Kun herää muutaman tunnin unien jälkeen ja toteaa lämpötilan heiluvan jälleen -20 asteen pahemmalla puolella, niin ihan hieman alkaa olla puolivalmiina lähtöön. Onneksi poika tuli yöksi ja kuskasi meidät kukonpierun aikaan, kuten puoliso kellonaikaa kuvaa, kentälle odottelemaan lähtöä.
Kapsäkit mukaan ja matkaan! Kentällä ennätin hyvin lukea kirjaa lähtöä odotellessa, ensimmäinen lyhyt lento Riikaan meni tuosta vain ja vaihtolentoa odottelimme reilun tunnin, joka ei sekään tuntunut yhtään pitkältä ajalta. Mutta sitten se lento Riika-Teneriffa. Enpä muistanutkaan edellisen Kanarian reissun jäljiltä miten hiton pitkältä tunnit ilmassa voikaan tuntua.
Siinä tuli tuijotettua jakso jos toinenkin puhelimeen ladatulta valikoimalta ja jos jokin ilahdutti, niin se, että AirBalticilla oli toimiva wifi siellä ilmassakin. Ihan koko ajan kun ei sarjaan jaksanut keskittyä, niin oli aika luksusta kun välillä saattoi ihan vain selailla nettiä ja lukea uutisia.
Teneriffa! Tarkemmin eteläinen Teneriffa, jo pelkkä nousu koneesta ja ilman lämmön tunteminen tuntui taivaalliselta. +22 oli suorastaan taivas umpijäätyneelle suomalaiselle, onneksi hoksasin käydä Riikassa vähentämässä vaatekertoja ennen jatkolentoa. Villahousut ja thermoleggarit päätyivät käsimatkatavaralaukkuun, saman kohtalon koki talvitakki.
Villasukat sai puolestaan lähtöpassit lentokoneessa, ihan hyvin riitti perussukat ja lenkkarit ilmassa ollessa. Siinä määrin olimme hotellille päästyämme uuvahtaneita, että ihan kummoisia ekana päivänä ei jaksanut. Kotva kierrettiin lähiseutua, piipahdettiin marketissa, tutustuttiin hotelliin ja käytiin illallisella.
Illallisen jälkeen päädyimmekin, yllätys, painumaan pehkuihin. Paikallinen aika oli kasin kanttiin illalla, Suomessahan kello oli jo iltakympissä, joten ei ihme, että uni tuli liki samantien kun päänsä tyynylle painoi. Reilut kymmenen tuntia sitä unta riitti ekan yön kunniaksi, joten nyt on ollut virtaakin.
Nojatuolin uumenista 