silmukointi

Ajoissa kotiin!

/ Irmeli / Jätä kommentti

Melkeinhän tässä tuli nostalginen olo töistä kotiutuessa, ja ihan vain siksi, että eteisessä sai loikkia kenkien yli sisään päästäkseen. Silloin kun torppa oli vielä tenavia täynnä oli niitä popojakin enemmän, mutta toisaalta. Koot ilmeisesti korvaavat määrän.

Mies oli sopivasti tehnyt ruoan uuniin ja tarjoili varsin herkullisen aterian, hänen tekemänsä lasagnette on aina kerrassaan hyvää. Tarjoilukin oli melkolailla näyttävä, ihan hieman jäin kieltämättä kaipaamaan niitä vihreitä ja värikkäitä lisukkeita, mutta no. Tulihan niitä töissä jo syötyä.

Amaryllis oli availlut kukkiaan vielä lisää päivän aikana ja kyllähän siitä on tulossa aikas mahtavan kokoinen. Olkkarissa oleva versio ei ole edelleenkään osoittanut minkäänlaista ajatustakaan nuppunsa avaamisesta, mutta pullistumista on kyllä jatkettu ja huolella onkin. Samalla kertaa se on venäyttänyt vartensa vallan komeaksi, oletan silti, että se pysyy pystyssä ihan hyvin.

Ajoissa kotiin pääsemisessä on muuten puolensa. Paitsi että ruokaa sai ajallaan, niin lisäksi sai sen rutiininomaisen ”kolme kuppia kahvia”-kiitos osankin hoidettua kunnialla. Samalla kertaa sain kuin sainkin ipatkin viimein valmiiksi, niiden silmukoiminen on ollut jokseenkin hidasta ja tuskallista puuhaa.

Nyt puikoilla keikkuu jälleen villatakki, joka ehti olla tauolla pari viikkoa. Mielessä tosin pyörii hieman toiset projektit, mutta katsoo nyt saako aikaiseksi. Aikomuksena oli ottaa kutimet reissuun mukaan, mutta voi olla, etten juurikaan ehdi siellä kutomaan. Ehkä silti ihan varmuuden vuoksi? Varmuudella mukaan lähtee opintoihin liittyvä kirja, aika kuluu varmasti siivillä sen kanssa, jopa siellä siivillä.

Ihan joulu!!!

/ Irmeli / Jätä kommentti

Se on kuulkaa ihan joulu nyt!!! Kuten aiemmin mainitsinkin, niin aika-ajoin tulee hyödynnettyä erinäisiä kirppariryhmiä ja katsokaapa mihin viikonloppuna törmäsin yhdessä ryhmässä. No niiiiiiinpä! 17 kerää, 3 niistä avattuja mutta ei käytettyjä, Viking Garnin alpaca bris-lankaa ja hinta ihan naurettavat 35 euroa. Kaiken lisäksi nämä oli Lankamaailman pussissa, joten oletan, että näiden alkuperäinen hinta on ollut se suolaisehko 9,95 kerältä.

Arvatkaapa, kuka varaili langat samantien ja kävi ne alkuviikosta hakemassa? Niinpä. Ja kuten niin monesti aiemminkin, niin nythän tässä iskee sitten se perustauti eli …. Ihan pakkohan niistä olisi alkaa heti luomaan jotain. Sinistä lankaa on kaikkineen 10 kerää, vaaleaa 3, yksi harmaa, pari tummansinistä ja kas, yksi vaaleansininenkin kasassa on. Eli PALJON.

Ajattelin tehdä näistä itselleni PITKÄN villatakin. Jonkinlaisella kaarrokkeella ja tällä kertaa ylhäältä alas, ehkä jopa kudon välissä hihat valmiiksi niin tiedän tarkalleen kuinka pitkän helman uskallan tehdä. Ihan nilkkoihin asti en toki ajatellut, mutta polvien yläpuolelle olisi kiva. Vai sittenkin sääriin? Hmmmm… Steekkaamallahan moisen saa helposti tehtyä, mutta vetoketjun hankinta saattaa mennä tilailun puolelle. Haittaakse? No ei.

Malttaa pitäisi ihan siksikin, että jonossa olisi silmukoitavia. Ihan kaksinkin kappalein, kohta tosin jo kolmin. Mieshän on vannoutunut ipa-fani, mutta mites on tässä vuosien varrella käynyt? Olen tehnyt hänelle kolmet ipa-tumput ja nyt jäljellä on yksi pari. Se ”metsä”-malli, kuten mies sitä paria nimittää. Eli niitä käytetään koiran kanssa metsäillessä, lumitöissä ja klapeja pilkkoessa, sen verran kulahtaneet ne on.

