Eikö se otsikko nyt sanonut jo kaiken? Siis miten voi olla ihminen NIIIIIIN puusilmä, kysyn mä vaan? Sain tosiaan jaettua silmukat hihoihin ja selkä- sekä etuosaan ja niin vain paukuttelin innoissani menemään. Hieman siinä alkoi muutaman kerroksen jälkeen tuntumaan siltä, että ei. Nyt tää ei mee ihan oikein. Sovitin päällekin ja joo. Ei ehkä, mut ehkä joo.
Päädyin siis jatkamaan kutomista vielä muutaman kerroksen, kunnes totesin, että ei hemmetti. Joku tässä nyt mättää ja pahasti. Uusi sovittelu ja tadaa! Ihan hanurilleenhan se jako oli mennyt, vaikka muka niin tarkkaan olin silmukat jakanut. Olin sitten jotenkin onnistunut jakamaan takaosalle 16 silmukkaa enemmän kuin etuosalle, eli ei ihme, että etuosa ei oikein istunut. Huoks.
Eipä siinä. Kymmenen kerrosta tiukkaa purkamista ja nyt olisi silmukoiden jako uudemman kerran edessä. Yllättävän helposti se purkaminen kävi, vaikka olinkin varma, että saan vähintään harmaita hiuksia sillä lankahan on aika haituvaista.
Liekö sitten syynä juuri tämä purkuvimmailu ja siihen yhdistetty pikainen sapuskan laittelu, että hupsis hei, melkein unohtui joulukalenterinkin avaaminen. No, muistin sen siinä samassa kun asettelin Marry me-kanaa uuniin ja sieltähän putkahti Mexican Lageria. Muistini väittää, että olen tätäkin maistanut, mutta ihan satavarmaksi en osaa sanoa.
Tontun seikkailut jatkui vuorostaan näin: ”Koska tonttuaskel on varsin vetävä, saapuu Kepukka panimon pääovelle siinä aamu kuuden haminoilla. ”Myymälä avataan klo 12″, lukee Kepukka ovesta ja pohtii, mikä nyt neuvoksi. Sisälle on päästävä, työ odottaa tekijäänsä.”
BTW, Marry me-kanaan olisi kaivattu ehdottomasti Parmesan-raastetta, mutta sitäpä ei jääkaapissa ollut vaikka muita emmeitä olikin. Kokeilinpa siis korvata kyseisen raasteen Cheddar-raasteella, ihan toimiva ratkaisu sekin vaikka myönnän. Parmesan olisi toiminut paremmin!
Villatakkiprojekti tosiaan käynnistyi, mutta veikkaanpa, että tästä projektista on takuulla tulossa pidempi kuin viikon-parin juttu. Näin äkkiseltään veikkaisin, että tuskin ennen tammikuun loppua tämä valmistuu, mahtaako vielä silloinkaan, koska tätä teen aina silloin tällöin joutessani ja jo pelkkä arpominen vetoketjun ja nappilistan välillä vie takuulla aikaa.
Mutta niin, tärkein ensin eli hurraa! Löytyihän se, mieleinen malli, kun aikani nettiä pelmailin. Kaavio tähän kuvien malliin löytyi Pinterestistä ja muutaman kiemuran kautta löytyi sitten nimi sekä mallille että blogille, jossa tästä mallista on vielä lisää kuvia. Kyseinen blogi on nimeltään Lauréus ja sieltä löytyy muitakin hauskoja malleja, joten käykääpä tutkimassa.
Tässä kyseisessä mallissa on otettu aika vahvasti vaikutteita riddarista ja sitä kautta lienee nimeksi on päätynyt Svissari. Lisäksi värimaailma on runsaampi kuin mitä villatakkiini tulee, mutta jokin tässä vain osuu niin kohdalleen.
Silmukkamääriä blogista en bongannut, mutta eipä hätää. Etsin muutaman VGn Alpaca Brissille tarkoitetun ohjeen ja pähkäilin niiden osalta silmukkamääriä. Ihan ne ei automaattisesti osuneet tämän kanssa yhteen, sillä tässä lankana on ollut Dropsin Karisma, mikäli blogitekstiä oikein tulkitsin. Mutta eipä hätää! Ainahan voi muokkailla silmukkamääriä ja mallia, jos ei ihan ole sitä mitä on tarpeen, eikö?
