Kurkkusalaattiohje

Muutama päivä sitten törmäsin Facebookin kotiruokaryhmässä aivan älyttömän hyvältä vaikuttaneeseen kurkkusalaattiohjeeseen. Minä kun en erityisemmin piittaa mistään kruusailusta tai tuunailusta siinä kohtaa kun on kyseessä perinteiset herkut ja niihin luen kurkkusalaatinkin kuuluvan.

Alkuperäinen ohje oli ämpärilliselle ja ämpärillisenhän minäkin sitten päätin tehdä, etenkin kun ohjeen kommenteissa mainittiin kerran jos toisenkin, että sen voi säilöä lämmittämättömällä kuistilla vaikka läpi talven ja aina se on yhtä herkullista ja säilyvää, vaikka lämpötilat siellä vähän heittelisivätkin pakkaselta plussalle.

Joten niin. Töiden jälkeen suuntasin läheiseen markettiin hakeakseni tarvittavat ainekset. Avomaankurkkuja pusseihin latoessani ennätin hetken miettiä sitäkin, että näinköhän pitäisi ostaa uusi talousämpärikin samalla kertaa, mutta niinhän siitä kävi että muistikuvani väitti kivenkovaan talousämpärin kannen olevan keittiön kaapissa kun niitä alkukesästä raivasin.

Kotona ryhdyinkin samantien toimeen. Avomaankurkut lavuaariin pesuun, yleiskone silppuriosineen esiin ja talousämpäriä noutamaan. Niinpä niin… Eipä sitä hemmetin kantta sitten löytynytkään mistään, joten mitä hemmettiä. Onneksi kaapissa oli tupperin 7,5 litrainen kulho kansineen joten mikäs. Pienennetään sitten sen verran satsia, että sen saa siihen sopimaan.

Näin jälkikäteen blondiaivot sanoo, että 10-litraisesta kun vähennetään 7,5-litraiseen on syytä jakaa aineiden määrä neljällä ja kertoa saatu tulos kolmella. Siis näin jälkikäteen. Voin kertoa, että tupperin kippo tuli likipitäen ääriään myöten täyteen enkä todellakaan pystynyt sekoittelemaan aineksia siinä, vaan talousämpärissä. Toisaalta, menipä vielä paremmin sekaisin, kun kippasin ne sekoittelun jälkeen siihen tupperin kippoon.

Ohjekin olisi toki kiva, eikö? Tämä ohje on nyt sitten neljälle kilolle kurkkua, ei viidelle kuten alkuperäinen ohje.

4 kg avomaankurkkuja

2 kiloa sipulia

tillipuntti

Liemi:

0,8 l etikkaa

0,4 l vettä

16 dl sokeria (itse käytin hillosokeria, kuten ohjeen jakanutkin kertoi käyttäneensä)

4 rkl suolaa

Pese ja raasta avomaankurkut. Kuori ja raasta myös sipulit (YÄK, mikä homma ja mikä kirvely silmissä) ja silppua joukkoon tilli. Sekoittele ämpärissä hyvin sekaisin.

Kiehauta liemi ja kippaa se ämpäriin, sekoittele ja sulje kansi. Malta 3 päivää ja nauti. Epäilenpä, että meillä tuo määrä ei kauaa happane kipossa, siinä määrin hyvä lisuke se on vähän siihen sun tähän evääseen.

Ohjettahan voi varioida ja niin moni oli tehnytkin, oli lisätty paprikaa, todettiin sinapinsiementenkin siihen passaavaan samoin kuin valkosipulin ja niin edelleen, mutta minähän en tosiaan varioinut vaan kiskoin juuri eikä melkein ohjeen mukaisesti.

Nyt kun avomaankurkut on kohtuu halpoja ajattelin huomenna pyörähtää heti aamusta työmatkalla hakemassa lisää niitä ja nakata huomenna vielä ihan sen ämpärillisenkin tulemaan. Ajattelin tosin kokeilla seuraavaan satsiin, josko silputtu sipuli toimisi yhtälailla, sitä kun saisi kaupan pakastinaltaasta ilman, että joutuu itkemään silmiään päästään valmistusvaiheessa.

Niin. Täytyy tosin muistaa samalla reissulla ostaa uusi kansi talousämpäriin.

