Kun torpassa on asuttu likemmäs 30 vuotta ja se varsinainen peruskorjaus on tehty silloin, liki 30 vuotta aiemmin, niin tietäähän sen. Jotain voisi tehdä. Ja kun tenaviakin juoksee jaloissa kuusin kappalein, puhumattakaan niistä kaikista lisälapsosista joita vuosien aikana nurkissa on pyörinyt, niin kuluuhan se.

Eikä asiaa toki auta mitenkään torpassa rymistelevät koiratkaan, pinnat vain kuluu. Jossain kohtaa siinä keskellä ruuhkavuosia tämä emäntä sitten tarttui telaan ja kiskaisi olkkarin seiniin oikein shokkivärit. Jotka palvelikin hyvin aikansa. Palomuurikin tuli sutaistua oranssiksi, ihan kirkkaan sellaiseksi, ja aikansa ne shokkiväritkin toimi.

Vaan sitten tulee se päivä, että lapset kasvaa isoiksi, varalapsosetkin ovat jo siivoja aikuisia vara-lapsosia. Pinnat ei enää kulu samaan malliin ja ne shokkiväritkin alkaa tuntua suorastaan oksuna kurkussa. Silloin on aika toimia, niin se on. Ja toimittiinkin, tänä keväänä, pitkällisen kypsyttelyn jälkeen.

Olin jokseenkin varma, että tapettien poisto tulee olemaan järkyttävä homma. Ja varmuudella yksikään kattolistoista, jotka halusin ehdottomasti säästää ja saada takaisin paikoilleen, ei pysyisi ehjänä.

Ilokseni voin todeta, kaikki kattolistat irtosi nätisti paikoiltaan. Ja ei, tapetin irroittelukaan ei ollut paha homma, ei. Rempan keskellä eläminen sen sijaan, se oli se järkyttävä homma, sillä eihän niitä huonekaluja olkkarista oikein mihinkään saanut. Niitä vain siirreltiin sen mukaan kun repimisessä edettiin. Samaan aikaan käytiin tietysti töissäkin, eli hieman siinä tuppasi välillä olemaan takki tyhjä.

Luontevasti meillä on vielä työnjako ollut aina se, että minä puran ja revin ja raivaan ja ukkokulta astuu remmiin siinä kohtaa kun päästään uutta laittamaan. Vajaa viikko siinä repimisessä meni, mutta myönnettäköön, että puolet siitä ajasta meni käydessä olkkarin kitusiinsa nielemiä kapineita läpi. Aika paljon päätyi muuten ihan turhaa sälää roskiin.

Ja niin sitä päästiin viimein siihen vaiheeseen, että maalia pääsi laittamaan pintaan. Toki sekin on lähinnä kätevän emännän hommia, ukkokulta toimi enemmänkin kuljettajana maali-, lattia- ja listakaupoilla sekä väripoliisina. Toisaalta hyvä niin, sillä kas. Minähän sain juuri ne haluamani värit, kun kahta eri väriyhdistelmää tälle kaupittelin.

Pääsiäisviikko meni iloisesti maalatessa, ukkokulta naputteli kattolistoja paikoilleen kiirastorstaina ennen töihin lähtöä ja minä käytin kiirastorstai-illan roudaten kirjahyllyn osia eteiseen ja kuistille. Siinä samalla siirtelin sitten jo osan muistakin olkkarin kapineista pois tieltä, joten pitkäperjantaille ei jäänyt enää kuin television, sohvan ja nojatuolin roudailu.

Vanha lattia on aikanaan kaivettu muovimattojen alta esiin ja hiottu sekä lakattu. Jotenkin siitä näkee, että ajan hammas on purrut lakkauksiin aika hyvin vuosien mittaan. Osansa ajan hampaasta on varmasti aiheuttanut myös ne koirat, jotka talossa ovat rallanneet. Tällä kertaa lattiaa ei alettu hioa, liian hyvin edelleen oli ja on muistissa se hiomapölyn määrä mikä siitä aikanaan tuli.

Lattiaksi valikoitui lopulta vinyylilankku. Aikani eri lankkuvaihtoehtoja tutkailtuani päädyin Goodiy Fenix Champagneen ja kun se kävi ukollekin, niin kävimme sen tilaamassa viikko ennen pääsiäispyhiä. Asennuspäiväksi päätettiin ottaa perjantai, jolloin niin me kuin moni muukin oli vapaalla.

Kumpikaan meistä ei ollut moista ennen asentanut, mutta ei se nyt ollut juuri niin tarkkaa. Olihan silloin liki 30 vuotta tehty isompi taloremppakin kokolailla omin voimin tehty, joten tuskin nyt yhdet lankut nousisi ylipääsemättömiksi. Ensimmäisten kahden rivin jälkeen homma alkoikin jo sujua näppärästi ja samaan syssyyn sitten poikanen ja pari varapoikaslaumankin jäsentä ehti paikalle.

Ja niin vain lattia oli paikoillaan jo iltapäivästä. Illalla paikoillaan oli jo jalkalistatkin ja minä pääsin kiikuttamaan huonekaluja takaisin olkkariin ja asettelemaan tavaroita paikoilleen.

Hieman vaiheessa olkkari edelleen on, nojatuoli odottaa vielä vaihtoa ja samalla vieressä oleva pöytä siirtyy toiseen kohtaan, samoilla tulilla vaihtunee jalkalamppu erilaiseen. Sama kohtalo on edessä kattovalaisimella, mutta ne ei nyt ihan tämän päivän juttuja ole. Isoin homma nyt on kuitenkin tehtynä ja se on kuulkaa jotain se!