Yleinen

Teinpäs sitten tilauksen

/ Irmeli / Jätä kommentti

Voi voi kuulkaa. Harvemmin mikään alkoholijuoma jättää niin voimakkaan makumuiston kuin tämä kermalikööri on jättänyt. Toin tällaisen pullon tullessani yhdeltä ulkomaan reissulta ja tämän kesän alussa siirsimme sen pakastimeen, josta nautimme aina silloin tällöin sopivassa tilaisuudessa snapsin.

Eihän se pullo ikuisuutta kestä, ei vaikka sitä kuinka säästeliäästi sieltä pakastimesta silloin tällöin snapsin ottaisikin (lasitolkullahan ei mitään likööriä pysty juomaan) ja niinhän siinä kävi, että pullo tyhjeni kesän aikana. Sniif. Suomestahan tätä ryökälettä ei saa, joten eipä sen hankkiminenkaan ihan noin vain alkosta käy eikä sitä oikein ulkomaillakaan viitsi jatkuvasti laukata.

Ei muuta kuin tuumasta toimeen! Pari viikkoa sitten teimme tilauksen Saksasta, tarkemmin ottaen Juomavarastosta ja tilasimme kuljetuksen Pakettipojat.comilta. Tilauksen tekeminen oli mutkatonta, samoin kuin kuljetuksen tilaaminen. Tilasimme toki muutakin samalla, mm eläkkeelle lähtijälle lahjapullon sekä whiskyä, jota ei Suomesta saa, ettei nyt ihan yhtä pulloa tarvitse kiikuttaa kenenkään.

Liki samantien tuli tilausvahvistuksetkin kumpaisestakin yrityksestä ja kas, niinhän sitä on oltu täällä odottavalla linjalla. Ollaan muuten edelleen. Aina välillä olen kurkannut kuljetusliikkeen lähettämää seurantakoodia, mutta eipä se paketti ole tuntunut mihinkään nitkahtavan vaikka kuinka kurkkailee. Pari päivää sitten sain sähköpostia Juomavarastolta asian tiimoilta, paketti tosiaan on edelleen heillä sillä tietoa kuljetuksesta saati kuljetusyhtiöstä ei heille ole tullut.

Vastasin viestiin ja lähetin Pakettipojilta saamani seurantakoodin ja tilausvahvistuksen heille, samalla kertaa laitoin sähköpostia Pakettipojille tiedustellakseni missä se kuljetus oikein luuraa. Eli niin. Nyt täällä ollaan edelleen odottavalla linjalla. Kumpainenkaan kun ei ole vielä mitään sähköposteihin vastannut. Huoks.

Näinköhän tässä on lähdettävä itse se paketti Saksasta noutamaan… Kokemuksia muilla näistä Saksan tilailuista?

Kauneus on katsojan silmissä

/ Irmeli / Jätä kommentti

Oikeastaan syksyssä on vain kolme asiaa, joista pidän. Yksi on se, että viikottainen nurmikon leikkaaminen on ohi. Toinen on öinen pimeys, valoherkälle ihmiselle ihan parasta kun yöllä on oikeasti pimeää. Se kolmas seikka on sitten kynttilöiden polttaminen ja erityisesti nämä Kivi-tuikut, joihin olen ihan täysin hurahtanut vuosien saatossa.

Toisin kuin moni työkavereistani en arvosta happirikkaita ilmoja, en hämärtyviä iltoja, en viileneviä päiviä enkä todellakaan puiden lehtien ihastuttavaa kirjavuutta. Toisaalta, enpä minä talveakaan odota, en saa mitään kiksejä lumesta tai pakkasesta.

Ja ei, minua ei häiritse tippaakaan se, että ilman lunta on jatkuvasti pimeää, jos joku kaipaa valkeaa näkymää ikkunaansa niin hommatkoon valkoiset verhot. Eipä minua haittaa myöskään se, että on kurakelit tai räpiskäsäät, ennemmin nekin kuin se valkoinen p—a, jota taivaalta tulee aina metri kerralla ja paukkupakkaset, jotka ei lopu millään.

Mutta joo. Kynttilät on in ja pop. Sekä sisällä, että ulkona. Sanonpahan vaan.

