Joulukalenteri

Vuoden ankein päivä

/ Irmeli / Jätä kommentti

Ankeana päivänä parasta tekemistä on ehdottomasti kutominen ja kahvin juonti. Jotenkin ennätin miettiä paljon omaa äitiä, sillä hänen kuolemastaan tuli maanantaina tarkalleen 28 vuotta aikaa. 28 vuotta, se on pitkä aika olla äidittä. Olin 25-vuotias kun äiti kuoli. Isä kuoli liki kaksi vuotta äitiä aiemmin, tuolloin olin juuri ehtinyt täyttää 24 vuotta.

Isää en niin kovin ole kaivannutkaan vuosien varrella, mutta äitiä on kyllä ollut ikävä kerran jos erään. Olisi ollut vielä niin monta kysymystä ja niin paljon tarvetta saada kysyä neuvoja, mutta minkäs teet. Kaikkihan täältä joskus lähtevät, mutta jotenkin kaksi päivää ennen joulua kuolema tuntui silloin ja tuntuu edelleen kovin epäreilulta.

No, moisissa mietteissä villahousutkin etenivät ihan hyvää kyytiä, saattaa hyvinkin olla, että ne valmistuu vielä jouluaatoksi. Villatakki odottaa jatkoa, se on tällä hetkellä puoleen perseeseen asti pitkä enkä osaa oikein päättää kuinka pitkän siitä teen. Mietintää aiheuttaa myös kuviot, pitäisikö niitä tehdä helmaan vai ei.

Kalenterista putkahti vihdoin toinen limu, tällä kertaa päärynää on tiedossa. Edellinenkin on vielä maistamatta, mutta ehtiihän sen jossain vaiheessa. Sun’n Peaceful Pear on Panimon sivujen mukaan ”täyteläinen, pehmeä ja sopivan makea.” Uskotaan, mutta maistaminen saa vielä odottaa.

Tonttuhan se riekkuu edelleen siellä Panimon nurkissa, tällä kertaa tarina jatkuu näin:”Haverin syötyä tehokasta työaikaa, Kepukka tekee pikaisen toteavan kierroksen varastoon, merkitsee kaverit järjestyksen miehiksi ja kiitää vielä vilkaisemaan tilannetta panimomestarin valtakunnassa. ”Mestari on mestari vaikka humalassa keittäisi,” tuumaa tonttu.”

Matka jatkuu

/ Irmeli / Jätä kommentti

Ush, mangon makuista lonkeroa? Saapa nähdä kuka tämän sitten juo, itselle ei oikein maita moinen. Toisaalta, tonttu jatkaa seikkailujaan: ”Onneksi tölkin nakkaaja ei ole nokialaisia koripalloilijoita, ohi menee kuin entiseltä tontulta talvipäivänseisaus ja Kepukka pääsee pälkähästä. Puristimen rouskuttaessa vieressä tonttu kuittaa muistiinpanoihinsa: ”Surkeasta heittotaidosta huolimatta oivallista sakkia nämä kekkeruusit…””

Loman alkamisen kunniaksi tuli piipahdettua ruokailemassa Panchossa. Ruoka oli varsin hyvää ja onneksi olen viimeinkin tajunnut, että meksikolaisessa ruokapaikassa ei kannata ottaa perusannosta eli vuohenjuustobroitsua vaan sitä muka meksikolaista ruokaa. Wrap toimi todella hyvin ylikypsällä possulla, suosittelen.

Joulukukkia

/ Irmeli / Jätä kommentti

Joulun ajan ensimmäiset joululimput on leipaistu ja kylille kuskattu, toisin sanoen kiikutin muutamalle työkaverille limpun joulukukan virkaa toimittamaan. Tämähän on perinne, joka on elänyt jo likemmäs 15 vuoden ajan, joten ei sitä oikein sovi lopettaakaan.

Koska tänä jouluna meillä on huomattavasti vähemmän väkeä kuin yleensä, niin päädyin ratkaisuun etten leivo omalle sakille kuin yhden satsin eli kolme limppua. Siitä riittää sopivasti naapuriinkin vietäväksi. Leivon limput omaan pöytään vasta ensi viikolla, sillä mielestäni limppu on parhaimmillaan kokolailla uunituoreena. Tokihan sen voi pakastaakin, mutta jotenkin meille ei se malli ole iskostunut käyttöön.

