Ush, mangon makuista lonkeroa? Saapa nähdä kuka tämän sitten juo, itselle ei oikein maita moinen. Toisaalta, tonttu jatkaa seikkailujaan: ”Onneksi tölkin nakkaaja ei ole nokialaisia koripalloilijoita, ohi menee kuin entiseltä tontulta talvipäivänseisaus ja Kepukka pääsee pälkähästä. Puristimen rouskuttaessa vieressä tonttu kuittaa muistiinpanoihinsa: ”Surkeasta heittotaidosta huolimatta oivallista sakkia nämä kekkeruusit…””
Loman alkamisen kunniaksi tuli piipahdettua ruokailemassa Panchossa. Ruoka oli varsin hyvää ja onneksi olen viimeinkin tajunnut, että meksikolaisessa ruokapaikassa ei kannata ottaa perusannosta eli vuohenjuustobroitsua vaan sitä muka meksikolaista ruokaa. Wrap toimi todella hyvin ylikypsällä possulla, suosittelen.
Siinä määrin oli takki tyhjä kotiuduttua, etten jaksanut kummoisia kertoa Raskasta Joulua-keikasta edes aamutuimaan. Kuten kuvista näkyy, tupa oli todella täynnä ja kuten aiemmin sanoinkin, keikka oli mahtava, tunnelma ylettömän hyvä, järjestelyt täysin kohdillaan ja ruoka. Taivaallista!
Ihan hieman hirvitti alkupala, sehän oli punajuurigraavattua siikaa ja minä ja raaka kalahan emme tule keskenämme toimeen. Söin sen silti ja hei, sehän oli hyvää! Stefan´s Steakhousen pihvi oli juuri sitä mitä oletinkin, eli kerrassaan suussa sulavaa mallistoa. Ja lisukkeet. OMG! Todellakin suosittelen kyseistä ruokaravintolaa, jos herkkuja haluaa.
Kalenterista löytyi tällä kertaa Pilsiä, uusi tuttavuus sekin. Kepukka jatkaa touhujaan omalla tyylillään, eli: ”Keittämöön päästyään Kepukka vilkaisee ympärilleen, toteaa aamuvuorolaisten olevan virkeinä ja pirteinä sekä puuhakkaina. ”Kyvykkään oloisia janttereita”, kirjaa Kepukka huomiolistaansa ja jatkaa matkaa.”
Pakko oli muuten näpätä vielä uusi kuva amarylliksestä, nuppu kun tuntuu vain turpoavan ja turpoavan ja värikin alkaa selvitä, mutta hei. Kai se nyt voisi paukahtaa jo auki?
Huoks. Minähän en todellakaan pidä talvesta, en yhtään. Pikkujoulujen jälkimainingeissa päätin kuitenkin lämmittää saunan, joten toppahaalari päälle, kirves kouraan ja klapeja pilkkomaan. Viime vuosina on tuntunut siltä, että tilatut klapit on aina aivan liian isoja, joten kirveen käyttö on muuttunut kiinteäksi osaksi saunomista.
Toisaalta, siinä saa hyvät alkulämmöt kun niitä mäiskii, lisälämpöä saa sitten siitä, että kantaa vedet sisältä ämpäreissä ulkosaunalle. Pääasia oli kuitenkin se, että saunassa oli ihanan lämmintä istuskella, vaikka ulkona olikin pakkasta.
Pääsyin nostamaan pelargonin, tämän seonneen mallin, kylmän kuistin ikkunalta sisälle ennen pakkasta ja lunta, onneksi. Todennäköisesti kukinta jatkuu vielä muutaman päivän, ehkä jopa viikon ajan. Tarkoitus olisi kokeilla pelargonin talvetusta, viime talvena testasin viemällä pelargonit kylmään kellariin, mutta liekö sitten se pikku-unohdus, eli kastelu jäi kokonaan hoitamatta, aiheutti pettymyksen.
Eipä ne enää lähteneet kasvuun talven jälkeen, joten tänä vuonna taidan testata versiota jossa vien pelargonin viileään vinttikomeroon, josko vaikka muistaisi kastelunkin hoitaa kun ei tarvitse kellariin rämpiä.
Pikkujoulujen ja saunonnan perään torpassa oli hieman väsähtänyttä väkeä, joten ruoaksi valikoitui ihan vain tilattua pizzaa. Mies otti salaatin, nuorimmainen poika kananugetteja ja pakko se on myöntää, että sekä miehen että pojan eväät oli miljoona kertaa paremmat kuin pizzani oli. Selitys lienee se, että emme tilanneet eväitä pizzeriasta vaan ihan perusruokaravintolasta, Patarouvasta.
Täytteitä pizzassa oli kyllä runsaasti ja hyviäkin ne oli, mutta pohja oli omituinen, venyvä ja höttöinen samaan aikaan. Seuraavalla kerralla olen viisaampi ja otan listalta jotain muuta kuin pizzaa, sikäli kun nyt tulee samasta paikasta tilattua vielä.
