Perjantai-illan huumaa

On niin monenlaisia tapoja viettää vapaa-aikaa, sano. Tällä kertaa vapaa-aika alkoi himppasen myöhässä (yksi koulutus piti vielä katsella työmaalta kotiin ehdittyä), mutta tottahan sitä ehti sitten muutakin.

Kun yhdet villikset on valmiit, niin tottakai tehdään toiset. Nämähän ehdin jo aloittaa kertaalleen ja kappas. Purkamaankin. Alkuperäisellä silmukkamäärällä olisi tullut aivan liian isot! Ja tietysti, koska olen mikä olen, niin ensin tuhrasin aikaa piirtämällä kuvaa pöksyistä, mittailemalla neuletiheyksiä, sovittelemalla mittaa omallekin uumalle ja kas.

Eteneehän nekin viimein. Pakko todeta, että tämä kyseinen lanka on ihan älyttömän ihanan pehmeää, ei siitä mihinkään pääse. Ja kun puikot on hyvät ja lanka juoksevaa, niin johan syntyy valmista.

Maailmanmatkaajasta, siitä poijaasta siis, ei ole kuulunut pihaustakaan tiistain jälkeen, tuolloin he olivat ennättäneet tyttöystävän kanssa Pattayalle pienen lomasen viettoon. Tänään lienee syytä soitella hänelle jossain kohtaa, tyttiksellä kun on työpäivä ja sitä kautta joutuivat palailemaan takaisin sinne tyttiksen asuinkaupunkiin.

Eli soittelua, kutomista ja niin. Ehkäpä sitä voisi koota nuo valokuvahyllyt, sitä pääseekö ne seinälle viikonlopun aikana en osaa tosin sanoa.

Villahousut eli Palkkipöksyt

Villahousut eli palkit valmistui juuri passelisti loman päätteeksi. Sopii nyt sitten talven tulla, teretulemast vaan!

Perusohjeena näissä on ollut Dropsin So cosy-villahousumalli, mutta kuten arvata saattaa niin olihan se pakko soveltaa makunsa mukaan. Tein joustinta vain vyötäisille ja nilkkoihin, muuten kudoin pelkällä oikealla. Halusin myös saada käyttöön kaikki kuusi eri väriä Hjertegranin Armonia-langasta ja päädyin vaihtamaan väriä aina kolmella tai neljällä kerroksella kutoen kahta eri väriä aina kaksi silmukkaa kerrallaan.

Muutamaan kertaan ehdin jo pelätä, että lanka loppuu kesken ja miettiä erinäisiä ratkaisuja moiselle, siis muita kuin lisäkerien hankkiminen, mutta mites kävi. Lankoja oli yhteensä 300 grammaa ja tähteelle jäi yhteensä noin 5-10 grammaa erivärisiä pieniä lankanyssäköitä.

Jalassa nämä on aivan käsittämättömän pehmeät, lämpimät ja ihanan tuntuiset, istuu aivan täydellisesti päälle. Toivonpa tosiaan, että nyt tekeillä olevista tulee yhtä hyvin onnistuneet, lämpöä niissä on varmastikin vielä enemmän.

Peruskotkotuksia

Tiukkaa menoa ollut taas näin loman kunniaksi. Lupauduin hakemaan Bullet Plannereita vinon pinon tiedossa olevalle taiteelliselle ja luovalle Bujo-kurssille lomani aikana. Aika tyyriitähän nuo ovat, mutta niinhän se on aina kun keksitään joku uusi villitys; alussa järkevissä hinnoissa olevien juttujen hinnat ampaisee jossain kohtaa ylöspäin ja runsaasti. No, tulipa nyt kuitenkin haettua, kuten lupasinkin.

Ennätin siinä pyörähtää rautakaupassa jos toisessakin samalla reissulla, nyt on olkkarin johtohelvetille haettuna pintamatskut peittämistä varten, kovin vaan on vielä mietinnän alla toteutus mutta eiköhän se tässä vähitellen kirkastu mieleen miten se on järkevintä toteuttaa.

Perinteiseen tapaan olen jo ennättänyt miettiä, että olisiko se nyt kummoinen homma jos hieman siirtäisi verhotangon pidikkeiden paikkaa (viitisen senttiä riittäisi mainiosti), mutta vielä en ole uskaltanut asiaa ottaa puheeksi. Ihmettelen vain kovin, että mikä siinä on, että mies automaattisesti asentaa ne ikkunan pielien mukaiselle tasolle. Siis sivusuunnassa.

