Kanaria

/ Irmeli / Jätä kommentti

Matkakuumettahan tässä jo pukkaa, vaikka vielä on liki sata päivää aikaa odotella lähtöä. Otimme tälläkin kertaa matkan TUIn kautta ja kappas, kurkkasin vanhojen reissujen tietoja sivustolta samalla kertaa kun ihailin nyt odottelun alla olevaa matkaa. Miten tämä nyt näin osuikaan, lähdemme tarkalleen samana päivänä matkaan kuin lähdimme Kanariallekin. Ohhoh!

Kanaria oli muuten ihan käsittämättömän upea paikka vierailla ja olla. Tuolloin olimme Labranda Marieta-hotellissa, joka on vain aikuisten käyttöön suunnattu paikka. Olimme ottaneet puolihoidon eli matkapakettiimme kuului sekä aamupala että päivällinen ja pakko myöntää, että kyseinen ratkaisu oli todella hyvä.

Pääsääntöisestihän reissumme perustuu ns omatoimimatkailuun, eli minäpä etsin meille hotellit ja lennot ja kuljetukset ja ja ja… Lomakohteessa etsimme sitten kimpassa paikkoja joissa syödä (jep jep, olen kohtalaisen kranttu tässä asiassa) ja enpä nyt ihan aina ole varma, että kuinka rentouttavaa puuhaa sekään loppujen lopuksi on.

Kanarian reissu oli ensimmäinen reissumme, joka oli pakettimatka ja totta tosiaan. Siinä on oma rentoutensa. Riittää kun laittaa lateja tiskiin ja joku muu on miettinyt valmiiksi lennot ja hotellit ja muut tilpehöörät. Mahdolliset retketkin saat näppärästi varattua matkatoimiston sivujen tai äpin kautta joten mikäs.

Kanarialla minulle piti kovasti seuraa tämä herrasmies. Tai olisiko tuo herraskaisrouva, mene ja tiedä. Ilmat oli mainiot, ei ollut liian kuuma eikä todellakaan kylmä, muistaakseni lämmöt pyöri päivisin 23-25 tienoilla. Kummasti jaksoin liikkua pitkin kylää kävellen ja tutkailla paikkoja ja elämän tahtikin tuntui itselle juuri sopivalta.

Vain yhtenä päivänä oli enemmän calimaa, eli Afrikalta saarelle puhaltavaa aavikkotuulta ja se jos joku oli kummallinen näky. Kaikkineen kyseinen matka oli ihan superonnistunut ja läheltä liippasi, ettemme nytkin sinne Kanarialle päätyneet. Toisaalta, aina on kiva nähdä uusia paikkoja, ja jotenkin kuvittelen, ettei Teneriffa ihan älyttömän paljon Kanariasta poikkea.

Kurjat kelit, sano

/ Irmeli / Jätä kommentti

Vaikka en koe syksyä sen kummoisemmin ikäväksi asiaksi, niin pakko se on myöntää, että kyllä nämä jatkuvat sateet on vähän liikaa. Koirakaan ei oikein arvosta, kun joka kerran ulos mennessä sataa ja on märkää. Onneksi on jotain mitä odottaa, eli helmikuuta.

Kaveri lähetti kuvan tatuoinnistaan, joka oli saanut viimeinkin uutta väriä pintaan. Samalla tatuoija oli siistinyt ääriviivoja ja keksinyt jättää vanhan tatuoinnin tummuutta varjostuksiksi. Aika kivan näköinenhän siitä tuli, pakko myöntää.

Sunnuntai meni kovinkin laiskoissa merkeissä, osin ehkä sen hemmetin kellojen veivailun takia. Eikös se pitänyt loppua jo? Ei ymmärrä, mikä idea siinäkin on. Okei, aamulla tulee hieman aiemmin valoisaa, mutta sehän on sitten illasta pois. Ei kovinkaan reilua mielestäni.

No, näillä mennään. Sitä voisi varmaan todeta, että hyvästi kesä 2025 ja tervetuloa talvi. Jota en todellakaan kaipaa, mulle passaisi ihan hyvin sekin, että olisi pimeää ja plussan puolella. Tuskinpa tätä toivettani huomioidaan, oletan ainakin. Huoks!

