Nyhtöhampparit on yksi lasten lempiruokalajeista meillä. Näiden perusaineet on briossisämpylät, nyhtöpossu ja coleslaw.
Lisätäytteinä meillä on aina salaattia, tomaattia, kuivattua sipulia ja sitruunapippuridippiä. Osa lapsista ottaa väliin vielä tuoretta kurkkua tai suolakurkkua, niin ja ketsuppiakin joku taitaa sinne turauttaa.
Itse en saa syötyä kuin yhden hampparin aterialla, mutta lasten mielestä nämä ovat niin herkkua että he syövät vaikka väkisin kaksi per ruokailu. Mikäs siinä.
Nämä sämpylät kuuluu meillä automaattisesti nyhtöpossun seuraksi. Hyviä nämä ovat muutenkin, näille kun ei käy samoin kuin sämpylöille monesti muuten käy eli ne muuttuvat suht nopeasti ”kuiviksi”. Kannattaa nostaa voi / margariini lämpiämään huoneenlämpöön hyvissä ajoin, sen kun pitää olla huoneenlämpöistä käyttövaiheessa.
2,5 dl kättä hieman lämpimämpää vettä
1 pss kuivahiivaa
1,5 rkl sokeria
1 tl suolaa
2 kananmunaa
Lisää veden joukkoon kaikki nämä aineet ja sekoita hyvin. Tämän jälkeen otetaan lisukkeeksi vehnäjauhot.
n. 7 dl vehnäjauhoja
Vaivaa jauhot vähitellen joukkoon, tähän hommaan käy ihan yhtä hyvin a. paljaat kädet, b. lusikka kunnes taikina alkaa olla suht paksua tai c. sähkövatkain / yleiskone taikinakoukulla.
Kun taikina alkaa olla passelia lisätään joukkoon voi / margariini.
100 g huoneenlämpöistä voita / margariinia
Vaivataan taikinaa vielä kotvanen ja annetaan nousta liinan alla n. tunnin ajan. Tämän jälkeen taikinasta leivotaan 12 sämpylää pellille, peitetään jälleen liinalla ja annetaan nousta n. 30 minuuttia.
Paista 175 asteessa (kiertoilma) tai 200 asteessa (normiuuni) n. 15 minuuttia kunnes pallerot ovat saaneet väriä ja pohjaan kopauttaessa ääni on kumea. Anna jäähtyä liinan alla.
Nyhtöpossu on meillä lasten herkkua, ja vaikka se onkin kohtalaisen vaivatonta tehdä niin silti sitä tulee tehtyä turhan harvoin. Meillä nyhtöpossun kanssa syödään joko itsetehtyjä briossisämpylöitä, pitaleipiä tai hahaa, uusimpana aluevaltauksena, tortillalättyjä kaupan hyllystä.
Tällä kertaa päätin tehdä nyhtöpossun hieman ”pidemmän” kaavan mukaan, tai ehkä sittenkin vaivalloisemman koska olihan se nyt raskasta hieroa possuun kuivamaustepinta *hehheh*. Yleensä olen tehnyt marinadin, jossa olen antanut possuparan maata jääkaapissa koko päivän.
Meillä possu viettää yönsä uunissa, säädän mittariin hieman alle 100 astetta, lykkään kaverin uuniin maate mennessäni ja aamulla sitten ihailen n. 90-asteiseksi lämmennyttä ystäväämme. Valmistusaika kaikkineen tällä on siis hyvinkin se vuorokausi, hups.
1,5 – 2 kg kassleria ja paistamiseen:
(1/2 l pullo Dr. Pepperiä tai Coca-Colaa) TAI
pikkupullo olutta TAI
pari-kolme desiä vettä tai lihalientä
Ennen paistoa maustetaan eli kuivamausteseos pintaan:
1 rkl savustettua paprikajauhetta
1 rkl jeeraa (juustokuminaa)
1 rkl valkosipulijauhetta
1 rkl suolaa
2 rkl tummaa sokeria (esim ruokosokeri)
Sekoita mausteet keskenään ja hiero possusen pintaan. Nakkaa possu maustekuorineen jääkaappiin päiväksi.
