Kesällä haluaa välillä päästä helpolla ruoanlaitosta ja mikäs sen helpompaa kuin uunissa yhdellä kertaa tehtävät ruoat. Uunilohi on ehkä yksi maailman yksinkertaisimmista ruoista, lohifile uunivuokaan, päälle sitruunapippuria ja suolaa.
Kasviksetkaan ei kummoista työtä kaipaa, pilkkomisen vaiva taitaa olla isoin homma. Tällä kertaa uuniin päätyi parsaa, kesäkurpitsaa, tomaattia, sipulia, paprikaa ja porkkanaa. Mausteiksi kasviksille riittää oliiviöljy, suola, valkosipuli ja vinegrette. Lisäksi heitin päälle fetakuutioita paiston puolivälissä.
Sen verran riehaannuin, että tein vielä lisukkeeksi tsatsikia eli turkkilaista jogurttia, raastettua ja valutettua tuoretta kurkkua, valkosipulimurskaa, suolaa ja sokeria.
Viime viikolla olimme muutaman muun kanssa katsomassa ikimuistoista Iron Maidenia stadikalla. Aivan mahtavan upea keikka, järjestelyt oli viimeisen päälle ja tapahtumassa vallitsi kauttaaltaan mainio tunnelma kävijöillä.
Tuskinpa moista mahdollisuutta enää tulee vastaan, epäilen ainakin. Joku tutuistani oli käynyt IM keikalla muutama vuosi takaperin ja tuolloin hänelle oli jäänyt kokemus, että Brucen ääni ei enää toimi samoin kuin ennen. Hänen mukaansa ääni petti aika-ajoin laulaessa, mutta voin vakuuttaa. Ei pettänyt kertaakaan tällä keikalla, soi kuin nuorena poikana konsanaan.
Kiitos IRON MAIDEN ja kiitos upeista järjestelyistä! Keikan jälkeen pidimme pienen lomasen perusjutuista ja sujahtihan se juhannuskin siinä mukavasti. Juhannus meni pääosin pihahommissa, petankia pelaillen ja saunoen. Ehdittiin sitä grillailemaankin.
Tällä viikolla onkin sitten satanut kuin aisaa, joten käsitöitä on valmistunut ja keittiössä on tullut puuhailtua. Bloggailen näistä sopivassa välissä.
Tuskinpa tämä on oikea tapa tehdä kunnon pastasoosia, mutta meillä se tehdään näin. Kai kaikki tiesi, ettei jauheliha kypsy ainoastaan paistamalla? Se kypsyy myös hauduttamalla. Siksipä tämä soosi on meidän pirttimme ykkössuosikkeja. Helppoa, halpaa ja vaivatonta.
Lipstikkasuola on avannut uuden maailman ruoan tekemiselle, eli tästä jäi lihaliemikuutiot kokonaan pois. Sen sijaan ohje on seuraava:
800 g naudan jauhelihaa
2 purkkia tomaattimurskaa
1 purkki paseerattua tomaattia
pussillinen (200 g) sipulikuutioita pakkasesta
4 tl lipstikkasuolaa
1 tl sokeria
0,5 tl mustapippurirouhetta
1 rkl basilikaa kuivattuna
1 rkl timjamia kuivattuna
valkosipulijauhetta oman maun mukaan, meillä sitä uppoa hyvinkin 3-4 kl tähän kastikkeeseen
Helppoa. Mitään ei paisteta. Kaikki laitetaan kattilaan, annetaan kiehahtaa ja vähennetään lämpöä niin, että sekoitus juuri ja juuri kiehuu.
Välillä sekoitellaan, tarkistetaan makua, lisämaustetaan jos tarvetta on ja keitellään lisää. Itse keittelen tätä sekoitusta miedolla lämmöllä hyvinkin 3-5 tuntia, vähän päivästä riippuen. Aiemmin lipstikkasuolan tilalla oli 3 lihaliemikuutiota ja 1 tl suolaa. Ei enää. Mainio ja helppo, vaikkakin hidastempoinen, sapuska.
Lisäksi kannattaa keitellä itselleen mieluisaa pastaa. Ja jos oikein viilliintyy, niin lautaselle voi nakkoa ruoan sekaan fetakuutioita. Nam.