Ne kaksi edustusparia kun on kokeneet kovan kohtalon. Toisista niistä putosi, mitä ilmeisimmin, toinen pari junaan ja jäi sille tielleen jo useampi vuosi sitten. Toinen tumppupari taas katosi kokonaisuudessaan kuin tuhka tuuleen tai pieru saharaan reilu viikko sitten, kun mies oli työkavereidensa kanssa liikenteessä. Eli jep jep. Joululahjaksi ajattelin nyt yhden parin tehdä.

Tämä puolestaan kirvoitti keskustelua siitä, että onko miehen työkaverillakin mahdollisuus samanlaisiin. Hänkin kun niin moisia kaipaisi. Että joo. Tehdään nyt sitten samantien kaksin kappalein niitä pareja, vaikka pakko se on todeta. Tappara-fanina tuntuvat kovin kovin työläiltä nämä… Ehkä se on parasta yrittää malttaa mielensä muutaman päivän ajan.

Suomileijona-sukat

/ Irmeli / Jätä kommentti

Vasemmalla kuva juuri viimeistellyistä, märistä sukista ja oikealla sukat viimeistelyn jälkeen kuivina. Lankana näissä sukissa toimi 7-veljestä värit 048 (kallio) ja 646 (kupari), kuvion langat kaivelin jämälankaosastolta. Puikot 3,5 pyöröt ja sukkien koko 43.

Alkuun loin kuparilla 60 silmukkaa, kudoin 2o, 2n-joustinta noin 10 kerrosta ja vaihdoin kallioon sekä suoraan neuleeseen. Kudoin vartta kaikkineen noin 50 kerrosta ennen joustinta. Silmukoin kuviot aiemman mallin mukaisesti ennen kuin aloitin joustimen, silmukointiin meni hyvinkin kymmenkunta tuntia, ehkä jopa piirun enemmän.

Varren joustinta aloittaessani kavensin samalla pois yhteensä 4 silmukkaa -> 56, ja kudoin joustinta jälleen sen kymmenkunta kerrosta. Kantapään tein kuparin värillä vahvennettuna 27 silmukalla, jonka jälkeen vaihdoin takaisin kallio-väriin ja tein kiilakavennuksia, kunnes puikoilla oli jälleen 56 silmukkaa.

Kun kärkiosan mitasta puuttui 6 senttiä vaihdoin jälleen kupariin ja aloitin sädekavennukset parin kerroksen jälkeen. Päättelyt ja sukat likoamaan veteen, loraus pyykkietikkaa sekaan, kuivemmaksi puristelu pyyhkeen sisällä ja blokeille kuivumaan.

Kuten jo aiemmassa postauksessa totesin niin nämä langat oli raskaat kutoa. Kupari-väri ei tuntunut liikkuvan yhtään puikoilla, se oli karheaa ja todella jäykkää. Kalliokin oli karheaa, mutta ei sentään niin jäykkää kuin kupari oli ollut, joten sen kutominen kävi hieman helpommin. Valmiiksi ne nyt kuitenkin sain ja sehän se oli pääasia.

Valoa tunnelin päässä

/ Irmeli / Jätä kommentti

Tsädäm, sanon mä! Laitoin ihan suosilla aamusta hösseliksi loppujen silmukointien osalta ja niin vain sain kuin sainkin ne valmiiksi ennen töihin lähtöä. Iltapäivällä olikin sitten jälleen yksi koulutus (nythän ei ole tähteellä sitten enää kuin 11…) ja kolmituntisen etäkoulutuksen seurailin mukavasti nojatuolissa läppäri sylissä ja kuulokkeet korvilla.

Aihe oli äärettömän mielenkiintoinen, Autismiliiton sivuilta voi hakea myös PDA/EDA-kirjosta lisätietoa ja löytyyhän sieltä paljon erilaista materiaalia, tietoa koulutuksista ja oppaita, jos niille kokee tarvetta. Kaikkineen, hyvin käytetty kolmituntinen, sanon mä.

Toki sen kolmituntisen aikana ennätin juoda myös kolme kupillista kahvia ja hei, sain kumpaankin villasukkaan tehtyä kantapäät. Ruokaillakin ennätin, etäkoulutukset ovat juuri ne oikea tapa opiskella itselle.