Hidasta hommaa

/ Irmeli / Jätä kommentti

Ei ole nopeudella nyt pilattu ei. Polviin asti on sentään ennätetty, eikä sekään kai saavutuksena huono ole? Aikaahan meni ihan älyttömän paljon niinkin simppeliin hommaan kuin matkan varaamiseen. Tiedättehän sen tunteen, kun parhaanne mukaan yritätte selittää mitä reissultanne toivotte ja mitä ehdottomasti ette, ja silti tuntuu, ettei toinen osapuoli ymmärrä yhtään mitään siitä mitä yritätte sanoa.

Näin sitten kävi itselle. Yritin varailla matkaa ja pyysin lopulta, että matkatoimisto lähettäisi hyviä vaihtoehtoja. Juu ei. En ajatellut mennä mihinkään, missä ei ole mitään. En myöskään ajatellut mennä perhehotelliin. Päinvastoin, yritin parhaani mukaan sanoa, että joo. Olisi kiva, jos olisi jotain tapahtuman tynkää ympärillä ja kyllä, vielä kivempi olisi jos natiaisia ei olisi samaan aikaan syömässä kuin itse syön.

Ja tulos oli mikä. No juuri se. Perhehotelli, se 10 kilsaa lähimpään ostoshttiin ja kivasti myös aavaa ulappaa näköpiirissä. Huoks. Päädyinkin lopulta viiden tunnin pikku-tutkailuun, jonka jälkeen paikka ja hotelli oli löydetty. Eli hei, Teneriffa, uusi tuttavuus, odottaa helmikuussa. Jes! Toivottavasti kaikki toiveeni ja odotukseni palkitaan, sillä hommaa siinä kerrakseen oli.

Perjantai-illan huumaa

/ Irmeli / Jätä kommentti

On niin monenlaisia tapoja viettää vapaa-aikaa, sano. Tällä kertaa vapaa-aika alkoi himppasen myöhässä (yksi koulutus piti vielä katsella työmaalta kotiin ehdittyä), mutta tottahan sitä ehti sitten muutakin.

Kun yhdet villikset on valmiit, niin tottakai tehdään toiset. Nämähän ehdin jo aloittaa kertaalleen ja kappas. Purkamaankin. Alkuperäisellä silmukkamäärällä olisi tullut aivan liian isot! Ja tietysti, koska olen mikä olen, niin ensin tuhrasin aikaa piirtämällä kuvaa pöksyistä, mittailemalla neuletiheyksiä, sovittelemalla mittaa omallekin uumalle ja kas.

Eteneehän nekin viimein. Pakko todeta, että tämä kyseinen lanka on ihan älyttömän ihanan pehmeää, ei siitä mihinkään pääse. Ja kun puikot on hyvät ja lanka juoksevaa, niin johan syntyy valmista.

Maailmanmatkaajasta, siitä poijaasta siis, ei ole kuulunut pihaustakaan tiistain jälkeen, tuolloin he olivat ennättäneet tyttöystävän kanssa Pattayalle pienen lomasen viettoon. Tänään lienee syytä soitella hänelle jossain kohtaa, tyttiksellä kun on työpäivä ja sitä kautta joutuivat palailemaan takaisin sinne tyttiksen asuinkaupunkiin.

Eli soittelua, kutomista ja niin. Ehkäpä sitä voisi koota nuo valokuvahyllyt, sitä pääseekö ne seinälle viikonlopun aikana en osaa tosin sanoa.

Nokian Panimo

/ Irmeli / Jätä kommentti

Lomalla tuli käytyä tutustumassa Nokialla sijaitsevan pienpanimon eli Nokian Panimon toimintaan. Nokialaisittainhan puheissa vilahtelee se alkuperäinen nimi eli PUP, lyhenne Pirkanmaan Uudesta Panimosta.

Oli muuten ihan älyttömän mielenkiintoinen tutustumiskierros ja panimon historia oli mieletöntä kuultavaa. Suosittelen ehdottomasti ottamaan käyntilistalle opastetun kierroksen mikäli siihen on mahdollisuutta. Panimo järjestää avoimia yleisökierroksia kuukausittain ja sinne saa myös varattua yksityisen ryhmäkierroksen.