Suomen kesä on jollain tapaa täydellinen! Etenkin tänä vuonna, kun vettä on tullut tasaisin väliajoin ja joukkoon on mahtunut ihanan lämpimiä kevät- ja kesäpäiviä.
Vähän kaikki pihassa rehottaa. Mikä enemmän ja mikä vähemmän. Käytin yhden hellepäivän sitä rehotusta hilliten. Auttoi varmasti hetkeksi, mutta samat karkelot on varmuudella vielä edessä ennen syksyä.
Syreeni kukkii villinä, karviaispensaat pitäisi kaivella vielä esiin rikkakasvien keskeltä, puutarhavadelmalle en ole edelleenkään keksinyt järjellistä tukikehikkoa joten narua päätyi ympärille reilusti.
Mustaherukkaa on luvassa, raparperisadosta on korjattu jo ensimmäinen ja lisää tulee. Trampan alustakin tuli tyhjennettyä rikkakasveista ja se jos joku oli urakka. Valkoherukoille tuli tehtyä samalla tilaa. Näytti melkein siltä, että piha ”kasvoi”, sillä vaikka kuinka ihastuttavaa vehreys onkin niin silti se vie näkijältään aluetta.
Lipstikan kakkossatoa odotellaan jo kovin, kaivon renkaassa viihtyvä ruohosipuliakin on makusteltu jo useampaan kertaan. Niin ja mansikat. Vaikka torpassa onkin ihan oma mansikkalavansa, josta odotamme tänä vuonna ensimmäistä varsinaista satoa, niin nämä muuten vaan vanhasta mansikkakannasta pataan heitetyt kaverit ovat intoutuneet kukkimaan ihan hulluna tänä vuonna. Mielenkiinnolla odotan tuleeko niistä satoakin?
Viime aikoina on tullut keskityttyä virkkaamiseen ja en ole tainnut kutoa mitään huhtikuun alun jälkeen. Kuuden Elämänpuun valmistuttua ja seitsemännen keikkuessa vielä virkkuukoukulla oli pakko pitää välipäivä virkkauksesta ja kokeilla vielä neuletyöt taipuu. Unikkolapasethan sieltä sitten putkahti, eli ei hätää.
Neuletauko voi jatkua ja virkkailulla mennään vielä.
Reilu vuosi sitten tein koko työtiimilleni omat nimikkosukat pääsiäiseksi, kirjaimiin otin osviitta Marimekko-tekstistä. Osan kirjaimista jouduin toki kehittelemään itse, sillä eihän kaikkien nimet perustuneet vain kyseisen tekstin kirjaimiin.
Projekti oli silloin siinä määrin hauska toteuttaa, että tänä keväänä olen kerran jos eräänkin miettinyt tekeväni ensi jouluksi yhdelle jos kohta toisellekin omat nimikkosukat lahjapakettiin. Samalla saa hyvin hävitettyä langanloppuja raitaosuuksiin.
Eilisen sadepäivän hyödynsinkin paitsi kutoen väliprojektia niin piirtäen kaaviot kaikkiin aakkosiin.
Kokeillut en niiden kutomista vielä ole, joten etenkin X ja Z aiheuttaa vielä mietintää, onneksi moisia kirjaimia ei kenenkään tuttavani nimissä ole. Ä ja Ö jäi kirjaimista pois, sillä nehän on vain a ja o pisteillä.
Villisikaa on pakkasessa vallan mainiosti ja koska riistaruoat porukalle maistuu, vaikkakaan muut ei niitä uskaltaudu tekemään, niin päädyin eilen ottamaan reilun kilon palapaistisatsin pakkasesta jääkaappiin.
