Hieman kuin talveen varautuvalla naapurin seinällä kikkailevalla oravalla. Totesinpa tuossa iltasella työsähköpostia kurkattuani että jaa. Keväällä saa olla mahanalusta täynnä jalkoja ja mielellään aivot jatkuvasti vastaanottotaajuudella.

Kummallista ahnehtimista aikuiselta ihmiseltä, niin se on. Alkusyksystä ilmoittaiduin seitsemään eri koulutukseen. Nyt niistä on jo pari käytynä, eli voitolla ollaan, ennen joulua on tiedossa vielä parit koulutukset. Etäkoulutukset on siitä hyviä, että ne voi hoitaa kotoa käsin tyylikkäästi kuulokkeet päässä, kutimet käsissä ja kahvikuppi nokan alla.

Sähköpostihan kertoi sitten, että pääsin yhteen laajempaan TAKKin koulutukseen, johon hain aiemmin syksyllä. Koulutuskertoja on seitsemän ja ne on kaikki lähikoulutuksena, joten niin. Kiirettä pukkaa. Toisaalta, hyvä niin. Niin kauan kuin aivojaan käyttää niiden pitäisi kaiketi myös toimia. Lähikoulutuksessakin pystyy usein heiluttelemaan puikkoja, kahvikupposta nenän alle ei tosin onnistu saamaan yhtä helposti.

Jos kohta koulutussaralla on kiirusta, niin niin sitä tuppaa olemaan työmaallakin. Alkusyksystä lupauduin ottamaan jälleen opiskelijoita hoitaakseni pitkin vuotta, tällä viikolla opiskelijalla on näyttö. Ensi viikon alussa tulee sitten opiskelija kakkonen, eli aika reippaasti saa taas huolehtia perehdytyksistä, opiskelijoiden ohjaamisesta sekä kirjoitella näyttöarviointeja ja hoidella arviointikeskusteluja.

Onneksi kotosalla on rauhallista. Ulkona on palanut kynttilä jo useamman viikon, jotenkin se mielestäni kuuluu pimeään vuoden aikaan. Sohvalla taas röhnöttää torpan ”valtias” eli 7,5-vuotias koiravanhus, joka totta tosiaan kuvittelee omistavansa koko talon.

Rauhallista kotielämää värittää tosin tällä hetkellä kutomiskiire, eli joo. Villahousulankoja odotellessa on kiirus saada huppikset valmiiksi, mutta kovin tuntuu työt häiritsevän kutomista. No, eiköhän ne tämän päivän aikana valmistu, oletan ainakin.