Lasagne

Jopa onkin vierähtänyt aikaa siitä, kun olen viimeksi jonkin ruokaohjeen tänne lisäillyt ja jos totta puhutaan, niin tovi on mennyt siitäkin kun olen viimeksi tehnyt lasagnea. Isäntä toki lasagnea aika-ajoin touhuaa, mutta isännällä on tuolloin käytössä kaupan puolivalmisteet ja mikäs, hyväähän se on sekin kun isäntä sitä aina tuunailee.

Itse kun teen lasagnea, niin se on olevinaan työlästä ja hitakaista hommaa ja siksipä sitä tulee suht harvoin tehtyä. Pastalevyjä nyt en sentään itse väsäile, mutta kastikkeet teen itse ja etenkin jauhelihakastike vie aikaa, etenkin jos päädyn valmistamaan sen hauduttamalla. Siltikin torpan ainoa oikea lasagne on tämä itseni tekemä vaikka takuuvarmasti joku todellinen italialaisen lasagnen fani toteaa heti ohjetta katsottuaan, että höpö höpö, tämä mitään lasagnea ole.

Alkuun tehdään jauhelihakastike, ragu, joka on muuten siitä mainio, että se toimii ihan vain keitetyn pastankin seuralaisena. Tässä käytän vähän päivästä riippuen kahta eri tyyliä, joskus saatan ruskistaa jauhelihan ja kuullottaa sipulit, mutta faktaa on ettei se ole välttämätöntä. Tänään päädyin haudutukseen, kiirutta kun ei ole.

Etenkin silloin, kun kastike toimii pastan kaverina eikä ole mitään kiirusta hommassa, laitan ainekset muhimaan aamupäivällä ja kolmen-neljän tunnin jälkeen kastike on melkolailla parhaimmillaan. Jos taas on kiirus, niin silloin mennään ruskistuslinjalla, se kun nopeuttaa valmistusta. Laitan ohjeen perusmäärälle, jolla yleensä teen, tänään tein tosin molemmat kastikkeet puolitoistakertaisina.

800g naudan jauhelihaa

1 prk paseerattua tomaattia

1 prk tomaattimurskaa

2 tl valkosipulimurskaa

200 g sipulikuutioita

rkl kuivattua timjamia

rkl kuivattua oreganoa

n. 1/2 tl mustapippurirouhetta

2 lihaliemikuutiota

tl sokeria

(suolaa)

(halutessa lisää valkosipulia, joko murskana tai jauheena)

Kuten todettua, tällä kertaa oikaisin tässä kohtaa reippaasti, eli enpä ruskistanut saati kuullottanut mitään, vaan nakkasin jauhelihan raakana pataan, lisäsin kaikki muut emmeet ja sekoittelin mössön kylmänä tasaiseksi. Tämän jälkeen koko höskä sai muhia hellalla omassa ylhäisessä yksinäisyydessään hyvinkin kolmisen tuntia.

Juustokastike

kunnon nokare voita

1 dl vehnäjauhoja

n. litra maitoa kuumennettuna

1 aurajuustokuutio

sitruunapippuria

(suolaa)

Sulatin voinokareen ja nakkasin joukkoon vehnäjauhot, pyöritelin hetken padassa mutta en sentään ruskistanut. Joukkoon lisäsin kuumennettua maitoa samalla sekoitellen, näin välttyy paakuilta. Annoin hautua miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen lisäilin murustellun aurakuution sekaan. Halutessaan voi lisäillä muitakin juustoja, itse nakkasin tällä kertaa aurakuution kaveriksi mm. jääkaapista löytyneet emmental- ja mozzaerellaraastepussit, auraa kun ei ollutkaan kuin se yksi kuutio. Lisäksi raastoin kastikkeeseen vielä Gran Castellia.

Maustoin sitruunapippurilla ja myllystä pyöritin vielä himalajasuolaa joukkoon.

Kun kastikkeet oli valmiita alkoi kasaaminen. Mitään varsinaista kerrosmäärää en ole määritellyt, mutta sanoisin että lasagnelevyjä menee peruskastikemäärään noin parikymmentä kappaletta uunivuokaan eli neljä per kerros. Itse tein tällä kertaa isompaan vuokaan, siihen levyjä menikin sitten kolmisenkymmentä.

