Sydännauhat varresta 1

Siinä ne on!

Josko sitten sydännauhat varresta varpaisiin. Lankana seiskaveikan lila ja musta, puikot 3,5 mm koivupuikot.

Alkuun loin 60 silmukkaa ja jaoin jokaiselle puikolle 15 silmukkaa. Tein neljä sarjaa valepalmikkoa kuviovärillä jonka jälkeen kudoin yhden kerroksen pelkkää oikeaa ja lisäsin jokaiselle puikolle samalla yhden silmukan langannostoa hyödyntäen (64s).

Tämän jälkeen otin mustan pohjalangan mukaan ja ryhdyin kutomaan kuvioneuletta.

Neulekaavio varresta aloittaessa
Söpö se on näinkin päin

Kun varsi oli omaan silmään sopivan pituinen kavensin sukan takaosan puikoilla (4. ja 1.) kummallakin 2 silmukkaa mustista kohdista, eli silmukoita jäi näille puikoille 13 ja 13. Kantalappuun otin vielä yhden lisäsilmukan 2. puikolta kutoen siihen asti kuvioneuletta. Kantalapun silmukat oli näin ollen 27 ja lähdin kutomaan sitä kuviovärillä.

Kantalappua kudoin 26 kerrosta vahvennettuna jonka jälkeen jaoin silmukat 6-14-7 ja tein kantapään kavennukset. Sen jälkeen nostin kummastakin sivusta 14 silmukkaa ja aloitin kiilakavennukset, samalla aloitin jalkapohjan raidoituksen.

Varresta tehdessä raidoitusta jalkapohjaan

Kiilakavennuksia tein joka toisella kerroksella niin kauan, kunnes puikoilla oli jäljellä yhteensä 57 silmukkaa. Kuten kuvasta näkyy, jako ei mennyt ihan nappiin ekan sukan kohdalla, toisessa se sitten osuikin jo paremmin kohdilleen.

Nyt on raidat vinksallaan…

Totesin samalla, että tämä ohje kaipaa vielä hiomista, sillä luulenpa, että lisään kuviointia sukan päällipuolelle ja vähennän raidoitusta jalkapohjan puolelta.

Tästäkin huolimatta jatkoin sukat loppuun ja päädyin tekemään kärkeen nauhakavennukset. Kavensin 1. ja 3. puikon lopussa kutomalla kaksi toisiksi viimeistä yhteen jolloin kudottavaa jäi vielä yksi silmukka, 2. ja 4. puikolta kudoin yhden, tein ylivetokavennuksen ja kudoin loput oikein. Kavennussilmukat tuli siis aina lilalla joka antaa mielestäni kivan lisän sukkiin.

Niin mun omat värit!

Nämä sukat menee itselle käyttöön ja puikoilla on jo testissä hieman muokattu malli, siitä lisää myöhemmin.

Nyt kelpaa vilukissankin!

Sydännauhat

Koko 39, ja sen huomaa

Näiden sukkien ideana on yksinkertaisuus ja lämpöisyys. Aloitin kärjestä, mutta yhtä hyvin sukat voi toteuttaa toisinkin päin kunhan muistaa aloittaa neulekaavion yläreunasta kuvioiden teon. Varpaista aloittaessa neulekaaviota luetaan alhaalta ylöspäin.

Sukat tehty 7-veljestä langoilla ja koon 3,5mm koivupuikoilla.

Aloitin varpaista kuviovärillä ja tein kärkeä niin pitkälle, että silmukoita oli 56. Otin mukaan pohjavärin ja heti ekalla kuviokerroksella lisäsin vielä yhdelle puikolle yhden silmukan eli yhteensä silmukoita oli 57. Kerroksen vaihtumiskohta on kantapään (eli jalkapohjan raidoituksen) keskikohdalla, joten jaoin silmukat 15, 13, 14, 15. Jalkapohjaan tuli raidoitus joten vilukissat kiittää jälleen tuplavahvuudesta.

Jalkaterän kuviointia

Jalkaterää jatketaan varpaista aloittaessa niin pitkälle, että toivotusta jalkapohjan kokopituudesta puuttuu n. 9cm. Sen jälkeen aloitetaan kantalapun teko, tein kantalappua 27 silmukalla vahvennettuna 26 kerroksen matkan ja sen jälkeen kavennukset jaolla 6-14-7.

Nostin kummastakin sivusta 14 silmukkaa ja siinä se temppu sitten olikin, sillä kuvioiden kohdistaminen sukan kantapään yläpuolella oli jokseenkin kinkkinen tehtävä. Tokikaan tämä ei tullut mieleen sukkia aloittaessa, hupsis.

Erehdyksien (ja purkamisten) kautta voittoon.

Riittävän monen yrityksen jälkeen sain kuin sainkin kuviot osumaan, joten jatkoin kuviointia samalla kun tein kiilakavennuksia reunoihin. Kiilakavennukset tein joka toisella kerroksella ja kavensin kunnes silmukoita oli jäljellä 64.

Silmukat jaoin 16 per puikko ja jatkoin kuvioneuletta ihan tavalliseen tapaan sydänkaavion mukaan.

Kun varren kuviollinen osuus oli omaan silmääni sopiva siirryin pelkkään kuvioväriin ja tein joustimeksi muutaman palmikkokerroksen valepalmikkoa. Lopuksi joustava päättely ja sukille höyrytys ja sukkablokeille kuivumaan.

Onpa ne söpöt!

Kuten sanottua, varpaista aloittaessa kuvioinnin kohdistaminen oli hankalaa ainakin ekalla kerralla joten nyt puikoilla on vastaavat, jotka on vuorostaan aloitettu varresta. Niistä bloggaus sitten aikanaan.