Paistamista ajatellen kannattaa possu nostaa huoneenlämpöön tunti-pari aikaisemmin kuin on ajatellut nakata sen uuniin. Kaada päälle valitsemasi neste, säädä uuni hieman alle 100 asteeseen ja lykkää halutessasi lihamittari kylkeen. Kypsyyden tietää toki siitäkin, että liha suorastaan hajoaa ihan pelkällä lusikalla kypsyttyään.
Itse paistan tosiaan yön yli, yleensä possunen saa makoilla uunin lämmössä 8-10 tuntia. Tällä kertaa possu makoili lämmössä helposti sen 10 tuntia ennen kuin oikea lämpötila saavutettiin.
Anna possun levähtää hetkinen liemessään ja nosta se sitten leikkuulaudalle tai lautaselle siksi aikaa, että otat paistoliemen siivilän kautta talteen.
Nakkaa possu takaisin uunivuokaan ja riivi se suikaleiksi, helpoiten homma käy haarukalla. Itse nypin kaiken rasvaosan mahdollisimman tarkkaan pois repiessä, mutta kukin oman makunsa mukaan.
ÄLÄ hävitä paistolientä, sillä sille on vielä käyttöä. Paistoliemestä saat mainion kosteuttajan lihalle. Kuori isoimmat rasvat pois päältä ja heitä hetkeksi kattilaan mikäli haluat lisätä siihen esim grillikastiketta vielä savunmakua antamaan.
Kaada paistolientä possun päälle, voit myös keitellä paistoliemestä vielä hieman maustetumman version ja käyttää sitä. Tällä kertaa päädyin juuri tähän ratkaisuun.
Otin osan paistoliemestä kattilaan ja lisämaustoin sitä. Tällä kertaa lisämausteiksi päätyi valkosipulimurska, soijakastike, BBQ-kastiketta tujaus ja tujaus ketsuppia. Annoin kiehua miedolla lämmöllä puolisen tuntia ja kippasin lihan joukkoon.
Aluksi laitoin vain osan lihan sekaan, kuten toimin pelkkää paistolientä käyttäessäkin. Tarvittaessa lientä voi lisätä, jos tuntuu siltä että possunen muuttuu liian kuivaksi. Tämän jälkeen possunen voi mennä vielä kotvaksi uuniin kannen alle imemään makua itseensä. Asteita ei kannata uuniin laittaa tässäkään kohtaa kuin hieman alle sen sadan mikäli uuni on ehtinyt täysin jäähtyä, itse annan possun olla uunissa ilman lämpötilan säätelyä sillä usein uunin lämpö on tässä vaiheessa noin 70 astetta.
Lisää tarvittaessa paistolientä jos tosiaan tuntuu että possu on turhan kuiva, tämähän on täysin makuasia. Itse pidän possusta niin, että se on mehevän kosteaa.
Ja näin. Herkullisen ihana nyhtöpossu on valmis! Tämä säilyy muutaman päivän jääkaapissa syötävänä, lämmitä aina sen verran mitä kerralla syöt. Pakastamista en ole päässyt kokeilemaan, sillä meillä tuppaa possukippo olemaan tyhjänä parissa päivässä.
Enjoy!
Nyhtöpossun seurana meillä on aina coleslawta. Aina! Monenlaisia ohjeita on tullut kokeiltua, mutta sitä ihan täydellistä omaan makuun ei ole osunut kohdalle. Tänään tuunailinkin sitten ihan tosissani makua ja o-m-g! Nyt se osui!
n. 500g varhaiskaalia (valkokaalikin käy)
2-3 porkkanaa
Yritin jälleen uutta suikalointikeinoa, juustolastaa, mutta hei. MEVO – mä en vaan osaa. Edellisellä kerralla raastoin kaalinkin, mutta mielestäni siitä tuli liian vetistä joten tänään kaivoin yleiskoneen esiin ja laitoin suikalointiterällä kaalin suikaleiksi. Koosta tuli täydellinen! Porkkanat raastoin karkealla terällä ja sekoitin kaalin kanssa yhteen.
