Tämä teksti alkaa nyt erinäisellä määrällä erinäisiä vähemmän toivottuja sanoja, joihin harvemmin sorrun. Voi vttu, stna, prkl ja htti! Ai elämän käpälä, että mä vihaan talvea!

Kun aamusta kiskoo jalkaansa thermoleggarit, niiden päälle alpakkavillaiset villahousut ja vielä lisukkeeksi pitkän villakangashameen, asettelee varpaiden suojaksi hopeasukat, niiden päälle villasukat ja vielä niiden päälle topatut sisätossut. Yläpäähän lykkää t-paidan päälle vielä villapuseron ja fleecatakin, ja kaikki se vain siksi, että keittelee aamukahvit niin PERKELE! Oikein muuta sanottavaa ei aamukahvin äärelle enää jää.

Oman lisänsä torppaan tuo toki aivan pska sähköpatteri, keittiön seinässä oleva ja aivan yhtä mustaa pskaa oleva väliovi, johon olisi ehdottomasti pitänyt kesällä muistaa vaihtaa tiivisteet. Argh! Hermo ihan hieman kireällä siinä aamutuimaan, kun koirakin tuijottaa ekana tyyliin ”mentäskö ulos, mentäskö?”. Ei siinä auta kun kiskoa tossut ja hame pois päältään ja vaihtaa toppahaalariin ja mennä lisähytinälle ulos. MÄ OON KYPSÄ!

Noin. Avautuminen suoritettu. Oli siinä toki puolensa, viritin auton samantien lämppäripiuhaan, missä se sai ihan rauhassa olla kolmisen tuntia. Ja kuten arvelinkin, auton ovethan toimivat moitteettomasti. Seuraavia nollakelejä odotellessa, niiden jälkeen ilmestyvistä pakkasistahan se ovi-helvetti aina alkaa. Pyörähdin hakemassa pojan autoaan noutamaan, samalla poikkesimme hakemassa linnuille lisää siemeniä ja kaupalta ruoka-aineet.

Pakkaspäivänä olisi toki viisainta tehdä jotain pitkään haudutettavaa uuniruokaa, saisi ehkä keittiöönkin lämpöä samalla kertaa, mutta marry me-kana on osoittautunut siinä määrin suosituksi ruoaksi talon miesten keskuudessa, että päädyin touhuamaan sitä. Hyvää se syöjiensä mukaan olikin, itselle se on himpan turhan tulista ja minähän sitten natustelin pizzan jämät jääkaapista.

Ihan silkkaa sontaa koko päivä ei tokikaan ollut, ennätin saada Ipan tumput peukaloita ja silmukointeja vaille valmiiksi ja aloittamaan pyydetyt kanelinruskea-valkoiset unikkotumput. En tosin ihan tiedä, mikä olisi tarkalleen kanelinruskeaväri, mutta toivon, että seiskaveikan lanka 691 kelpaa moiseksi. Tummempi ruskea kun on mielestäni liian tummaa, vaaleampi taas aivan liian vaaleaa.

Ilokseni voin myös todeta, että marketista mukaan kaapattu amaryllis on alkanut osoittaa kukinnon avautumisen merkkejä. Jännityksellä odotan mitä sieltä esiin putkahtaa, marketissa osui silmään tämän kaveri joka oli ehtinyt kokonaan aukeamaan ja se oli hauskan kaksivärinen. Olkkarin nuppukin on alkanut mukavasti osoittaa pullistumisen merkkejä, joten vielä niitä saa muutaman viikon ihailla.

Enää alle 30 päivää ja lämpöön! Jes. Positiivinen päätös päivitykselle tekee aina hyvää, vai mitä.