Vilukissan sukat valmiina

Valmiiseen kärkeen on kiva jatkaa..

Jälleen projekti joka aloitetaan niin, että lopullista valmistumisaikataulua ei ole tiedossa. Tämäkin ohje tulee päivittymään sitä mukaa kun saan valmista aikaa, valitettavasti edessä saattaa olla muutama päivä virran ja netin ulottumattomissa joten en välttämättä saa päivitettyä etenemistä.

Alku nyt kuitenkin on valmiiksi blogissa, varaan mukaan varoiksi kynää ja paperia niin saan ainakin kirjattua itselleni muistiin mitä missäkin vaiheessa teen.

Nämä ovat todelliset vilukissan sukat, eli juuri itselle sopivat. Jalkapohja kudotaan kahdella langalla raidallisena jolloin siitä tulee paitsi kestävämpi myös lämpöisempi. Kerroksen vaihtumiskohta on jalkapohjassa, 1. ja 4. puikon välissä.

Kärkiosan silmukoita on 48 ja ne on kudottu 3,5 mm puikoilla. Ennen kuvioneuletta kudoin 2 kerrosta oikeaa, kolmannella kerroksella lisäsin vielä kaksi silmukkaa (50s) ja jaoin silmukat 11-13-14-12.

Jalkapohjan raitoja kutoessa 1. puikolla aloitetaan kahdella mustalla silmukalla ja jatketaan puikko loppuun 2 mustaa-1 lila-2 mustaa jne. Puikko päättyy 2 mustan silmukan sarjaan. Jalkapöydän päällä oleva kuvio alkaa aina lilalla ja 3. puikon viimeinen silmukka on lila.

Vieläkin muokkaantui tämä… Puikon vaihtumiskohta nuolessa.

Kärjen mittaa kaivataan vielä lisää, joten neulekaaviosta poiketen teen muutaman kerroksen lisää mustaa ennen ylärajausta.

Päädyin tekemään mustalla vielä muutaman rivin enemmän ennen rajauskohtaa, eli ”sydämen” keskikohdan nauha kasvoikin 6 kerroksen korkuiseksi. Sen jälkeen tein kantapään mustalla 25 silmukalla ja kavennukset 6-12-7 jaolla.

Kiilakavennuksia tein joka kerroksella aina siihen asti kun silmukoita oli 56, sen jälkeen tein aina kavennuskerroksen jälkeen välikerroksen. Kuviointia jatkoin vielä kiilakavennuksia tehdessäni, kiilakavennuksia tein aina siihen asti kun silmukoita oli jäljellä 50.

Säären kuviointia, aluksi jaollinen kymmenellä

Säären kuviointi alkoi viidelläkymmenellä silmukalla, lisäsin ”käpyjen” jälkeen jokaiseen välikohtaan 2 silmukkaa, toisen alkuosaan, toisen loppuosaan (60s) jolloin koukerokuviointi onkin jaollinen 12 silmukalla. Koukerokuvioinnin yläpuolella olevat rastit siirtyi kaaviota korkeammalle, tarkalleen 7 kerrosta korkeammalle.

Eiköhän nämä lämmitä!

Sukan varren päättää jälleen kerran valepalmikko ja joustava päättely. Lopuksi vielä höyrytys ja kuivaus sukkablokin päällä. Hyvät tuli!

No hohhoijaa!

Vaiheessa, edelleen…

Nythän kävi niin, että vauhtihulluus ja yltiöpäinen himo vähän siihen, tähän ja tuohon kudelmaan iski yhtäaikaa joten kappas. Yhdetkään ei ole valmiina.

Periaatteesta en pidä mistään kuvioista missä heilutaan aseiden kanssa, mutta nämä nyt on joululahjaksi menossa intohimoiselle CSgon pelaajalle joten menköön. Toinen sukka on täysin valmis, toinen on vielä sikäli vaiheessa että muutama kerros olisi kudottavaa ja sitten silmukoinnit ja päättelyt.

Samaan aikaan puikoilla keikkuu yhdet lonkerosukat, tosin niiden kohdalla olen kahden vaiheilla meneekö purkuun sillä ne nyt ei vaan asetu itselleni sievästi silmään. Sitä en osaa varmaksi sanoa, missä vika, mutta epäilen että osansa mallaantumattomuuteen tuo seiskaveikan lanka.

Oranssi pohja kun on vuosikausia vanha kerä ja valkoinen taas parin kuukauden takaa joten langat jopa tuntuu käteen eripaksuisilta. Outoa. Tosin eipä tämä ole ensimmäinen kerta kun olen huomannut vanhat seiskat paljon paksummiksi kuin uudet että josko siksi.

Ja koska tässähän ei ole tarpeeksi niin huppista heijaa, otin ja aloitin ekan kerran elämässäni joulukalenterisukkien kutomisen. Ensin puikoille päätyi kirjoneulemalli, tänään olen sitten touhunnut päivän kirjoneuleluukun kudottuani myös pitsi- ja palmikkoversiota.

Niin lyhyt pätkä päivässä…

Ja ettei nyt ihan tylsistymisen puolelle menisi, niin tottahan minä ajattelin huomenna ajella marketin kautta kotiin ja hakea pari kerää venlaa. Kas kun sitten voisi touhuta myös novitan joulukalenterisukat, ne kun näytti ihan käsittämättömän hyviltä jo parin päivän jälkeen.

Totta se on, mitä äiti aina sanoi. Ei ole riemulla rajaa kun on päästänsä vajaa. Laittelen kuvaa ja ohjetta ekoista valmiiksi ehtineistä, en tosin noista kalenterisukista, niiden ohjeet kun löytyy ihan haullakin netistä.