Kokoamisen aloitan aina jauhelihakastikkeesta eli se pohjalle, kerros levyjä, juustokastike, jauhelihakastike ja taas levyt. Samaan tapaan jatketaan ja päällimmäiseksi jätetään sitten juustokastikekerros. Sen verran nappiin kastikemäärät osui tällä kertaa, että ragua jäi suunnitelman mukaisesti hieman yli. Meillä kun yksi tenavista ei pidä lasagnesta, joten hänelle keitän pastaa kyytipojaksi.

Paistaminen noin 175 asteessa 45-50 minuuttia eli kunnes lasagnelevyt on pehmeitä. Pehmeyden saa näppärästi tarkistettua haarukalla painamalla. Päälle voi paiston loppuvaiheessa vielä ripotella juustoraastetta, jos pitää ihanasti venyvästä ja vanuvasta kuorrutuksesta. Itse annan lasagnen aina vetäytyä 15-20 minuuttia paiston jälkeen ennen syömistä, tuolloin minusta maut ja koostumus on parhaimmillaan.

Kesäkudelmia

Aika vähän on tullut kesän aikana kudottua, suurin syy sille on ollut kiukutteleva vasemman käden peukalo. Virkkausta se tuntuu kestävän hieman paremmin, samoin yhdellä värillä kutomista, mutta kirjoneuleiden tekeminen on ollut hieman no, tuskallista.

Mutta vähän jotain silti olen saanut aikaan. Parit mansikkasukat, parit unikko-solmupannat ja kas, useammat perusvalkoiset pehmeät solmupannat. Sitä en osaa sanoa, kuinka hyvin nuo valkoiset tulee lämmikkeenä toimimaan, mutta jotain tekoa piti lankakorien siivoilun yhteydessä löytyneille viidelle kerälle kehittää.

Harmillista kyllä, en parhaalla tahdollanikaan muista minkämerkkinen lanka niissä on kyseessä, mutta puhtaasti keinokuitulankaa se oli. Sininen vyöte ja ostettu joskus vuonna kuokka ja kirves muistaakseni lankamaailmasta.

Unikkopannat on tehty pyörönä ja päät yhdistetty jälkikäteen, valkoisiin solmupantoihin löysin hyvän ohjeen täältä.

Paksu torkkupeite

Kylppärimattokudetta hakiessa silmät osui itselle uuteen ja aivan ihastuttavaan tuttavuuteen, Alize Velluto-lankaan. Kerran jos eräänkin sitä hypistelin ja niinhän siinä sitten kävi, että pakko sitä oli muutama kerä ottaa kotiin kokeiltavaksi. Ajatuksena oli tehdä torkkupeitto, mutta mieleisen mallin löytäminen oli hieman, no haastavaa.

Minä kun en missään nimessä tahtonut tehdä peitettä kutomalla, vaan virkkaamalla. Aikani kaivelin netistä erilaisia virkkausmalleja ja kuin sattuman kaupalta silmiin osui video, jossa oli hyvät ohjeet rope crochet patterniin. Hieman mietintää toki aiheutti aloitusketjusilmukoiden määrä, kokeilin ensin 120 ketjusilmukalla, mutta totesin samantien niitä olevan ehkä himppasen liikaa.

Toki peitto sai olla iso, mutta 12 mm koukulla siitä olisi tullut aivan superleveä. Päädyinkin vaihtamaan aloitusketjusilmukoiden määrän 99 silmukkaan, luvun kun pitää olla kolmella jaollinen ja kas! Reilu 130 senttiä leveä torkkupeitto vaikuttaa itselle paljon passelimmalta koolta. Langan koukkusuositushan on toki pienempi, taisi olla 8-10mm, mutta käsialani on siinä määrin tiukkaa että valitsin suosilla superison koukun.

Kaikkineen tähän peitteeseen meni lankaa 11 kerää eli 1,1 kg. Pituutta peitteellä on n. 160 senttiä ja leveys tosiaan hieman reilu 130 senttiä, eli hyvinhän tuohon sitten syksyn kylmillä käpertyy. Ja mikä parasta, peitteestä tuli ihanan muhkea ja lanka oli niin hyvin juoksevaa virkatessa, ettei peitteen valmistumisenkaan mennyt tolkuttomasti aikaa, taisin kolmena päivänä virkkailla aina joutessani.

