Peruskotkotuksia

Tiukkaa menoa ollut taas näin loman kunniaksi. Lupauduin hakemaan Bullet Plannereita vinon pinon tiedossa olevalle taiteelliselle ja luovalle Bujo-kurssille lomani aikana. Aika tyyriitähän nuo ovat, mutta niinhän se on aina kun keksitään joku uusi villitys; alussa järkevissä hinnoissa olevien juttujen hinnat ampaisee jossain kohtaa ylöspäin ja runsaasti. No, tulipa nyt kuitenkin haettua, kuten lupasinkin.

Ennätin siinä pyörähtää rautakaupassa jos toisessakin samalla reissulla, nyt on olkkarin johtohelvetille haettuna pintamatskut peittämistä varten, kovin vaan on vielä mietinnän alla toteutus mutta eiköhän se tässä vähitellen kirkastu mieleen miten se on järkevintä toteuttaa.

Perinteiseen tapaan olen jo ennättänyt miettiä, että olisiko se nyt kummoinen homma jos hieman siirtäisi verhotangon pidikkeiden paikkaa (viitisen senttiä riittäisi mainiosti), mutta vielä en ole uskaltanut asiaa ottaa puheeksi. Ihmettelen vain kovin, että mikä siinä on, että mies automaattisesti asentaa ne ikkunan pielien mukaiselle tasolle. Siis sivusuunnassa.

Enpä silloin kun niitä kiinniteltiin seinään ennättänyt hätiin kun mies niitä ruuvaili ja sehän kuulkaa ketuttaa. Itsestäni kun se viitisen senttiä ulommaksi ikkunan sivupielen ulkopuolelle olisi visuaalisesti verhoja asetellessa miljoona kertaa parempi ratkaisu kuin moinen jämptiys. No, katsellaan miten asia etenee.

Koska en vielä päässyt täyteen selvyyteen miten tämän peitekourujen asennuksen suoritan, niin päädyinkin imuroimaan. Varsinainen siivouspäivä siirtyi siis jälleen, silloin kun kaivetaan esiin myös lattiamoppi ja hinkutetaan lattiat kuntoon. Pakko myöntää, että jos joku on ilo niin olkkarin siivoilu nyt kun lattia on helppohoitoinen.

Nälkäkin siinä päivän mittaan ehti iskeä, ja vaikka lasagnea nyt vielä olikin jääkaapissa päädyin tekemään lasten suosikkiruokaa eli tonnikalapastaa. Ohjeen olen aikanaan saanut ex-anopiltani tilanteessa, jossa olen pähkäillyt mikä olisi suht nopeaa ja helppoa tehdä ja totta tosiaan, sitä tämä ruoka on.

Ja hei! Villiksetkin valmistui! Tosin silotuskäsittely on vielä hoitamatta ja kuminauhankin niihin aion vyötärölle hankkia, sittenhän voikin kiskoa ne jalassa sillä ai ettien että! Ne on pehmeät ja lämpimät! Seuraava projekti puikoilla tuli jo aloiteltua, tokihan niillä keikkuu tällä hetkellä myös paksumman langan villikset eli Viking Garnin Alpaca Storm-langat pääsevät näyttämään myöskin lämpöään.

PS. vaikuttaa siltä, että lomapuuhiksi suunnitellut sivuverhojen päärmäilyt siirtyvät edelleen hamaan tulevaisuuteen…

Tonnikalapasta

Tonnikalapasta on ehdottomasti yksi helpoimmista pastakastikkeista mihin olen törmännyt. Tämän ohjeen olen saanut ex-anopiltani joskus -90-luvulla ja vuosien varrella se on toki elänyt meillä moneen kertaan mm. maustamisen ja ainesten määrien muodossa. Tämä tvalmistuu helposti sillä välin, kun pasta kypsyy kattilassa. Laitan tähän sen ihan perusohjeen, mitä on helppo muokkailla oman maun mukaan.

1 tlk tonnikalapaloja vedessä

1 prk (70g) tomaattipyrettä

pilkottua sipulia

1 kuohukerma

sitruunapippuria

tilkka oliiviöljyä kattilan pohjalle

(suolaa)

Lorauta tilkka öljyä kattilan pohjalle (voit myös käyttää tonnikalapaloja öljyssä) ja öljyn kuumettua kippaa sekaan tonnikala, tomaattipyre ja sipuli. Pyöräytä muutaman kerran, ripottele päälle runsaasti sitruunapippuria ja lisää sen jälkeen kerma. Sekoittele ja anna porista miedolla lämmöllä sen aikaa kun pasta valmistuu.

Itse teen tämän kolminkertaisena, yksinkertaisesta määrästä ei riitä millään kaikille. Meillä kermamäärä on vaihdellut niin, että välillä osa kermasta on korvautunut smetanalla tai ranskankermalla. Maustepuoli taas elää ihan tuulen mukaan, tänään sekaan päätyi myös valkosipulia. Pääpaino maustamisessa on toki edelleen sitruunapippurissa ja sitä kastikkeeseen menee reippaasti, sillä useimmiten suolaa ei tarvitse enää lisäillä maistellessa.