Krakowa! Viime keväänä suuntasimme miehen kanssa Puolaan ja tarkemmin Krakowaan. Ajatuksena oli käydä mm. Auchwitzhin keskitysleirillä, mutta aika pian totesimme, että kolmipäiväinen reissu olisi ehkä hieman lyhyt yhden kokonaisen päivän viettämiseen kyseisessä paikassa. Lisäksi jäimme miettimään, että onko järkeä käydä ”rentoutumassa” ja sitten kuitenkin matka muuttuu pitkälti kovin synkäksi, sillä kumpikin meistä kokee kohtuuisoa surua sen ajan tapahtumien vuoksi.
Lensimme Krakowaan Helsinki-Vantaalta, johon ihanainen poika eli lapsonen nro 5 ajoi meidät yön pimeinä tunteina kaverinsa kanssa. Krakowaan saavuimme jo aamukasin aikaan ja totesimme, että kappas. Pyhäpäivä ja kaikki yhtäkkiä eteen osuneet paikat kiinni eikä hotellillekaan pääse vielä majoittumaan. Onneksi saimme jättää matkatavarat sinne ja pääsimme hiippailemaan pitkin poikin katselemassa alustavasti paikkoja.
Hotelli majoitti meidät heti puoliltapäivin, majoituimme Hotelli Inxissä joka sijaitsee hieman Krakowan ydinkeskustan ulkopuolella. Silti hotellilta oli vain vartin matka vanhaan kaupunkiin ja kaikkeen hulinaan. Hotelli itsessään oli kuin karamelli. Huone poreammeineen ja terasseineen oli suorastaan taivaallinen, toki hieman itseä hämmästytti poreammeen sijainti. Mies puolestaan totesi sen täydelliseksi.
Ylimmissä kuvissa näkyvän linnan, juutalaisen korttelin sekä aiemmin mainitsemani vanha kaupungin lisäksi Krakowassa sijaitsee Schindlerin tehdas. Olimme aikeissa mennä sinne heti ensimmäisenä päivänä kaupunkiin saavuttuamme, mutta totesimme sinne käveltyämme että juu ei. Sunnuntaisin tehtaalle oli vapaapääsy ja senhän nyt olisi melkein arvannut.
Jono tehtaan ympärillä oli hyvinkin puolen kilometrin mittainen ja luettuamme esitteestä, että kierrokselle pitää saapua kaksi tuntia ennen museon sulkeutumista totesimme tehtävän mahdottomaksi. Niinpä päädyimme siirtymään vanhaan kaupunkiin, joka todellakin oli näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka. Ihan kivasti saimme päivän kulumaan ihan vain siellä pyöriessä, aina oli uutta nähtävää.
Ruoka Krakowassa oli kerrassaan herkullista ja niin oli drinkitkin. Gulassi perunaletuilla oli taivaallista, eikä miehen makkarassakaan ollut moitteen sanaa. Hinnat oli todella edulliset Suomeen verrattuna, ruokailu alkujuomineen ja viineineen oli hieman vanhan kaupungin ulkopuolella suorastaan naurettavia. Söimme viidelläkympillä luksusluokan eväät, sitä en kiellä.
Schindlerin tehtaalle päästiin maanantaina ja siellä meni aikaa ja paljon. Tämä kuva on jäänyt elämään sieluni sopukoihin, vaikka oli siellä paljon muutakin nähtävää. En edelleenkään pysty ymmärtämään miten maailma saattoi silloin mennä kuten meni ja miten niinkin pienestä mitättömästä ihmisestä kuin Hitler saattoi tulla niin suuri.
Näin jälkikäteen joudun toteamaan, että onneksi EMME menneet keskitysleirillä käymään tuolloin, koska jo Schindlerin tehdas aiheutti runsaasti mielipahaa ja surua omassa mielessä. Positiivisena puolena kyseiselle päivälle voisi taas pitää sitä, että t-paitasillaan liikkuminen oli in ja pop, koska vaikka oltiin vasta helmikuun loppupuolella lämpöä riitti jo hyvinkin parikymmentä astetta.
Masentavasta päivästä huolimatta ruoka maistui silti edelleen hyvältä ja puolalaiset jälkkärit ovat ihan oma lukunsa. Tällä kertaa päädyimme syömään juutalaiseen kortteliin ja hinnat oli edelleen maltilliset. Jälkiruokien kyytipoikana toimi luonnollisestikin aina lämpöä tuovat Irish Coffeet. Illalla pulikoimme vielä poreammeessa ja ehkä jollain tapaa sen sijoituspaikka huoneessa vaikutti varsin järkevältä, koska terassille ja yöunille oli hyvin lyhyt matka.
Viimeisen aamun kunniaksi nautiskelimme hyvät aamupalat hotellilla, ennätimme vielä hakea tuliaisia ja hengailla lentokentälläkin liki kyllästymiseen asti ennen lentoamme. Jos kohta ruoka oli koko reissun ajan ollut hyvää, niin joo. Kentällä evästellyt pierogit eivät kyllä vakuuttaneet. Toisaalta, harvemmin lentokentällä on mitään superhyvää sapuskaa.
