Vuoden viimeisiksi tekeleiksi jäivät nämä Marimekko-villasukat. Kirjainten mallin löysin DIY BY ANNI-blogista, mutta koska ohje oli 48 silmukalle niin piirsin kirjaimista hieman isomman kaavion itselleni. Oma käsialani kutoessa on niin kireää, että kirjoneulesukkiin pitää laittaa aina 56 silmukkaa.
Lankana sukissa on 7-veljestä ja nämä oli niin hauskat kutoa, että taidan laitella uudet vielä puikoille päivän mittaan. Kaavion sukkiin löydät pinterestistä.
Tiedätkö sä sen bändin? No, minäpä tiedän tätä nykyä varsin hyvin, koska kaksi torpan varhaisaikuista sitä niin fanittaa. Kyseessä on siis eteläkorealainen tyttöbändi, jonka fanituotteita on kummasti putkahdellut milloin tyttären ja milloin pojan päälle.
Poika ei oikein muita joululahjatoiveita osannut edes sanoa kuin nämä: Blackpink-villasukat. Mikäs siinä, ei kun tekemään. Lankoina näissä on seiskaveikka ja sukat on kudottu nilkkureiksi, ne kun on ne mielisimmät vaihtoehdot pojalle. Loin mustalla langalla 54 silmukkaa 3,5mm puikoille. Kudoin 2o, 1n-joustinta alkuun 10 kerrosta ja sen jälkeen tein kantapään.
Noin puolessa välissä jalkaterää vaihdoin langan vaaleanpunaiseksi ja tein kärkeen sädekavennuksen. Päättelin langat ja silmukoin toiseen sukkaan bändin nimen heidän logotyyppisesti, toiseen tein taas bändin sydänlogon.
Alla mallikaaviot kumpaiseenkin, welcome.
Vähän jotain tullut tehtyä pukinkonttiinkin, sukissa seikkailee Fingerpori ja tumpuissa KooVeen logo. Molempiin piirsin kaaviot ensin ruutupaperille ja kappas, Fingerpori jäikin sitten pelkäksi ruutupaperiversioksi joka päätyi lopulta roskiin joten sen neulekaaviota ei ole tyrkyllä.
KooVeen sen sijaan on, olin ensin aikeissa laittaa keltaisia tehosteita vielä kirjaimiinkin ja ne piirsinkin kaavioon, mutta lopulta jätin ne laittamatta. Tässä siis KooVeen kaavio, olkaatten hyvät. Lankoina molemmissa seiskaveikka.
Villapuserohuuma jatkuu torpassa, nyt valmistui viides villapusero. Tässä puserossa lankana on Dropsin Lima, valkoiset kuviot taas on Dropsin Karismaa. Teen villapuserot soveltaen Strömsö-puseron perusohjetta ja kaarrokkeen kuvioinnit otan sitten milloin mistäkin. Tämänkin kaarroke on Islantilaiset villapaidat-kirjasta.
Helmaan ja kädensuihin tein pätkän kuviointeja niihinkin, vaikka oikeassa Arnín ohjeessa niitä ei ollutkaan. Aivan superihanan lämmin ja pehmeä pusero tästä tuli.
Jotenkin nämä kaarrokepaidat on nyt vieneet ihan mukanaan ja niinpä vain päädyin tekemään neljännen kaarrokepaidan. Paita oli jo hyvällä mallilla kun aloin miettiä, että millainen yläosa siihen tulisi. Netti on pullollaan kuvia erilaisista kuvioinneista ja joltain sivulta osui silmiini islantilainen villatakki, jonka yläosa miellytti omaa silmää.
Ohje kuvioon löytyy kirjasta Islantilaisia neuleita, joten sukkana kirjaston sivuille ajatuksena varata kirja itselle. No enpä nyt ole todellakaan ainoa, joka näitä tekee sillä varauksia kyseiseen kirjaan oli 14 jonossa. Just.