Aikani tuumittua mitä siitä lähtisin tekemään päädyin soveltamaan stroganoffin ohjetta. Lopulta sapuska muotoutui pitkälti pyöräyttäen paistipalat pannulla ja ripottamalla jauhoja pannulla niiden päälle ennen uunivuokaan asettelua. Tässäpä ohje moiseen sapuskaan.
n. kilo villisian paistia paloina
voita paistamiseen
vehnäjauhoja pannulle (ehkä puolisen desiä meni kaikkineen)
0,7 l vettä, jolla huuhdotaan pannu aina paistosatsien välillä
punasipuli kuutioina
3 tl valkosipulimurskaa
(nekin pyöräytin pannun kautta)
Uunipataan ripottelin paistokertojen välissä seuraavat mausteet:
6 tl lipstikkasuolaa
0,5 dl tomaattipyrettä
1 tl sokeria
0,5 tl valkopippuria
Tämän jälkeen uunipata päätyi uuniin 150 asteeseen, aina välillä kävin sitä hieman siellä härkkimässä ja loppuvaiheessa lisäsin purkin smetanaa ja toisen kermaa.
Kaikkineen pata pötkötti uunissa reilun 3 tuntia, valmiin padan päälle pilkoin vielä pari suolakurkkua. Eväät syötiin riisin kanssa ja ai että, oli hyvää!
Tänään keittiössä valmistui helppoa ja nopeaa ruokaa. Maustamattomia broilerin rintafileitä pintamausteella. Lisukkeeksi tein muusia ja tsatsikia.
Broitsufileet:
1 kg broilerin rintafileitä (miedosti suolattuja)
Pinnan voiteluun tein seoksen, jossa oli oliiviöljyä, soijakastiketta, tilkka hunajaa ja reilu teelusikallinen fariinisokeria. Voitelin fileet, päälle ripottelin paprikajauhetta, himalajansuolaa ja Garlic and pepper-seosta myllystä ja valkosipulijauhetta. Käänsin fileet toisinpäin ja sama homma uusiksi.
Kaveriksi pellille pilkoin pari isoa sipulia ja luumutomaatteja, ne pyöräytin pienessä määrässä oliiviöljyä ja valkoviinietikkaa, päälle myllystä himalajansuolaa ja Garlic and pepper-seosta.
Annoin broilerfileiden maustua huoneenlämmössä parikymmentä minuuttia ennen kuin heitin kaveriksi pellille sipuli-tomaattikasvisseoksen, kasvisten päälle nakkasin vielä fetakuutioita.
Uunissa lämpöä 200 astetta kiertoilmalla ja paistoaika n. 15 minuuttia. Annoin broitsun ja kasvisten vielä tasata makuja kymmenkunta minuuttia folion alla.
Tänä aamuna sain viimein aikaiseksi pingoteltua ja kiinniteltyä Elämänpuu VI kehikolle. Vähin erin homma alkaa sujua helpommin ja helpommin, joten ajattelin nyt jakaa oman tapani virkkaustöiden kehikkoon kiinnittämisen osalta.
Ilman sen kummempia pingoituksia Elämänpuun halkaisija oli 35 cm. Kehikon halkaisija on 50 cm. Eli pingoittelua tiedossa. Itse aloitan homman sillä, että venyttelen työtä käsissäni. Otteet saa olla aika rajuja, jos ja kun virkkaus on hoidettu kunnolla.
Apuna touhussa on lankaa, sakset ja hermot. Tsekkailen yläosan keskikohdan työstä ja pingotan ensin yläosan muutamalla langan pätkällä, samoin teen sivujen arvioiduille keskikohdille. Olen pyrkinyt kiinnittämään langan aina joka neljännestä virkkaustyön kolosta, ihan aina se ei toki osu aivan kohdilleen.
Sitten alkaakin se todellinen pingoitus. Tässä kohtaa voimaa joutuu käyttämään aika reilusti, että saa työn reunan ylettymään kehikon reunukseen asti. Työtä voi aika surutta kiskoa ja venytellä, ainoastaan langan solmiminen kunnon umpisolmuun saattaa muotoutua haasteeksi. Itse asetan useimmiten työn polvien väliin lankoja kiinnittäessä, silloin langan solmun saa kiristettyä kunnolla kehikkoon ja pingoitettuun työhön.
Kiinnittämisessä pidän hieman paksummasta puuvillalangasta, sitä on mukavampi käsitellä ja se ei napsahtele niin herkästi poikki kuin kaksinkertainen työssä käytetty virkkauslanka tekee. Tämänkin paksumman langan otan silti kaksinkertaisena, sillä punominen vahvalla langalla on miellyttävämpää ja tukevampaa kuin yksinkertaisella.
