Pientä viivästystä

Piti niin panostaa villahousujen valmiiksi saamiseen ja hilkulla se kyllä olikin, mutta ei vaan jaksanut enää illalla ketkua pidempään. Päivä kun osoittautui yllättävän kiireiseksi, jo aamusta kaivelin yleiskoneen uudemman kerran kaapista esiin ja ryhdyin joululimppujen vääntöön. Samalla ihastelin toki jääkaapissa sulamassa olevia villasikapaistipaloja, ne odotti pilkkomista, ruskistusta ja kastikkeeseen pääsyä.

Pari litran taikinaa tuli tehtyä, loppusaldona oli kuusi limppua. Kolme niistä päätyi joulukukkasiksi, yhdestä limpusta nuorimmainen söi aamupalana puolet. Joulukukkien väsääminenhän aiheutti tietysti sen, että aamupäivästä ajelin vielä kesken puuhien pitkin kyliä viemässä niitä limppuja saajilleen, joten riistasoosin teko jäi myöhempään.

Maailmanmatkaaja poikanen soitti pitkän videopuhelun, joulu aiheuttaa selvästi jonkinlaista kotikaipuuta. Etenkin ruokia tuo tuntui kaipaavan, manaili sitä, että pupeltaa mitä ilmeisimmin aattona nuudeleita. Enpä sitä pojalle nyt kertonut, mutta tarkoitus on laittaa riistasoosia pojalle pakkaseen tuokollinen, saa sitten kotiuduttuaan siitä nauttia.

Tällä kertaa riistasoosi saa makua timjamista, tomaattipyreestä, lipstikkasuolasta, valkosipulista sekä soijakastikkeesta. Solahti sinne joukkoon hieman myös erinäisiä pippureita myllystä, joten oletusarvoisesti herkkua on tiedossa joulupöydässä. Kinkunkin nostin illalla valmiiksi paistopussiin, puoliso tuuppasi sen yöllä nukkumaan siirtyessään uuniin.

Kaiken muun touhun keskellä innostuin väsäämään jääkaappiin yön yli tekeytymään tomaattisipulisalaatin ja pikkelöityjä pinasipuleita, ne kun toimii mainiosti joulupöydässä. Siivoilun jätin ihan suosilla aatolle, joulupuuron hautuessahan se imurikurvailu sujuu näppärästi.

Tontun matka alkaa olla liki päätöksessä, tällä kertaa pääsette ihmettelemään luukun 23 tölkkiä, joka on italialaista Birra Chiaraa. Panimon mukaan tämä passaa mainiosti pizzan kylkeen, sitä ei tosin taida ihan hetkeen olla tarjolla.

Tonttukin jatkoi kekkulointiaan pitkin Panimoa, tällä kertaa tunnelmat oli tällaiset: ”Tonttu istahtaa mallassäkkien suojaan, huokaisee syvään ja nakkaa muutaman ohranjyväsen viereensä laskeutuneelle varpuselle. ”Olen pieni veljesi, tulen Tallinnasta,” hyräilee Kepukka itsekseen, pyyhkäisee kätensä sarkahousujen persauksiin ja lähtee takaisin kololleen.”

Joulukukkia

Joulun ajan ensimmäiset joululimput on leipaistu ja kylille kuskattu, toisin sanoen kiikutin muutamalle työkaverille limpun joulukukan virkaa toimittamaan. Tämähän on perinne, joka on elänyt jo likemmäs 15 vuoden ajan, joten ei sitä oikein sovi lopettaakaan.

Koska tänä jouluna meillä on huomattavasti vähemmän väkeä kuin yleensä, niin päädyin ratkaisuun etten leivo omalle sakille kuin yhden satsin eli kolme limppua. Siitä riittää sopivasti naapuriinkin vietäväksi. Leivon limput omaan pöytään vasta ensi viikolla, sillä mielestäni limppu on parhaimmillaan kokolailla uunituoreena. Tokihan sen voi pakastaakin, mutta jotenkin meille ei se malli ole iskostunut käyttöön.

