Omassa työssä kuormittavinta on ehdottomasti häly. Se jatkuva melu, joka on ajoittain kovempaa ja ajoittain hiljaisempaa. Pakoon sitä ei työmaalla pääse, ei oikeastaan mihinkään kolkkaan, jos ei sitten mene kylmälle vintille heilumaan tai vaihtoehtoisesti varastoon seisomaan, mutta kukapa nyt sellaiseen lähtee.

Tällä viikolla onkin ollut aivan ihanaa tulla joka päivä täysin tyhjään kotiin, ainoa joka on odottanut on ollut koiruus, jonka kanssa olemme kaksin ulkoilleet ja sen jälkeen olen touhunnut sisällä milloin mitäkin. Jos kohta tiivisteet on vaihdettu ja parit kaapit siivottu, niin nyt homma ulottui sitten jo ”lapsenlapsen” kammariin.

Kammariinhan kerääntyi kummasti kamaa alakerran remontin aikana, kaikki hyllyissä olleet kapineet kun tuli roudattua pahvilaatikoissa sinne. Itse emme juurikaan yläkerrassa käy, joten ihan ensimmäisenä työlistalla niiden tyhjentäminen ei ollut.

Kesälomalla ne oli tarkoitus sitten viimeinkin laitella paikoilleen, mutta sehän sitten, yllätys, jäi. Poissa silmistä, poissa mielestä ja ne harvat kerrat kun kapineet muistui mieleen niin tämähän totesi, että ihan liian kuuma, ei pysty.

Lapsenlapsi yöpyi kesällä muutaman yön, tuolloin laatikot tuli vain tuupittua pienemmälle alueelle kasaan, mutta mikään esteettinen näky se ei ollut. Syksylläkin lapsenlapsi on yökyläillyt, tuolloin purimme hänen kanssaan yhden laatikon mutta sitten oli jo muka olevinaan niin kiire kaikkeen muuhun, että enempään emme ehtineet.

Joululomalla lapsenlapsi oli sitten kipeänä, enkä minäkään näin ollen muistanut koko kammaria sinä aikana. Nyt se kummasti tupsahti taas mieleen kun päädyin sitä yläkerran kaappia siivoamaan ja totesin, että hemmetti niin. Tuokin odottaisi. Ja tuo akvaariokin, missä orkideat aiemmin vietti elämäänsä. Nythän kävi niin, että orkideat katosi olkkariremontin mukana, ne kun oli kaikki olleet jo hetken huonolla hoidolla ja sitä kautta totesin, että olkoon.

Joten työmaalta kotiuduttuani päädyin keittämään kahvit ja suuntaamaan yläkertaan. Nyt on neitosen kammari kunnossa, peti laiteltu vimpan päälle ja hyllyt järjestelty. Vielä olisi edessä mietintä siitä, pitäisikö huoneen telkkariin yhdistää pleikkari, niin että saisi sinne suoratoistopalvelut toimimaan. Katsoo nyt saako aikaiseksi.

Samalla kertaa tuli trimmattua akvaario kuosiin ja todettua että hittiläinen sentään. Kyllähän se orkideaharrastus on pakko elvyttää uudemman kerran, sillä keinoa tulisi ehkä hieman vietettyä itsekin aikaa yläkerrassa eikä aina kökötettyä vain alakerrassa. Vielä kun saisi yläkerran ompelupisteen parempaan kuosiin, siihen kun tuntuu aina kummasti kertyvän myös maailmanmatkaajan tietotekniikkakapineita.

Ensi viikolla en valitettavasti ehdi tehdä kotona oikeastaan mitään, päivät venyvät ylettömällä tyylillä koska niin. Joku idiootti on taas ilmoittanut itsensä erinäiseen määrään opiskelujuttuja, ne tietysti työajan ulkopuolella ja kas, jalkahoitohan vie sitten sen viikon ainoan ns vapaan iltapäivän. Kuinkahan älyttömän ja ylettömän väsynyt sitä tuleekaan ensi viikolla oltua aina kotiin ehtiessään.

Veikkaan että ihan hitokseen!