Arki on palannut!

Sain yhden isoimmista aarteista käsiini joulunpyhinä ja olen yrittänyt saada kirjenippua luettua, mutta vaikeaa se on. Vasta kaksi kirjettä on luettuna ja äitihän kirjoitti pitkästi kun kirjoitti, eli hyvinkin 7-10 arkkia per kerta. Äidin paras ystävä oli kirjeiden vastaanottaja ja kirjeet ovat vuosilta -79-84. Tuttuja juttujahan niissä on, mutta on seassa sellaisiakin asioita, joista en ole ollut millään tapaa tietoinen.

Onneksi Hannes toi paljon muutakin ajateltavaa, kuten sen että kappas. Mihinkäs meidän roskikset on lähteneet? Roskikset löytyi talon nurkan takaa, kumossa ne olivat molemmat ja olipa kaveriksi lentänyt jostain iso saavikin. Saavi ei ole meidän, omat saavit kun on saunassa ja minä keräsin lauantaina kaikki irtokapineet pihasta myteriä ajatellen.

Toinen pikkutouhu olikin sitten auton sulattelu maanantain kunniaksi. Okei, suht hyvin se lämpisi piuhan päässä mutta kun ei sitä ole luotu tänne Suomen oloihin niin jälleen edessä oli perinteinen ”ovi auki, mutta kas, ei sitten kiinni”. Hieman tuntui pahalta tyhjäkäyttää autoa pihassa useampi minuutti, mutta se on ainoa keino saada ovi takaisin toimintaan.

Maailmanmatkaajakin oli poikennut lääkärissä viikonlopun aikana, paikallinen kattimatikainen oli ottanut ja puraissut tätä käteen. Koska lapsella on onneksi hyvä matkavakuutus päädyimme siihen, että käy näyttämässä kättään, etenkin kun emme olleet täysin varmoja onko kaikki tarpeelliset rokotukset kunnossa.

Jäykkäkouristustehosteen olivat pojalle laittaneet, olivat myös rabies-rokotesarjan aloittaneet. Hyvä niin, poika on toki palaamassa n. kolmen viikon sisällä, mutta eihän sitä koskaan tiedä vaikka saisi jonkin tulehduksen siellä helteessä heiluessaan ja vieraita kissoja paijatessaan.

Villahousutkin muuten valmistui, hyvä mä! Hovikuvaaja puuttuu edelleen pirtistä, me kun unohdimme täysin kuvata ne jouluaattona ja kas, sen jälkeen nuorin tytär onnistuikin sitten sairastumaan ja sitä tautia on nyt jatkanut edelleen. Eilen kävin pudottamassa postiluukusta levyn panadolia, ne kun oli unohtuneet ostaa apteekkireissulla.

Miespolo palasi tänään sorvin ääreen ja yritän tässä vähin erin saada arkirytmiä itsellenikin päälle, vaikka myönnetään. Ei se helppoa ole, ei. Kumman myöhään jaksanut nyt iltaisin vahdata telkkaria ja sitä kautta heräämisetkin on siirtyneet kummasti sinne kuuden kantimiin asti.

Onneksi tänään päästiin sentään perusruokien ääreen, jouluruoat alkoi pikkuhiljaa tulla korvista ulos .Nyt paluu todellisuuden ääreen eli kahvetta kuppiin ja kutimet käteen. Lomaa on onneksi vielä jäljellä vaikka arkeen onkin astuttu.

Jälkimaininkeja

Huoks. Minähän en todellakaan pidä talvesta, en yhtään. Pikkujoulujen jälkimainingeissa päätin kuitenkin lämmittää saunan, joten toppahaalari päälle, kirves kouraan ja klapeja pilkkomaan. Viime vuosina on tuntunut siltä, että tilatut klapit on aina aivan liian isoja, joten kirveen käyttö on muuttunut kiinteäksi osaksi saunomista.

Toisaalta, siinä saa hyvät alkulämmöt kun niitä mäiskii, lisälämpöä saa sitten siitä, että kantaa vedet sisältä ämpäreissä ulkosaunalle. Pääasia oli kuitenkin se, että saunassa oli ihanan lämmintä istuskella, vaikka ulkona olikin pakkasta.

Pääsyin nostamaan pelargonin, tämän seonneen mallin, kylmän kuistin ikkunalta sisälle ennen pakkasta ja lunta, onneksi. Todennäköisesti kukinta jatkuu vielä muutaman päivän, ehkä jopa viikon ajan. Tarkoitus olisi kokeilla pelargonin talvetusta, viime talvena testasin viemällä pelargonit kylmään kellariin, mutta liekö sitten se pikku-unohdus, eli kastelu jäi kokonaan hoitamatta, aiheutti pettymyksen.

Eipä ne enää lähteneet kasvuun talven jälkeen, joten tänä vuonna taidan testata versiota jossa vien pelargonin viileään vinttikomeroon, josko vaikka muistaisi kastelunkin hoitaa kun ei tarvitse kellariin rämpiä.

Pikkujoulujen ja saunonnan perään torpassa oli hieman väsähtänyttä väkeä, joten ruoaksi valikoitui ihan vain tilattua pizzaa. Mies otti salaatin, nuorimmainen poika kananugetteja ja pakko se on myöntää, että sekä miehen että pojan eväät oli miljoona kertaa paremmat kuin pizzani oli. Selitys lienee se, että emme tilanneet eväitä pizzeriasta vaan ihan perusruokaravintolasta, Patarouvasta.