Tämän kokoiseen kehikkoon varasin tällä kertaa lankaa reilut neljä metriä, mutta suosittelen ennemmin ottamaan jopa viiden metrin pätkän punomista varten. Teen aina aloituslenkin, joten siksikin pidän enemmän kaksinkertaisella langalla työskentelystä. Aloituslenkkiä hyödyntäen lankaa ei tarvitse alussa solmia työhön kiinni.
Tämän jälkeen punotaan työ kehikkoon kiinni. Itse hyödynnän pujottelussa pöydän reunaa, sujautan neulan lankoineen jokaisesta työn sivuaukosta läpi muutaman lenkin verran ja kiristän huolella. Sama uudelleen, uudelleen, uudelleen ja uudelleen aika moneen kertaan. Välillä voi lankaa tarvittaessa vielä kiristää pitkin matkaa, jos siltä tuntuu.
Yläosaan takaisin ehdittyäni kiepautan kaksinkertaisen langan päistä toisen kehikon toiselle puolelle ja solmin päät huolellisesti. Kuten kuvasta näkyy, reilu nelimetrisestä punontalangasta ei jäänyt kovinkaan pitkää pätkää pääteltäväksi. Ennätti jo hetken jopa jännittää, että näinköhän punonta menee uusiksi. Kiinnityslangat saa parhaiten pätkittyä ratkojalla, pitää vain olla tarkkana että ratkojan ja kehikon välissä on nimenomaan kiinnityslankaa, ei sitä punontaan käytettyä. Tässä auttaa erityisesti se, että kiinnityslanka on erivärinen kuin punonnassa käytetty.
Lopuksi punontalangan päiden pujottelu neulan avulla työhön, niin ettei ne näy ja nipsnaps ylimääräiset pätkät pois. Valmista tuli.
Enpä muista, koska viimeksi olen keittänyt vispipuuroa! Neiti kesäheinä saapui mummilaan ihan vaan ”päiväseltään” aamusta ja kappas. Mustaviinimarjamehua juodessaan totesi, että mummi, se on ihan tositosi hyvää se puuro, missä on tätä mehua. Hetken kyseltyäni hoksasin neidin tarkoittavan mustaherukkavispipuuroa.
Puolilta päivin ”piipahdus” olikin jo muuttunut yökyläilyksi, eli suuntasin neidin kanssa hakemaan hänelle yökamppeita kylän toiselta laidalta. Neiti on toki ollut aiemminkin yökylässä, mutta edellisestä yöpymisestä on pieni ikuisuus ja siihen aikaan paras ajanviettopaikka oli pihan trampoliini. Tänä kesänä tramppaa ei koottu eikä hän tuolloin ollut vielä alkuunkaan niin ”iso” kuin nyt kohta 10-veenä on, joten lähitienoon leikkikentät houkutti kovin.
Niinpä neidin suunnattua lähileikkikselle, mummin toki sinne ensin saateltua, päädyin kaivamaan pakkasesta viime syksynä keitettyä mustaherukkamehua sulamaan. Huomaa hyvin, että vispipuuroa ei ole keitetty enää aikoihin ja sitä kautta ohjekaan ei ihan tuosta vaan mittasuhteiltaan putkahtanut mieleen. Löytyi onneksi netistä perusohje mehusta keittäen, joten tällä mentiin.
1 l mustaherukkamehua lantattuna
1,5 dl mannasuurimoita
0,5 dl sokeria
ripaus suolaa
1 tl vaniljasokeria
Mehu ja sokeri kattilaan kuumenemaan, kiehuvaan nesteeseen mannasuurimot joukkoon ja sekoitellaan hetki. Levy sen verran pienelle, että kiehuu kevyesti. Keitellään kymmenkunta minuuttia, toki muistetaan muutama välisekoitus ettei tartu pohjaan. Lisätään suola ja vaniljasokeri ja asetellaan kylmään veteen jäähtymään. Kun puuro on jäähtynyt haaleaksi vatkataan kuohkeaksi ja siirretään toiseen astiaan.
Mitä kauemmin malttaa vatkata, niin sitä kuohkeampaa puurosta saa. Niin hyvää ja ihanan kuohkeaa!
Nojatuolin uumenista 