Mestaruussukat

Tänäkin vuonna joutui kudontahommiin Tapparan mestaruuden varmistuttua. Nämä sukat menivät yhdelle joukkueen huoltojoukoissa toimineelle henkilölle, lankana näissä 7-veljestä ja Kaupunkilanka.

Vasemmalla tänä vuonna Savinaiselle päätyneet sukat, käänsin viime vuoden värit toisin päin ja edellisen vuoden maagisen voittoajan korvasin lempinimellä. Logonkin tein vanhan kaavan mukaan, joten pientä vaihtelua kai se tämäkin.

Virkattu matto

Onhan tässä tullut kudottua jos kohta virkattuakin pitkin kevättä, uusin tuotos on tämä Lilli-ontelokuteesta vessaan virkkaamani matto. Kieltämättä tämän tekeminen kävi hieman käsiin, sillä mitä pidemmälle matto eteni sitä enemmän sille tuli painoakin.

Ohjeen tähän pikkumattoon otin Lankavan sivuilta. Maton päihin virkkaamani kaaret ovat kaiketi simpukkakaaria.

Solmupanta

Ja sitten mä hurahdin. Aika paljon on tullut kudottua vaikkas mitä, blogiin asti tekeleet ei ole kulkeutuneet vaan kummasti päätyneet laatikkoon odottamaan tulevaa elikäs ensi joulua. Kuten nyt tämäkin kuvassa näkyvä, joka olikin ensimmäinen laatuaan omilta puikoiltani. Silmukoita tässä on 40, lankana seiskaveikan vahvuinen Onni-lanka ja tämä on tehty pyörönä.

Mutta niin. Tämä solmupantahurahdushan iski siinä kohtaa, kun alkoi tympiä yhdet ja samat muutaman viikon puikoilla pyörineet jutut. Elikäs nämä, jotka ei muuten päätyneet laatikkoon.

Jep, jep. Päätin sitten tehdä kaikille omille tiimiläisilleni nimikkosukat pääsiäiseksi. Voihan se olla, että näille on käyttöä vielä juhannuksenakin, mene ja tiedä. Voin kertoa, yllätys oli todella onnistunut eikä tiimiläiset osanneet epäillä mitään kun verhoilin jalankokotiedustelut väittämään itselleni väärän kokoisista kengistä, jotka voisin työmaalle kiikuttaa…!

Ja sitten tulikin vuoroon nämä Anelmaiset. Pakerruksessa meni aikansa ja nämä taas päätyivät sydänystäväni 50-vuotislahjukseksi. Onnistunut se oli tämäkin yllätys.

No, solmupantahurahdus on nyt viiden solmupannan jälkeen ohi ja vuorossa onkin lonkerohurahdus. Niistä jaan sitten kuvaa kunhan olen ennättänyt tehdä kaikki kolme nyt puikoilla keikkuvaa paria valmiiksi. Nekin muuten päätyy laatikkoon, sillä hittolainen. Vuosi vuodelta tuntuu, että niitä jouluna lahjottavia on aina vain enemmän ja enemmän.

Äidille ja tyttärelle

Välillä on kiva tehdä jotain ihan simppeleitä hommia, kuten nyt nämä sukat jotka tein itselleni ja tyttärelleni. Simppeliä raitaa ja vähän kirjaimia sekaan. Lankana seiskaveikka ja Housen Onni, puikot 3,5mm, silmukoita aloituksessa 52/54 ja joustimen jälkeen 56.

Olipa kivat kutoa ja Housen lanka on todella ihanan tuntuista kätösissä. Suosittelen.

Tomaattikeitto

Nyt kun tässä on joutunut tottumaan siihen, ettei pysty syömään pureskeltavaa ruokaa, niin pakkohan se on välillä kokeilla jotain ihan omaakin iänikuisten kaupan valmistuotteiden tilalle. Tomaatti on aina ollut ihan lempparikasvikseni ja ehkä juuri siksi tässä on tullut maisteltua useamman firman tomaattikeittoja, jotka toki on olleet hyviä, mutta nyt oli ihan pakko kokeilla tusata soppaa ihan itse.

Voin kertoa. Sairaan hyvää! Vielä kun annokseen upotti muutaman fetakuution, leipäsiivun pilkottuna ja raejuustoa, niin johan oli taivaallista ja täyttävää. Suosittelen kokeilemaan! Hommahan alkoi tietysti tomaattien kalttaamisella, itselläni oli n. 1,3kg kypsiä terttutomaatteja. Mitä kypsempi niin sen parempi, näin väitän.