Lomalla tuli käytyä tutustumassa Nokialla sijaitsevan pienpanimon eli Nokian Panimon toimintaan. Nokialaisittainhan puheissa vilahtelee se alkuperäinen nimi eli PUP, lyhenne Pirkanmaan Uudesta Panimosta.
Oli muuten ihan älyttömän mielenkiintoinen tutustumiskierros ja panimon historia oli mieletöntä kuultavaa. Suosittelen ehdottomasti ottamaan käyntilistalle opastetun kierroksen mikäli siihen on mahdollisuutta. Panimo järjestää avoimia yleisökierroksia kuukausittain ja sinne saa myös varattua yksityisen ryhmäkierroksen.
Aluksi kuulimme tarinan Panimon taustalta, syntyhistorian ja monta onnetonta yhteensattumaa ja epäonnen hetkeä, jotka edelleen toimivan panimon toiminnan aikana on sattunut. Onpa paikka ollut laittamassa jo lappua luukullekin, mutta niin vain tuli uutta nostetta ja uutta ytyä toimintaan.
Löytyipä joukosta yksi omista nuoruuden suosikkijuomistanikin, eli Helmi-limppari. Jonkinlainen muistikuva on myös Linda-siideristä, tosin epäilen, etten ole sitä koskaan maistanut. Matti Nykäsen nimikkojuoman tarina taas oli ikävämpi, se kun oli ollut tarkoitus lanseerata markkinoille samaisena päivänä kun tuli tieto, että Matti oli ottanut ja puukottanut Merviä eli tuote muuttui hetkessä painajaiseksi ja jäi lähettämättä myyntiin.
Yhteistyötä Nokiankin kanssa oli jossain kohtaa viritelty, mutta tulta se ei oikein ollut alleen ottanut. Ja silti. Tätä nykyä panimolla menee hyvin, laajennusosa on valmistunut ja oman paikkansa on ottaneet Nokian Panimon vuotuiset tapahtumat eli Grill and Chill sekä Oktoberfest. Kumpaisessakin tapahtumassa tuntuu olevan runsaasti imua enkä ihmettele, järjestelyt ja meno tapahtumissa ovat olleet kuulemani mukaan joka vuosi mainiot.
Niin muuten, matkalta tarttui mukaan joulukalenteri. Saapa nähdä, mitä kaikkea kalenteri sisuksiinsa kätkeekään. Aika naurut tästäkin jo saatiin, sillä ilmeisesti sisältö on lähinnä alkoholipitoista joten luukun takaa paljastuvia tuotteita tuskin tulee nautittua aamuisin ennen töihin lähtemistä.
Yksi Tampereen ehkä legendaarisimmista ruokaravintoloista saattaa hyvinkin olla Salud, onhan kyseinen paikka ollut suuressa suosiossa aina sieltä 70-luvulta lähtien. Ja onko ihme, ruoka on ainakin omalla kohdalla osunut aina kohdilleen.
Edellisestä käynnistä oli ehtinyt vierähtää aika monta vuotta ja nyt oli aika katsastaa vieläkö ruoka on yhtä maittavaa kuin aiemmin. Ja olihan se. Jo salaattipöytä on kokemisen arvoinen, niin monenlaista herkkua siihen on aseteltu tarjolle. Juustoja, salaatteja, kasviksia, leipiä ja kastikkeita. Kaikkea ja runsain määrin!
Pääruoat onkin sitten oma lukunsa, yleensä olen Saludissa syönyt joko kanaa tai härkää, tällä kertaa päädyin maistamaan ensimmäistä kertaa Saludin kuuluisaa pippuripihviä ja oli jo aikakin. Sehän suorastaan vei kielen mennessään! Liha oli niin pehmeää, että hampaattomanakin sen olisi saanut syötyä, väitän mä.
Ja uuniperuna sekä sen täyte. Jes! Loistava combo! Mies päätyi maistamaan lampaankyljyksiä ja kehui niitä vuolaasti. Eli herkkuahan nekin oli. Tällä kertaa emme ottaneet jälkiruokaa, mutta aiemmasta kokemuksesta tiedän, että jos tahtoo todellisen jälkiruokakokemuksen niin kannattaa valita listalta Fresas Flambeadas eli konjakilla liekitetyt mansikat.
Jo itse mansikoiden liekitys on todellinen juhlanumero ja uskomatonta kyllä, mansikoissa mausteena käytetty viherpippuri toimii upeasti. Annoksessa on lisukkeena myös vaniljajäätelöä, joka taittaa makuja hienosti.
Oma kokemukseni Saludin palvelun tasosta on ollut joka kerta napakymppi, eli palvelu on ollut juuri sitä mitä olettaakin tämän luokan ravintolassa saavansa. Yhdellä sanalla sanoen: loistavaa.
Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan Saludia Tampereella pyörähtäessä, oma kokemukseni on se, ettei kyseinen paikka koskaan petä.
Nojatuolin uumenista 