Eilinen meni töiden lisäksi kyläreissailussa ja samalla kertaa tuli tehtyä hankintoja. Isännän televisio sanoi sopparinsa yllättäen irti ja kas. Eipä tuo pitkää aikaa suostu odottelemaan toimimattoman telkkarin ääressä, joten Powerin kautta ajeltiin kotiin. Matkaan tarttui Samsungin 43-tuumainen älytelevisio, joten oletusarvoisesti emme joudu ainakaan televisioita uusimaan ihan hetkeen.
Kun nyt kerran samoilla huudeilla oltiin, niin tokihan sitä piti käydä Lankamaailmassa katsomassa puikkovalikoimaa. Ja olihan niitä siellä, Chiaogoon puikkoja, joten parit tarttui yllättäen matkaan. Olen muutamaan kertaan ollut aikeissa kokeilla KnitPron Mindful-pyöröjä, kokemuksia kaipaisin?
Samaisella reissulla matkaan tarttui muutama matto Jyskistä, ihan älyttömän paljon muuttaa huoneiden ulkonäköä pelkillä matoilla. Nyt voikin tyytyväisenä ottaa levon kannalta viikonlopun, ohjelmassa saattaa olla mm. puikkojen heiluttelua.
Onhan siitä aikaa, vihkimisestä. Kuvan sormukset ovat kumpainenkin vihkisormuksia, toinen on vuodelta 1971 ja toinen 2003. Vasemmalla on oma vihkisormukseni, oikealla äidin. Äidin vihkisormuksen sain vuonna 1984, vai olisiko ollut 1985. Kerron joskus kun muistan/joudan/jne äidin vihkisormuksen tarinan paremmin, mutta nyt kerron vain omani.
Vihkisormuksestanihan lensi timantti johonkin huitsankuusikkoon jo pari vuotta sitten. Aina välillä sormus piti viedä kiven laittoon, mutta aina se jotenkin jäi. Vihdoin ja viimein sain tänä kesänä aikaiseksi ja vein sormuksen kultasepälle samalla kun vein kaulaketjuni. Siis sen, joka oli lapsen kestävä 23 vuoden ajan, mutta joka ei sitten kestänytkään omaa riehumistani alkukesästä.
Se kun napsahti lukon vierestä poikki kun heivailin pihahommissa vanhan puutarhakeinun puuosia läjälle ja ketju jäi sormen ja keinun osan väliin. Kaulaketjukin siis laiteltiin nyt kuntoon samalla kertaa eli taas kelpaa lasten siinä killua, jos niikseen on.
Mutta tosiaan, sormus. Koska siihen laitettiin nyt uusi kivi niin samalla kertaa hoksasin, että voisihan sen kaiverruttaakin. Sekin kun on ollut viimeiset 22 vuotta ihan juur näillä näppäimin tapahtumaisillaan. Ja niinpä! Nyt se on kaiverrettu! Ironisesti tekstillä ”Finally”, joka viittaa sekä siihen meidän vihille ehtimiseen että sormuksen kaiverruttamiseen.
Purkuunhan se KAL-sukka meni ja riittävien kaivantojen, etsintöjen, selailujen ja mallien vertailujen jälkeen mieleiseni villahousumallikin löytyi. Mielenkiinnolla odotan, miten näiden kanssa käy, sillä tietenkään en voi tehdä puhtaasti ohjeen mukaisesti.
Lankoina näissä tulee toimimaan Hjertegranin Armonia-lanka, jossa on 75% Superwash Superfine merinovillaa ja 25% nylonia. Ohjeen mukaan työ tehdään puhtaasti joustinneuleena ja 2.5 mm puikoilla, minäpä sitten aloitin 3.25 puikoilla ja tietenkään en tee puhtaasti joustimella. Nähtäväksi jää miten työ tästä etenee, minullahan on kuutta eri väriä käytettävissä ja jokaista se 50g eli yhteensä 300g.
Enempää lankaa en aio ostaa näihin, mutta onneksi laatikon kätköistä löytyi samanvahvuista Merinolankaa, se käykä se näihin jää vielä nähtäväksi. Kyseinen lanka kun on Novitan 100% merinovillaa, eli siinä ei ole mitään vahvikelankaa mukana.
Mutta kuten sanoin. Katsellaan, miten homma etenee. Aloitussilmukoita suoraan Dropsin So Cosy-mallin mukaiset 216 ja ensimmäisen päivän saldona joustinosuus, mihin toki lisäsin varoiksi ohutta kuminauhaa varten lankakujan.
PS. kuvassa myös uudet tuikkutulokkaat eli Iittalan Aalto-tuikut, väreinä harmaa ja kirkas.