Jäljellä olevista koulutuksista 7 on lähikoulutuksia, mutta menee ne nekin, ainoa mikä niissä aina jotenkin väsyttää itseä on siirtymät. Onneksi ne kaikki järjestetään TAKKissa eli siellä omassa alkuperäisessä opinahjossa, joten perille löytää ilman karttaakin ja tottahan minä hyödynnän liikkumisessa linja-autoa ja junaa, kuka hittolainen sitä nyt lähtee pysäköintipaikkoja metsästämään saati maksamaan älyttömiä summia siitä, että auto seisoo jossain kadunlaidassa.

Tuli siinä aamun hämärinä tunteina soiteltua pojankin kanssa, siis sen, joka siellä morsmaikkunsa luona hengailee. Siellä kello oli hyvinkin jo likellä puolta päivää, itse olin vielä töihinlähtökuopissa kotosalla. Luonnollisestikaan äidillä ei ollut mitään sen kummempaa asiaa, kuin äärimmäisen tärkeä kysymys, jota äiti pyöritteli pitkään mielessään muita kuulumisia kuunnellessa. Juu ei. Eipä ole poika vielä miettinyt yhtään kotiutumisajankohtaansa. Höh.

Näin ollen voinen jo nyt sanoa, että poika ei todellakaan ole kotona 23-vuotissyntymäpäivänään, sehän kun on jo ensi viikolla. Voikohan kakun lähettää videopuhelulla?

Peruspuuhailua

/ Irmeli / Jätä kommentti

Pientä edistystä tapahtunut villisten osastolla, mutta aika tuppasi menemään enemmänkin villasukkien silmukoinnissa. On se vaan hitokseen aikaa vievää hommaa. Neljä tuntia ja mitä hiivattia. Vasta toisen sukan varressa on leijona ja kehykset, pohjaväri ja kirjainten väri vielä puuttuu. Olisi varmastikin ollut helpompaa ja nopeampaa toteuttaa ne Suomen liput, mutta mistä lie mieleen putkahti aiemmin tekemäni MM-Leijonat.

No tällä mennään. Josko tässä jossain kohtaa saisi silmukoitua kumpaisenkin valmiiksi, jostain kumman syystä villisten kutominen houkuttaa enemmän. Kovasti olen mallaillut erivärisiä Dropsin lankoja villisten seuraksi, mutta näkee nyt saanko aikaiseksi ja teen vielä sen pitkän villapuseron itselleni.

Näihin pyöryköihin tuli kyllä itse jämähdettyä ja kiksauduttua niin, että pakkohan se oli taas 800 grammaa jauhelihaa pyöritellä pyöryköiksi. Tomaattiliemessä kypsentäminen on ehkä paras juttu ikinä, pyörykät pysyy ihanan pehmeinä ja maut ovat taivaalliset. Ihan vain ulkonäön vuoksi otin lautaselle lisäksi vähän pastaa.

Hieman ihmetystä päivään aiheutti toki lintulauta. Lintuja näyttää olevan eväällä kokolailla saman verran kuin aiempina vuosinakin, mutta ruokaa tuntuu kuluvan enemmän. Miten se on mahdollista? Tuskin sitä selittää sekään, että aiemmin ruokailemassa kävi yksi orava, nyt olen pariin kertaan todistanut kahden oravan reviirikiistaa siemenautomaatin yläpuolella omenapuun oksilla. Kummallista.

Kirsikankukat

/ Irmeli / Jätä kommentti

Useamman kerran olen ihastellut kirsikan kukkia ja miettinyt, uskaltautuisiko sitä kokeilemaan niitä sukkiinkin. Aika pitkään pyörittelin kuvia kuvien perään, näihin käyttämäni kuvan löysin Pinterestistä. Hieman tahdoin siihen taas muutoksia, joten kopioin sen knitbirdiin ja käänsin toista vartta varten toisin päin. Silmukoita sukissa on 56, lankana Novitan seiskaveikka. Kuvio tehty silmukoimalla.

Hoitsukat

/ Irmeli / Jätä kommentti

Näitä Hoitsukoitahan on tullut tehtyä jo useammat suvun hoitoalalla toimiville naisille, mutta tulipa taas tehtyä parit pukin konttiin laitettaviksi. Tällä kertaa sydänkäyrät päätyivät jalkapöytien päälle.

Lonkerosukat

/ Irmeli / 1 kommentti

Jo pidemmän aikaa yksi varapoikasistani on vinkkaillut, että olisi varsin hauskaa jos joskus kutoisit lonkerosukat koossa 46 niiden iänikuisten 41 sijasta. No, vinkkailua on kyllä kuunneltu vaikka toteutettu ei olekaan ja niinpä päädyinkin touhuamaan varapoikaselle joulupakettiin ne kauan kaivatut koon 46 sukat. Väriksi valikoitui mustavalkoinen, olen mielestäni joskus kuullut moisen maun olevan varapoikaselle myös varsin mieluinen.

