Tänä aamuna sain viimein aikaiseksi pingoteltua ja kiinniteltyä Elämänpuu VI kehikolle. Vähin erin homma alkaa sujua helpommin ja helpommin, joten ajattelin nyt jakaa oman tapani virkkaustöiden kehikkoon kiinnittämisen osalta.

Ilman sen kummempia pingoituksia Elämänpuun halkaisija oli 35 cm. Kehikon halkaisija on 50 cm. Eli pingoittelua tiedossa. Itse aloitan homman sillä, että venyttelen työtä käsissäni. Otteet saa olla aika rajuja, jos ja kun virkkaus on hoidettu kunnolla.

Apuna touhussa on lankaa, sakset ja hermot. Tsekkailen yläosan keskikohdan työstä ja pingotan ensin yläosan muutamalla langan pätkällä, samoin teen sivujen arvioiduille keskikohdille. Olen pyrkinyt kiinnittämään langan aina joka neljännestä virkkaustyön kolosta, ihan aina se ei toki osu aivan kohdilleen.

Sitten alkaakin se todellinen pingoitus. Tässä kohtaa voimaa joutuu käyttämään aika reilusti, että saa työn reunan ylettymään kehikon reunukseen asti. Työtä voi aika surutta kiskoa ja venytellä, ainoastaan langan solmiminen kunnon umpisolmuun saattaa muotoutua haasteeksi. Itse asetan useimmiten työn polvien väliin lankoja kiinnittäessä, silloin langan solmun saa kiristettyä kunnolla kehikkoon ja pingoitettuun työhön.

Kiinnittämisessä pidän hieman paksummasta puuvillalangasta, sitä on mukavampi käsitellä ja se ei napsahtele niin herkästi poikki kuin kaksinkertainen työssä käytetty virkkauslanka tekee. Tämänkin paksumman langan otan silti kaksinkertaisena, sillä punominen vahvalla langalla on miellyttävämpää ja tukevampaa kuin yksinkertaisella.

Tämän kokoiseen kehikkoon varasin tällä kertaa lankaa reilut neljä metriä, mutta suosittelen ennemmin ottamaan jopa viiden metrin pätkän punomista varten. Teen aina aloituslenkin, joten siksikin pidän enemmän kaksinkertaisella langalla työskentelystä. Aloituslenkkiä hyödyntäen lankaa ei tarvitse alussa solmia työhön kiinni.

Tämän jälkeen punotaan työ kehikkoon kiinni. Itse hyödynnän pujottelussa pöydän reunaa, sujautan neulan lankoineen jokaisesta työn sivuaukosta läpi muutaman lenkin verran ja kiristän huolella. Sama uudelleen, uudelleen, uudelleen ja uudelleen aika moneen kertaan. Välillä voi lankaa tarvittaessa vielä kiristää pitkin matkaa, jos siltä tuntuu.

Yläosaan takaisin ehdittyäni kiepautan kaksinkertaisen langan päistä toisen kehikon toiselle puolelle ja solmin päät huolellisesti. Kuten kuvasta näkyy, reilu nelimetrisestä punontalangasta ei jäänyt kovinkaan pitkää pätkää pääteltäväksi. Ennätti jo hetken jopa jännittää, että näinköhän punonta menee uusiksi. Kiinnityslangat saa parhaiten pätkittyä ratkojalla, pitää vain olla tarkkana että ratkojan ja kehikon välissä on nimenomaan kiinnityslankaa, ei sitä punontaan käytettyä. Tässä auttaa erityisesti se, että kiinnityslanka on erivärinen kuin punonnassa käytetty.

Lopuksi punontalangan päiden pujottelu neulan avulla työhön, niin ettei ne näy ja nipsnaps ylimääräiset pätkät pois. Valmista tuli.