Loman alkaminen on niin huippujuttu, että huh! Vähin erin on alkanut takki tyhjetä, loppuviikko töissä oli jo ihan kidutusta. Onneksi nyt ehtii latailla akkuja ja voi käyttää aikaa juuri haluamallaan tavalla eli mm kutimet tulee saamaan kyytiä. Lisäksi ajattelin yrittää saada aikaiseksi ja siivoilla ainakin keittiön kuivatarvikekaapit, mutta nähtäväksi jää miten senkin käy.

”Joulukukat” päätyi sellofaaniin ja kalenteri puolestaan tarjoili Stoutia. Stout on Panimon sivujen mukaan ”musta, irlantilaistyyppinen olut, jossa on tukeva paahteisuus ja miellyttävä maltaisuus”. Aika selvää on, että minä en tule olemaan se tämän oluen maistaja, tummat oluet ei vaan tipu vaikka mikä olisi. Ehkäpä mies kelpuuttaa tämän joulusaunakaverikseen?

Tonttu jatkoi reissuaan: ””Esteitä on elämän tiellä, usein myös kuoleman kinttupolulla.” Juuri kun Kepukka on vaipumassa historiansa syvimpään Räntä-Nysten epätoivoon, kuuluu oven kolahdus.”

Ciabattaa ja villisikasoosia

Oi ettien että! Välillä on pakko touhuta vähän jotain toisenlaista sapuskaa iänikuisten perusruokien tilalle ja viikonloppuna siihen oli hyvin aikaa. Niinpä päädyin kaivamaan pakkasesta villisian paistia, jonka annoin sulaa muutaman tunnin ajan huoneenlämmössä ja leikkasin sen puolijäisenä passelin paksuisiksi siivuiksi.

Pakkaseen pitäisi muutenkin saada nyt lisätilaa, kummipoika oli onnistunut jo kertaalleen hirven kaadossa ja kauttakin on vielä jäljellä. Sehän tarkoittaa sitä, että tämän pakkaset on kohta jumissa, sillä poika on innokas metsästäjä. Sen perään täyttyy pojan oman äidin pakastin ja kas, kummitäti on jonossa kolmantena. Nam!

Siivujen päälle pyöräytin perussupermaustettani eli Santa Maria Pepper with roasted Garlicia ja tottakai lisäksi vielä merisuolaa myllystä. Lihat sai imeä makuja sen aikaa kun touhusin focaccia-taikinan nousemaan, tällä kertaa ohjeeksi päätyi useamman eri sivuston ohjeiden yhdistelmä.

Ihan perusohjehan on aineiden osalta seuraava:

1 pss kuivahiivaa

3,5 dl vettä

7 dl vehnäjauhoja

2 tl merisuolaa

0,5 dl oliiviöljyä

Jutun juoni on vaivaamisessa ja oliiviöljyssä. Taikina pitää jättää suht ”veteläksi” ja antaa sen nousta kaikessa rauhassa liinan alla, itse annan taikinan kohota jopa pari tuntia. Uunivuokaan reippaasti oliiviöljyä, taikina päälle, levitys käsin ja uudelleen liina päälle. Kun taikina on noussut uudemman kerran uunivuossa painellaan siihen sormin reikiä, mihin tuupitaan tahdotut lisukkeet.

Päälle vielä oliiviöljyä, lisää suolaa myllystä ja leipä paistumaan 225 asteeseen, kunnes se on kauniin värinen. Yleensä paistoaika on 20-25 minuutin luokkaa.

Focaccia-taikinan noustessa otin ja paistoin pikaisesti lihoihin pinnan ja lisäsin pannulle vielä sipulia, valkosipulia ja kas, vettä sekä smetanaa. Lopuksi nakkasin joukkoon jauhettua inkivääriä ja sehän muuten sopi kuin nenä päähän.

Soosi sai hautua parin-kolmen tunnin alla miedolla lämmöllä, sillä aikaa pyörittelin focaccian uudelleen nousemaan uunivuokaan. Valitettavasti torpassa ei ollut rosmariinia tuoreena, mutta mikäs. Sipulikuutioita, fetaa ja puolitettuja kirsikkatomaatteja päälle ja siinähän se.

