Talvivalmisteluja

/ Irmeli / Jätä kommentti

Jotka minut tuntevat tietävät, että jos joku jäätyy talvisin niin se olen minä. Elokuussa taisi olla viikon verran viileämmät kelit ja siitähän se sitten lähti, talveen valmistautuminen. Totesin siinä kylmissäni, että hittolainen. Iän kaiken vanhat toppahousut vetelee viimeisiään. Vanhat lämpöpohjallisetkin oli kokeneet kovia, paitsi että koira oli niitä järsinyt niin kappas, toinen niistä ei enää ottanut latausta sisään.

Kirsikkana kakun päällä oli tietysti toteamus siitä, että likemmän kymmenen vuotta uskollisesti toimineet talvikengätkin oli tulleet tiensä päähän. Ja niinhän siinä sitten kävi, että otin ja lähdin pelmaamaan naisten talvihaalarimallistoja läpi. Talvihaalarillahan voittaa kaksi kärpästä yhdellä kertaa, sekä ne toppahousut että sen takin.

Mieleinen malli löytyi Kärkkäiseltä, olihan se saatavilla muuallakin, mutta sieltä löytyi järkevimmällä hinnalla. Kengät ja pohjalliset olikin sitten oma lukunsa, niitä googlettelin antaumuksella ja lopulta päädyin tilaamaan toivottavasti laadukkaat pohjalliset. Nähtäväksi toki jää, sillä vielä ne ei ole päässeet käyttöön.

Kenkiin taas rakastuin täysin Zalandon sivuilla, mutta hinta ei oikein miellyttänyt. Vaan kas! Samaiset kengät oli -30% alessa ÄkäslompoloSportShopista, joten tilaushan sinne lähti! Nyt voi sitten tämän puolesta vaikka se talvi rysähtää paikalle. Ihan vielä sen aika ei onneksi ole, mutta olen niin valmistautunut ettei mitään rajaa!

Lonkero … se ananasversio

/ Irmeli / Jätä kommentti

Bloggaustauko oli pitkän puoleinen, mutta jotain on saatu aikaan tauonkin aikana. Tauolle oli varsin hyvä syy. Onnistuinpa siinä Elämänpuu-villityksissäni väsyttämään vasemman ranteeni ihan kunnolla. Siinä määrin kunnolla, että lekuri vilautteli jo puukonkin mahdollisuutta. Mitä ilmeisimmin virkkaamisella on rajansa jota tämä ei huomioinut, joten pikkuhiljaa on palailtu puikko-osastolle.

Nyt on sitten saatu aikaan vähän sitä sun tätä, yhtenä niistä nämä joulupakettiin päätyvät lonkero-sukat ananaslonkeron ystävälle. Ohjeen kuvioon löydät aiemmasta postauksesta, lisäleveyttä varteen saa helposti lisäämällä raitojen määrää. Raidat on kolmella jaolliset, joten kummoista matikkapäätäkään siinä hommassa ei tarvita.

Näiden varret on tehty 66 silmukalla ja raitojen loputtua kaventelin silmukoita pois niin, että kantapäätä aloittaessa ja jalkaterässä silmukoita oli enää 56. Kudoin kuvio-osankin kahdella värillä ja silmukoin siniset ja mustat osat päälle ennen teräosan tekemistä.

Kesäteatteria, kiitos

/ Irmeli / Jätä kommentti

Kun se vaan on hauskaa, niin sehän on vaan hauskaa. Kaikille Pulkkisen sketsit ei avaudu, mutta joillekin ne avautuu. Nautimme todella esityksestä, Jari Salmen upeasta lavakarismasta ja tokihan ”Manekin” (Teemu Koskinen) sykäytti nauruhermoja.