Kalttaaminen taas on yksi maailman simppeleimmistä hommista, ristiviilto tomaatin kärkeen, hetkeksi kiehuvaan veteen ja kun kuori alkaa irrota viiltokohdan vierestä niin tomaatit ylös vedestä. Sitten vain kiskotaan kuoret irti, monesti ne lähtee ihan puhtaasti sormilla, mutta voihan siinä halutessaan käyttää vaikka veitsen syrjääkin apuna.

Tässäpä vielä ohjeen ainekset, jos joku haluaa kokeilla.

10 kypsää terttutomaattia
200g sipulikuutioita
3 valkosipulinkynttä
2 kanaliemikuutiota
0,7l vettä
2-3rkl tomaattipyrettä
2rkl sokeria
1tl suolaa
silputtua tuoretta basilikaa
useampi pyöräytys himalajansuolamyllystä
useampi pyöräytys roasted garlic and pepper-myllystä
5 siivua paahtoleipää

Lorautin pataan tilkan oliiviöljyä ja pyörittelin sipulikuutioita ja valkosipulimurskaa padassa, samalla pilkoin tomaatit pienemmiksi poistaen samalla karaosat niistä.

Sipulien pehmittyä ja saatua hieman kullansävyä kylkeensä lisäsin pataan pari kanaliemikuutiota, tomaatit ja niiden leikkaamisessa laudalle tiristyneen mehun sekä vettä. Pilkoin tuoreen basilikan pieneksi silpuksi, nakkasin sen sekaan lisäten samalla suolaa ja sokeria, ja pyöräytinpä joukkoon vielä himalajansuolaa ja roasted garlic and pepper-mausteseosta.

Viimeiseksi kaivoin esiin paahtoleipää, leikkasin kuoriosat siivuista pois ja laitoin ne hieman pienempinä paloina pataan. Kansi päälle, levy niin pienelle että soppa edelleen kiehui ja muihin puuhiin. Välillä toki kävin uteliaana hämmentelemässä ja nuuhkimassa ja ai että, mitkä tuoksut padasta tulikaan!

Sopan poristua pari tuntia kaivoin esiin sauvasekoittimen ja vedin sopan sileäksi kattilassa. Makustelin, lisäsin vähän mustapippurirouhetta ja himalajansuolaa ja makustelin uudelleen. Poikakin siihen tuli lusikkansa kanssa hääräämään ja hieman siinä kimpassa arvoimme, että heitämmekö sekaan vielä tuorejuustoa vai emme, ja niinhän siinä kävi, että jääkaapista löytyneen valkosipulituorejuustonkin loput päätyi soppaan.

Unikoita

Tässä saikkua pitäessä onkin tullut valmistauduttua talveen. Ja jouluun. Laskin äkkiseltään, että tässä meidän lähisuvussa on kaikkineen 7 miessukupuolen edustajaa ja naisia onkin sitten, kappas kehveli, likemmäs 15. Eipä ihme, että naissukupuoli rulaa tässä suvussa.

Ja naisillehan on aina kiva sitten tehdä jotain naisellista, miessukupuolen edustajille ei taitaisi ihan naiselliset tumput joulupaketissa tipahtaa. Heille pitää tietysti tehdä ennemmin harrikkaa, kiakkoa, lonkkua, jallua ja vaikka jekkua, mutta unikoita. Uskalla edes kokeilla millaisen vastaanoton ne saisi.

Joten mikäs. Joulupukin pikkuapulainen nyt sitten häärää täällä. Näissä on lankana seiskaveikka, joustin on perus 2o, 2n ja sitä on kaikkineen 20 kerrosta 52 silmukalla tehtynä. Joustimen jälkeen olen lisännyt tasaisesti 4 silmukkaa ->56 ja näillä sitten tehnyt kirjoneuleosan.

Peukkuaukkoa ennen kudon aina 18 kerrosta, peukkua varten varaan 7 silmukkaa ja nauhakavennukset olen aloittanut aina kirjoneulekaavion kerroksella 52. Piruuksissani punnitsin tumppuihin menevät lankamäärätkin. Pääväriä menee yhteen pariin n.70g ja pohjaväriä n. 30g. Näihin saa mukavasti kadotettua vajaita keriä.