Vuoden ankein päivä

Ankeana päivänä parasta tekemistä on ehdottomasti kutominen ja kahvin juonti. Jotenkin ennätin miettiä paljon omaa äitiä, sillä hänen kuolemastaan tuli maanantaina tarkalleen 28 vuotta aikaa. 28 vuotta, se on pitkä aika olla äidittä. Olin 25-vuotias kun äiti kuoli. Isä kuoli liki kaksi vuotta äitiä aiemmin, tuolloin olin juuri ehtinyt täyttää 24 vuotta.

Isää en niin kovin ole kaivannutkaan vuosien varrella, mutta äitiä on kyllä ollut ikävä kerran jos erään. Olisi ollut vielä niin monta kysymystä ja niin paljon tarvetta saada kysyä neuvoja, mutta minkäs teet. Kaikkihan täältä joskus lähtevät, mutta jotenkin kaksi päivää ennen joulua kuolema tuntui silloin ja tuntuu edelleen kovin epäreilulta.

No, moisissa mietteissä villahousutkin etenivät ihan hyvää kyytiä, saattaa hyvinkin olla, että ne valmistuu vielä jouluaatoksi. Villatakki odottaa jatkoa, se on tällä hetkellä puoleen perseeseen asti pitkä enkä osaa oikein päättää kuinka pitkän siitä teen. Mietintää aiheuttaa myös kuviot, pitäisikö niitä tehdä helmaan vai ei.

Kalenterista putkahti vihdoin toinen limu, tällä kertaa päärynää on tiedossa. Edellinenkin on vielä maistamatta, mutta ehtiihän sen jossain vaiheessa. Sun’n Peaceful Pear on Panimon sivujen mukaan ”täyteläinen, pehmeä ja sopivan makea.” Uskotaan, mutta maistaminen saa vielä odottaa.

Tonttuhan se riekkuu edelleen siellä Panimon nurkissa, tällä kertaa tarina jatkuu näin:”Haverin syötyä tehokasta työaikaa, Kepukka tekee pikaisen toteavan kierroksen varastoon, merkitsee kaverit järjestyksen miehiksi ja kiitää vielä vilkaisemaan tilannetta panimomestarin valtakunnassa. ”Mestari on mestari vaikka humalassa keittäisi,” tuumaa tonttu.”

Joulu tulla jolkottaa

Jokseenkin varma merkki siitä, että joulu on jo lähes ovella on vuosittain tämä: miehen töistä saama joulupaketti. Paketin sisältö on vaihdellut vuosittain, viime vuosina sisältö on ollut näitä jouluherkkuja, mutta onpa ollut vuosia, jolloin sisältönä on ollut ihania kotimaisia tuotteita kuten esim. aivan käsittämättömän upea villaviltti.

Miehelle kävi muuten hieman ikävämmin tuossa muutama päivä takaperin, tai tarkemmin oikeastaan viime lauantaina kun olimme lähtötohinoissa kohti Nokia Areenaa ja Raskasta Joulua-konserttia. Hänpä sitten päätti laitella suojakäsittelyt kenkiinsä ja nappasi ”kenkäplankkipullon” eteisen kaapista sen kummemmin sitä katsomatta.

Eihän tuo vaivautunut edes laittamaan rillejä päähänsä, suhautteli vain menemään ja ihmetteli, että miten ne kengät nyt muuttuu niin kummallisen näköisiksi. Että näinkös ne ensin on ennenkin näyttäneet heti suihkailuiden jälkeen vai mikäs…. Niinpä! Kannattaisi hieman ehkä katsoa mikä pullo sieltä kaapista käteen kapsahtaa! Vuokasuihketta kun joudutaan olosuhteiden pakosta säilyttämään meillä samassa kaapissa kuin mm. kertakäyttöhanskoja, jatkojohtoja ja niin. Sitä miehen kenkäplankkia.