Albondigas en salsa de tomato- eli espanjalaiset lihapullat tomaattikastikkeessa

/ Irmeli / 2 kommenttia

Ja niinhän siinä kävi, että oli pakko etsiä ohjetta myös espanjalaisiin pyöryköihin ja kuten aina, lopulta säätää itse mieleisensä versio. Näitähän syödään tapaksina, itse keitin lisukkeeksi kuitenkin pastaa. Voin kertoa, hyvää oli!

800 g jauhelihaa

1 dl lihalientä

1,5 dl korppujauhoja

1 muna

1 sipuli pilkottuna

2 tl valkosipulimurskaa

1 tl mustapippurirouhetta

1 tl paprikajauhetta

1 tl lipstikkasuolaa

1 tl suolaa

Laitoin kaikki aineet kerralla kulhoon, sekoitin massan tasaiseksi ja ryhdyin massan makujen tasaantuessa tekemään tomaattikastiketta.

2 tölkkiä tomaattimurskaa

4 dl lihalientä

1 sipuli pilkottuna

2 tl valkosipulimurskaa

1 tl mustapippurirouhetta

1 tl paprikajauhetta

1 tl sokeria

1 tl suolaa

Kun kastike oli hetken kiehunut, aloin pyöritellä pienehköjä lihapyöryköitä ja pudotteli ne yksitellen varovasti kiehuvaan kastikkeeseen. Annoin hetken kiehua vähän reilummin ja vähensin sen jälkeen tehoa niin, että kastike juuri ja juuri kiehui kannen alla. Haudutin kastiketta pyöryköiden kanssa noin tunnin ajan ja lopuksi avasin kannen vielä hetkeksi, niin että kastike hieman sakeni.

Suosittelen kokeilemaan, oli varsin makoisa kokemus.

Sadetta pitänyt

/ Irmeli / Jätä kommentti

Eilinen tuli pyhitettyä pitkälti pihatöille ja hyvä niin. Aamulla viiden kanttiin katselin alkavaa vesisadetta kuistilla aamukahvilla istuessani ja johan sitä tulikin. Yksi vartin tauko taisi koko päivän aikana olla, sade taukosi vasta kolmen jälkeen iltapäivällä. Koiruushan ei sateesta perusta, joten yllättäen tuo ei ollut valmis minkäänlaiseen ulkoiluun vaan painui nukkumaan.

Sadepäivissä on yksi tosi kurja puoli ja se on se, että nurmikko kasvaa lähes silmissä. Toisaalta on niissä puolensakin, sillä sain virkkailtua valmiiksi Elämänpuu VIII ja pingotettua sekä valmiina olleen sinisen että uusimman tulokkaan kehikkoon. Uusimman tulokkaan pingotus menee tosin uusiksi, vaikka kuinka mielestäni sen laitoin alussa suoraan niin pah! Vinossahan se mokoma on.

Muilta osin tänään ei olekaan tullut tehtyä ihmeitä, illalla uuniin laitetun nyhtöpossun riivin sen jäähdyttyä uunivuokaan, keittelin paistoliemestä ja erinäisistä emmeistä kostukkeen lihan sekaan sekä leipaisin briossisämpylöitä hampurilaisia varten. Eilen tehty coleslaw odottikin jo valmiina jääkaapissa, joten tänään vietimme nyhtöhampparipäivää.

Muutamaan kertaan tuli toki soiteltua tyttären kanssa päivän mittaan, hänen elämässään kun alkoi uusi jännittävä vaihe lauantaina eli kotiin saapui rescue-koira Romaniasta. Tämän viikon he ovat harjoitelleet vasta samassa asunnossa olemista ja toisiinsa tottumista, koira on kovin kovin arka ja onkin viettänyt tähän päivään asti aikansa häkissä, jonka kokee turvapaikakseen.

Viime yönä oli jo muutamaan kertaan poistunut häkistä tutkimaan ympäristöään ja hiphei, tänään hän sitten päätti siirtyä vallan pois sieltä häkistä. Ehkäpä se siitä, mutta aika homma tyttärellä on vielä käsillä. Koira on silti ihan superhyperihana, huomenna ajattelin olla niin uskalias jo itsekin, että käyn koiraa kurkkaamassa.