Kastike:
hieman reilu 1 dl Hellmansin majoneesia
1 ranskankermatölkki (150g)
1 rkl hunajaa
1 rkl Dijon-sinappia
2 rkl valkoviinietikkaa
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippurirouhetta
Kaikki aineet kulhoon ja lusikalla sekaisin. Kipataan raasteen joukkoon ja annetaan maustua mielellään muutaman tunnin, vielä parempi jos malttaa yön yli odotella.
En tiedä mikä tällä kertaa osui niin kohdalleen, mutta tästä tuli todella hyvää! Oli lähestulkoon hankalaa jättää kippoa jääkaappiin maustumaan, kun jotenkin tuli maisteltua kerran toisensa jälkeen. Hups!
Siilitumppuja on näkynyt aika-ajoin käsityöryhmissä ja aikani kuvia selattuani ajattelin kokeilla itsekin niiden tekoa. Vinkkiä tumppujen tekoon otin vähän sieltä täältä ja päädyin kutomaan ihan perustumput alle ja piikkiosat päälle.
Näihin tumppuihin valikoitui langaksi kätköistä löytynyt keinokuitulanka Red Heart Lisa Lurex ihan jo siksikin, että lanka on taivaallisen pehmeää. Käytin puikkoina 3,5 mm koivupuikkoja. Koko näissä on ajateltu n. 5-vuotiaalle, silmukoiden määrää säätelemällä voi tehdä isompia tai pienempiä siilikavereita käsiin.
Alkuun loin 36 silmukkaa ja tein niillä 1n, 1 takaa oikein joustinta 30 kerroksen ajan. Sen jälkeen lähdin kutomaan ihan perusoikeaa. Kun olin kutonut 20 kerrosta oikeaa, tein peukaloaukon (oikean käden tumppu) 1. puikolle kutomalla ensin yhden silmukan jonka jälkeen kudoin 6 silmukkaa toisella värillä, siirsin ne takaisin vasemmalle puikolle ja kudoin sen jälkeen 1. puikon loppuun oikeaa.
Vasemman käden tumpussa kudoin ensimmäisen puikon oikeaa, 2. puikolla ensin kaksi oikein, sen jälkeen 6 silmukkaa toisella värillä, siirsin toisen väriset silmukat takaisin vasemmalle puikolle ja kudoin koko puikon loppuun asti oikeaa.
Tämän jälkeen kudoin vielä 28 kerrosta oikeaa, jolloin kerroksia joustimen jälkeen oli 48. Kärkikavennuksina kudoin aina 1. ja 3. puikon ensimmäisen silmukan oikein, tein ylivetokavennuksen ja kudoin puikon loppuun. 2. ja 4. puikolla kudoin oikeaa kunnes puikolla oli jäljellä kolme silmukkaa, kaksi silmukkaa oikein yhteen ja viimeinen silmukka oikeaa.
Kun puikoilla oli enää jäljellä 8 silmukkaa katkaisin langan ja pujotin sen loppujen silmukoiden läpi. Tämän jälkeen päättelin langan hyvin.
Sen jälkeen tein peukalon. Otin puikoille värilangalla olevat silmukat eli 6 + 6 ja nostin lisäksi sivuista lisää 3. Peukalo tuli 15 silmukalla, jaoin ne kolmelle puikolle ja kun olin kutonut sitä n. 4cm lähdin kaventamaan jokaisen puikon lopussa kutomalla 2 yhteen. Kun puikoilla oli 4 silmukkaa jäljellä kudoin yhden silmukan ja nostin muut 3 sen yli.
Kannattaa päätellä peukalon pää erityisen hyvin, etenkin jos kyseessä tällaiset pikkuprinsessalle tehtävät tumput.