Aluksi kuulimme tarinan Panimon taustalta, syntyhistorian ja monta onnetonta yhteensattumaa ja epäonnen hetkeä, jotka edelleen toimivan panimon toiminnan aikana on sattunut. Onpa paikka ollut laittamassa jo lappua luukullekin, mutta niin vain tuli uutta nostetta ja uutta ytyä toimintaan.

Löytyipä joukosta yksi omista nuoruuden suosikkijuomistanikin, eli Helmi-limppari. Jonkinlainen muistikuva on myös Linda-siideristä, tosin epäilen, etten ole sitä koskaan maistanut. Matti Nykäsen nimikkojuoman tarina taas oli ikävämpi, se kun oli ollut tarkoitus lanseerata markkinoille samaisena päivänä kun tuli tieto, että Matti oli ottanut ja puukottanut Merviä eli tuote muuttui hetkessä painajaiseksi ja jäi lähettämättä myyntiin.

Yhteistyötä Nokiankin kanssa oli jossain kohtaa viritelty, mutta tulta se ei oikein ollut alleen ottanut. Ja silti. Tätä nykyä panimolla menee hyvin, laajennusosa on valmistunut ja oman paikkansa on ottaneet Nokian Panimon vuotuiset tapahtumat eli Grill and Chill sekä Oktoberfest. Kumpaisessakin tapahtumassa tuntuu olevan runsaasti imua enkä ihmettele, järjestelyt ja meno tapahtumissa ovat olleet kuulemani mukaan joka vuosi mainiot.

Niin muuten, matkalta tarttui mukaan joulukalenteri. Saapa nähdä, mitä kaikkea kalenteri sisuksiinsa kätkeekään. Aika naurut tästäkin jo saatiin, sillä ilmeisesti sisältö on lähinnä alkoholipitoista joten luukun takaa paljastuvia tuotteita tuskin tulee nautittua aamuisin ennen töihin lähtemistä.

Huppukämmekkäät

/ Irmeli / Jätä kommentti

Jes, valmistuihan ne! Toiset huppukämmekkäät toteutin samalla silmukka- ja kerrosmäärällä, ainoa ero ensimmäisiin on se, että näihin toisiin en tehnyt huppuosaan joustinta kuin kämmenen sisäpuolelle. Täysin ulkonäkökysymyksiähän nämä on, itseäni tosin miellyttää enemmän malli jossa joustinta ei näy kämmenselän puolella.

Enpä muistanutkaan kuinka notkeaa ja nopeaa hommaa tumppujen ja kämmekkäiden kutominen on. Pitänee ottaa niitä taas jossain kohtaa listalle, ehkä joululahjoiksi tänä vuonna? Katsellaan, onko inspiraatiota vielä siinä kohtaa. Toistaiseksi painotan tarmoni niihin vahvempiin villahousuihin, niin se on.

Eturivissä, tottakai!

/ Irmeli / Jätä kommentti

Tässähän on ollut yönä jos toisenakin pakkasta. Itseäni pisti hieman naurattamaan, kun aamuna eräänä huomasin autoni tuulilasissa kovin tutun merkin. Heartagramikos se siinä? Myönnetään, esittelin kuvaa nuoremmalle tyttärelle ja hän ei siinä moista merkkiä nähnyt, hän näki siinä no… p…ksen. Siis sen miesten kapineen. Hmmm…

Lähenevää talveahan voi lähteä toki pakoonkin. Ja juuri näin yksi poikasistani päätyi tekemään. Asiaan vaikuttaa osaltaan varmasti vähän ennen viime joulua poikain lomareissun yhteydessä löydetty tyttöystävä, hänhän löytyi sieltä lämmöstä eli Thaimaasta. Yllättäen parin viikon reissu poiki mukanaan sen, että poika lähti takaisin tyttiksen luon tammikuun loppupuolella.

Otti tietystikin vain menolipun, mikäs kiire sitä nuorella miehellä, ne varsinaiset läsnäoloa vaativat työt kun alkaisi vasta toukokuun alussa. Poika viipyi reissussa tuolloin likipitäen pari kuukautta, palasi maalis-huhtikuun taitteen paikkeilla Suomeen, painoi hommia toukokuusta syyskuun loppuun, kuten oli aiemmin sopinut ja keräsi rahaa uuteen reissuun.