Täytteitä pizzassa oli kyllä runsaasti ja hyviäkin ne oli, mutta pohja oli omituinen, venyvä ja höttöinen samaan aikaan. Seuraavalla kerralla olen viisaampi ja otan listalta jotain muuta kuin pizzaa, sikäli kun nyt tulee samasta paikasta tilattua vielä.

Talviruokintaa ja koiraelämää

Kyllähän se syksyä pukkaa ihan tosissaan ja tiedetään, lintujen ulkoruokinta aloitetaan kun ”maassa on lumipeite tai se on jäässä tai vaihtoehtoisesti mustarastaat tai sinitiaiset alkaa pomppia pihapiirissä.” Näin ohjeistaa Birdlife-sivusto, kun tietoa talviruokinnan aloittamisesta etsiin.

Mitä ilmeisimmin meidän pihapiirimme lintuset ei ole sivustoa lukeneet, sillä meillä ruokinta tunnutaan aloittavan joka vuosi lokakuun puolivälin paikkeilla ja harvemmin siihen aikaan vuodesta on vielä lumipeitettä maassa saati maanpinnan jäädyttäviä pakkasia.

Sen sijaan meillä on aktiivisia pihalintuja, niitä jotka todennäköisesti vuodesta toiseen elelee samoissa pusikoissa ja näin ollen kaikki sukupolvenvaihdoksetkin on samaa kantaa. Meillä kun talviruokinta aloitetaan aina siinä vaiheessa, kun ensimmäiset talitintit käyvät syyttävin silmin olkkarissa olijaa tuijottamassa.

Niinpä aloitettu on. Nauruakin päivään silti saatiin mukavasti soviteltua, tytär lähetti kuvan pikkuriiviöstä. Oli ihmetellyt jälleen kerran hiljaisuutta ja kurkannut selkänsä taakse ja kas. Siellähän se pikkuriiviö oli nakerrellut hyllystä hakemaansa kynttelikköä. Kiva.

Lohdutin tytärtä toteamalla, että kaverikin on huomannut iltojen pimenemisen ja yritti vinkkailla, että vähitellen voisi niitä valoja vaikka laitella ja niin, eipä hätää. Kyllähän tuo meidänkin sohvanvaltaaja niitä pahojaan pentuna teki, lopetti onneksi kolme vuotta täytettyään.

Ihme juttu, ettei tytärtä kovin lausuntoni lohduttanut, pikkuriiviö kun täytti vasta vuoden…

Pihahommia

Suomen kesä on jollain tapaa täydellinen! Etenkin tänä vuonna, kun vettä on tullut tasaisin väliajoin ja joukkoon on mahtunut ihanan lämpimiä kevät- ja kesäpäiviä.

Vähän kaikki pihassa rehottaa. Mikä enemmän ja mikä vähemmän. Käytin yhden hellepäivän sitä rehotusta hilliten. Auttoi varmasti hetkeksi, mutta samat karkelot on varmuudella vielä edessä ennen syksyä.

Syreeni kukkii villinä, karviaispensaat pitäisi kaivella vielä esiin rikkakasvien keskeltä, puutarhavadelmalle en ole edelleenkään keksinyt järjellistä tukikehikkoa joten narua päätyi ympärille reilusti.

Mustaherukkaa on luvassa, raparperisadosta on korjattu jo ensimmäinen ja lisää tulee. Trampan alustakin tuli tyhjennettyä rikkakasveista ja se jos joku oli urakka. Valkoherukoille tuli tehtyä samalla tilaa. Näytti melkein siltä, että piha ”kasvoi”, sillä vaikka kuinka ihastuttavaa vehreys onkin niin silti se vie näkijältään aluetta.

Lipstikan kakkossatoa odotellaan jo kovin, kaivon renkaassa viihtyvä ruohosipuliakin on makusteltu jo useampaan kertaan. Niin ja mansikat. Vaikka torpassa onkin ihan oma mansikkalavansa, josta odotamme tänä vuonna ensimmäistä varsinaista satoa, niin nämä muuten vaan vanhasta mansikkakannasta pataan heitetyt kaverit ovat intoutuneet kukkimaan ihan hulluna tänä vuonna. Mielenkiinnolla odotan tuleeko niistä satoakin?

Tipusten joulu

Meillä linnuillakin on jouluna vähän ekstraherkkua, milloin se on ollut kauralyhde, milloin sitten talipallot. Normiruokana ulkolinnuilla on aina auringonkukansiemeniä.

Kikkakolmonen

Pienimuotoista mietintää aiheutti edellisellä talviruokintatangon avaamiskerralla, että miten hiivatissa sen saa sievästi auki. Puukolla muovin närheäminen oli hieman haastavaa eikä sakset ollut yhtään sen parempi ase availuun.

Mahdottoman epäsiistihän siitä silloin tuli, mutta eipä ne tirpat siitä niin millänsäkään ollut, itseä tietysti risoi kun tuntui että omat näpitkin oli talvitangon rasvassa.

Vaan hei! Mattopuukko! Sillä sievästi kumpaankin päähän viillot ympäri, pitkittäisviilto päästä päähän ja ei mitään ongelmaa! Siistiä ja näppärää! Suosittelen kokeilemaan, jos olet joutunut tuskailemaan saman ongelman kanssa.

No nyt on siisti!