Päädyin aloittamaan neuleen ylhäältä, joten aloitukseen tein 84+5 silmukkaa, eli varsinaiselle takille 84 ja 5 silmukkaa steekkausta varten. Kaulukseen tein 2o,2n-joustinta, steekkauskohdan kudoin niin, että sekä eka että vika silmukka viiden sarjasta oli oikea ja niiden keskellä oli kolme nurjaa.
Tein kaulusosasta kohtalaisen pitkän, likemmäs kymmensenttisen. Kauluksen jälkeen lähdin kutomaan kahdella värillä mallikaaviota ja noin puolessa välissä hoksasin, että niinpä niin. Kuten ajattelinkin jo aloittaessa. Jos teen kaikki lisäykset, niin eihän se toimi vaan takista tulee aivan liian iso. Jokainen lisäys kun lisäsi 28 silmukkaa eli lopulta minulla olisi ollut puikoilla 252 silmukkaa, joka vastaisi ennemminkin kokoa L kuin S.
Nyt neule on sitten odottamassa jatkoa, sillä muutama projekti tosiaan pitäisi saada päätökseen ennen kuin tähän voi kuluttaa aikaa. Lisäksi edessä on vielä se jatko-osan piirtäminen, minulla kun tosiaan jää se lisäys nro 6 tekemättä.
Niinhän siinä kävi, että vaikka tahto on luja, niin mieli on kovin heikko. Silmukointeja uupuu, yksi Ipa-parikin keikkuu puikoilla ja mitenkäs sitten kävikään. No uusi lanka vei ihan mennessään, eli pakko se oli puikkopuutteista huolimatta ryhtyä tuumaan ja toimeen eli hups vaan.
Jostain piironkien ja laatikoiden uumenista löytyi yhdet vitosen pyöröt, jotka nyt tokikaan ei ole Chiaogoot vaan mitkä lie, mutta saivat ajaa asiaansa kun päädyin kokeilemaan ihan vähän vaan onnistuisiko niillä villatakin kauluksen joustin. Onnistuuhan se kun tahtoa riittää.
Näin ollen julistan virallisesti villatakkiprojektin alkaneeksi vaikka niin. Olisi tuossa yksi villasukkatilauskin odottamassa ja se on PAKKO saada valmiiksi ennen joulua. Mutta niin. Ei sille mitään voi. Kovin on mieli heikko, heikko silti vaikka miten tahtoa olisikin.
Jo jonkin aikaa olen miettinyt tekeväni kumpaisellekin lapsenlapselleni ensi talveksi villatakit ja pääsiäislomallahan oli hyvä aika aloittaa. Ensin kurvailin Lankamaailmaan hakemaan sopivia lankoja ja päädyin ostamaan kummankin takkeihin Viking Garnin Sportsraggia. Langassa oli hyvä värivalikoima ja lisäksi se tuntui mukavan pehmeältä käteen, joten ehkä se ei kutita.
Pikkumiehen villatakin lankoina toimii vihreä (533), luonnonvalkoinen (502) ja harmaa (513). Jostain kumman syystä koriin päätyi myös muutamat puikot, päätin ottaa kokeiluun KnitPron Cubicin pyöröpuikot jotka ovatkin aivan loistavat! Matkaan tarttui myös KnitPron Symfonie sukkapuikot sekä hupsista hei, aiemmin himoitsemani ChiaoGoon pyöröpuikot.
Pikkumies täytti nyt kesällä vuoden ja onneksi olin keväällä aloittaessani päättänyt tehdä villatakista hieman reiluhkon seuraavaa talvea ajatellen, sillä kappas. Projekti hieman venähti ja takki valmistuikin vasta nyt pukinkonttiin laitettavaksi. Onneksi pikkumies on hyvin hitakainen kasvamaan, joten luulenpa että takki toimii vielä ensi talvenakin.
