Unikko

Unikot

/ Irmeli / Jätä kommentti

Valmistuihan ne, ja pika-ajassa väittäisin jopa. Tällä kertaa pari valmistui niin vinhaan tahtiin, että itsekin hämmästyin. Päädyin laittamaan kuvion niin, että se näyttäisi jatkuvan parista toiseen. Liotin ne lopuksi vielä pyykkietikkaliuoksessa ja asettelin kuivumaan, ehkä nämä nyt on edes hieman kanelia muistuttavaa ruskeaa.

Ensimmäinen loman jälkeinen työpäivä sai yhtäkkiä hoksaamaan senkin, että kappas. Eipä kylmälle kuistille johtavaa ovea ole taidettu tiivistää uusiksi vuosikausiin, ehkä jopa kymmeniin. Päädyinkin ajamaan työpaikalle Puuilon kautta ja hakemaan uutta tiivistettä, josko pirtin lämpöjä saisi edes hieman paremmalle tolalle.

Kämpässähän on ollut todellakin kylmä, jopa siinä määrin että pahimmillaan mittari on laskenut vaivaiseen 16 asteeseen. Jaloissa on tuntunut aikamoinen viima ja olisiko se kylmyys sitten jämäyttänyt aivotoiminnankin niin pahasti, etten koko vetoisuutta ajatellut sen paremmin. Ja tokihan naisena jotenkin ajattelee, että tottahan se talouden miessukupuolinen tällaiset tiivistämiset on hoidellut, vaikka en moista ole huomannut tapahtuvaksi.

Töistä palattuani en todellakaan ryhtynyt ensimmäisenä laittamaan ruokaa, mitä vielä. En edes toppahaalaria riisunut vaan aloitin hommat samantien ja kas. Jo pelkkä näkötesti sen kertoi. Eteisen valon kun sammutti niin kappas. Välioven raoistahan näkyi ihan suoraan kylmän kuistin ikkunoista tulviva valo. Just.

Mikäs siinä. Kylmähän sitä oli pitää ovea sepposen selällään, mutta mitä väliä. Tämä kaiveli maalarin tikkaat esiin ja alkoi poistaa entisiä tiivisteitä, jotka oli totta tosiaan aivan lyttymallia. Eipä ihme, että päivänvalokin sieltä kuistilta pilkotti, eipä sellaiset tiivisteet mitään kylmää ulkona pidä, jos kohta ei lämmintäkään sisällä.

Loppu viimeksi hommaan ei kauaa mennyt. Keittiön mittari näytti piirun alle 18 astetta kun puuhaan ryhdyin ja niin vaan homman valmistuttua ja pikaisesti kyhätyn pastasoosin alettua porista hellalla oli mittarin lukemakin noussut jo likemmäs asteen ylemmäs. Voi hittolainen! Miksi ihmeessä en ollut aiemmin huomannut edes kysyä mieheltä koska tiivisteet on vaihdettu viimeksi.

Töistä palattuaan mies toki kertoi, että hän on ne kertaalleen vaihtanut. Ahas. Ja koskahan moinen on tapahtunut, ovi kun on nököttänyt paikallaan yli kaksikymmentä vuotta. Ei hän nyt muista, mutta on hän kertaallleen ne uusinut. Just. Kovalla käytöllä olevan oven kohdalla lienee oikea uusimisväli olisi maks pari vuotta, eli eipä ihme.

Mitä opimme tästä? Ainakin sen, että otan tavakseni katsoa tiivisteet vähintään joka kesä läpi. Ja vaihdankin ne tarvittaessa. Sillä olihan se aika luksusta istua illalla kutomassa ilman että kintuissa kävi viima, niin se vaan on.