Marry me-kanaa

/ Irmeli / 1 kommentti

Tulipa kokeiltua paljon hehkutettua MarryMe-kanaa näin lomapäivän ratoksi. Selasin useamman ohjeen netistä ja lopulta päädyin ihmeelliseen yhdistelmämalliin ja voin kertoa, että toimi! Yleensä ”joo, ihan hyvää tää oli”-kommentit muuttui kahden taloudessa asuvan mieshenkilön suusta muotoon ”mitä ihmettä siinä oli, sitä pitää saada toistekin”.

Itse lähdin toteuttamaan ohjetta paistamalla puolitetut kanafilepihvit pannulla ja pyöräyttämällä kummallekin puolelle myllyistä maustetta.

1 kg maustamattomia kanafilepihvejä (miedosti suolattuja)

oliiviöljyä paistamiseen

Santa Maria-Garlic and pepper-mausteseosta myllystä

Himalajan suolaa myllystä

Siirsin kanafileet valurautapataan aina kun niihin oli tullut sopivasti väriä pintaan, en kuitenkaan huuhdellut pannua välissä. Fileiden paiston jälkeen oli vuorossa kastikkeen valmistus, eli nakkasin pannulle hieman lisää oliiviöljyä ja perään laittelin seuraavat aineet:

2 tl Valkoliekin valkosipulimurskaa

1 rkl kuivattua timjamia

1 tl chililastuja

1 kanaliemikuutio

2 dl vettä

2 dl kermaa

pari runsasta ruokalusikallista turkkilaista jogurttia

1,5 dl raastettua parmesanjuustoa

1 dl aurinkokuivattua tomaattia paloina

Kuumensin kastikkeen kiehuvaksi pannulla ja kaadoin sen fileiden päälle, jonka jälkeen siirsin valurautapannun 175 asteiseen uuniin puoleksi tunniksi.

Kaveriksi keitin vielä riisiä, sellaista oikeasti irtonaista tavaraa. Itse en riisistä ole oikein koskaan perustanut, mutta mies sitä on usein lisukkeeksi keittänyt. Riisi on ollut, vaikka kuin parboil-käsiteltyä pitkäjyväistä riisiä onkin ollut, ihme tahmakönttiä ja minä en moisesta ole pitänyt yhtään. No, keväällä selvitin syyn moiselle ja kas, eipä ole sen jälkeen tahmakönttiriisiä ollut tarjolla miehenkään keittämänä.

Riisien hyvä huuhtelu kylmällä vedellä ennen keittämistä, sehän se jutun juoni on. Niin kauan pitää huuhdella lävikössä, että riiseistä ei irtoa enää tärkkelystä. Sen jälkeen kattilaan kylmä vesi, riisi ja suola, kansi (mieluiten lasinen kiehumisen seuraamisen helpottamiseksi) ja kun vesi alkaa kiehua pienennetään lämpöä niin, että riisi juuri ja juuri edelleen kiehuu.

Kellosta aika sen mukaan mitä riisipussin kyljessä sanotaan ja kansi pidetään visusti paikallaan kiehumisen ajan. Johan on tullut juuri sellaista kuin pitääkin!

Lihapyörykät tomaattikastikkeessa

/ Irmeli / Jätä kommentti

Joskus aikanaan Casa Largossa oli tarjolla aivan maailman parhaita lihapyöryköitä tomaattikastikkeessa, mutta jossain vaiheessa ryökäleet keksivät muuttaa tapaslistaansa ja tiputtaa ne pois listasta. Monesti olen ajatellut kokeilla itse jotain vastaavaa, mutta jotenkin se on aina jäänyt.