Voi voi kuulkaa. Harvemmin mikään alkoholijuoma jättää niin voimakkaan makumuiston kuin tämä kermalikööri on jättänyt. Toin tällaisen pullon tullessani yhdeltä ulkomaan reissulta ja tämän kesän alussa siirsimme sen pakastimeen, josta nautimme aina silloin tällöin sopivassa tilaisuudessa snapsin.
Eihän se pullo ikuisuutta kestä, ei vaikka sitä kuinka säästeliäästi sieltä pakastimesta silloin tällöin snapsin ottaisikin (lasitolkullahan ei mitään likööriä pysty juomaan) ja niinhän siinä kävi, että pullo tyhjeni kesän aikana. Sniif. Suomestahan tätä ryökälettä ei saa, joten eipä sen hankkiminenkaan ihan noin vain alkosta käy eikä sitä oikein ulkomaillakaan viitsi jatkuvasti laukata.
Ei muuta kuin tuumasta toimeen! Pari viikkoa sitten teimme tilauksen Saksasta, tarkemmin ottaen Juomavarastosta ja tilasimme kuljetuksen Pakettipojat.comilta. Tilauksen tekeminen oli mutkatonta, samoin kuin kuljetuksen tilaaminen. Tilasimme toki muutakin samalla, mm eläkkeelle lähtijälle lahjapullon sekä whiskyä, jota ei Suomesta saa, ettei nyt ihan yhtä pulloa tarvitse kiikuttaa kenenkään.
Liki samantien tuli tilausvahvistuksetkin kumpaisestakin yrityksestä ja kas, niinhän sitä on oltu täällä odottavalla linjalla. Ollaan muuten edelleen. Aina välillä olen kurkannut kuljetusliikkeen lähettämää seurantakoodia, mutta eipä se paketti ole tuntunut mihinkään nitkahtavan vaikka kuinka kurkkailee. Pari päivää sitten sain sähköpostia Juomavarastolta asian tiimoilta, paketti tosiaan on edelleen heillä sillä tietoa kuljetuksesta saati kuljetusyhtiöstä ei heille ole tullut.
Vastasin viestiin ja lähetin Pakettipojilta saamani seurantakoodin ja tilausvahvistuksen heille, samalla kertaa laitoin sähköpostia Pakettipojille tiedustellakseni missä se kuljetus oikein luuraa. Eli niin. Nyt täällä ollaan edelleen odottavalla linjalla. Kumpainenkaan kun ei ole vielä mitään sähköposteihin vastannut. Huoks.
Näinköhän tässä on lähdettävä itse se paketti Saksasta noutamaan… Kokemuksia muilla näistä Saksan tilailuista?
Jotka minut tuntevat tietävät, että jos joku jäätyy talvisin niin se olen minä. Elokuussa taisi olla viikon verran viileämmät kelit ja siitähän se sitten lähti, talveen valmistautuminen. Totesin siinä kylmissäni, että hittolainen. Iän kaiken vanhat toppahousut vetelee viimeisiään. Vanhat lämpöpohjallisetkin oli kokeneet kovia, paitsi että koira oli niitä järsinyt niin kappas, toinen niistä ei enää ottanut latausta sisään.
Kirsikkana kakun päällä oli tietysti toteamus siitä, että likemmän kymmenen vuotta uskollisesti toimineet talvikengätkin oli tulleet tiensä päähän. Ja niinhän siinä sitten kävi, että otin ja lähdin pelmaamaan naisten talvihaalarimallistoja läpi. Talvihaalarillahan voittaa kaksi kärpästä yhdellä kertaa, sekä ne toppahousut että sen takin.
Mieleinen malli löytyi Kärkkäiseltä, olihan se saatavilla muuallakin, mutta sieltä löytyi järkevimmällä hinnalla. Kengät ja pohjalliset olikin sitten oma lukunsa, niitä googlettelin antaumuksella ja lopulta päädyin tilaamaan toivottavasti laadukkaat pohjalliset. Nähtäväksi toki jää, sillä vielä ne ei ole päässeet käyttöön.
Kenkiin taas rakastuin täysin Zalandon sivuilla, mutta hinta ei oikein miellyttänyt. Vaan kas! Samaiset kengät oli -30% alessa ÄkäslompoloSportShopista, joten tilaushan sinne lähti! Nyt voi sitten tämän puolesta vaikka se talvi rysähtää paikalle. Ihan vielä sen aika ei onneksi ole, mutta olen niin valmistautunut ettei mitään rajaa!
Nojatuolin uumenista 