Ja kas. Pari viikkoa sitten hänellä oli lähtöpäivä tiedossa, lennot hankittuna ja niinhän siinä kävi, että kun tämä palasi töihin lähti poika puolestaan kohti lentokenttää. Huoks. Onneksi tätä nykyä on videopuhelut ja lentojen reaaliaikaiset seurannat ja muut, joten äitihän kyttäili lentoa pitkin päivää ja kurkkasi tilanteen vielä nukkumaan mennessäänkin. Tuolloin matka oli hieman yli puolessa välissä.

Aamulla äidin puhelimessa olikin toivottu viesti, joka oli saapunut likipitäen samantien kun pojan lento oli laskeutunut -”Bangkokissa ollaan”. Niin, mitäpä sitä turhia lätisemään. Työpäivän jälkeen poika ennätti jo videopuhelunkin ottaa, joten äidillä on suht levollinen mieli. Tosin kotiutumispäivästä saati edes kuukaudesta ei nyt vielä tietenkään ole mitään tietoa.

Edes äidin kyseilyihin, että kaipa jouluksi kotiudut on vastattu vain olankohautuksin ja katsoo nyt-toteamuksin. Toisaalta, hyvä se nyt on liikkua kun se on vielä helppoa, homma hankaloituu kummasti jos päätyy perheen perustamaan ja lapsia tekemään.

Mutta niin. Se otsikko, ”eturivissä, tottakai”. Sepä liittyy tänään saamaani ahaa-elämykseen. Kävin lomalla näyttämässä tyttärelle sen äidin hautapaikan ja aika etuosassa hautausmaatahan äiti on. Aika-ajoin joku kysyy äidistäni, että millainen tyyppi se oli. Vastaus on aika vakio.

Äidillä oli älyttömän paljon tuttuja ja kavereita. Äiti oli kovin puhelias ja ehtivä, iloinen, rempseä ja eläväinen, vähän sellainen aina huomion keskipisteenä olija-tyyppi. Ikäänkuin aina eturivissä kun vain paikan sai ja kieltämättä, äiti sai usein paikan eturiviin.

Ja tänään sitten havahduinkin ihan yhtäkkiä töistä kotiin ajellessa mietteeseen että hei. Äitihän on siellä hautuumaallakin kokolailla eturivissä. Eli melkolailla kirkon ovien edessä. Että näin. Kaikkea sitä ajellessa tuleekin mietittyä.

Huppukämmekkäät

/ Irmeli / Jätä kommentti

Yksi työkavereista kysyi jo alkusyksystä josko voisin tehdä hänen tyttärelleen turkoosit tumput, sellaiset mistä saisit sormet tarvittaessa näkyville. Kiire niillä ei ole, totesi vielä, ja lupailin syysloman aikaan katsella toteutusta.

Olen aiemmin tehnyt itselleni muutaman parin vastaavia ja kieltämättä niissä on ollut puolensa, joten eipä tuo nyt ollut mikään ongelma. Tilasin näihin langat jo kuukausi takaperin, mutta kuten niin monesti ennenkin niin toiset projektit ajoi edelle, tässä tapauksessa mm ne villahousut. Mutta hei, nyt nämä valmistui ja toinen pari lähtee puikoille ihan näillä näppäimin.

Lankana näissä on sama ihana Viking Garn Alpaca Storm, joka valikoitui langaksi niihin kakkosvillahousuihinkin. Kudoin nämä 3,5 mm puikoilla ja aloitukseen loin 48 silmukkaa. Kudoin ihan perustumppujen ohjeella eli 20 krs 2o2n-joustinta, sen jälkeen 20 krs sileää ennen peukalon kohtaa. Näissä on aukkopeukalo ja sitä varten varasin 7 silmukkaa.

Peukaloaukon jälkeen kudoin vielä 10 kerrosta sileää ja sen jälkeen tein 5 kerrosta 2o2n-joustinta, tosin myöhemmin totesin sen riittämättömäksi ja päädyin lisäämään siihen vielä 4 kerrosta joustinta ja yhden kerroksen sileää ennen päättelyä. Päädyin kutomaan peukalon valmiiksi ennen kuin lähdin tekemään huppuosaa, peukalo kun on ehdoton ykkösinhokkini tumppujen teossa.

