Eihän sitä Roomakaan päivässä ja silleen, mutta oikeasti. Jotenkin nämä Ilveksen tumput on joka aivaten ainoa kerta olevinaan mahdottoman haastavat. Ei siksi, että ne olisi vaikeat, vaan siksi, että kiinnostus niiden tekemiseen on luokkaa nolla. Etenkin logon silmukointi, herttinen. Karseaa hommaa, vaikka kaavio täällä blogissa onkin. Johtunee omasta Tappara-fanituksesta, luulen mä.
Nämä silmukoinnit tuli tehtyä osin siinä koulutuksen lomassa, oli muuten ihan huippuluokan koulutus. Mieli ry on erittäin tarpeellinen ja hyviä asioita edistävä yhdistys, suosittelen tutustumaan. Nyt olen muka vakaasti päättänyt, etten tee mitään uutta ennen kuin saan vielä puikoilla keikkuvat Ipat valmiiksi, mutta saapa nähdä.
Tytär lähetti kuvan koiraskaisesta, koiruus on rohkeutunut vielä entisestään mutta on siinä vielä matkaa. Epäilen jopa, että vaikka on kyseessä nuori koira niin tuskinpa hänestä koskaan sukeutuu innokkaasti vieraita tervehtivää heppua, epäluulo ihmisiä kohtaan taitaa olla ihan pysyvää.
Tyttären kanssa tuo toimii silti ihan päättömän hienosti, heistä on sukeutunut tässä liki puolessa vuodessa yksikkö. Hieman pisti kuva naurattamaan, totesinkin tyttärelle että vain poron sarvet puuttuu päästä. Pahoin pelkään, että moinenkin kuva tulee vielä putkahtamaan puhelimeen.
Se on kuulkaa ihan joulu nyt!!! Kuten aiemmin mainitsinkin, niin aika-ajoin tulee hyödynnettyä erinäisiä kirppariryhmiä ja katsokaapa mihin viikonloppuna törmäsin yhdessä ryhmässä. No niiiiiiinpä! 17 kerää, 3 niistä avattuja mutta ei käytettyjä, Viking Garnin alpaca bris-lankaa ja hinta ihan naurettavat 35 euroa. Kaiken lisäksi nämä oli Lankamaailman pussissa, joten oletan, että näiden alkuperäinen hinta on ollut se suolaisehko 9,95 kerältä.
Arvatkaapa, kuka varaili langat samantien ja kävi ne alkuviikosta hakemassa? Niinpä. Ja kuten niin monesti aiemminkin, niin nythän tässä iskee sitten se perustauti eli …. Ihan pakkohan niistä olisi alkaa heti luomaan jotain. Sinistä lankaa on kaikkineen 10 kerää, vaaleaa 3, yksi harmaa, pari tummansinistä ja kas, yksi vaaleansininenkin kasassa on. Eli PALJON.
Ajattelin tehdä näistä itselleni PITKÄN villatakin. Jonkinlaisella kaarrokkeella ja tällä kertaa ylhäältä alas, ehkä jopa kudon välissä hihat valmiiksi niin tiedän tarkalleen kuinka pitkän helman uskallan tehdä. Ihan nilkkoihin asti en toki ajatellut, mutta polvien yläpuolelle olisi kiva. Vai sittenkin sääriin? Hmmmm… Steekkaamallahan moisen saa helposti tehtyä, mutta vetoketjun hankinta saattaa mennä tilailun puolelle. Haittaakse? No ei.
Malttaa pitäisi ihan siksikin, että jonossa olisi silmukoitavia. Ihan kaksinkin kappalein, kohta tosin jo kolmin. Mieshän on vannoutunut ipa-fani, mutta mites on tässä vuosien varrella käynyt? Olen tehnyt hänelle kolmet ipa-tumput ja nyt jäljellä on yksi pari. Se ”metsä”-malli, kuten mies sitä paria nimittää. Eli niitä käytetään koiran kanssa metsäillessä, lumitöissä ja klapeja pilkkoessa, sen verran kulahtaneet ne on.
Ne kaksi edustusparia kun on kokeneet kovan kohtalon. Toisista niistä putosi, mitä ilmeisimmin, toinen pari junaan ja jäi sille tielleen jo useampi vuosi sitten. Toinen tumppupari taas katosi kokonaisuudessaan kuin tuhka tuuleen tai pieru saharaan reilu viikko sitten, kun mies oli työkavereidensa kanssa liikenteessä. Eli jep jep. Joululahjaksi ajattelin nyt yhden parin tehdä.