Nyt otin sitten härkää sarvista ja selasin netin ihmeellistä maailmaa etsien erilaisia ohjeita italialaisille lihapyöryköille. Itselleni mieluisaa ohjetta ei oikein löytynyt, mutta sen verran nappasin matkaan ohjeista, että totesin pyöryköiden kaipaavan ainakin yrttejä, valkosipulia ja parmesania.

Näin tarkemmin ajatellen, olisi muuten kannattanut etsiä espanjalaisia pyöryköitä sillä Casa Largohan on espanjalainen ravintola… No, oli miten oli, hyviä ne oli nämäkin!

Jauhelihamassa:

800 g jauhelihaa

3 keltuaista

1,5 dl korppujauhoja

2 tl basilikaa

3 valkosipulin kynttä murskattuna

1 sipuli pilkottuna

1 tl mustapippuria

3 tl lipstikkasuolaa (perussuolakin toki käy)

1,5 dl parmesania raastettuna

1,5 dl vettä

Tällä kertaa laitoin kaikki aineet yhdellä kertaa kulhoon ja vaivasin massan nopeasti tasaiseksi. Tarkistin maun ja sen hyväksi todettuani laitoin massan tekeytymään jääkaappiin siksi aikaa kun tein lihapyöryköiden kypsentämistä varten kastikkeen.

Tomaattikastike:

2 tölkkiä tomaattimurskaa

1 tölkki paseerattua tomaattia

1 sipuli pilkottuna

4 valkosipulin kynttä murskattuna

1 rkl basilikaa kuivattuna

1 rkl timjamia kuivattuna

1 tl mustapippurirouhetta

3 tl lipstikkasuolaa (tai 3 lihaliemikuutiota, jolloin voit jättää käyttämäni lihaliemikuution pois)

1 lihaliemikuutio

1 tl sokeria

1 tl suolaa

Laitoin kaikki kastikkeen aineet kerralla isoon pataan ja kuumensin kiehuvaksi. Kun kastike kiehui kunnolla ryhdyin pyörittelemään pyöryköitä, joita lisäsin aina muutaman kerrallaan kiehuvaan kastikkeeseen. Välissä pidin pieniä taukoja lisäämisessä, että kastikkeessa muhivien pyöryköiden pinnat ehti mennä kiinni.

Kaikkien pyöryköiden päädyttyä pataan vähensin lämpöä niin, että kastike jäi juuri ja juuri kiehumaan. Annoin pyöryköiden muhia kastikkeen kanssa noin tunnin ajan kannen alla ja kas, pyöryköistä tuli juuri loistavia eikä ne rikkoutuneet yhtään kastikkeessa muhiessaan.

Kyytipojaksi keitin pastaa ja kyllä nämä tekikin kauppansa, loput kastikkeet katosi vaalean leivän kera lautasilta hujauksessa.

Säärystimet

/ Irmeli / Jätä kommentti

Sadepäivien aikana puikoille ehti toivotut valkoiset säärystimetkin. Mittaa näillä on täyteen mittaan venytettynä n. 40 cm eli juuri passelisti tulevalle käyttäjälleen, supussa nämä taas saa kivasti nilkkaa suojaamaan.

Lankana näissä seiskaveikka, 3,5 mm pyöröpuikoilla yhtäaikaa loopattu. Maailman ehkä yksinkertaisin malli, 8 kerrosta oikeaa, 4 nurjaa ja sama uudelleen niin monta kertaa kuin tahtoo saada mittaa näille. Joustavalla päättelyllä tehty osa oli pakko jättää toista päätä lyhyemmäksi, sillä muuten kerä ei olisi riittänyt. Toisaalta, voi olla ihan kivakin, että toisessa päässä on pidempi joustin kuin toisessa.

