Niin se kuulkaa on! Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä omituisempi siitä tulee. Kuten nyt tämä muutama viikko sitten aloittamani bujoilu, nythän siitä on tullut tärkeä osa jokaista päivää. Töiden jälkeen, vatsa sapuskaa täynnä, kupposessa kahvia ja pikainen päivitys tärkeimmistä asioista. Toki pitää mainita sää, mitä tuli syötyä ja niin. Oliko joku tähdellinen homma sille päivälle.

Vähän sama kuin ihmettelyni tämän kaktuksen kanssa. Olen aiemmin onnistunut tappamaan jokaisen tielleni osuneen kaktuksen, oli se sitten sellainen perinteinen piikikäs kaveri tai tällainen joulun aikaan liittyvä. Mutta nyt. Pari vuotta sitten sain pojalta, siltä kolmoselta, joulukukkana kaktuksen. Komean kukkivan kaipparin.

Jonka kohdalla olin varma, että no, ehkä se säkällä kukkii kukintansa loppuun, kituu aikansa ja on vappuna vain muisto. Ja miten nyt on käynyt? Sehän tekee taas nuppuja. Jo toista kertaa sen ensimmäisen alkuperäisen kukintansa jälkeen. Vanhaksi tässä on tullut kun saa kaktuksenkin pysymään hengissä, niin se on.

Tähän samaan vanhusteoriaan sopii viime aikainen ihmettelyni siitä, että mikä hitto siinä on, että pitää öisin herätä raastavaan pissahätään. Miehethän moisesta kärsivät, mutta että minäkin. Naissukupuolen eläjä. Toki asiaa tutkittuani totesin olleeni jokseenkin rasistinen ajatusmalliltani, tottahan naisille saattaa sama ikävä vaiva iskeä iän myötä. Mutta silti.

Ensin keksin kokeilla keinoa, jonka mukaan en juonut MITÄÄN kello seiskan jälkeen illalla. Ei muuten auttanut. Seuraavaksi kokeilin rajata ajan kuuteen, mutta se ei oikein toiminut. Sitten keksin, että hei! Se on se hiton iltasmoothie! Joten vähensin sen määrää. Ei vaikutusta. Seuraavaksi luin jostain, että luontaisia nesteenpoistajia on mm. kaurahiutaleet ja mustikka. Taas sojotin syyttävää sormeani smoothien suuntaan.

Ja sitten mä sen hokasin. Itselle oli iskenyt jokin ihme pakkomielle Oshee’n urheilujuomaan. Jota tuli kieltämättä lipiteltyä siinä pitkin iltapäivää töiden jälkeen hyvinkin se lähemmäs litra. Että miksiköhän pissittää yöllä, nih? Jätin siis Oshee’n pois ja kas. Johan loppui pissiminen öiseen aikaan. Pidin myös tiukasti kiinni aikataulusta, ei edes sitä pientä lasia iltasmoothieta iltaseiskan jälkeen ja kas.

Sehän toimii! Vaan miten kävi eilen illalla. Ei mitään käryä miksi, mutta hittolainen. Iltaysiltä kun olin suuntaamassa kohti sänkyä iski ihan jäätävä jano. Yritin hillitä tuntumaa juomalla ihan pienen tilkan vettä. Ei muuten auttanut. Lopulta join vettä varmaankin puolitoista desiä ja johan helpotti. Ja taas se vanhuus iski, kello kolme yöllä. Eikä todellakaan tullut uni enää sen jälkeen.

Tänään ollaankin oltu sitten työpäivän jälkeen hieman samaa tyyppiä kuin zombiet. Ai että miten hauskaa on se. Ihan ei ole pahemmin mikään ajateltu edennyt mihinkään, hyvä kun jaksoin reipashenkisesti tehdä smoothien ja flunssanselättäjän siinä iltapuhteikseni. Superloistava YLEn sarjakin tuli katsottua puolella teholla, ja se on huono homma se, sillä kyseinen sarja pitää oikeasti seurata ajatuksen kanssa.

No, ehkä nämä töissä tulostamani pääsyliput siirtää itseni edes keski-ikäisten sarjaan tämän vanhuuden sijaan. Tuskinpa, mutta aina sitä voi haaveilla moisesta. Mitä todennäköisimmin emme mene Tammerfesteille ensi kesänä (petyimme todellakin niihin VIP-puolen juttuihin tänä kesänä), joten jotain oli keksittävä ja hittolainen soikoon, onnistuin kuin onnistuinkin saamaan liput Eppujen viimeisimmille keikoille Ratinaan. Jes!

Vielä enemmän riemua herätti huomio, että kerrankin olen oikeaan aikaan lippupalvelua pelmaamassa, sillä joka aivaten ainoa vuosi olen yhtäkkiä havahtunut huomaamaan, että tosiaan. Piti sinne Raskasta Joulua-keikalle hommailla lippuja mutta kas. Jossain Kempeleen Keilaamolla olisi enää niitä saatavilla, ei takuullakaan missään lähimaillakaan.

No, nytpä ne liput on. Ja viimeisen päälle onkin, vietämme miehen kanssa kaksinkeskeiset pikkujoulut keikan tahtiin, joten tokihan sitä otettiin liput, joihin kuuluu myös ruokailu. Että joo! Melkein tässä ehkä pääsee valumaan edes lähelle sitä keski-ikää, mutta myönnän. Eppujen liput kyllä nitkauttaa helposti takaisin sinne vanhuuden puolelle…