Tämä puolestaan kirvoitti keskustelua siitä, että onko miehen työkaverillakin mahdollisuus samanlaisiin. Hänkin kun niin moisia kaipaisi. Että joo. Tehdään nyt sitten samantien kaksin kappalein niitä pareja, vaikka pakko se on todeta. Tappara-fanina tuntuvat kovin kovin työläiltä nämä… Ehkä se on parasta yrittää malttaa mielensä muutaman päivän ajan.
Harjoitus tekee mestarin ja niin edelleen… Olen todella pitkään ihaillut näitä kutomalla tehtyjä consseja, toisin sanoen Reaverseja. Ohjeet ovat Rea Järvenpään käsialaa ja ne saa maksullisina Raverlysta. Olen hyödyntänyt molempia Rean ohjeita näissä. Toisin sanoen halusin tehdä pohja-osan virkkaamalla, mutta olin jo siinä vaiheessa hankkinut Star Edition-ohjeen, joten ostin lisäksi vielä Slipper Socks-ohjeen
Toisaalta hyvä niin, Star Edition-ohje on kieltämättä vielä selkeämpi kuvitukseltaan kuin Slipper Socks, joten hyötyä niistä molemmista on ollut. Kuten aina kun lähtee tekemään jotain itselle uutta, niin pientä käynnistysyskää näiden kanssa oli. Käsialani kun on virkatessa törkeän kireä, niin tottahan ensimmäiset pohjat jotka virkkasin jäivät ihan nysäkokoisiksi.
Päädyinkin testaamaan erikokoisia koukkuja ja eripaksuisia lankoja, varsinaisena lankanahan näissä on seiskaveikka. Lopputulemana on se, että nyt pohjat luontuu näppärästi, sillä olen niitä virkkaillut valmiiksi aina välillä kun kutominen on alkanut tuntua puulta ja vähitellen pohjat onnistuu oikeassa koossa siitä seiskaveikastakin. Mutta niin, asiaan.
Nämähän on aika isotöiset, koska sukkaosat ja pohjat tehdään erikseen, lisäksi vielä nauhakujan lipareet kudotaan jälkikäteen samoin kuin virkkaillaan valkoiset koristenauhaosat ja ehkäpä jopa ne nauhat, jotka tossuihin tulee. Tai no, voihan ne olla keltaisetkin kuten perheemme Ipa-fanille tekemissäni versioissa.
Lopuksi kaikki osat yhdistetään käsin ompelemalla, joten hommaa näissä on mutta toisaalta, jos yksi työvaihe alkaa tympiä, niin voi välillä tehdä toista joten vaihtelua näissä ainakin on.
Näiden Ipa-conssien pohjat on virkattu paksummalla langalla, eli Prismasta käteeni osuneella Housen neulelangalla (50% akryyli, 25% alpakka, 25% villa), jonka puikkosuositus on 5-6. Virkkuukoukkuni oli 4mm ja virkkasin nämä aika kireällä käsialalla, sitäkin olen nyt tässä mallaillut tekemisen lomassa. Mitään tietoa tämän langan kestävyydestä nyt ei vielä ole, mutta eiköhän se käytössä selviä sekin.
Vaikka Rean ohje onkin yksityiskohtainen ja hyvä, niin jostain kumman syystä en vain tahdo saada kärjen päälliosasta mieleistäni, joten nyt kokeilussa on ollut kärkiosan virkkaaminen irrallaan ja liittäminen pohjaosaan tehostevärin kanssa samalla kertaa. Nyt valmisteilla olevissa Tapparafanipojan tossuissa tätä testasin ja ainakin vaikuttaisi toimivan.
Ajatuksena on saada kaikille kiakkoa seuraaville lapsosilleni sekä lapsenlapsille tällaiset joulupaketteihin, joten sarjatuotannoksihan tämä meni. Onneksi Ipa-versioita ei tarvinne tehdä kuin nuo yhdet, jos nyt sitten ne talon kaksi muuta Ipa-fania ei yhtäkkiä innostu juuri näistä väreistä, mutta epäilen. Me muut olemme Tappara-faneja, joten nyt on itselle töihin sisätossuiksi yhdet valmiina, samoin pienimmälle lapsenlapselle sinne joulupakettiin.
Vielä pitäisi tehdä kahdelle Tapparaa fanittavalle aikuiselle pojalle + yhdelle aikuiselle naiselle sekä sille kouluikään ehtineelle lapsenlapselle joulupaketteihin näitä ja noille kahdelle ei-niin-kiakkoa-seuraavalle teen sitten jollain muulla värimaailmalla. Onneksi sinne jouluun on vielä aikaa…
Loman alkajaisiksi on yllättäen tullut, kappas, kudottua sukkia. Toiset tuli kudottua aika pitkälti autossa istuessa ja jonottaessa poliisin lupapalveluun, siihen kun kului yllättävän paljon aikaa. Silmukoinnit toki tuli tehtyä kotona.