Unikkolapaset

/ Irmeli / Jätä kommentti

Viime aikoina on tullut keskityttyä virkkaamiseen ja en ole tainnut kutoa mitään huhtikuun alun jälkeen. Kuuden Elämänpuun valmistuttua ja seitsemännen keikkuessa vielä virkkuukoukulla oli pakko pitää välipäivä virkkauksesta ja kokeilla vielä neuletyöt taipuu. Unikkolapasethan sieltä sitten putkahti, eli ei hätää.

Neuletauko voi jatkua ja virkkailulla mennään vielä.

Unikkokassi

/ Irmeli / 2 kommenttia

Alkukesästä törmäsin aivan mahdottoman upeaan virkattuun Unikkokassiin yhdessä käsityöryhmässä jossa usein pörrään ja niinhän siinä sitten kävi. Mikäs sen parempi lahja joulupakettiin tyttärille niiden iänikuisten villasukkien sijaan kuin omin käsin tehdyt käsiveskat! Ja eihän ne nyt mitenkään erityisen vaikeat voi olla tehdä, onhan tässä nyt ennenkin jotain virkattu.

Niin. Kutonuthan olen ja paljon, ja kuten sanottua, olenpa jopa virkannut pöytäliinoja ja vastaavia, mutta kirjovirkkaus. Itselle täysin outo maailma. Ensin googlailin, tuijottelin muutaman videon ja mikäs. Ei kun treenaamaan, totesin. Ensin kokeilin pienen virkkauskaitaleen ja kyllähän siihen valittu kuvio syntyi, joten ei kun suorilta käsin sen Unikkokassin kimppuun.

Voin kertoa, että jos jokin oli tällaiselle peruskutojalle ja vähemmän virkkaajalle hankalaa, niin silmukkamäärän hahmottaminen, niin pohjassa kuin kassissa itsessäänkin. Pohjaa varten kokeilin yhtä jos kohta toistakin netistä löytämääni ohjetta, mutta ei. Eipä vaan taipunut ja lopulta testiin pääsi jopa Lankavasta tilattu laukunpohja.

Kuten sanottua, paljon on tullut kudottua, mutta virkattua ei niinkään joten ei jatkoon mikään niistä yritelmistä. Ensimmäisestä pohjaversiosta meinasi tulla kokoa viikonlopun kauppakassi ja toisesta iltalaukku. Sepä ei ollut tarkoitus, joten purkua ja uusi yritys. Ja kas. Niin vain sain kuin sainkin homman toimimaan!

Ekan onnistuneen pohjan valmistuttua ylpeys taisi käydä lankeamuksen edellä ja arvaahan sen. Siinä ihan ekassa mallissa mukana kulkeva väri pilkisteli inhottavasti omaan silmään, joten purkuun. Onneksi pohjaa ei tarvinnut sentään purkaa. Toisella yrittämällä homma alkoi likipitäen toimia ja kas, tässäpä tämä sitten olisi.

Vielä on harkinnassa sitten nuo kantokahvat, kuvassa näkyvät on vain ja ainoastaan kuvausta varten siihen kiinnitetty. Tytärhän nyt ehti jo asian ratkaista omasta mielestään, hän kun päätti että tämä päätyy hänelle ja siihen tarvitaan pidemmät virkatut kantokahvat, sellaiset joista voi halutessaan sitten roikottaa kapsäkkiä vaikka olkapäälläänkin. Minä tietenkin tyyliin, että nääh, ei ne nyt oikein siihen sovi, kun se ei sitten sovi siihen omaan käyttötarkoitukseeni.

Ei kai sitä nyt voi lahjansaajalle paljastaa, että mitä varten sitä kapsäkkiä on edes touhunnut, joten ne tyttären toivomat kantokahvat pitänee virkata salaa aamun hämärinä tunteina ja hukata koko kassikin johonkin piiloon…

Unikoita

/ Irmeli / 10 kommenttia

Tässä saikkua pitäessä onkin tullut valmistauduttua talveen. Ja jouluun. Laskin äkkiseltään, että tässä meidän lähisuvussa on kaikkineen 7 miessukupuolen edustajaa ja naisia onkin sitten, kappas kehveli, likemmäs 15. Eipä ihme, että naissukupuoli rulaa tässä suvussa.