Sen jälkeen alkoikin sitten siilin piikkien teko. Lankana käytin tähän Brazilia Schachenmayria, jota saa ainakin Lankamaailmasta. Pujotin puikon etupuolelta 19 silmukan läpi koska halusin siilin selän olevan vähän leveämpi ja lähdin kutomaan pelkkää oikeaa mustalla hapsulangalla,
Kun hapsuosa ulottui hieman kärkikavennusten aloituksen alapuolelle lähdin kutomaan sitä yhteen samalla varsinaisen tumpun kanssa, pujotin jälleen puikon 19 silmukan läpi yläosassa ja kudoin aina hapsusilmukan ja tumpun silmukan yhteen. Erittäin hyvä ohje siihen löytyy Ullalta.
Jätin langat sekä ala- että yläosassa sen verran pitkiksi, että sain kiinnitettyä siilin piikkiosat sivuistaan tumppuun. Ei kannata kiristää lankoja liikaa siinä kohtaa eikä ommella turhan taajoin pistoin. Sen jälkeen olikin vuorossa enää silmien ja nenän silmukointi ja kappas. Siilitumput valmistui!
Jämälankakoriin, tai oikeammin jämälankakoriin ja -ämpäriin, on kertynyt niin paljon lankakerien loppuja, että tänään päätin tehdä pientä inventaariota kumpaankin. Samalla iski sitten hinku kokeilla, millaiset hapsuraidat niistä tulisikaan kun ihan villinä lähtisi tuuppimaan kirjavia lankoja kolmen raitakerroksen pätkinä sukkiin.
Alkuun loin 64 silmukkaa ja kudoin ensimmäiset 5 kerrosta yhdellä ja samalla värillä 1 nurin, 1 takaa oikein. Langanvaihtokerroksen kudoin oikeaa ja sen jälkeen vielä keltaisella 2 kerrosta 1 nurin, 1 takaa oikein. Tämän jälkeen lähdinkin kutomaan pelkkää oikeaa ja vaihdoin väriä aina kolmen kerroksen jälkeen.
Leikkasin langan vaihtuessa edellisen langan reilun 10 sentin pätkäksi ja solmin aina vanhan värin loppupätkän ja uuden värin alkupätkän umppariin sukan ulkopuolelle. Oman hauskuutensa hommaan toi se, että otin aina seuraavan värin sokkona ja vaihdoin toiseen vain, jos samaa väriä oli parilla aiemmalla raidalla.
Kun varrella oli mittaa n. 10 senttiä tein ensimmäiset kavennukset ylivetokavennuksella 1. puikon 2 ja 3 silmukalle ja 4. puikon kolmanneksi ja toiseksi viimeiselle silmukalle kutomalla ne yhteen. Sen jälkeen jatkoin kavennuksia samalla kaavalla joka neljännellä raitakerroksella niin kauan, että jäljellä oli 56 silmukkaa.
Kantalapun tein 27 silmukalla vahvennettuna. Kerroksia ennen pohjakavennuksia tuli 26 ja kavennusten jälkeen nostin kummastakin sivusta 14 silmukkaa. Tämän jälkeen aloitin taas tekemään kolmen kerroksen korkuisia raitoja, ainoa ero varteen oli se, että en jättänyt enää lankoja työn ulkopuolelle eli pääteltäviä pätkiä riitti.
Samalla tein kiilakavennuksia joka kerroksella kunnes työssä oli 52 silmukkaa, jonka jälkeen tein vielä kahdesti kavennuksen joka toisella kerroksella jolloin työssä oli 48 silmukkaa.
Sitten työ olikin pelkkää jalkakärkeä ja raitoja aina siihen asti kun pikkuvarvas peittyi. Pikkuvarpaan peityttyä otin saman värin kuin millä olin aloittanut ja millä kantalappukin oli tullut.
Sen jälkeen kudoin pari kerrosta pelkkää oikeaa, jonka jälkeen aloitin sädekavennukset. Lopuksi leikkasin hapsut sopivaan pituuteen, kostutin sukat kauttaaltaan ja laitoin ne sukkablokille muotoutumaan.
Ainoat tänä kesänä syntyneet sukat on tässä, nämä siis menossa lahjaksi joten ihan liian isot omaan kinttuun. Malli on Novitalta, hieman jälleen muokkailin koska tein paljon pidemmät kuin ohjeessa oli. Käytännössä tein nämä ihan samalla kaavalla kuin aiemmin tekemäni Kartanot.