Päädyin kokeilemaan toisen merkkistä hiusväriä kuin olen yleensä tehnyt ja mikäs, ihan hyvä väri tälläkin tuli. Ehkäpä kaipaisin kuitenkin vielä lisää sitä kunnon kuparisuutta, mutta tokihan pohjaväri vaikuttaa paljon. Käytössä tämä oli varsin miellyttävä, tosin tuo harjaosa oli aivan turhanpäiväinen kapine. Toinen mikä on osoittautunut jokaisessa hiusväripaketissa ihan täydeksi turhakkeeksi on mukana tulevat kertakäyttöhanskat. Kaupasta ostetun hanskapaketin tuotteet on miljoona kertaa paremmat.

Amarylliskin on alkanut ihastuttavasti ”räjäyttämään” nuppujaan auki, nyt niitä näkyy tässä kukkavarressa jo kuusi kappaletta. Edelleenkään toinen kukkavarsi ei osoita minkäänlaista avautumisen merkkiäkään, mutta eiköhän sekin vielä ehdi. Minkähän ihmeen takia en ole aiemmin hankkinut joulukukaksi amaryllista? Hyasintteja, joo, ja joulutähtiä, mutta amarylliksia. Miksi? Sen kun tietäisi.

Joulukalenteri tarjoili tällä kertaa Micro Neipan, joka on Panimon sivujen mukaan mieto ja aromikas pintahiivaolut. Mielenkiintoista. Sitähän voisi jossain kohtaa vaikka ottaa ja maistaa. Tonttukin pääsi jatkamaan omia seikkailujaan: ”Kepukan keikkuessa tölkkiradalla, tossu lipsahtaa alta ja tonttuparka liukuu kuin rasvattu näätä kohti linjalle jäänyttä avonaista tölkkiä. ”Onneksi osuin tyhjään tölkkiin”, tuumaa Kepukka ja alkaa miettiä ulospääsyä pinteestä.”

Tiukkaa teki, mutta valmista tuli

Hohoo! Valmistuihan ne! Aamulla tein viimeiset silmukoinnit ja laitoin sukat hetkeksi likoamaan pyykkietikalla ryydytettyyn veteen. Sukat saivat kuivaa rauhassa ja kas, tulihan niistä vallan upeat! Ohje sukkiin ilmestyy blogiin jossain kohtaa, todnäk joulun aikaan kun aikaa on paremmin touhuilla.

Nyt puikoilla jatkaa heiluntaansa kaksi keskeneräistä projektia eli villahousut ja villatakki. Ilmoitin töissäkin jo, että ihan hetkeen EN tee yhtäkään ns tilaustyötä. Välillä pitää saada pyhittää puikot ihan vain omille tekemisilleen ja omille ajatuksilleen.

Sain aivan mielettömän upeita uutisiakin, BFF oli paitsi saanut pitkän pitkän kotoilun päälle mahdollisuuden työkokeilujaksoon juuri omassa unelmapaikassaan eikä siinä edes kaikki. Lisäksi häneltä oli kysytty ihan toiselta taholta josko hän tahtoisi alkaa tehdä neulesuunnittelua yhdelle lankamerkille. JES! Olen niin kertakaikkisen onnellinen ja tyytyväinen BFFn puolesta.

Kalenterista putkahti Mosaic Ipa, mielenkiintoista. Limppari numero kakkosta ei ole edelleenkään näkynyt, onkohan kaikkien limusten aika vasta jouluna? Tontun reissu jatkuu, eli ”Astiointiosastolla on hiljaista. ”Eipä ole vielä väki ehtinyt pikkujouluista töihinsä”, huomaa Kepukka ”Ja raporttinikin on kovin heppoinen, pitääpä keksiä keppoinen HUPS ”Nytpäs otti ohrainen.””

Odotus palkitaan!