Vapaaehtoisesti vajaat

/ Irmeli / Jätä kommentti

Aina välillä sitä miettii, että miksi kaikkien ihmisten pitäisi tehdä täysiä työtunteja. Miksi ei arvosteta sitä, että jotkut tekee ihan omasta tahdostaan osa-aikatyötä. Ymmärrän hyvin, että sitä karsastetaan silloin, kun ja jos se nähdään keinoksi nostella samaan aikaan yhteiskunnan tukia tai soviteltua päivärahaa eikä niihin vedoten olla halukkaita ottamaan isompia tuntimääriä vaikka niitä olisi tarjolla. Mutta niin.

On myös meitä, jotka tulemme toimeen sillä palkalla minkä saamme. Meitä, jotka olemme tyytyväisiä siihen. Meitä, joilla ei ole tarvetta isommille tuloille. Kyllä, meitäkin on.

Koen omalla kohdallani paljon laadukkaammaksi elämäksi sen, että ehdin ja jaksan työn lisäksi tehdä muutakin. Silloin, kun lapset oli pieniä ei rahaa oikein ollut ja aikaa, sitä oli vielä vähemmän. Silloin joutui opettelemaan toimeentulon pienemmällä rahalla, oli asunto- ja autolainat, vuosittaiset lasten ulkovaatteiden, kenkien, pyörien ja milloin minkäkin hankinnat.

Olenpa jopa ajatellut, että ehkäpä se osa-aikaisuus antaa jollekin muulle mahdollisuuden niihin täysiin tunteihin. Ja niin on toki omalla työpaikalla käynytkin. Täydet tunnit on saatu osoitettua niille, jotka ne ovat halunneet ja myös tarvinneet.

Jotenkin koen ihan älyttömän isoksi rikkaudeksi sen, että voin välillä jopa vain olla ja ihastella elämää, miettiä kasvien elämää ja kukintaa tai tiirailla lintulaudan tapahtumia. Tehdä itseäni miellyttäviä asioita silloin kun siltä tuntuu ilman kiirettä.

Loppujen lopuksi, mitäpä sitä ihminen elämässään muuta tarvitsee kuin sen, että on itse siihen tyytyväinen.

Syysretkeilyä

/ Irmeli / Jätä kommentti

Oma työ on siitä mukavaa, että välillä pääsee tekemään juttuja perustyön ulkopuolelta. Eilen ohjelmassa oli syysretki lintutorneineen ja makkaranpaistoineen. Aamulla ennätin hetken arpoa vaatetuksen suhteen, auton tuulilasi kun oli jäässä. Päädyin kuitenkin ratkaisuun, jossa vedin jalkaan talvikengät, mutta jätin toppahaalarin vielä hyödyntämättä.

Ratkaisu osoittautui toimivaksi, vaikka aamun ekoina tunteina se toppahaalari olisikin toiminut. Kun aurinko oli ehtinyt lämmittää pari tuntia, niin hienosti pärjäsi jo villapusero-tuulenpitävä takki-yhdistelmällä. Takinkin joutui poistamaan siinä kohtaa, kun teimme paluuta reippaaseen tahtiin kävellen.

Uskottava se silti on, talvihan se sieltä taas tekee tuloaan. Varmemmaksi vakuudeksi moisesta napautin tänä aamuna sekä olkkarin että keittiön patterin päälle. Huoks.

Salud -makuja maistelemassa

/ Irmeli / Jätä kommentti

Yksi Tampereen ehkä legendaarisimmista ruokaravintoloista saattaa hyvinkin olla Salud, onhan kyseinen paikka ollut suuressa suosiossa aina sieltä 70-luvulta lähtien. Ja onko ihme, ruoka on ainakin omalla kohdalla osunut aina kohdilleen.

Edellisestä käynnistä oli ehtinyt vierähtää aika monta vuotta ja nyt oli aika katsastaa vieläkö ruoka on yhtä maittavaa kuin aiemmin. Ja olihan se. Jo salaattipöytä on kokemisen arvoinen, niin monenlaista herkkua siihen on aseteltu tarjolle. Juustoja, salaatteja, kasviksia, leipiä ja kastikkeita. Kaikkea ja runsain määrin!

Pääruoat onkin sitten oma lukunsa, yleensä olen Saludissa syönyt joko kanaa tai härkää, tällä kertaa päädyin maistamaan ensimmäistä kertaa Saludin kuuluisaa pippuripihviä ja oli jo aikakin. Sehän suorastaan vei kielen mennessään! Liha oli niin pehmeää, että hampaattomanakin sen olisi saanut syötyä, väitän mä.