Oli muuten ihan älyttömän oivallinen ateria! Nuorin poika evästeli kastikkeen riisin kera, kolmonenkin tuli kaverinsa kanssa syömään ja me tyydyimme heidän kanssaan ihan vain siihen focacciaan ja soosiin.

Jouluvalmisteluja

Jouluhan se sieltä taas tulla tärskähtää paikalle ja nyt kun torpan piparitouhuaja otti ja muutti viimein omilleen, niin pakkohan se oli ottaa piparitouhut eilen omiin käsiin. Piparit tuli perinteiseen tapaan ihan kaupan pakastealtaan taikinasta. Samalla päädyin kokeilemaan maustekakun tekemistä, mutta niin. Kuivakakut ei oikein ole juttuni, joten eipä tuon koostumuksessa hurraamista ollut. Kakku oli jokseenkin ylikiinteää mallia, maku kyllä oli ihan ok eli jokuhan siinä meni pieleen.

Perinteiseen tapaan joulukukkina lähtee maailmalle jälleen näitä limppuja. Tein tänään kolme litran taikinaa, kaksi ihan perusmallia eli ruisjauhoilla ja yhdessä satsissa korvasin ruisjauhot jälleen grahamjauhoilla, tämä siksi että yhden kukan saajan vatsa ei ruista kestä. Makuun jauhojen vaihto ei kovinkaan paljon onneksi vaikuta. Limppuja tuli kaikkineen 10, 6 valtavan kokoista ja 4 himppasen järkevämmän kokoista.

Siinä leivonnan lomassa, ts taikinan nousemista odotellessa tein joulua varten myös punasipulipikkelsiä ja kiitin itseäni siitä, että tajusin kesällä ostaa mandoliinin. Sillähän sipulin siivutus kävi suitsait sukkelaan ja ilman kyyneleitä. Viimeisen taikinan nousua odotellessa uskaltauduin sitten kokeilemaan elämäni ensimmäisen kerran sinapin valmistusta.

Moinen ideahan iski aamulla siinä ylen uutisantia netistä selaillessa. Strömsössä oli tehty kymmenen minuutin sinappi ja väittivät, ettei ole vaikea alkuunkaan joten mikäs. Töihin kun kurvailin joka tapauksessa marketin kautta (ne punasipulit) niin nappasinpa samalla sitten sinappijauhetta ja sinapinsiemeniä. Ja tottahan nuo turisivat! Sinapista tuli todella hyvää!

Limppu-urakan valmistuttua piti jo luovuttamani keittiöosastolla, mutta mikä lie hulluuskohtaus siinä iski ja niin vaan päätin ottaa härkää sarvista ja kokeilla vielä tiikerikakun teon siihen loppuehtooseen. Eilen kuivakakkuohjetta kaivellessa ja perinteiseen maustekakkuun päätyessäni kun törmäsin myös tiikerikakkuohjeeseen, joka vaikutti vallan mainiolta.

Tämän kyseisen tiikerikakun tekotapa kun oli kokolailla sama kuin epäonnistuneen maustekakun ja pakkohan se oli lähteä kokeilemaan, että mikä siinä maustekakussa nyt oli mennyt sitten niin mönkään. No nytpä tiedän. Ei ne valehtele, kun väittävät, että voin pitää olla oikeasti huoneenlämpöistä, samoin munien ja niin, väittäväthän ne vielä, että rasva ja sokeri pitää vaahdottaa keskenään ihan KUNNOLLA, eikä vaan vähän sinne päin.

Aivan täydellinen koostumus! Ainoa mikä nyt sitten vielä kaipaa harjoittelua on saada raidat oikeasti raidoiksi, tosin aika nopeasti hoksasin miten toisestakin raidasta olisi oikeasti saanut raidan, eikä suinkaan mitään täplää. Mutta kuten sanottu. Se koostumus ja maku. Bueno!

Nyt alkaa jouluvalmistelut olla aika hyvällä mallilla, maanantaina jatketaan sitten lopuilla keittiöosaston touhuilla.

