Plääh, plaah ja pah! Tota valkoista moskaa sitten otti ja tulla paukahti taivaalta. EN arvosta. En vain ymmärrä kitinöitä ja kätinöitä lumen perään, kun on niin kivan valoisaa ja on niin ihanaa ja mukavaa ja ja ja… Siihen vielä perinteiset ”pitäshän sitä nyt vähän olla pakkastakin” niin hyi hiivattilainen. EI PITÄS EIKÄ OLE MUKAVAA! Jaiks!

Onneksi pihalle saa valoa muullakin keinolla kuin sillä lumella, aika huippukeino on esim ulkovalot. Kausivalot. Kynttilät. Ulkovalot. Ja toki ihan vain se perinteinen, valo ikkunassa. Se on itselle oikeastaan se miellyttävin vaihtoehto.

Toisella puolella maapalloa onkin sitten ihan eri meininki. On lämmintä, suorastaan kuumaa ja tunnelmakin kaiketi hieman hilpeämpi, väitän mä. Tai niin. Poika laitteli kuvia päivän touhuistaan. Morsmaikun töissä ollessa oli ollut ohjelmaa, joka oli alkanut ostosreissulla.

Jo aiemmin ruojake kertoi aikovansa tehdä lohisoppaa morsmaikulle tämän töissä ollessa ja tottahan se tiesi kalaliemikuutioiden metsästystä. Sepä se ei ollut ollutkaan ihan maailman helpoin homma, mutta vielä karmeampaa pihille pojalle oli varmastikin ollut hinta. Onneksi muut sopan emmeet oli helposti ja sopuhintaan saatavilla.

Poikahan vietti synttärinsäkin siellä maapallon toisella laidalla, morsmaikku oli yllättänyt tämän maidottomalla täytekakulla ja illallisella ”kunnon kokoisessa” lähikaupungissa eli Pattayalla. Niin. Kaupunki, missä morsmaikku asustelee on vain vaivaisen 300 000 asukkaan mesta, että toki. Pitäähän se päästä johonkin, missä on muitakin.

Nyt kun on pojan ruokaosasto käyty läpi voidaankin siirtyä lintuihin. Ruokinta-automaatti sai lisukkeeksi kuorittua kauraa ja lintuset tuntuu kovin pitävän auringonkukansiemen-kauraseoksesta. Pääsääntöisesti tipusten tanko-osasto on ollut Tinttiä, mutta ajattelinpa kokeilla väliin myös rasva-pähkinätankoa. Saapa nähdä mikä meno lintujen ruokintapaikalla sen jälkeen on.