Krakowa! Viime keväänä suuntasimme miehen kanssa Puolaan ja tarkemmin Krakowaan. Ajatuksena oli käydä mm. Auchwitzhin keskitysleirillä, mutta aika pian totesimme, että kolmipäiväinen reissu olisi ehkä hieman lyhyt yhden kokonaisen päivän viettämiseen kyseisessä paikassa. Lisäksi jäimme miettimään, että onko järkeä käydä ”rentoutumassa” ja sitten kuitenkin matka muuttuu pitkälti kovin synkäksi, sillä kumpikin meistä kokee kohtuuisoa surua sen ajan tapahtumien vuoksi.
Lensimme Krakowaan Helsinki-Vantaalta, johon ihanainen poika eli lapsonen nro 5 ajoi meidät yön pimeinä tunteina kaverinsa kanssa. Krakowaan saavuimme jo aamukasin aikaan ja totesimme, että kappas. Pyhäpäivä ja kaikki yhtäkkiä eteen osuneet paikat kiinni eikä hotellillekaan pääse vielä majoittumaan. Onneksi saimme jättää matkatavarat sinne ja pääsimme hiippailemaan pitkin poikin katselemassa alustavasti paikkoja.
Hotelli majoitti meidät heti puoliltapäivin, majoituimme Hotelli Inxissä joka sijaitsee hieman Krakowan ydinkeskustan ulkopuolella. Silti hotellilta oli vain vartin matka vanhaan kaupunkiin ja kaikkeen hulinaan. Hotelli itsessään oli kuin karamelli. Huone poreammeineen ja terasseineen oli suorastaan taivaallinen, toki hieman itseä hämmästytti poreammeen sijainti. Mies puolestaan totesi sen täydelliseksi.
Ylimmissä kuvissa näkyvän linnan, juutalaisen korttelin sekä aiemmin mainitsemani vanha kaupungin lisäksi Krakowassa sijaitsee Schindlerin tehdas. Olimme aikeissa mennä sinne heti ensimmäisenä päivänä kaupunkiin saavuttuamme, mutta totesimme sinne käveltyämme että juu ei. Sunnuntaisin tehtaalle oli vapaapääsy ja senhän nyt olisi melkein arvannut.
Jono tehtaan ympärillä oli hyvinkin puolen kilometrin mittainen ja luettuamme esitteestä, että kierrokselle pitää saapua kaksi tuntia ennen museon sulkeutumista totesimme tehtävän mahdottomaksi. Niinpä päädyimme siirtymään vanhaan kaupunkiin, joka todellakin oli näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka. Ihan kivasti saimme päivän kulumaan ihan vain siellä pyöriessä, aina oli uutta nähtävää.
Ruoka Krakowassa oli kerrassaan herkullista ja niin oli drinkitkin. Gulassi perunaletuilla oli taivaallista, eikä miehen makkarassakaan ollut moitteen sanaa. Hinnat oli todella edulliset Suomeen verrattuna, ruokailu alkujuomineen ja viineineen oli hieman vanhan kaupungin ulkopuolella suorastaan naurettavia. Söimme viidelläkympillä luksusluokan eväät, sitä en kiellä.
Schindlerin tehtaalle päästiin maanantaina ja siellä meni aikaa ja paljon. Tämä kuva on jäänyt elämään sieluni sopukoihin, vaikka oli siellä paljon muutakin nähtävää. En edelleenkään pysty ymmärtämään miten maailma saattoi silloin mennä kuten meni ja miten niinkin pienestä mitättömästä ihmisestä kuin Hitler saattoi tulla niin suuri.
Näin jälkikäteen joudun toteamaan, että onneksi EMME menneet keskitysleirillä käymään tuolloin, koska jo Schindlerin tehdas aiheutti runsaasti mielipahaa ja surua omassa mielessä. Positiivisena puolena kyseiselle päivälle voisi taas pitää sitä, että t-paitasillaan liikkuminen oli in ja pop, koska vaikka oltiin vasta helmikuun loppupuolella lämpöä riitti jo hyvinkin parikymmentä astetta.
Masentavasta päivästä huolimatta ruoka maistui silti edelleen hyvältä ja puolalaiset jälkkärit ovat ihan oma lukunsa. Tällä kertaa päädyimme syömään juutalaiseen kortteliin ja hinnat oli edelleen maltilliset. Jälkiruokien kyytipoikana toimi luonnollisestikin aina lämpöä tuovat Irish Coffeet. Illalla pulikoimme vielä poreammeessa ja ehkä jollain tapaa sen sijoituspaikka huoneessa vaikutti varsin järkevältä, koska terassille ja yöunille oli hyvin lyhyt matka.
Viimeisen aamun kunniaksi nautiskelimme hyvät aamupalat hotellilla, ennätimme vielä hakea tuliaisia ja hengailla lentokentälläkin liki kyllästymiseen asti ennen lentoamme. Jos kohta ruoka oli koko reissun ajan ollut hyvää, niin joo. Kentällä evästellyt pierogit eivät kyllä vakuuttaneet. Toisaalta, harvemmin lentokentällä on mitään superhyvää sapuskaa.
Nojatuolin uumenista 