Joulutarina jatkuu

Tällä kertaa putkahti kalenterista Golden Pilsner ja kas, jääkaappiin päätyi sekin. Joulutarinakin sai samalla jatkoa, eli ” ”S’on sitten taas meikämeetwurstin lähdettävä vuosittaiselle tarkastuskierrokselle.” Kepukan jokavuotinen tehtävä on näet tarkistaa, onko panimon väellä mitään sijaa joulun lahjajonossa.

Mitähän seuraavan luukun takana mahtaa olla luvassa…. No, ainakin itselle on luvassa rankkaa kutomista. Sain kuin sainkin aikaiseksi ja aloitin vihdoin ja viimein ne sukat. Kovin pitkällehän ne ei aamutuimaan ehtineet, mutta jotain sentään. Okei, myönnetään, silmukoinnit odottavat vielä vuoroaan, mutta saavat nyt toistaiseksi odotellakin.

Kesällähän kävi sellainen ikävä tapahtumasarja, että uskollinen tietokoneeni sai puolisolta vahingossa vedet niskaansa. Edellisessä koneessa oli ns ”roiskesuoja” ja sekin ennätti vuosien saatossa saada kerran jos eräänkin nesteitä niskaansa rikkoutumutta, mutta ilmeisesti uudemmassa ei moista suojaa ollut. Joten puf! Kone oli kertaheitolla mennyttä kalua.

Poika sieltä sai onneksi pelastettua erinäisen määrän kuvia ja muita tärkeitä tiedostoja talteen, mutta harmikseni huomasin uuden koneen saavuttua että jaa. Knitbird, tuo uskollinen apurini, ei suostunut siihen uuteen koneeseen latautumaan, ei niin millään. Useampaan kertaan sen perään googlailin, mutta mitä ilmeisimmin tuolloin löytämäni versiot oli jotenkin vanhoja ja sitä kautta yhteensopimattomia uuden käyttöjärjestelmän kanssa.

Vaan hip hei ja hurraa! Ihan piruuksissani testasin, josko knitbird olisi palautunut ladattavien ohjelmien valikoimaan ja siellähän se oli ja mikä parasta. Latautui tuosta vain. Jes! Nyt on koneella jälleen suunnitteluohjelma, joten huh! Sen villatakin kanssa kun olen nyt sitä hieman kaipaillut.

Löysin mieleiseni mallin Pinterestistä, mutta se on valitettavasti ohuemmalle langalle, joten en voi tehdä yhtä montaa lisäystä kaarrokkeeseen kuin kyseisessä mallissa on. Aikani ehdin pähkäillä ratkaisua ja kas. Minäpä jätän viimeisen lisäyksen tekemättä ja touhuan itse siihen sen alaosan. Alkuperäisessä mallissa alimmaiset kuviot on yhdeksällä jaollisia ja minulle kelpaa nyt vain kahdeksalla jaollinen alaosa.

Niin. Paitsi kutomista myös sitä mallin muuntelua on luvassa. Mutta siitä paremmin sitten villatakkiprojektibloggauksessa.

Joulua kohti

Kalenterin ensimmäinen luukku on avattu, hyvä mä! Sieltähän putkahti Micro Ipa ja mikä hauskinta, pieni tarinan pätkä tontun elämästä: ”Hohhoijaa”, kuuluu haukotus jostain nokialaisen panimon lähimaastosta. Kuurainen lehtikasa liikahtaa juuri ja juuri silmällä nähden, kun maan uumenissa majaansa pitelevä tonttu heräilee horroksestaan.

Tästä tulee selvästikin jatkotarina, jännityksellä odotan seuraavaa osaa. Micro Ipa päätyi jääkaappiin, eipä sitä nyt ihan kehtaa ennen työmaalle siirtymistä kiskaista moista kitusiinsa.

Torppa oli hauskasti tyhjentynyt työpäivän aikana; tytär oli hakenut kaikki laatikkonsa, tuolinsa, tuulettimensa ja erinäisen määrän muuta tavaraa jo aamupäivästä. Soittelin iltapäivästä ja vielä oli edessä tv-tason haku, niin ja koiran.

Viime viikon tonttuasua esitellyt koira oli muuttunut nyt parissa päivässä sammakkoprinssiksi, jotenkin minä odotin sille ilmestyneen sarvet muutaman päivän aikana.

Olen tässä yrittänyt pidätellä itseäni kurissa kutimien suhteen, aivan älyttömän paljonhan ne houkuttaa ne Vikingin alpakkalangat, etenkin kun tilatut puikotkin saapui loppuviikosta. Mutta ei. Nyt on pakko yrittää olla vahvana, sillä jonossa on niiden silmukoitavien lisäksi myös yhdet ihan kudottavat sukat, tällä kertaa Arsenalin.

Aika huonosti on löytynyt kuvia moisista sukista, ja nekin on olleet hieman jaa-a, enpä nyt tiedä näköisiä. Päädyinkin nyt siihen, että kudon punaiset sukat ja joustimet ja kantapää tulee valkoisella. Kuvioinnithan pitäisi kaiketi tehdä sekä valkoisella että keltaisella, mutta luulenpa että niistä tulee vain valkoiset. Huoks.