaisin
Sekoittelin ensin kuivat aineet keskenään kulhossa, sen jälkeen lisäsin kananmunan sekä muut aineet joukkoon ja sekoitin taikinan lusikalla tasaiseksi.
Kippasin taikinan vuokaan ja tasoittelin lusikalla, nostin hieman reunojakin ylös ja hyvinhän tuo kävi. Sen jälkeen tein täytteen.
Täyte
3 dl turkkilaista jogurttia
3 munaa
2 dl sokeria
3 tl vaniljasokeria
Täytteenkin sekoittelin tasaiseksi lusikalla. Yleensä olen laittanut marjat suoraan pohjan päälle ja vasta sitten kaatanut täytteen päälle, nyt tein tämän toisinpäin. Eli ensin täyte piirakkapohjan päälle ja päälle ripottelin puolisen litraa vadelmia.
Ja koko komeus uuniin!
Kymmenisen minuuttia siihen meni, vai mahtoiko mennä ihan sitäkään. Piirakka oli uunivalmiudessa. Kiertoilmauuniin laitoin lämmöksi n. 180 astetta ja asetin vuoan hieman keskitasoa alemmalle tasolle. Paistoaika noin 40 minuuttia, ja siinähän se sitten olikin. Aivan taivaallisen herkullista!
Yksi lasten herkkuruokalajeista on myös kanaviillokki. Kanaviillokki on tosin siitä hassu ruoka, että sitä ei useinkaan muista kun koettaa miettiä mitä ruoaksi laittaisi. Onneksi kokosimme muutama päivä sitten lasten kanssa listaa siitä, mitä kaikkea olisi kiva päästä syömään ja tämähän sille listalle päätyi yhtenä ruokana.
Ihan aito kanaviillokkihan tehdään ihan oikeasta kanasta tai jos sitä ei ole saatavilla niin vähintään kokonaisena kypsennetystä broilerista. No, minäpä oikaisen aina tässä kohtaa sillä kanan rintaleikkeet, luulliset, toimii mielestäni täydellisesti tässä ruoassa. Tällä kertaa kanapaketissa oli niin muhkeat leikkeet, että pakastin niistä puolet sen jälkeen kun olin ensin kypsentänyt ja riipinyt ne suikaleiksi.
Broilerin luulliset rintaleikkeet, kypsennä uunissa 200 asteessa n. tunnin ajan. Anna jäähtyä ja riivi suikaleiksi.
Viillokkikastike:
n. 8dl vettä
2 kanaliemikuutiota
3 tl curryjauhetta
(sitruunamehua)
2 dl kermaa
1,5 dl vehnäjauhoja
(suolaa)
Laita kattilaan vesi, kanaliemikuutiot ja curryjauhe. Anna kiehahtaa ja lisää joukkoon kerma-vehnäjauhosuurus ohuena nauhana. Lisää samalla sitruunanmehu, mikäli käytät sitä. Anna kiehua miedolla lämmöllä hetken aikaa. Lisää joukkoon riivityt kanasuikaleet, tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.
Tarjoile riisin, tai vaikka perunamuusin kanssa. Loistava ja helppotekoinen ruoka!
Yksi omista ja lasten suosikeista. Tällä kertaa tuli vain mutka matkaan kun joku, ei hajuakaan kuka, oli mitä ilmeisimmin käyttänyt samaa veistä tuorejuustolle kuin jollekin muulle ruoka-aineelle, ja kappas. Sehän oli homeessa. Korvailuksi meni siis, mutta kävi se näinkin.
4 eriväristä paprikaa
Halkaise, irrota siemenkota ja isoimmat pehmeät osat sisältä. Esikeitä suolalla maustetussa vedessä n. 5-10 minuuttia (nopeuttaa kypsymistä uunissa). Valuta hetki talouspaperin päällä ja asettele uunivuokaan.
Jauhelihatäyte
400 g jauhelihaa
sipulia oman maun mukaan
valkosipulimurskaa
1 lihaliemikuutio
tomaattipyrettä pari ruokalusikallista
ranskankermaa purkki
mozzarellaraastetta vajaa pussi
Paista jauheliha, lisää joukkoon sipuli ja anna hetki pehmetä. Lihaliemikuutio ja valkosipuli sekaan, samoin tomaattipyre ja hetki hämmentelyä niin että kuutio sulaa. Ranskankermapurkki ja mozzarellaraaste joukkoon, anna porista hetki miedolla lämmöllä.
Täytä paprikan puolikkaat jauhelihamössöllä n. puoliksi, jos laitat lisäksi fetaa. Jos et, voit täyttää suoraan täyteen. Painele fetakuutiot hieman jauhelihamössön sisään, lisää loput jauhelihatäytteet. Laita päälle joko juustoraastetta tai juustosiivuja.
Söpösti pilkottaa vielä fetat ennen lopullista täyttöä
Paista uunissa n. 200 asteessa (kiertoilmassa riittää hieman pienempikin lämpö) n. 20-30 minuuttia. Kypsyyden selvittää helposti painamalla haarukalla, jos paprika tuntuu vielä kovalta kannattaa antaa olla vielä jonkinaikaa.
Meillä nämä syödään ihan tällaisenaan ilman mitään lisäosia, ovat niin täyttäviä ja hyviä!
Muutaman reissupäivän jälkeen pää lyö aina hieman tyhjää siitä, että mitä tällä kertaa keittiössä väkertäisi. Pidimme lasten kanssa neuvoa, kirjasimme ylös useammankin sellaisen ruoan jota ei joko a. ole ihan hetkeen ollut tai b. olisi jonkun toivelistalla.
Tälle päivälle valikoitui listasta tonnikalatoastit, joita ei olekaan tehty aikoihin. Voileipägrilli on ihan kätevä laite, mutta kun sitä säilöö kaapin perällä niin kovin harvoin sitä tulee sitten käytettyäkin.
Alkuun tein täytteen ja tällä kertaa lisäsin siihen vielä punaista currytahnaakin. Tämä täyte on ajateltu sen mukaan, että siitä riittäisi hyvin neljälle ja jäisi kenties vielä tilkkanen jääkaappiinkin iltapalaleivän peitteeksi.
4 prk tonnikalapaloja vedessä
1 tl valkosipulimurskaa
puoli pussia sipulikuutioita/ 1 pieni sipuli pilkottuna
1 tl punaista currytahnaa
sitruunapippuria oman maun mukaan
2 prk ranskankermaa
Valutin veden tonnikaloista ja lisäsin mausteet joukkoon. Sekoittelin hyvin haarukalla, lisäsin ranskankermat ja tarkistin maun. Lisäsin vielä sitruunapippuria, sillä kaikki suolaisuus tulee oikeastaan siitä ja meillä sitruunapippuria rakastetaan mausteena.
Täyte sai maustua jääkaapissa pari tuntia ja sen jälkeen kokosin leivät. Pohjalle pikkuisen ketsuppia (ei pakollinen), tonnikalatäyte, tomaattia (meillä yhdelle lapselle ei, muille kyllä) ja juustoa. Tämän jälkeen voileipägrilliin ja ei kun ääntä kohti. Hyvää oli!
Lisätäytteinä meillä on aina salaattia, tomaattia, kuivattua sipulia ja sitruunapippuridippiä. Osa lapsista ottaa väliin vielä tuoretta kurkkua tai suolakurkkua, niin ja ketsuppiakin joku taitaa sinne turauttaa.
Itse en saa syötyä kuin yhden hampparin aterialla, mutta lasten mielestä nämä ovat niin herkkua että he syövät vaikka väkisin kaksi per ruokailu. Mikäs siinä.
Nojatuolin uumenista 