Molemmat jälleen kerran looppaamalla seiskaveikasta, silmukointikuviot löytyy Ipa-sukkiin kuten Adidaksiinkin jo täältä blogista.
Jännästi valo muuttaa väriä, oikeasti nämä on kunnon vihreät. Mutta niin, tulipa sitten muutamien Tapparoiden jälkeen touhuttua vaihteeksi yhdet Ilveksenkin sukat. Halusin hieman enemmän sukkiin näköä, joten tein logon jalkapöytään ja tekstin varteen. Ei hassumpaa.
Ipa-fanille voisi vielä silmukoida nimenkin nilkan mustaan osaan, mutta katsotaan nyt kuka se fani on jolle nämä päätyvät…
Aviopuoliso on ollut koko ikänsä Ilves-fani ja ilmanko hänelle on tullut vuosien saatossa tehtyä parit Ilves-sukat ja -tumputkin. Toiset Ilves-tumput ovat edelleen tallessa, mutta ne ovat kuulemma ne ”arkimallit”, joita käytetään lumitöissä, autoa puhdistaessa ja koiran kanssa metsässä juoksennellessa.
Toiset ovat sitten olleet ne ns. pyhämallit, joita on käytetty vain silloin kun on käyty jossain ”paremmissa” tapahtumissa, kuten nyt syömässä, reissatessa tai kiakkomatseissa. Ja arvaahan sen. Useamman vuoden ne pysyivät tallessa, mutta eiköhän vain viime talvena toinen tumppu kadonnut jonnekin junan uumeniin reissusta palaillessamme.
Isänpäivän kunniaksi päätin ottaa ja korjata tilanteen. Tumput on kudottu Novitan peruslapasten ohjeella, hieman toki olen mittoja soveltanut. Värit on ammennettu tietysti joukkueen väreistä ja kämmenselkiin silmukoin Ilvekset. Lankana näissä on 7-veljestä. Toivottavasti sunnuntaina nähdään iloisia ilmeitä ja ensi talvena rempseänä peleissä heiluva puolisko.
Välillä ideat on kateissa, mutta lankoja riittää. Niinpä päädyin luomaan 7-veljestä langasta 52 silmukkaa, kutomaan 5 kerrosta oikeaa, kerroksen langankierto-2 s oikein yhteen-langankierto jne kerroksen läpi. Viisi kerrosta lisää oikeaa ja sen jälkeen yhdistin reunat Hääräämön mallin mukaisesti yhteen ja kas, nirkkoreunahan siinä.
Reunan valmistuttua lisäsin jokaiselle puikolle yhden silmukan 52 -> 56. Kudoin mustalla langalla kymmenen kerrosta, vihreällä kolme, keltaisella kaksi ja vielä kolme vihreällä kunnes vaihdoin takaisin mustaan. Viisi kerrosta oikeaa, jonka jälkeen 2o, 2n-joustinta kymmenen kerrosta.
Joustimen jälkeen tein kantalapun 27 silmukalla, korkeutta sille tuli 28 kerrosta. Kantalapun valmistuttua tein kantapohjan kavennukset ja nostin kummastakin reunasta 14+1 silmukkaa. Jatkoin mustalla langalla ja tein samalla kiilakavennukset joka kerroksella kunnes silmukoita oli jäljellä 56.
Kiilakavennusten valmistuttua otin mukaan vihreän langan ja kudoin kolme kerrosta vihreällä mallikaavion mukaan. Sen jälkeen otin mukaan keltaisen ja lähdin kutomaan mallikaaviota riviltä 4 eteenpäin. Loppuun jälleen kolme kerrosta vihreällä.
Seuraavaksi tein Ilvekselle mustat ja valkoiset korostukset mustalla langalla jonka jälkeen kudoin 9 kerrosta mustalla ennenkuin aloitin sädekavennukset.
Näissä mimmi-ilveksissä varsi on suht maltillinen, mutta ei silti lyhyt. Varren nirkkoreuna tulee kauniisti esille, kun varrella ei ole liikaa pituutta. Mimmi-ilvesten kooksi tuli 39-40 näillä kerrosmäärillä.
Naisen Ilveksiin passaa mainiosti varsiin kuvioneule
Vaihteeksi vuorossa Ipa-sukat joulupukin konttiin. Nämäkin valmistuvat 7-veljestä langasta, väreinä vihreä, keltainen ja musta. Toiveena oli, että logo sijoittuisi jalkapöydän päälle, mutta kun varrellekin haluttiin pituutta niin olin hieman kahden vaiheilla jätänkö varren simppelisti mustaksi.
