Vihdoinkin sain aikaiseksi. Nämä looppaamalla kudotut sukathan ovat odottaneet silmukointia takuulla jo ainakin parin kuukauden ajan. Aina on ollut muka joku muu projekti, johon on pitänyt keskittyä. Toisaalta, niinhän tosiaan on ollutkin, sillä olihan tässä vähän tilaustumppua, tilaussukkaa ja toki niitä omia villiksiäkin. Villikset nro 3 muuten roikkuu edelleen puikoilla.

Otin itseäni niskasta kiinni ja käytin useamman tunnin ihan vain silmukointiin. Yleensä katson hyvin tarkkaan kohdan, mihin kuvio tulee. Tällä kertaa iski joku aivopierufiilis ja laiskuus, enkä sitten jaksanut sen kummemmin mallailla kuvioinnin kohtaa ja arvaahan sen, miten siinä kävi. Ihan väärään kohtaan, tai no, oikeastaan kolmen silmukan verran väärään, joten purkamiseksihan se meni.

Tällä kertaa kuvioksi valikoitui se uudempi Tappara-logo ja päädyin silmukoimaan ensin kaikki valkoiset silmukat. En osaa muuten vieläkään päättää kumpi logo miellyttää omaa silmää enemmän, tämä uudempi vai se vanha. Sitä voisi testailla tässä lähipäivinä, sillä silmukoinnin päälle tuli viimeinkin kudottua loppuun toiset Tapparan sukat, nyt ne ovat sitten odotusvuorossa.

En tiedä tuleeko muille himokutojille kausia, jolloin on PAKKO kutoa kaikki keskeneräiset työt loppuun. Itsellä oli jossain kohtaa jopa tiukka sääntö siihen, että mitään EI laitella aluilleen ennen kuin puikot ovat tyhjenneet tekeillä olleista.

Sääntö oli varsin hyvä, ehkä siihen pitäisi palata uudelleen. Langalla kun on muisti ja sen muistin huomaa hyvin aina silloin, kun ottaa työn alle pidempään keskeneräisenä roikkuneen työn. Vaikka kuinka käsiala on tasan tarkkaan samaa kuin aiemmin, niin se pitkään puikoilla pingottuneena ollut kerros jää hassun näköiseksi aina siihen asti kunnes ottaa ja tekee viimeistelykastelun ja pingotuksen työlle.