Kaikkineen tämä poikanen on eri kaliiberia kuin nämä omat pienet ja sippoiset, joten mietin silmukkamäärätkin sen mukaan. Aloitukseen tein 69 silmukkaa joilla kudoin 2n, 1 takakautta oikein-joustinta 10 kerrosta. Tämän jälkeen lähdin tekemään lonkerokuviota samalla silmukkamäärällä.

Kuvioinnin valmistuttua tein parilla kerroksella takaosaan kavennuksia niin, että yksi valkoinen raita katosi ja silmukkamäärä tippui 69 ->66. Kudoin vielä kerroksen raidallisena jonka jälkeen kudoin kaksi kerrosta oikeaa ja kolmannella oikealla kerroksella kavensin yhteen kutoen aina silmukat 10+11, Näin silmukkamäärä oli joustimen alkaessa muuttunut 66 ->60. Tein 2o, 2n-joustinta kymmenen kerrosta ja sen jälkeen kantapään normaaliin tapaan.

Kantapään kiilakavennuksia tein niin kauan, että lopullinen silmukkamäärä kärkiosassa oli 56 silmukkaa. Kärkeen vielä sädekavennukset, vuoren taakse sinisellä silmukointi ja höyrytys ja kappas. Nehän oli siinä sitten.

Suffelit

/ Irmeli / 2 kommenttia

Kumma juttu, mutta viime aikoina kaikki mahdolliset käsityöryhmät ovat täyttyneet Fazerin karkkisukkien uudemmista malleista ja upeitahan nuo ovatkin. Suffelit tosin ovat iänkaikkisen vanha sukkamalli, jotka oli tosin jääneet jotenkin itseltäkin ihan unholaan. Liekö sitten kuvaryntäyksen mukanaan tuomaan, mutta päädyin pitkästä aikaa itsekin namimaailman pauloihin.

Lankana näissä sukissa on uusi tuttavuus, Lankavan Lysti-lanka ja koska jostain kumman syystä oli pakko saada vähän jotain haastetta lomaviikolle niin päädyin viimeinkin ottamaan kunnolla käyttöön viime jouluna lahjaksi saamani Addin CrasyTrio-puikot. Alku oli hieman hitakaista, mutta kun vauhtiin pääsin niin johan alkoi kutominen sujua kolmenkin puikon voimalla.

Tällä kertaa päädyin sitten vielä treenaamaan hieman muitakin uusia juttuja itselleni, tämä taas saattoi johtua siitä että päädyin tuijottamaan Addin kantapäiden toteutuksesta kertovaa videota. Ja niinhän siinä sitten kävi, että testailin hieman erilaista kantalapun reunaa ja sitä myöten myös silmukoiden nostotapaa. Ei muuten hassumpi tyyli!

Näistä tuli aika reippaan kokoiset johtuen noista Addin puikoista ja siitä, että ne sattui olemaan nelosen kokoa, yleensä kun kudon 3.5 puikoilla. Toisaalta ihan hyvä niin, tiedänpä tehdä kaveriparin pienemmällä silmukkamäärällä. Näissä sukissa silmukoita oli 56, joka on toimiva määrä 3.5 puikoilla kutoessa.

Koska en löytänyt suoraan Suffeli-tekstin ohjetta mistään, en omista vanhoista ruutupaperiviritelmistänikään, päädyin piirtämään sen Knitbirdiin. Saa lainata, mutta muistattehan että ilman Fazerin lisenssiä sukkia saa tehdä vain omaan käyttöön tai lahjaksi.

Vaihteeksi silmukointia

/ Irmeli / Jätä kommentti

Tullut touhuttua vähän sitä ja tätä, mutta vaihteen vuoksi päätin silmukoida aiemmin kutomiini sukkiin kuviot. Alunperin oli tarkoitus tehdä näistäkin hoitsukat, mutta Pinterestistä osui niin kivoja HelloKitty-kuvioita näkyviin että mikäs. Jos vaikka sellaiset välillä.

Identtisethän nämä ei ole, mutta ei ole tarpeenkaan. Sen verran muokkailin tehdessä toista, että päätin tehdä samanlaisen nenän ja muuttaa molempien nenät vaaleanpunaisiksi. Söpöthän nuo.