Tätä ongelmaa en jäänyt enempiä miettimään, vaan päädyin luomaan 57 silmukkaa vihreällä. Kudoin 15 kerrosta 2n, 1 takakautta oikein-joustinta jonka jälkeen kudoin pelkkää oikeaa yhden kerroksen. Kerroksen lopussa otin keltaisen langan mukaan.
Ensimmäisellä keltaisella kerroksella tasasin silmukat puikoille 14/puikko ja samalla kavensin yhden silmukan pois 57 ->56. Tämän jälkeen kudoin sillä kolme kerrosta ja vaihdoin mustaan. Muutaman kerroksen kudottuani sain idean ja 11 mustan kerroksen jälkeen otin mukaan jälleen keltaisen langan ja tein pätkän kuvioneuletta varteen.
Jokainen kaavion rivi toistuu kahdesti yhdellä kerroksella
Kuvioneuleen jälkeen kudoin vielä 20 kerrosta mustalla ja vaihdoin jälleen keltaiseen lankaan jolla kudoin 2 kerrosta, ensimmäisellä kerroksella kavensin jokaiselta puikolta pois yhden silmukan 56 ->52.
Kantalappuun vaihdoin vihreän langan ja tein sen vahvennettuna 25 silmukalla. Korkeutta kantalapulle tuli 26 kerrosta. Kantapohjan kavennuksissa jätin keskelle 12 silmukkaa. Nostin molemmista reunoista 14 silmukkaa ja palasin vielä kahden kerroksen ajaksi keltaiseen lankaan aloittaen samalla kiilakavennukset.
Keltaisen jälkeen siirryin mustaan lankaan, tein kiilakavennuksia kunnes jäljellä oli 52 silmukkaa. Tämän jälkeen kudoin mustalla kunnes jalkaterän pituus oli n. 6 senttiä alle lopullisen pituuden ja ryhdyin silmukoimaan ilveksen kuviota sukan jalkaterään.
Ilves-kuvion yläpuolella on näissä sukissa 15 kerrosta pelkällä mustalla, jalkaterää jatkoin kuvioinnin jälkeen vielä 21 kerroksen verran mustalla ja näistä toisiksi viimeisellä kerroksella kavensin jokaiselta puikolta pois vielä yhden silmukan 52 -> 48.
Vaihdoin väriksi keltaisen ja tein sillä kolme kerrosta oikeaa jonka jälkeen siirryin vihreään lankaan kärkeä ja sädekavennuksia varten. Koska näiden kooksi tuli 41 tuli sukillekin mittaa hieman reilut 26 senttiä. Sukat on kudottu 3,5 mm koivupuikoilla.
Jotenkin tuntuu, että etenkin nuoret pitää ennen kaikkea nilkkasukista joten mikäs siinä. Josko sitten sellaiset. Näiden sukkien kohdalla pohdin hetken sitä, teenkö ne miehelle vai naiselle ja kun päädyin miesten sukkiin päätin tehdä joustimen 2 oikein, 2 nurin-tyylillä. Naisen sukkiin olisin tehnyt joustimeksi pätkän valepalmikkoa.
Aluksi loin 56 silmukkaa vihreällä ja tein joustinta 10 kerroksen matkan. Sen jälkeen tein yhden kierroksen oikeaa samalla värillä jonka jälkeen vaihdoin keltaiseen. Keltaisella tein pari kerrosta oikeaa, palasin takaisin vihreään ja tein sillä kantalapun vahvennettuna ja kantapään kavennukset.
Kantapään jälkeen nostin kummastakin sivusta 14 silmukkaa ja jatkoin jälleen kaksi kerrosta keltaisella. Samalla aloitin kiilakavennukset joita tein joka kerroksella. Kahden keltaisen kerroksen jälkeen vaihdoin väriksi mustan. Kiilakavennuksia jatkoin kunnes jäljellä oli 56 silmukkaa.
Kudottuani pelkällä mustalla 15 kerrosta otin mukaan myös keltaisen ja kudoin mallikaavion mukaan ilveksen ja jalkapohjan palkituksen.
Kuvion valmistuttua jatkoin mustalla langalla.
Ennen kuin aloitin kärkiosan tekemisen pujottelin mustalla langalla vielä ilvekseen korostuksia alla olevan kuvan mukaan. Samalla tein valkoisella silmukoimalla hampaat ja silmien valkoiset kohdat.
Korostukset muuttaa ilveksen näköä radikaalisti. Jatkoin mustalla kaikkiaan 15 kerroksen matkan, jonka jälkeen tein keltaisella 4 kerrosta ja vaihdoin vihreään kärkikavennuksia varten. Kärkeen tein sädekavennukset jolloin sukan lopullinen pituus oli 27 cm eli näistä tuli kokoa 42.
Nojatuolin uumenista 