Loman alkaminen on niin huippujuttu, että huh! Vähin erin on alkanut takki tyhjetä, loppuviikko töissä oli jo ihan kidutusta. Onneksi nyt ehtii latailla akkuja ja voi käyttää aikaa juuri haluamallaan tavalla eli mm kutimet tulee saamaan kyytiä. Lisäksi ajattelin yrittää saada aikaiseksi ja siivoilla ainakin keittiön kuivatarvikekaapit, mutta nähtäväksi jää miten senkin käy.

”Joulukukat” päätyi sellofaaniin ja kalenteri puolestaan tarjoili Stoutia. Stout on Panimon sivujen mukaan ”musta, irlantilaistyyppinen olut, jossa on tukeva paahteisuus ja miellyttävä maltaisuus”. Aika selvää on, että minä en tule olemaan se tämän oluen maistaja, tummat oluet ei vaan tipu vaikka mikä olisi. Ehkäpä mies kelpuuttaa tämän joulusaunakaverikseen?

Tonttu jatkoi reissuaan: ””Esteitä on elämän tiellä, usein myös kuoleman kinttupolulla.” Juuri kun Kepukka on vaipumassa historiansa syvimpään Räntä-Nysten epätoivoon, kuuluu oven kolahdus.”

Joulu tulla jolkottaa

/ Irmeli / Jätä kommentti

Jokseenkin varma merkki siitä, että joulu on jo lähes ovella on vuosittain tämä: miehen töistä saama joulupaketti. Paketin sisältö on vaihdellut vuosittain, viime vuosina sisältö on ollut näitä jouluherkkuja, mutta onpa ollut vuosia, jolloin sisältönä on ollut ihania kotimaisia tuotteita kuten esim. aivan käsittämättömän upea villaviltti.

Miehelle kävi muuten hieman ikävämmin tuossa muutama päivä takaperin, tai tarkemmin oikeastaan viime lauantaina kun olimme lähtötohinoissa kohti Nokia Areenaa ja Raskasta Joulua-konserttia. Hänpä sitten päätti laitella suojakäsittelyt kenkiinsä ja nappasi ”kenkäplankkipullon” eteisen kaapista sen kummemmin sitä katsomatta.

Eihän tuo vaivautunut edes laittamaan rillejä päähänsä, suhautteli vain menemään ja ihmetteli, että miten ne kengät nyt muuttuu niin kummallisen näköisiksi. Että näinkös ne ensin on ennenkin näyttäneet heti suihkailuiden jälkeen vai mikäs…. Niinpä! Kannattaisi hieman ehkä katsoa mikä pullo sieltä kaapista käteen kapsahtaa! Vuokasuihketta kun joudutaan olosuhteiden pakosta säilyttämään meillä samassa kaapissa kuin mm. kertakäyttöhanskoja, jatkojohtoja ja niin. Sitä miehen kenkäplankkia.

Päädyin kokeilemaan toisen merkkistä hiusväriä kuin olen yleensä tehnyt ja mikäs, ihan hyvä väri tälläkin tuli. Ehkäpä kaipaisin kuitenkin vielä lisää sitä kunnon kuparisuutta, mutta tokihan pohjaväri vaikuttaa paljon. Käytössä tämä oli varsin miellyttävä, tosin tuo harjaosa oli aivan turhanpäiväinen kapine. Toinen mikä on osoittautunut jokaisessa hiusväripaketissa ihan täydeksi turhakkeeksi on mukana tulevat kertakäyttöhanskat. Kaupasta ostetun hanskapaketin tuotteet on miljoona kertaa paremmat.

Amarylliskin on alkanut ihastuttavasti ”räjäyttämään” nuppujaan auki, nyt niitä näkyy tässä kukkavarressa jo kuusi kappaletta. Edelleenkään toinen kukkavarsi ei osoita minkäänlaista avautumisen merkkiäkään, mutta eiköhän sekin vielä ehdi. Minkähän ihmeen takia en ole aiemmin hankkinut joulukukaksi amaryllista? Hyasintteja, joo, ja joulutähtiä, mutta amarylliksia. Miksi? Sen kun tietäisi.