Loin aloitukseen 122 silmukkaa ja kudoin 10 kerrosta 2o, 1n-joustinta jättäen etuosaan steekkauskohdan eli kaksi nurjaa silmukkaa. Joustimen jälkeen kavensin pari silmukkaa, sillä halusin saada miettimäni kuvioinnin osumaan symmetrisesti kummastakin reunastaan.
Kuvio on neljällä jaollinen
Kuvioinnin jälkeen kudoin pelkällä vihreällä niin, että takkiosa oli kaikkineen n. 23 senttiä pitkä. Koko matkan tein edessä kaksi nurjaa silmukkaa steekkausta varten. Hihojen aloitussilmukkamäärä oli 30 ja tein jälleen 10 kerrosta joustinta. Joustimen jälkeen tein ekat lisäykset langannostojen avulla ja jatkoin lisäyksiä joka kymmenennellä kerroksella kunnes hihassa oli 42 silmukkaa.
Vartalon ja hihojen valmistuttua oli aika siirtää kaikki samalle pyöröpuikolle, eli siirsin hihan alaosasta kaikkiaan kuusi silmukkaa, samoin vartalo-osan kainalon kohdalta, apulangalle ja siirsin hihan pyöröpuikolle. Kudoin seuraavan kainalon kohdalle, siirsin jälleen 6 silmukkaa apulangalle sekä hihan alaosasta että vartalo-osan kainalosta ja jatkoin kutomista.
Nyt koko työssä oli kaikkineen 180 oikeaa +2 nurjaa silmukkaa. Kaarrokkeen kuvio on kahdeksalla jaollinen, joten kudoin vielä pari kerrosta pelkällä pohjavärillä ja kavensin samalla tasaisin välimatkoin pois 4 silmukkaa 180->176. Ihastuin suunnattoman paljon Loki-villapuseron kaarrokkeeseen, mutta netistä löytämäni neulekaavio oli hieman turhan korkea pieneen villatakkiin, joten muokkailin siitä muutaman kerroksen pois ja samalla lisäsin vielä toisen ”ristirivin” yläosaan.
Kaarrokeosan valmistuttua kudoin muutaman kerroksen 2o, 1n-joustinta ja toisin kuin aiemmilla kerroilla päättelin silmukat normaalisti mutta löysemmin kuin yleensä. Tämän jälkeen otin ja asettelin villatakin odottamaan, sillä päätin aloittaa myös pikkuneidin villatakin.
Pikkuneidin, nyt ekaluokkalaisen, villatakin lankojen numeroita en tietenkään muistanut merkkailla ylös mihinkään, mutta luulenpa pohjavärin olleen 177. Malli on kirjan Islantilaisia neuleita Kria, isonsin kokoa lapselle sopivaksi ja tein aloitukseen 150 silmukkaa. Kudoin kymmenen kerrosta 2o, 2n-joustinta jonka jälkeen lähdin kutomaan mallikaavion mukaan alareunan kuviontia jonka jälkeen tein pelkällä pohjavärillä aina yläosan kuviointiin asti.
Hihojen aloitukseen loin 36 silmukkaa ja tein jälleen ohjeen mukaan kuvioinnit hihansuihin joustimen jälkeen. Lopuksi yhdistin osat ja tein kaarrokkeen ohjeen mukaan isommalla silmukkamäärällä. Kauluksen resoriksi valikoitui helmineule, jonka ohjeen kaivoin muistaakseni Novitan sivuilta.
Takin valmistuttua tulikin mieleen miljoona muuta juttua mitä piti tehdä ja niinpä neidinkin takki jäi odottamaan aikoja parempia ja vetoketjua. Ja kas. Nyt sain viimein aikaiseksi ja sain kuin sainkin steekkattua kummatkin kuntoon.
Aivan yhtä hurjaltahan se takkien aukileikkaaminen siksakkien jälkeen tuntui kuin aiemmillakin kerroilla, mutta niin vaan homma sujui ja villatakit päätyivät joulupukin lahjojen joukkoon.
Nojatuolin uumenista 