Riistakastike

/ Irmeli / Jätä kommentti

No nyt oli herrojen herkkua tarjolla! Sadepäivien ratoksi tuli sulatettua eteisen kaappipakastin ja pakkohan ne siellä olleet pakasteet oli kiikuttaa ulkokammarin arkkupakastimeen siksi aikaa. Aikamoinen hommahan siinä pakastimen sulattamisessa on etenkin jos sen tekee parin vuoden välein, laitoin pakastimen sulamaan aamukuudelta ja vaikka kuinka pidin uunipellillä kuumaa vettä siellä niin silti. Valmista tuli vasta puoliltapäivin.

Niinpä ulkokammarilta pakasteet pääsi takaisin sisäpakastimeen vasta illalla ja samalla innostuin kantamaan kaikki riistalihatkin sisäpakkaseen. Sulamaan jätin jääkaappiin vajaan kilon palan hirvenpaistia ja puolisen kiloa villisian paistia. Seuraavan päivän päivällinen valmistui sitten niistä aineista hitaasti hauduttamalla.

900 g hirvipaistia isohkoina kuutioina

n. 500 g villisian paistia ohuina siivuina

n. 25 g voita paistamiseen

vehnäjauhoja (kaikkineen meni n. 4 rkl)

vettä

Pilkoin lihat ja annoin niiden lämmitä puolisen tuntia ennen paistamista. Otin lihoihin pannusta hieman väriä pintaan, ripottelin hirvenlihakuutioiden päälle vehnäjauhoja pannulla ja siirrettyäni ne uunivuokaan huuhtelin pannun kuumalla vedellä, joka päätyi aina lihakerroksen päälle uunivuokaan. Villisian paistisiivujen päälle en jauhoja ripotellut väriä ottaessa, sillä niiden paistaminen oli todella pikaista puuhaa.

Uunipataan lisäsin vielä erinäisen määrän muita aineksia:

6 porkkanaa paloina

3 sipulia isoina lohkoina

n. 100 g tomaattipyrettä

6 tl lipsitikka suolaa

4 tl valkosipulimurskaa

1 rkl timjamia

1 tl mustapippurirouhetta

rasiallinen luumutomaatteja

Lisäsin vettä niin, että lihat oli kokonaisuudessaan nesteen alla. Uuniin laitoin lämmöksi 150 astetta ja annoin padan hautua nelisen tuntia. Lihat oli ihanan mureita, kun neljän tunnin päästä niitä kokeilin joten lisäsin vielä purkillisen smetanaa joukkoon.

Aivan mahtavan hyvä ruoka, kylkeen vielä perunamuusia ja punajuuriviipaleita ja johan vatsa kiitti!

Unikot

/ Irmeli / Jätä kommentti

Sadetta on tänä kesänä tuntunut riittävän enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Sade sinänsä ei haittaa, mutta tottahan se ärsyttää ettei silloin viitsi juurikaan pyöriä pihalla ja lisäksi nurmikkoa saisi olla ajamassa silti alvariinsa.

Sadepäivien hyvä puoli taas on se, että silloin tulee tehtyä sisähommia, jotka muuten jäisivät hieman rempalleen, kuten esim uunin pesu. Lisäksi sadepäivinä eksyy käsiin joko virkkuukoukku tai sitten tosiaan puikot.

Pari päivää tuli kaatamalla vettä ja ne päivät hyödynsinkin katsomalla mm. Kummisetä-elokuvan, Schindlerin listan ja Mafiaveljet. Samalla puikot pyöri käsissä tasaiseen tahtiin siinä ruoanlaiton lomassa.

Unikot on seiskaveikasta 3,5 mm puikoilla. Aloituksessa oli 52 silmukkaa, lisäsin joustimen jälkeen kolme silmukkaa ja kuvio-osan olen tehnyt 55 silmukalla. Nämä voi toteuttaa joko tikapuutekniikalla tai ihan kirjoneuleena, itse suosin lankojen sitomista. Sidon langat joka neljännen silmukan kohdalla niin, että sidontakohdat osuu vuorokerroksin samaan kohtaan eivätkä näin näy päälle päin.