Ja naisillehan on aina kiva sitten tehdä jotain naisellista, miessukupuolen edustajille ei taitaisi ihan naiselliset tumput joulupaketissa tipahtaa. Heille pitää tietysti tehdä ennemmin harrikkaa, kiakkoa, lonkkua, jallua ja vaikka jekkua, mutta unikoita. Uskalla edes kokeilla millaisen vastaanoton ne saisi.

Joten mikäs. Joulupukin pikkuapulainen nyt sitten häärää täällä. Näissä on lankana seiskaveikka, joustin on perus 2o, 2n ja sitä on kaikkineen 20 kerrosta 52 silmukalla tehtynä. Joustimen jälkeen olen lisännyt tasaisesti 4 silmukkaa ->56 ja näillä sitten tehnyt kirjoneuleosan.

Peukkuaukkoa ennen kudon aina 18 kerrosta, peukkua varten varaan 7 silmukkaa ja nauhakavennukset olen aloittanut aina kirjoneulekaavion kerroksella 52. Piruuksissani punnitsin tumppuihin menevät lankamäärätkin. Pääväriä menee yhteen pariin n.70g ja pohjaväriä n. 30g. Näihin saa mukavasti kadotettua vajaita keriä.

Unikot

/ Irmeli / 2 kommenttia
Pinkit 60 silmukalla, siniset 56 silmukalla

Pitkällisen ”opettele nyt se tikapuutekniikka”-hokemisen ja todella monesti toistetun ”no en tod”-vastauksen jälkeen kävi kuin kävikin niin, että päädyin sen opettelemaan. Itse asiassa, sehän on aivan sairaan helppo sen jälkeen kun hoksaa miten se tehdään. Opettelupäätöstä helpotti osaltaan sekin, että katsoin videon jossa tikapuusilmukat kudotaan oikein, joten saman kaavan mukaan tein itsekin.

Koska tikapuutekniikka olikin helppo, niin arvaahan sen. Unikoita alkoi pukata liki liukuhihnalta. DIYPROJECTS_FINNISH-blogista löytyi mainio kaavio kuvioon ja sen mukaan kudoinkin parit sukat, ensimmäiset 3,5 puikoilla ja toiset 4 puikoilla. Tämä taas johtui siitä, että oma käsialani on jokseenkin tiukahko, joten 3,5 puikoilla tuli aika napakka varsi.

4 puikoilla taas silmukat ei asettuneet mielestäni alkuunkaan nätisti ja jotenkin siinä vaiheessa alkoi jo sukan takaosan omaan silmään ”kummallinen” ulkonäkökin häiritä, joten päädyin piirtämään blogista ottamani ohjeen Knitbirdiin ja lisäämään siihen neljä silmukkaa ja sitä kautta hieman lisää kuviointia. Näin varren silmukkamäärä nousi 60 silmukkaan ja omaan silmään takaosasta tuli tasapainosemman näköinen. Samalla pystyin palaamaan takaisin 3,5 puikkoihin.

Siniset sukat oli ensimmäiset jotka tein ja ne tein 56 silmukan ohjeella, pinkeissä käytin 60 silmukan kaaviota. Pinkeissä sukissa kavensin ennen kantalappua pois 4 silmukkaa ja tein kantalapun tavalliseen tapaani. Kärjen kudoin 56 silmukalla sinisissä sukissa, pinkeissä tein kiilakavennuksia niin kauan, että silmukkamäärä oli 48 koska sukat tuli sippoiselle neidille.

Mukavat tehdä ja kuten sanoin, tikapuutekniikkakin osoittautui vallan helpoksi. Ja hei, kaaviot näihinkin sukkiin löytyy ihan Pinterestistä…