Tulihan se sieltä, vaikka aikaa siinä menikin eli limua! Maistamatta sekin vielä on, kuten muukin kalenterin sisältö, mutta ehtiihän sen. Amazing Ananas kuulostaa kieltämättä varsin hyvältä ja toivottavasti se sitä onkin, kunhan pääsen maistamaan. Tosin en erityisemmin pidä limuista, mutta pakko se on silti itse maistaa.

Tonttunen jatkaa myös touhujaan siellä panimolla, tällä kertaa Kepukka kertoilee näin: ”Jean Sibeliuksen päivän tunnelmissa Kepukka lähtee Valse Tristeä vihellellen taipaleelle, joka silmämääräisesti mitaten on tonttumetreissä 250 kilometriä, keskikokoisen ihmisen mitoissa 25 metriä, laiskiaisen kolme tuntia ja 15 minuuttia.”

Sain kuin sainkin kaiveltua puikot jälleen kunnolla käpäliini, tosin en niiden villasukkien osalta enkä edes silmukointeihin panostanut. Sen sijaan pidin pitkällisen tuumintatuokion miettiäkseni miten jatkaisin villatakkia, paitsi että jouduin aiemmin miettimään kuvioiden takia lisäilyt niin mietintään meni myös kaarrokeosan pituus.

Kyseisen mietinnän aloitin jo perjantaina, mutta jotenkin aivot nitkahti täysin jumiin eikä ajatus kulkenut vaan annapa olla. Heti kun arkeen päästiin niin aamutuimaan homma oli selvä kuin pläkki. Käytinkin aamun aikaiset hetket piirtäen uusiksi kaarrokeosan jatkoa, sitä osaa joka tulee kulkemaan myös hihojen yläosassa.

Työpäivän päälle en tietenkään osannut ottaa niitä muita käsillä olevia hommia esiin vaan niin. Pakkohan se oli saada jatkaa villatakkia ainakin siihen asti kun saa hihojen silmukat erotettua. No, nyt hihat ovat erotettuina ja homma on ehkä, toivottavasti helppoa kuin heinänteko tämän jälkeen. Ehkä.

Selvittiinhän sitä

Pieni katsaus pikkujouluihin vielä. Onnistuihan se viimeinkin, eli bingovoitto tulla putkahti. Minähän olen innokas bingoilija, epäilenpä jopa, että sitten aikanaan kun eläkkeelle asti joudan niin minusta saattaa hyvinkin sukeutua bingomummu!

Pikkujoulujen jälkeinen päivä menikin sitten pitkälti samoissa tunnelmissa kuin koiralla, oli ihan hieman veto kateissa. Vasta iltasella jaksoin kaivella puikot esiin, eli eipä ne käsityöt oikein mihinkään edenneet. Toisaalta, onko se nyt just niin tärkeää.

Ei muuten ole vuodet veljiä keskenään, ei, 11 vuotta aikaeroa ja kas, ihan toisilla kuvioilla mennään. Melkeinhän tässä voisi kaivella ruohonleikkurin esiin, väitän mä.

Joulukalenterista putkahti Sauvin sour, sitä olen joskus muistaakseni maistanutkin ja itselleni se ei oikein kolahtanut, mutta varmasti jotkut siitä pitävät. Eli jääkaappi sai lisää täytettä, ja hyvä niin. Josko sitten joulun pyhinä pitäisi vaikka olutmaistiaiset, pyytäisi muutaman kaverin mukaan maistelemaan. Tai sitten ei.

Joulutarina sai jatkoa, mielenkiinnolla odotan mihin sen kanssa vielä päädytään. ””Kannattaa kaivaa siitä missä seisoo, sano Eskolan Antti.” ilahtuu Kepukka ja nappaa tossujensa alta tutunoloiset ruutupaperin. Nokian Panimo: Havainnot 1991 2019 ja täydennystoiveet vuodelle 2020, lukee otsikossa ja näin on Kepukka valmis hommiin.”

Täytynee koota koko tarina yhteen niteeseen kun jouluun asti pääsee, luulen mä. Loma onneksi lähenee, eikä hetkeäkään liian aikaisin, niin se on.