Briossileipä airfryerilla

Tänään kokeiluun päätyi briossileipä, jonka tein aiemminkin blogissa jakamani briossisämpyläohjeen mukaan.

2,5 dl kättä lämpimämpää vettä

1 pss kuivahiivaa

2 kananmunaa

1,5 tl sokeria

1 tl suolaa

Nämä sekoitellaan keskenään, jonka jälkeen joukkoon lisätään

7 dl vehnäjauhoja

100g sulaa margariinia

Taikina saa nousta liinan alla n. 40min-tunnin, jonka jälkeen vaivataan uudelleen ja siirretään paistovuokaan.

Airfryerissa lisänostatus 40 astetta 8 minuuttia, jonka jälkeen 170 astetta 30 minuuttia. Jäähdytys liinan alla.

Pehmeä kauraleipä airfryerissa

Innostuin tuossa kokeilemaan leivän tekemistä airfryerissa ja ensimmäisen kokeiltuani totesin kapineen toimivaksi siihenkin puuhaan. Se ensimmäinen jäi tosin aika matalaksi, koska puolitin taikinan epäillen airfryerin kulhon korkeuden tulevan muuten vastaan. No eipä tullut, joten nyt kokeilut jatkuukin sitten puolen litran taikinalla.

Haeskelin aikani jonkun pehmeän leivän ohjetta ja kappas, silmiin osui kaurainen leipä Mytastefi-sivulta. Sitäpä siis testaamaan. Sen verran taikina muuttui omien käpälieni alla, että vehnäjauhoja ei mennyt alkuperäisessä ohjeessa ollutta määrää ja korvasin öljyn juoksevalla leivontamargariinilla, joka tosin oli rapsiöljypohjaista.

5 dl lämmintä vettä

1 pss kuivahiivaa

1 rkl hunajaa

2,5 dl kaurahiutaleita

Sekoittelin nämä kulhossa keskenään ja annoin seistä kymmenisen minuuttia turpoamassa. Sen jälkeen taikinan teko pääsi loppusuoralle.

2 tl suolaa

n. 7 dl vehnäjauhoja

n. 0,5 dl leivontamargariinia

En vaivannut taikinaa kuin sen verran, että sain siitä sopivan tasaista ja käteen passelin tuntuista. Tämän jälkeen nakkasin koko komeuden airfryerin vuokaan nousemaan, airfryeriin asteiksi 40 ja aikaa 10 minuuttia.

Mukavastihan se siellä nousi ja nostatusajan päätyttyä veivasin lämpötilaksi 160 astetta. Aikaa laitoin 30 minuuttia. Parinkymmenen minuutin päästä kävin tekemässä välikurkkauksen ja leipä oli noussut todella komeaksi pullukaksi, olipa se ottanut jo hyvin väriäkin. Ääni siinä oli jo kohtuullisen kumea pohjasta koputellessa, joten laskin lämpötilan 150 asteeseen loppupaiston ajaksi.

Leipä päätyi liinan alle jäähtymään, jolloin kuorikin pehmeni mukavasti. Aivan ihanan pehmeää ja hyvää leipää tuli!

Superpehmeät sämpylät

Sämpylät kuuluu automaattisesti keiton kylkeen, mutta nyt en jaksanut sulatella margariinia joten mentiinkin öljyllä. Aivan mielettömän pehmeitä tuli näistä sämpylöistä.

0,5 l kättä hieman lämpimämpää vettä

vehnäjauhoja

1 pss kuivahiivaa

1 tl suolaa

1 rkl sokeria

vehnäleseitä

kaurahiutaleita

. 0,5 dl oliiviöljyä

Heitä kulhoon muutama desi vehnäjauhoja, puolisen desiä kaurahiutaleita, saman verran vehnäleseitä, sokeri ja suola sekä kuivahiiva. Sekoittele keskenään ja lisää vesi. Lisää jauhoja niin, että taikina alkaa olla mukavaa käsiin. Lisää öljy, vaivaa tasaiseksi ja lisää tarvittaessa jauhoja vaivailun aikana.