Näistä tuli kokoa 39, varrella on pituutta reilut 45 senttiä. Lankana näissä on valkoinen seiskaveikka ja puikot on 3,5 mm koivupuikot. Alkuun tein jälleen nauhakujan ja koska nämä ylettyvät helposti polvitaipeen yli päätin laittaa joustinpitsiä yläosaan.
Toivottavasti ovat saajalle mieluisat.
Ja taas pyörähdellään keittiön puolella. Eilen illalla kurkkailin jääkaappiin miettien, olisiko mitään mitä voisi perjantaiaamun kunniaksi testailla airfryerissä. Ja kappas, olihan siellä kilon paketti broitsufilepihvejä.
Hunajamarinadissa ne tosin oli, mutta en antanut moisen pikkujutun häiritä vaan kaivoin paketin aamulla jääkaapista, levitin pihvit leikkuulaudan päälle levitetyn talouspaperin päälle ja pyyhin isoimmat marinadit pois pinnoilta.
Tämän jälkeen leikkasin jokaisen pihvin kahteen osaan ja lähdin pyörittelemään niitä panerointiemmeissä.
Yhdelle lautaselle laitoin vehnäjauhoja ja hieman suolaa sekaan, toiselle lautaselle muutaman kananmunan rikottuna ja kolmannelle korppujauhoja joiden sekaan nakkasin sekä paprika- että curryjauhetta.
Pyörittelin palat näissä kolmessa aineksessa jauho-muna-korppujauho-järjestystä noudattaen ja nakkasin palaset airfryeriin. Lämpöä myllyyn tuli 180 astetta ja paistoaika paksummilla paloilla oli 12 minuuttia, selvästi ohuemmilla osilla 10 minuuttia.
Että näistä tuli HYVIÄ! Ruoaksi syömmekin tänään näitä paneroituja herkkuja, perunoita ja jogurttikastiketta, jonka myös pyöräytin kuntoon aamusella.
Jogurttikastike:
n. pari-kolme desiä partaäijää (turkkilaista jogurttia)
2 tl valkosipulimurskaa
1/2 tl suolaa
1 tl sitruunamehua
2 tl hunajaa
reilusti silputtua ruohosipulia
Kaikki ainekset sekaisin, maun tarkistus ja jääkaappiin maustumaan muutamaksi tunniksi. Tämä kastike käy hyvin myös kalalle.
Vaihteeksi keittiöosastolle…
Tällainen vempain eksyi torppaan noin vuosi sitten ja kyllähän se on liki päivittäisessä käytössä ollut. Ei niinkään allekirjoittaneen, mutta neitonen nyt 20vee sillä tykkää lämmittää milloin mitäkin.
Varsinaista ruoanlaittoa kapineella ei ole juurikaan tullut harjoitettua, mutta mielessä se on monesti ollut ja mikäs. Nyt otin härkää sarvista ja lähdin kokeilemaan lihapyöryköitä.
Itselleni on aina ollut kohtalainen ongelma pyöryköiden maustaminen, yleensä niistä tulee hieman mauttomia tai ainakin suolattomia. Aikani nettiä selattuani osuin ohjeeseen, jossa mielestäni etenkin suolaa oli aika paljon. Mikäs, kokeilemaan!
Ihan yks yhteen en taikinaa tehnyt, sillä jauhelihaa oli itsellä vähemmän ja muutenkin olen ehkä hieman yksoikoisempi tekemisissäni.
Eli näin, ensin tein maustehässäköinnin korppujauhoineen:
2 dl vettä johon liotin puolikkaan lihaliemikuution
hieman vajaa desi korppujauhoja
1 rkl paprikajauhetta
1 tl maustepippuria jauhettuna
2 tl mustapippurirouhetta
vajaa tl chilimausteseosta
himppasen reilut 2 tl suolaa
2 tl valkosipulimurskaa purkista
Kun tämä hässäkkä oli valmis nakkasin vielä joukkoon
3 kananmunaa
puoli pussia sipulikuutioita pakkasesta
useamman varren ruohosipulia pilkottuna
2 rkl perunajauhoja
800 g jauhelihaa
Taikinan vaivattuani annoin sen levähtää jääkaapissa pari tuntia, sillä aikaa touhusin raparperipiirakan. Tämän jälkeen pyörittelin massan lihapulliksi, itsellä tästä satsista tuli 37 pyörykkää ja lähdin paistamaan niitä airfryerilla.