Joulukalenteri tarjoili tällä kertaa Micro Neipan, joka on Panimon sivujen mukaan mieto ja aromikas pintahiivaolut. Mielenkiintoista. Sitähän voisi jossain kohtaa vaikka ottaa ja maistaa. Tonttukin pääsi jatkamaan omia seikkailujaan: ”Kepukan keikkuessa tölkkiradalla, tossu lipsahtaa alta ja tonttuparka liukuu kuin rasvattu näätä kohti linjalle jäänyttä avonaista tölkkiä. ”Onneksi osuin tyhjään tölkkiin”, tuumaa Kepukka ja alkaa miettiä ulospääsyä pinteestä.”

Tiukkaa teki, mutta valmista tuli

/ Irmeli / Jätä kommentti

Hohoo! Valmistuihan ne! Aamulla tein viimeiset silmukoinnit ja laitoin sukat hetkeksi likoamaan pyykkietikalla ryydytettyyn veteen. Sukat saivat kuivaa rauhassa ja kas, tulihan niistä vallan upeat! Ohje sukkiin ilmestyy blogiin jossain kohtaa, todnäk joulun aikaan kun aikaa on paremmin touhuilla.

Nyt puikoilla jatkaa heiluntaansa kaksi keskeneräistä projektia eli villahousut ja villatakki. Ilmoitin töissäkin jo, että ihan hetkeen EN tee yhtäkään ns tilaustyötä. Välillä pitää saada pyhittää puikot ihan vain omille tekemisilleen ja omille ajatuksilleen.

Sain aivan mielettömän upeita uutisiakin, BFF oli paitsi saanut pitkän pitkän kotoilun päälle mahdollisuuden työkokeilujaksoon juuri omassa unelmapaikassaan eikä siinä edes kaikki. Lisäksi häneltä oli kysytty ihan toiselta taholta josko hän tahtoisi alkaa tehdä neulesuunnittelua yhdelle lankamerkille. JES! Olen niin kertakaikkisen onnellinen ja tyytyväinen BFFn puolesta.

Kalenterista putkahti Mosaic Ipa, mielenkiintoista. Limppari numero kakkosta ei ole edelleenkään näkynyt, onkohan kaikkien limusten aika vasta jouluna? Tontun reissu jatkuu, eli ”Astiointiosastolla on hiljaista. ”Eipä ole vielä väki ehtinyt pikkujouluista töihinsä”, huomaa Kepukka ”Ja raporttinikin on kovin heppoinen, pitääpä keksiä keppoinen HUPS ”Nytpäs otti ohrainen.””

Kohta helpottaa

/ Irmeli / Jätä kommentti

Kuin heikkopäisenä tuli koko vapaa-aika silmukoitua, mutta ei. Eipä ne silmukoinnit yhden päivän aikana valmistuneet, vaikka niin olin ajatellut. No, montaa silmukointikerrosta ei onneksi jäänyt hoitamatta, joten huh. Tänään ne viimeinkin valmistuu. Ja syytä onkin. Olen laskenut aikatauluni sen mukaisesti, että ennen joulua ei ennätä enää minkäänlaisia tilaustöitä hoidella

Amarylliksen kukinto antaa edelleen odottaa räjähdyshetkeä, nyt näyttäisi että yhdestä varresta olisi tulossa viisi kukkaa. Ehkä siellä jossain piilottelee vielä kuudeskin, mene ja tiedä. Kasvissa on myös toinen kukkavana, mutta siinä ei näy vielä pienintäkään avautumisen aikomusta.

Mies oli kokkaillut varsin mainiota soosia pastan seuraksi, niin perusversiota kuin olla voi, eli eipä siinä ollut mitään ihmeempää, mutta maku oli mainio. Kaupan lihapyörykät ovat varsin hyvä pelastus tällaisilla kiireviikoilla. Tomaattimurskaa, riittävästi mausteita ja pyörykät sekaan ja kas, siinä se. Jokin salainen mausteosa miehellä taitaa tosin olla, itse kun en soosista ihan sellaista saa.

Kalenterista tuli Big Apple-siideri. Maistettaviin sekin päätyy vaikka en erityisemmin pidäkään siideristä, Tonttu jatkoi joulukiiruitaan panimon suunnalla kutakuinkin tähän malliin: ”Tärkeintä on, ettei ote liaanista pääse lipsumaan sano Tartsani”, lohkaisee Kepukka ja naurahtaa huojentuneena onnistuneesta laskeutumisesta. ”Ei huomautettavaa, piste käymiselle”, kuittaa Kepukka ja jatkaa matkaa.”