Ja uuniperuna sekä sen täyte. Jes! Loistava combo! Mies päätyi maistamaan lampaankyljyksiä ja kehui niitä vuolaasti. Eli herkkuahan nekin oli. Tällä kertaa emme ottaneet jälkiruokaa, mutta aiemmasta kokemuksesta tiedän, että jos tahtoo todellisen jälkiruokakokemuksen niin kannattaa valita listalta Fresas Flambeadas eli konjakilla liekitetyt mansikat.

Jo itse mansikoiden liekitys on todellinen juhlanumero ja uskomatonta kyllä, mansikoissa mausteena käytetty viherpippuri toimii upeasti. Annoksessa on lisukkeena myös vaniljajäätelöä, joka taittaa makuja hienosti.

Oma kokemukseni Saludin palvelun tasosta on ollut joka kerta napakymppi, eli palvelu on ollut juuri sitä mitä olettaakin tämän luokan ravintolassa saavansa. Yhdellä sanalla sanoen: loistavaa.

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan Saludia Tampereella pyörähtäessä, oma kokemukseni on se, ettei kyseinen paikka koskaan petä.

Talvivalmisteluja

/ Irmeli / Jätä kommentti

Jotka minut tuntevat tietävät, että jos joku jäätyy talvisin niin se olen minä. Elokuussa taisi olla viikon verran viileämmät kelit ja siitähän se sitten lähti, talveen valmistautuminen. Totesin siinä kylmissäni, että hittolainen. Iän kaiken vanhat toppahousut vetelee viimeisiään. Vanhat lämpöpohjallisetkin oli kokeneet kovia, paitsi että koira oli niitä järsinyt niin kappas, toinen niistä ei enää ottanut latausta sisään.

Kirsikkana kakun päällä oli tietysti toteamus siitä, että likemmän kymmenen vuotta uskollisesti toimineet talvikengätkin oli tulleet tiensä päähän. Ja niinhän siinä sitten kävi, että otin ja lähdin pelmaamaan naisten talvihaalarimallistoja läpi. Talvihaalarillahan voittaa kaksi kärpästä yhdellä kertaa, sekä ne toppahousut että sen takin.

Mieleinen malli löytyi Kärkkäiseltä, olihan se saatavilla muuallakin, mutta sieltä löytyi järkevimmällä hinnalla. Kengät ja pohjalliset olikin sitten oma lukunsa, niitä googlettelin antaumuksella ja lopulta päädyin tilaamaan toivottavasti laadukkaat pohjalliset. Nähtäväksi toki jää, sillä vielä ne ei ole päässeet käyttöön.

Kenkiin taas rakastuin täysin Zalandon sivuilla, mutta hinta ei oikein miellyttänyt. Vaan kas! Samaiset kengät oli -30% alessa ÄkäslompoloSportShopista, joten tilaushan sinne lähti! Nyt voi sitten tämän puolesta vaikka se talvi rysähtää paikalle. Ihan vielä sen aika ei onneksi ole, mutta olen niin valmistautunut ettei mitään rajaa!

Kesäteatteria, kiitos

/ Irmeli / Jätä kommentti

Kun se vaan on hauskaa, niin sehän on vaan hauskaa. Kaikille Pulkkisen sketsit ei avaudu, mutta joillekin ne avautuu. Nautimme todella esityksestä, Jari Salmen upeasta lavakarismasta ja tokihan ”Manekin” (Teemu Koskinen) sykäytti nauruhermoja.

Sadetta pitänyt

/ Irmeli / Jätä kommentti

Eilinen tuli pyhitettyä pitkälti pihatöille ja hyvä niin. Aamulla viiden kanttiin katselin alkavaa vesisadetta kuistilla aamukahvilla istuessani ja johan sitä tulikin. Yksi vartin tauko taisi koko päivän aikana olla, sade taukosi vasta kolmen jälkeen iltapäivällä. Koiruushan ei sateesta perusta, joten yllättäen tuo ei ollut valmis minkäänlaiseen ulkoiluun vaan painui nukkumaan.

Sadepäivissä on yksi tosi kurja puoli ja se on se, että nurmikko kasvaa lähes silmissä. Toisaalta on niissä puolensakin, sillä sain virkkailtua valmiiksi Elämänpuu VIII ja pingotettua sekä valmiina olleen sinisen että uusimman tulokkaan kehikkoon. Uusimman tulokkaan pingotus menee tosin uusiksi, vaikka kuinka mielestäni sen laitoin alussa suoraan niin pah! Vinossahan se mokoma on.