Mikä ihme idea siinä sitten iskikään lähteä kurkkaamaan työmaan kässyluokan kaappeja, josko siellä sattuisi kirja lymyilemään, siellä kun on vaikka mitä. Ja hiphei! Ei tarvitse odotella lottovoittoa edelleenkään tulevaksi, sillä kaapin sisällähän tämä lottovoitto majaili.
Sen verran muokkasin ohjetta, että tein sen tosiaan villapuseroon joten piirsin neulekaavion koneella ilman villatakin nurjia keskiosan silmukoita. Lisäksi alkuperäisessä Rangassa kuviossa leikittelee nurjat ja oikeat sulassa sovussa, omani tein kokonaan oikeilla silmukoilla.
Lankana puserossa on Dropsin Lima-lanka, samasta langasta tein aiemmin yhden Strömsö-paidankin. Todella mukava lanka kutoa, suosittelen!
Pakkohan se oli sitten tätäkin kokeilla, kun kerran osui passelisti sopiva väri silmään lankoja pelmatessa. Tämä menee pikkuneidin lahjapakettiin jouluksi. Ohjeen otin, tietysti, netistä eli täältä. Lankana puserossa on Novitan Muumitalo.
Pikkuneiti on pitkänhuiskea 6-vuotias, eikä lankakaan ollut ihan sitä mitä ohjeessa sanottiin, joten hetki siinä meni miettiessä, että mikähän koko mahtaisi olla passeli. Päädyin tekemään 8-vuotiaan ohjeella, sen verran ohjetta muokkasin että jätin hihat himppasen lyhyemmiksi kuin ohjeessa oli.
Pakko se on todeta, ohdake-kuvio oli jotenkin mukavampi kutoa kuin tämä, mutta makuasioitahan nämäkin ovat. Kaunis siitä kieltämättä tuli.
Lokakuu on mennyt erinäisiä kudontatöitä tehden, lähinnä sukkia tyyliin ”mallaapa tämä miesten kooksi”. Bloggaillut en niistä ole, mutta tästä on ihan pakko blogata.
Kuvissa on elämäni ensimmäinen itse tekemäni neulepusero. Ohje on yhdistelmä Rauman pitsineule-paidasta ja Novitan Ohdake-paidasta. Jo ennen syyslomaa mietin, että nyt voisi olla aika kokeilla luontuisiko neulepaidan tekeminen ja aikani ohjeita tutkittuani keräsin rohkeuteni ja tilasin mieleiseni langat.
Lankoina puserossa on Dropsin Karisma, väreinä kolibri ja valkoinen. Langat saapui passelisti reilu viikko sitten tiistaina, kun edessä oli parin tunnin junassa istuminen, Kudoin puseron M-koossa, vaikka olenkin S-kokoa, sillä käyttämäni lanka ei ollut suoraan ohjeeseen passeli. Hihojen ja helman pituuttahan oli helppo säätää kutoessa, hihojen pituus taas on S-koon mukaan tehty.
Ohdake-neulekaavion käänsin kutoessa toisin päin, sillä pusero on neulottu alhaalta ylös. Kaavion silmukan lisäyskohdissa kavensin aina silmukoita pois. Kaula-aukkoon tein pidemmän pätkän joustinta ja päättelin löysästi, jonka jälkeen taitoin sen kaksinkerroin ja ompelin nurjalle puolelle kiinni.
Kun olin saanut kainalosaumat ommeltua ja langat pääteltyä viimeistelin puseron liottamalla sitä kymmenisen minuuttia kädenlämpöisessä vedessä, johon lorautin pari ruokalusikallista pyykkietikkaa. Pusero kuivui tason päällä sen jälkeen kun olin pursitellut isoimmat vedet pois pyyhkeen sisällä.
Aivan mielettömän kiva kudottava ja aivan mahdottoman ihana omaan silmään! Nyt tekeillä tyttärentyttärelle Strömsö-pusero, katsotaan mitä siitä tulee kun lanka ei taaskaan ole ihan juuri se mitä pitäisi…
Mikä lie käsittämätön inspiraatio iski, mutta näitä oli pakko tehdä useammat. Yhdet niistä päätyi jo uuteen kotiinkin. Adidaksessa vaan on sitä jotain. Kaikki muut on seiskaveikasta paitsi vihreät, ne on kaupunkilankaa.