Tautista aikaa

/ Irmeli / Jätä kommentti

Työmaalla riehuu tauti jos toinenkin, ja jonkinlaista taudin hautomista sitä taitaa itselläkin olla meneillään. Viikonloppuna istuin osan ajasta kotosalla toppahaalari päällä, sisäinen jäätymätila oli käsittämätön. Onneksi jaksoin silti keikkailun, mutta sukat eivät edenneet kuin muutaman hassun kerroksen sunnuntaina.

Hieman kahden vaiheilla olin vielä seuraavana aamuna, että näinköhän sitä ollaan ihan työkunnossa. Niiskutusta, köhimistä ja sisäistä palelua. Mittarissa ei näkynyt mitään hälyttäviä lukemia, joten suuntasin töihin normaaliin tapaan. Ihan täydessä terässä en töissä ollut, mutta vanhalla kaavalla ja tottumuksella sekin meni.

Työpäivän jälkeen sain viimein kudottua sukat loppuun, lankojen päättely ja silmukointi odottaa vielä vuoroaan. Kaavio on onneksi tulostettuna, joten ehkäpä ne vielä tämän päivän aikana valmistuu. Oma olotila on kyllä edelleen vähän sinne ja tonne, mutta eiköhän se taas tästä. Amarylliksen nuppu antaa edelleen odottaa räjähdystä, josko huomenna?

Joulukalenterista löytyi tällä kertaa Micro Lager, mielenkiinnolla odotan koska sitä vuorostaan maistelisi. Tontun seikkailut jatkui Panimon suunnalla: ”Köykäisesti, joskin uhkarohkeasti Kepukka kiitää painetankkien ja pesukeskuksen läpivempauttaen itsensä punaisella letkulla kohti katon rajaa aina kahdeksaan metriin, käymistankin katolle.”

Ei ole muuten enää montaa aamua tarinaa jäljellä, kalenterin painokin alkaa olla vähitellen itselle varsin miellyttävä.

Raskasta joulua edelleen

/ Irmeli / Jätä kommentti

Siinä määrin oli takki tyhjä kotiuduttua, etten jaksanut kummoisia kertoa Raskasta Joulua-keikasta edes aamutuimaan. Kuten kuvista näkyy, tupa oli todella täynnä ja kuten aiemmin sanoinkin, keikka oli mahtava, tunnelma ylettömän hyvä, järjestelyt täysin kohdillaan ja ruoka. Taivaallista!

Ihan hieman hirvitti alkupala, sehän oli punajuurigraavattua siikaa ja minä ja raaka kalahan emme tule keskenämme toimeen. Söin sen silti ja hei, sehän oli hyvää! Stefan´s Steakhousen pihvi oli juuri sitä mitä oletinkin, eli kerrassaan suussa sulavaa mallistoa. Ja lisukkeet. OMG! Todellakin suosittelen kyseistä ruokaravintolaa, jos herkkuja haluaa.

Kalenterista löytyi tällä kertaa Pilsiä, uusi tuttavuus sekin. Kepukka jatkaa touhujaan omalla tyylillään, eli: ”Keittämöön päästyään Kepukka vilkaisee ympärilleen, toteaa aamuvuorolaisten olevan virkeinä ja pirteinä sekä puuhakkaina. ”Kyvykkään oloisia janttereita”, kirjaa Kepukka huomiolistaansa ja jatkaa matkaa.”

Pakko oli muuten näpätä vielä uusi kuva amarylliksestä, nuppu kun tuntuu vain turpoavan ja turpoavan ja värikin alkaa selvitä, mutta hei. Kai se nyt voisi paukahtaa jo auki?

Raskasta joulua

/ Irmeli / Jätä kommentti

Kun mamma ihastelee uusimman tulokkaan nuppua on siihen sanottavansa vahdillakin. Mitenkähän tässä malttaa odottaa nupun tuotoksia, mitä ilmeisimmin punaista on tiedossa mutta millaista noin ikäänkuin käytännössä?