Enpä silloin kun niitä kiinniteltiin seinään ennättänyt hätiin kun mies niitä ruuvaili ja sehän kuulkaa ketuttaa. Itsestäni kun se viitisen senttiä ulommaksi ikkunan sivupielen ulkopuolelle olisi visuaalisesti verhoja asetellessa miljoona kertaa parempi ratkaisu kuin moinen jämptiys. No, katsellaan miten asia etenee.

Koska en vielä päässyt täyteen selvyyteen miten tämän peitekourujen asennuksen suoritan, niin päädyinkin imuroimaan. Varsinainen siivouspäivä siirtyi siis jälleen, silloin kun kaivetaan esiin myös lattiamoppi ja hinkutetaan lattiat kuntoon. Pakko myöntää, että jos joku on ilo niin olkkarin siivoilu nyt kun lattia on helppohoitoinen.

Nälkäkin siinä päivän mittaan ehti iskeä, ja vaikka lasagnea nyt vielä olikin jääkaapissa päädyin tekemään lasten suosikkiruokaa eli tonnikalapastaa. Ohjeen olen aikanaan saanut ex-anopiltani tilanteessa, jossa olen pähkäillyt mikä olisi suht nopeaa ja helppoa tehdä ja totta tosiaan, sitä tämä ruoka on.

Ja hei! Villiksetkin valmistui! Tosin silotuskäsittely on vielä hoitamatta ja kuminauhankin niihin aion vyötärölle hankkia, sittenhän voikin kiskoa ne jalassa sillä ai ettien että! Ne on pehmeät ja lämpimät! Seuraava projekti puikoilla tuli jo aloiteltua, tokihan niillä keikkuu tällä hetkellä myös paksumman langan villikset eli Viking Garnin Alpaca Storm-langat pääsevät näyttämään myöskin lämpöään.

PS. vaikuttaa siltä, että lomapuuhiksi suunnitellut sivuverhojen päärmäilyt siirtyvät edelleen hamaan tulevaisuuteen…

Palkit etenee

Palkithan näistä nyt sitten tulee nimeltään. Edistys on toki ollut hitaanpuoleista, osin siksi, että kaikenlaisia ihmeellisiä projekteja iskee mieleen samanaikaisesti, osin siksi, että kuten sanottua. Työt häiritsee vapaa-aikaa.

Lisäksi ihminen saa yllättävän paljon aikaa kulumaan siihen, että jakaa loppulankoja noin saman painoisiin nyssäköihin kyetäkseen päättelemään mahtaako lankamäärä riittää vai miten loppupeleissä käy. Saattaa hyvinkin olla, että eteen tulee se karu totuus että ei. Tuolloin on kaiketi pakko myöntää asia ja hakea YKSI kerä samaista lankaa lisää. Huoks.

Tällä hetkellä housujen lahkeet ulottuvat hieman polven yläpuolelle, tosin lankaa kuluu väriraita toisensa jälkeen himppasen vähemmän, mutta riittääkö se. Mene ja tiedä. Ja jännitä.

Ai niin. Ilokseni voin myös todeta, että juomat saapui pitkällisen odotuksen jälkeen. Toki se aiheutti erinäisiä sähköposteja, lopulta selvisi, että kuriiriyhtiön elektronisesti lähettämä tieto ei ollut ilmeisesti mennyt perille rahtiyhtiöön. Kai. Mutta tuli ne nyt kuitenkin, joten baarikaappi on saanut arvoistaan täytettä ja lahjapullokin on annettavissa.

Hulluutta ilmassa

Niin normaalia, niin normaalia, sanoo moni minut tunteva. Vaikka sen kuinka monesti on pieneen pähkinäänsä terottanut, niin aina käy samoin. Yhtäkkiä tulee mieleen, että ai niin, piti niitä pyydettyjä tumppujakin alkaa kutoa. Ja sitten tietystikin tilaat lankaa. Ja samalla päätät tilata toistakin väriä, kun tokihan ne Hjertegranin Armoniasta kudotut villahousut on suht ohuet, joten tokihan pitää kokeilla paksummastakin langasta…

Ja niin sitä tulee sitten tilattua sitä toivottua turkoosia tumppuihin ja kas, samalla vähän jotain toista väriä. Jo langan valitsemisessahan meni pieni ikuisuus, tottakai, joten puikoilla keikkuvat kirjavat villahousut joutuivat lähinnä odotuslinjalle ja aikaa kului, no tottakai, niiden ohuiden villahousujen jäljellä olevien kerien punnitsemiseen, ja niin, niiden toisten lankojen odotteluun ja tietysti siihen ihan peruselämäänkin. Huoks.

