Sitäpä sitä, hulluutta. Kun ihminen pääsee yli sen kultaisen keski-iän, mikä se nyt sitten onkaan, ja porskuttaa itsensä yli viidenkymmenen niin jotenkin luulisi, että kaikkinaiset sekoilut olisi ohi. Siis luulisi. Mutta mitä vielä!

Tämähän otti ja riehaantui talven pimeinä iltoina tuumimaan, että josko sittenkin hankkisi tatuoinnin. Ihan vaan yhden ja ihan vaan pienen. Ja niinpä tämä teki sen, mitä oli jo vuosia aiemmin miettinyt. Iholle päätyi Heartagram. Kiitos HIM, minun yksi suurimpia rakkauksiani kaikkien aikuisvuosien aikana.

Ja niin. Kun tie tatuoinneille on avattu, niin mitenkäs sitten kävikään. Muutamaa viikkoa myöhemmin iholle ilmestyi vielä HIMin logo. Just. Sen jälkeen tämä onkin todennut kaikille kysyjille, että ei. Ei enää yhtäkään, kyllä nämä riittää.

Vaan mitenkäs totuus mahtaa olla…. Jep. Kaikki sai alkunsa siitä, että totesimme tatuoitsijan kanssa kimpassa, että kyllä. Heartagram tarvitsee lisäväriä ja pientä entrausta vielä. Ihan siis pientä. Että siinäpä se. Mutta kuten arvata saattaa, niin miten kävikään.

Tatuoitsijan kanssa on käyty jo kiivasta viestin vaihtoa seuraavasta kuvasta. Joka on jo päätetty. Että jos sitten samalla kun se värinlisäys ja entrailu. Jonka tarkkaa aikaa ei tosin ole vielä päätetty. Mutta se kuva, kyllä. Ja niin. Se on nyt sitten ihan varmasti VIIMEINEN.

Onhan?