Nostin tumpun kämmenselän puolelta 24 silmukkaa ja loin 24 uutta silmukkaa, jonka jälkeen lähdin kutomaan 2o2n-joustinta 10 kerroksen matkan. Kudoin vielä 25 kerrosta sileää ja tein päähän nauhakavennuksen.

Näistä tuli todella pehmeät ja lämpimät, toivottavasti saaja pitää näiden tuntumasta.

Säilöntäpuuhia

/ Irmeli / Jätä kommentti

Lomakin päättyy aina ajallaan, niin nytkin. Keittelin vielä loman päätteeksi itselleni flunssakauden selättäjää (tai näin ainakin uskon) eli inkiväärishottia ja samalla kertaa tuli touhuttua pari kipollista pikkelöityjä punasipuleita.

Ne ovat muuten ihan käsittämättömän hyviä vähän kaiken lisukkeena! Ehkä nyt ei keittojen, mutta voileivälle, nam, ruoka-annoksen lisukkeeksi, nam, salaatissa, nam, ihan pelkältään, nam. Aivan huippuhyvä apuväline punasipuleiden ja noin yleensäkin sipuleiden siivutuksessa on mandoliini. Siis ei, ei se soitin vaan tämä:

Aivan mahdottoman huippuhan tämä on myös valkosipuliperunoita tehdessä, tai säilykekurkkuja tai no, kaikkea mitä pitää pilkkoa tai siivuttaa pieneksi. Eihän tämä nyt tietenkään toimi pehmeiden rehujen kanssa, mutta kaikki kova menee tuosta vaan pieneksi.

Pikkelöityjen sipuleiden ohje on muuten helppo, sipulit on toki pääasiassa, itse siivuttelin niitä n. 700 grammaa ja mausteliemeksi tein marttojen ohjeen mukaisen 1-2-3-liemen eli tässä tapauksessa näin:

1,5 dl etikkaa

3 dl sokeria

4,5 dl vettä

Kaikki liemiaineet kattilaan, kiehautus ja kippaus siivutettujen sipuleiden päälle. Ei ollut kovinkaan haastava homma se, ei. Seuraavalla sipuleiden tekokerralla voisi nakitella miehen sipuleiden kuorintapuuhiin, en ole tänäkään päivänä keksinyt miten ne kuorisi niin ettei vedet lentäisi silmistä. Sillä keinoa voisi samantien tehdä niitä vaikka useammankin purnukan, ne kun säilyy avaamattomina hyvinä jääkaapissa kuukausitolkulla ja varsin kiva lahjaideakin ne on.

Villahousut eli Palkkipöksyt

/ Irmeli / 1 kommentti

Villahousut eli palkit valmistui juuri passelisti loman päätteeksi. Sopii nyt sitten talven tulla, teretulemast vaan!

Perusohjeena näissä on ollut Dropsin So cosy-villahousumalli, mutta kuten arvata saattaa niin olihan se pakko soveltaa makunsa mukaan. Tein joustinta vain vyötäisille ja nilkkoihin, muuten kudoin pelkällä oikealla. Halusin myös saada käyttöön kaikki kuusi eri väriä Hjertegranin Armonia-langasta ja päädyin vaihtamaan väriä aina kolmella tai neljällä kerroksella kutoen kahta eri väriä aina kaksi silmukkaa kerrallaan.

Muutamaan kertaan ehdin jo pelätä, että lanka loppuu kesken ja miettiä erinäisiä ratkaisuja moiselle, siis muita kuin lisäkerien hankkiminen, mutta mites kävi. Lankoja oli yhteensä 300 grammaa ja tähteelle jäi yhteensä noin 5-10 grammaa erivärisiä pieniä lankanyssäköitä.

Jalassa nämä on aivan käsittämättömän pehmeät, lämpimät ja ihanan tuntuiset, istuu aivan täydellisesti päälle. Toivonpa tosiaan, että nyt tekeillä olevista tulee yhtä hyvin onnistuneet, lämpöä niissä on varmastikin vielä enemmän.