Lopulta saat kuin saatkin jatkettua villahousuja ja ajattelet, että tottahan niiden toisten lankojen tulossa nyt kestää ja pöh. Sieltähän ne tulevat kuin tykin kuula konsanaan. Ja se taas aiheuttaa sen, että pitää vähän kokeilla millaista se lanka on kutoa ja oho, hieman laskea mikä on oikea silmukkamäärä ja vaikkas mitä. Ja taas ne kirjavat odottavat. Ja samalla huokailet, että miten ihastuttavan ihanaa lankaa se uusi onkaan, se Viking Garnin Alpaca Storm! Ja tokihan se testailu pitää tehdä niihin uusiin vahvempiin villahousuihin, ei tietenkään niihin pyydettyihin tumppuihin.

Niinpä. Hulluutta konsanaan! Olen nyt kaksien villahousujen loukussa. Ohuet kirjavat ovat kyllä edenneet, mutta kuten tekstistäkin voi päätellä niin hitaanlaisesti. Ja kas, vahvemmat farkunsiniset ovat päässeet joustimen yli. Ja ne tumput. No, ne on edelleen kerällä. Toisaalta, joku aivopieru oli lankoja tilatessakin tullut, eli kumpaakin lankaa on liian vähän, joten lisää oli jo tilattava.

Ja kaiken tämän lisäksi työt häiritsee suunnattoman paljon harrastamista! Onneksi kohta alkaa loma ja voi keskittyä oikeasti harrastuksiin.

Hyvin etenee!

Ihanastihan nämä edistyy, ohje on todella hyvä ja vaikka nyt päädyinkin jälleen himppasen vetämään mutkia suoriksi (eipä tule sittenkään koko matkaa joustinta) niin silti se toimii. Tilasin langat jo seuraaviinkin, tosin niiden kohdalla joudun todennäköisesti muokkaamaan ohjetta tai etsimään jopa toisen ohjeen, sillä niiden lankojen vahvuus on seiskaveikan luokkaa.

No, josko nämä nyt ensin saisi valmiiksi ja jopa jalkaansa, sittenhän se on helppo mallailla seuraavia.

Hitaasti etenee

Uskomattoman paljon saa aikaa kulumaan siihen, että miettii miten päin väripläjäyskeriä käyttäisi. Etenee villahousut toki silti samalla, mutta hidasta on. Mitenkään hommaa ei tietenkään helpota se, että erinäinen määrä ruoanlaittoa, pihahommia, siivoilua ja muuta vastaavaa tulee soviteltua samaan syssyyn. Toisaalta, ehtiipä sitten yhden päivän pyhittämään kutomiselle.

Lankojen järjestys nyt on edelleen hakusessa, mutta katsotaan. Saapa nähdä tuleeko villahousuista niin karmaisevat, ettei niitä pysty pukemaan päälleen kuin silmät ummessa. Onneksi farkut peittää ne muulta maailmalta. Tai voihan se olla, että näistä tulee niin upeat että koko maailma haluaa samanlaiset…. Tuskin.

Villahousuja pukkaa

Purkuunhan se KAL-sukka meni ja riittävien kaivantojen, etsintöjen, selailujen ja mallien vertailujen jälkeen mieleiseni villahousumallikin löytyi. Mielenkiinnolla odotan, miten näiden kanssa käy, sillä tietenkään en voi tehdä puhtaasti ohjeen mukaisesti.

Lankoina näissä tulee toimimaan Hjertegranin Armonia-lanka, jossa on 75% Superwash Superfine merinovillaa ja 25% nylonia. Ohjeen mukaan työ tehdään puhtaasti joustinneuleena ja 2.5 mm puikoilla, minäpä sitten aloitin 3.25 puikoilla ja tietenkään en tee puhtaasti joustimella. Nähtäväksi jää miten työ tästä etenee, minullahan on kuutta eri väriä käytettävissä ja jokaista se 50g eli yhteensä 300g.

Enempää lankaa en aio ostaa näihin, mutta onneksi laatikon kätköistä löytyi samanvahvuista Merinolankaa, se käykä se näihin jää vielä nähtäväksi. Kyseinen lanka kun on Novitan 100% merinovillaa, eli siinä ei ole mitään vahvikelankaa mukana.

Mutta kuten sanoin. Katsellaan, miten homma etenee. Aloitussilmukoita suoraan Dropsin So Cosy-mallin mukaiset 216 ja ensimmäisen päivän saldona joustinosuus, mihin toki lisäsin varoiksi ohutta kuminauhaa varten lankakujan.

PS. kuvassa myös uudet tuikkutulokkaat eli Iittalan Aalto-tuikut, väreinä harmaa ja kirkas.