Kannattaa jättää taikina suht pehmeäksi ja antaa sen nousta noin 30 minuuttia. Vaivaa taikinaa vielä hieman leivinpöydällä ja pyörittele siitä mieluisesi kokoisia sämpylöitä. Anna nousta pellillä liinan alla sen aikaa kun uuni lämpiää 225 asteeseen. Paista n. 10 minuuttia ja peittele heti uunista ottamisen jälkeen liinalla.

Perunarieskat

Tämä rieskaohje on pakko säilöä omaankin blogiin, löysin tämän Satu Koiviston blogista ja tällä ohjeella rieskat todellakin onnistuu.

AINEKSET

  • 6 dl perunamuusia
  • 1/2 dl maitoa tai vettä
  • 3/4 tl suolaa
  • 2 kananmunaa
  • 5 dl vehnäjauhoja + jauhoja taputteluun
  1. Sekoita perunamuusi, maito tai vesi, suola ja kananmunat kulhossa. Lisää vehnäjauhot ja sekoita juuri sen verran, että aineet sekoittuvat.
  2. Nostele taikinasta ruokalusikalla kokkareita pellille.
  3. Ripottele jokaisen kokkareen päälle vehnäjauhoja ja taputtele sitten kokkareet litteiksi rieskoiksi.
  4. Töki rieskoihin reikiä haarukalla.
  5. Paista rieskoja 225-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Tarkkaile paistumista. Käännä rieskat nurinpäin puolivälissä, niin ne paistuvat tasaisemmin.

Saa käyttää, hyvää on!

Nyhtöhampparit

Nyhtöhampparit on yksi lasten lempiruokalajeista meillä. Näiden perusaineet on briossisämpylät, nyhtöpossu ja coleslaw.

Lisätäytteinä meillä on aina salaattia, tomaattia, kuivattua sipulia ja sitruunapippuridippiä. Osa lapsista ottaa väliin vielä tuoretta kurkkua tai suolakurkkua, niin ja ketsuppiakin joku taitaa sinne turauttaa.

Itse en saa syötyä kuin yhden hampparin aterialla, mutta lasten mielestä nämä ovat niin herkkua että he syövät vaikka väkisin kaksi per ruokailu. Mikäs siinä.

Briossisämpylät

Nämä sämpylät kuuluu meillä automaattisesti nyhtöpossun seuraksi. Hyviä nämä ovat muutenkin, näille kun ei käy samoin kuin sämpylöille monesti muuten käy eli ne muuttuvat suht nopeasti ”kuiviksi”. Kannattaa nostaa voi / margariini lämpiämään huoneenlämpöön hyvissä ajoin, sen kun pitää olla huoneenlämpöistä käyttövaiheessa.

2,5 dl kättä hieman lämpimämpää vettä

1 pss kuivahiivaa

1,5 rkl sokeria

1 tl suolaa

2 kananmunaa

Lisää veden joukkoon kaikki nämä aineet ja sekoita hyvin. Tämän jälkeen otetaan lisukkeeksi vehnäjauhot.

n. 7 dl vehnäjauhoja

Vaivaa jauhot vähitellen joukkoon, tähän hommaan käy ihan yhtä hyvin a. paljaat kädet, b. lusikka kunnes taikina alkaa olla suht paksua tai c. sähkövatkain / yleiskone taikinakoukulla.

Kun taikina alkaa olla passelia lisätään joukkoon voi / margariini.

100 g huoneenlämpöistä voita / margariinia

Vaivataan taikinaa vielä kotvanen ja annetaan nousta liinan alla n. tunnin ajan. Tämän jälkeen taikinasta leivotaan 12 sämpylää pellille, peitetään jälleen liinalla ja annetaan nousta n. 30 minuuttia.

Paista 175 asteessa (kiertoilma) tai 200 asteessa (normiuuni) n. 15 minuuttia kunnes pallerot ovat saaneet väriä ja pohjaan kopauttaessa ääni on kumea. Anna jäähtyä liinan alla.