Eilen nautittu Raskasta joulua-konsertti oli kerrassaan mainio! VIP-pakettiin kuuluneissa ruoissakaan ei ollut mitään valittamista, hyvin ne maistui. Tietysti jälkitautina iskee väsymys, ei tällä iällä enää suoriudu edes puolille öin valvomisesta ilman että alkaa silmät lupsaamaan ja seuraava päivä on pelkkiä haukotuksia täynnä.

Menee se ehkä näinkin, yksi pyhäpäivä. Ennätin onneksi saamaan valmiiksi miehen tumput ennen konserttia, niissä se työmaa oli. Mikähän siinäkin on, että Tappara-logon silmukointi ei ole alkuunkaan niin kuormittavaa ja väsyttävää kuin Ipan? Onneksi Arsenalin sukat pääsee ehkä tänään silmukointivalmiuteen, luulenpa ettei niidenkään silmukointi ole kovinkaan raskasta.

Kalenterikin tuli avattua ja sieltähän paukahti paikalle tällä kertaa Neipaa. Panimon sivut kertoo kyseisestä oluesta näin: ”vahva suodattamaton ja pastöroimaton, aidosti käsityönä pantu olut. Sopii vaativaan olutmakuun. Aromikas pintahiivaolut. Oluesta löytyy hedelmäisyyttä vehnästä ja lempeyttä kaurasta. Humaloina käytetyt Sultana ja Citra antavat miellyttävän rungon ja maltillisen neipamaisen tunteen”. Nyt jäin kyllä miettimään, että millainen mahtaa olla neipamainen tunne?

Tontun seikkailut Panimolla saivat jatkoa: ””Keittämön ja kellarin pojat, nehän ovat vuorokauden ympäri hommissa. Sinne siis. Caramel, Luomu, Munich..” lukee Kepukka hyppiessään mallassäkiltä toiselle matkalla keittämölle. ”Onhan noita, ja hyvässä järjestyksessä. Piste mallasvarastolle.””

Mitä ilmeisimmin nämä merkittävät Sultana ja Citrakin ovat sieltä, mallasvarastolta. Mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä Kepukalle seuraavaksi osuu kohdalle.

Valoa elämään

/ Irmeli / Jätä kommentti

Hieman heikossahan tuo luonnonvalo on viime viikkoina ollut, mutta eipä hätää. Aina on olemassa kausivalot ja kynttilät. Tämän joulun alla taisin seota sitten ihan lopullisesti, siinä kauppareissulla kun tuli napattua matkaan elämäni ensimmäinen amaryllis. Kyllä. Kun se hiton kesäkukka, pelargonikaan, ei ole vielä ymmärtänyt lopettaa kukkimistaan, niin kas.

Eiköhän tämä sitten hanki tuollaisen ikuisuusprojektin, ainakin hoito-ohjeita netistä kaivellessa tuli sellainen kuva, että tätähän voisi halutessaan kukittaa vuosi toisensa jälkeen. Jaa-a. Saapa nähdä saanko aikaiseksi. Ja ennenkaikkea, onko tämäkään rehu yhteistyökykyinen. Nähtäväksi jää.

Hieman on tässä nyt kiirettä pukannut, sillä tiedossahan on se kaksinkeskeinen pikkujoulu eli Raskasta joulua-konsertti. Kiirushan taas johtuu siitä, että hiphei ja hurraa. Miehelle pitäisi saada ne hiton ipa-tumput valmiiksi ennen sitä. Eli silmukointia tiedossa, kaksin käsin melkein. Peukalot nyt kudoin sentään jo valmiiksi, jotain se on sekin.

Joulukalenterista putkahti tummaa olutta tölkki, Keisari Darkia. Mitä ilmeisimmin tölkkiä on uusittu, sillä ihan vastaavaa kuvaa ei Panimon sivuilta löydy vaikka samasta oluesta kaiketikin kyse. Tämän saa mies ottaa jossain vaiheessa hoitaakseen, hän kun silloin tällöin saattaa saunajuomaksi valita nimenomaan tumman oluen. Itse en moisesta perusta.

Tontun seikkailutkin jatkuivat, mitenkäs muutenkaan eli: ”Kepukka oikoo ovenläpäisyssä hitusen ohraantuneen nuttunsa ja tarkistaa listastaan, minne suunnata ensimmäiseksi. ”Pikkujoulupäivä”, muistaa Kepukka samassa. ”Näinköhän täällä on ketään tarkkailtavaksi?””

Nähtäväksi jää, onko.