Samaan aikaan puikoilla on tosin keikkunut punkkusukkia ja hahtuvapipoa, mutta näitä on tullut tehtyä töissä koulutusten ja sopivien hetkien lomassa, näiden kanssa kun ei tarvitse nähdä ajattelun vaivaa. Silmukoinnit olen hoitanut kotosalla.
Näihin sukkiin sain inspiraation Hildes vinsokk-sukista, joiden ohjeen löysin Raverlystä. Ongelmaksi tosin omassa päässäni tuli samantien se, että en kertakaikkiaan voi sietää ohuita neulelankoja. Ihan suoraan seiskaveikan vahvuiselle langalle ohjetta ei voinut soveltaa, joten mikäs. Ei kun piirtämään Hilden ohjeen pohjalta jotain edes hieman samankaltaista.
Ensimmäisistä sukista tuli ihan testiversiot, päädyin vielä muokkaamaan ohjetta ja se tulee blogiin myöhemmässä vaiheessa. Lankoina näissä testisukissa oli seiskaveikka pohjavärin osalta ja Housen Luonto-lanka kuviovärinä. Puikot 3,5 koivupuikot.
Alkuun loin 72 silmukkaa kuviovärillä ja tein 2o, 1n joustinta 15 kerrosta. Tämän jälkeen kudoin vielä kerroksen pelkällä kuviovärillä ja samalla lisäsin kaksi silmukkaa 72->74. Aloitin mallikaavion riviltä yksi, pohjaväriksi otin valkoisen.
Päädyin kutomaan vielä pätkän pelkkää ”palkkia”, eli kerrokset 61-63 mallikaavio 1 valmistuttua. Samalla kavensin kerroksella 63 pois kaksi silmukkaa taakse jääviltä (kantalappuun siis) puikoilta. Kantalapun tein 27 silmukalla ja kudoin sitä 26 kerrosta. Poimin toisessa reunassa 13 silmukkaa ja toisessa 14 kantalapun kavennusten valmistuttua.
Tämän jälkeen lähdin kutomaan kärkiosaa tehden samalla kiilakavennukset joka kerroksella niin monta kertaa, että puikoilla oli jäljellä yhteensä 54 silmukkaa.
Jaoin silmukat mallikaavion valmistuttua puikoille 13-14-14-13, kerroksen vaihtumiskohta oli jalkapohjan keskellä. Kärkeen tein mallikaavio 3 jälkeen sädekavennukset tehden ensimmäisellä kavennuskerroksella vain yhden kavennuksen puikoilla 1 ja 4, puikoilla 2 ja 3 tein tavalliseen tapaan 2 kavennusta.
Nämä sukathan oli sitten täydelliset sähläyssukat, sillä olin jo hetken kutonut toisen sukan kärkiosaa kun huomasin etä kappas niin. Sehän piti tehdä peilikuvana. Näiden sukkien kärkiosat on näin ollen piirun erilaiset sillä en viitsinyt nähdä purkamisen vaivaa vaan muokkailin kutoessa kärjen kuviointia.
Tällä kerrosmäärällä sukan kooksi tuli 39-40. Pari odottaa pääsyä puikoille ja siihen aion tehdä pullon sukan taakse ja lasin eteen.
Joku kumma inspiraatio iski nyt noiden addujen tekemiseen, kolme paria tuli tehtyä putkeen. Lankoina kaikissa 7-veljestä, 3,5 mm koivupuikoilla. Ehkä nyt voisi vaihtaa lajia, mutta kun yksi lapsista toivoi mustia joten… Kaipa ne menee vielä samoilla tulilla, luulen mä. Välillä on kiva tehdä jotain supersimppeliä, niin se on!
Nojatuolin uumenista 