Muilta osin tänään ei olekaan tullut tehtyä ihmeitä, illalla uuniin laitetun nyhtöpossun riivin sen jäähdyttyä uunivuokaan, keittelin paistoliemestä ja erinäisistä emmeistä kostukkeen lihan sekaan sekä leipaisin briossisämpylöitä hampurilaisia varten. Eilen tehty coleslaw odottikin jo valmiina jääkaapissa, joten tänään vietimme nyhtöhampparipäivää.

Muutamaan kertaan tuli toki soiteltua tyttären kanssa päivän mittaan, hänen elämässään kun alkoi uusi jännittävä vaihe lauantaina eli kotiin saapui rescue-koira Romaniasta. Tämän viikon he ovat harjoitelleet vasta samassa asunnossa olemista ja toisiinsa tottumista, koira on kovin kovin arka ja onkin viettänyt tähän päivään asti aikansa häkissä, jonka kokee turvapaikakseen.

Viime yönä oli jo muutamaan kertaan poistunut häkistä tutkimaan ympäristöään ja hiphei, tänään hän sitten päätti siirtyä vallan pois sieltä häkistä. Ehkäpä se siitä, mutta aika homma tyttärellä on vielä käsillä. Koira on silti ihan superhyperihana, huomenna ajattelin olla niin uskalias jo itsekin, että käyn koiraa kurkkaamassa.

Lomalla

/ Irmeli / Jätä kommentti

Viime viikolla olimme muutaman muun kanssa katsomassa ikimuistoista Iron Maidenia stadikalla. Aivan mahtavan upea keikka, järjestelyt oli viimeisen päälle ja tapahtumassa vallitsi kauttaaltaan mainio tunnelma kävijöillä.

Tuskinpa moista mahdollisuutta enää tulee vastaan, epäilen ainakin. Joku tutuistani oli käynyt IM keikalla muutama vuosi takaperin ja tuolloin hänelle oli jäänyt kokemus, että Brucen ääni ei enää toimi samoin kuin ennen. Hänen mukaansa ääni petti aika-ajoin laulaessa, mutta voin vakuuttaa. Ei pettänyt kertaakaan tällä keikalla, soi kuin nuorena poikana konsanaan.

Kiitos IRON MAIDEN ja kiitos upeista järjestelyistä! Keikan jälkeen pidimme pienen lomasen perusjutuista ja sujahtihan se juhannuskin siinä mukavasti. Juhannus meni pääosin pihahommissa, petankia pelaillen ja saunoen. Ehdittiin sitä grillailemaankin.

Tällä viikolla onkin sitten satanut kuin aisaa, joten käsitöitä on valmistunut ja keittiössä on tullut puuhailtua. Bloggailen näistä sopivassa välissä.

Pihahommia

/ Irmeli / Jätä kommentti

Suomen kesä on jollain tapaa täydellinen! Etenkin tänä vuonna, kun vettä on tullut tasaisin väliajoin ja joukkoon on mahtunut ihanan lämpimiä kevät- ja kesäpäiviä.

Vähän kaikki pihassa rehottaa. Mikä enemmän ja mikä vähemmän. Käytin yhden hellepäivän sitä rehotusta hilliten. Auttoi varmasti hetkeksi, mutta samat karkelot on varmuudella vielä edessä ennen syksyä.

Syreeni kukkii villinä, karviaispensaat pitäisi kaivella vielä esiin rikkakasvien keskeltä, puutarhavadelmalle en ole edelleenkään keksinyt järjellistä tukikehikkoa joten narua päätyi ympärille reilusti.

Mustaherukkaa on luvassa, raparperisadosta on korjattu jo ensimmäinen ja lisää tulee. Trampan alustakin tuli tyhjennettyä rikkakasveista ja se jos joku oli urakka. Valkoherukoille tuli tehtyä samalla tilaa. Näytti melkein siltä, että piha ”kasvoi”, sillä vaikka kuinka ihastuttavaa vehreys onkin niin silti se vie näkijältään aluetta.

Lipstikan kakkossatoa odotellaan jo kovin, kaivon renkaassa viihtyvä ruohosipuliakin on makusteltu jo useampaan kertaan. Niin ja mansikat. Vaikka torpassa onkin ihan oma mansikkalavansa, josta odotamme tänä vuonna ensimmäistä varsinaista satoa, niin nämä muuten vaan vanhasta mansikkakannasta pataan heitetyt kaverit ovat intoutuneet kukkimaan ihan hulluna tänä vuonna. Mielenkiinnolla odotan tuleeko niistä satoakin?