Paistoin lihapyörykät neljässä satsissa airfryerissa, todnäk olisi mennyt kolmessakin. Lämpötilaksi laitoin 200 astetta ja ajaksi 9 minuuttia. Noin puolessa välissä paistoa avasin fryeria ja ravistelin koria niin että pyörykät sai tasaisesti väriä.
Jos kotoasi jo löytyy tämä laite, niin SUOSITTELEN pyörykäiden paistossa! Aivan uskomattoman hyviä pyöryköitä. Tässä kohtaa tietysti moni sanoo, että pöh. Mitä eroa niissä nyt on uunissa tehtyihin, etenkin jos kertoilmauunissa tekee. No, on niissä.
Kaikki mehut jäi lihapyöryköiden sisään, toisin kuin uunissa jossa osa nesteistä tuppaa väkisinkin tursuilemaan pellille. Airfryerissa lämpötila on samantien niin kova, että se sulkee pyörykän pinnan heti eikä nesteet sieltä ulos tirise.
Vaihteeksi lisää virkkausta. Yritin kovasti kaivella ohjeita virkatuille mekoille, mutta mieleisiä ei tuntunut löytyvän millään. Lopulta päädyin yhden kuvan perusteella tutkailemaan ohjetta, joka oli enkuksi. Mikäs siinä, suomentelin ja muokkailin mieleisekseni eli ohje ei ole ihan yksi yhteen.
Työssä käytetyt silmukat on ketjusilmukka (kjs), piilosilmukka (ps), kiinteä silmukka (ks), pylväs (p) ja pitkäpylväs (pp). Toivottavasti ohjeesta saa selkoa. Lankana käytin Novitan Cotton Softia, joka oli todella mukava virkattava.
Tämän mekon mitat ovat olka-helma 45 cm, kainalo-kainalo 30 cm, pääaukon ympärys avattuna 49 cm, suljettuna 34 cm, käsiaukon halkaisija 12,5 cm ja käsiaukon ympärysmitta 38 cm. Oma käsialani virkkatessakin on jokseenkin kireää.
Virkkaa 68 ketjusilmukkaa, joista 3 on samalla ensimmäisen kerroksen ensimmäinen pylväs.
Jaa rengas neljään noin yhtä isoon osaan niin, että selkäpuolen aukko on keskellä takaosassa. Itselläni silmukka-aukkoja oli tässä vaiheessa 164, käsiaukoille jätin 39 silmukka-aukkoa per puoli, etuosaan 44 aukkoa ja takaosaan 42. Tämän jälkeen lähdetään virkkaamaan helmaa ja samalla käsiaukotkin tulee tehtyä.
Helman pituutta voi itse säädellä haluamallaan tavalla, tee lopuksi ps ja päättele lanka. Tämän mekon olka-helmamitta on 45 senttiä.
Kaula-aukkoon tein ks jokaiseen silmukkaan valkoisella, helmaan tein kyhden kerroksen simpukkavirkkausta valkoisella eli 3 kjs, p samaan silmukkaan mistä lähdit tekemään kjs, kjs, 2 p samaan silmukkaan, *hyppää yhden yli, p pylvääseen, hyppää yhden yli, 2 p, 1 kjs, 2p samaan silmukkaan*, toista *–* kerros loppuun.
Kädenaukkoihin tein hieman toisenlaista simpukkaa, eli 3 kjs, 4p samaan silmukkaan, *hyppy yhden yli, ks, hyppy yhden yli, 5p samaan silmukkaan*, toista *–* kerros loppuun.
Viimeiseksi vielä pari nappia selän puolelle ja tadaa, valmista tuli!
Nojatuolin uumenista 