Hankintoja

Sisustuskärpäsen purema

/ Irmeli / Jätä kommentti

Kun herää aamulla aikaisin, niin taivas saattaa näyttää ihan mahdottoman kauniilta. Kuun valo on uskomattoman tehokas silloin, kun taivas on muuten väreiltään kaunis. Ja sitä kauneutta katsellessa saattaa saada vaikka pahemman luokan vimman kehitellä sitä valoa lisää myös olkkariin.

Aikani pelmasin netin ihmeellistä maailmaa ja kas, täydellinen ratkaisu siihen valaistukseen löytyi liki samantien, tiedä vaikka kasvitkin siitä loppupeleissä pitäisi vaikka korkeudet nyt ei olekaan kohdillaan. Siinä pelmailun lomassa osui silmiin aivan mahtavan ihana pieni, paristokäyttöinen pöytälamppu. Juuri sellainen, joka olisi kuin piste i:n päällä olkkarin hyllyssä. Jyskissähän oli joka tapauksessa muutenkin käytävä, keittiöön kun oli haettava uusi verhotanko vääntyneen tilalle. Joten mikäs. Pakkohan se oli käydä ostoksilla, sekä pöytälamppu- että ikkunavalaisin-sellaisilla.

Ihan omin pikku kätösin sitten asentelin valaisimet paikoilleen ja huokailin oman visioni onnistuneisuutta. Tokihan nyt ikkunavalaisimien johdot näyttävät aivan karseilta, mutta niiden piilotusratkaisua ollaan kovin mietitty ja eiköhän se tällä lomaviikolla toteudu vielä sekin. Hieman ehkä silmiin pistää myös epäsuorat lamppujen johdot, mutta elän toivossa, että ne suoristuvat ajan kanssa.

Ehdottoman positiivista on se, että tämä osasto tuli hoideltua nyt heti loman alkuun, loppuloman voikin paneutua neuleiden (ja yksien verhojen päärmäilyn) ihmeelliseen maailmaan…

Palkit etenee

/ Irmeli / Jätä kommentti

Palkithan näistä nyt sitten tulee nimeltään. Edistys on toki ollut hitaanpuoleista, osin siksi, että kaikenlaisia ihmeellisiä projekteja iskee mieleen samanaikaisesti, osin siksi, että kuten sanottua. Työt häiritsee vapaa-aikaa.

Lisäksi ihminen saa yllättävän paljon aikaa kulumaan siihen, että jakaa loppulankoja noin saman painoisiin nyssäköihin kyetäkseen päättelemään mahtaako lankamäärä riittää vai miten loppupeleissä käy. Saattaa hyvinkin olla, että eteen tulee se karu totuus että ei. Tuolloin on kaiketi pakko myöntää asia ja hakea YKSI kerä samaista lankaa lisää. Huoks.

Tällä hetkellä housujen lahkeet ulottuvat hieman polven yläpuolelle, tosin lankaa kuluu väriraita toisensa jälkeen himppasen vähemmän, mutta riittääkö se. Mene ja tiedä. Ja jännitä.

Ai niin. Ilokseni voin myös todeta, että juomat saapui pitkällisen odotuksen jälkeen. Toki se aiheutti erinäisiä sähköposteja, lopulta selvisi, että kuriiriyhtiön elektronisesti lähettämä tieto ei ollut ilmeisesti mennyt perille rahtiyhtiöön. Kai. Mutta tuli ne nyt kuitenkin, joten baarikaappi on saanut arvoistaan täytettä ja lahjapullokin on annettavissa.

Hulluutta ilmassa 2

/ Irmeli / Jätä kommentti

Sitäpä sitä, hulluutta. Kun ihminen pääsee yli sen kultaisen keski-iän, mikä se nyt sitten onkaan, ja porskuttaa itsensä yli viidenkymmenen niin jotenkin luulisi, että kaikkinaiset sekoilut olisi ohi. Siis luulisi. Mutta mitä vielä!

Tämähän otti ja riehaantui talven pimeinä iltoina tuumimaan, että josko sittenkin hankkisi tatuoinnin. Ihan vaan yhden ja ihan vaan pienen. Ja niinpä tämä teki sen, mitä oli jo vuosia aiemmin miettinyt. Iholle päätyi Heartagram. Kiitos HIM, minun yksi suurimpia rakkauksiani kaikkien aikuisvuosien aikana.

Ja niin. Kun tie tatuoinneille on avattu, niin mitenkäs sitten kävikään. Muutamaa viikkoa myöhemmin iholle ilmestyi vielä HIMin logo. Just. Sen jälkeen tämä onkin todennut kaikille kysyjille, että ei. Ei enää yhtäkään, kyllä nämä riittää.

Vaan mitenkäs totuus mahtaa olla…. Jep. Kaikki sai alkunsa siitä, että totesimme tatuoitsijan kanssa kimpassa, että kyllä. Heartagram tarvitsee lisäväriä ja pientä entrausta vielä. Ihan siis pientä. Että siinäpä se. Mutta kuten arvata saattaa, niin miten kävikään.

Tatuoitsijan kanssa on käyty jo kiivasta viestin vaihtoa seuraavasta kuvasta. Joka on jo päätetty. Että jos sitten samalla kun se värinlisäys ja entrailu. Jonka tarkkaa aikaa ei tosin ole vielä päätetty. Mutta se kuva, kyllä. Ja niin. Se on nyt sitten ihan varmasti VIIMEINEN.

Onhan?

Hulluutta ilmassa

/ Irmeli / Jätä kommentti

Niin normaalia, niin normaalia, sanoo moni minut tunteva. Vaikka sen kuinka monesti on pieneen pähkinäänsä terottanut, niin aina käy samoin. Yhtäkkiä tulee mieleen, että ai niin, piti niitä pyydettyjä tumppujakin alkaa kutoa. Ja sitten tietystikin tilaat lankaa. Ja samalla päätät tilata toistakin väriä, kun tokihan ne Hjertegranin Armoniasta kudotut villahousut on suht ohuet, joten tokihan pitää kokeilla paksummastakin langasta…

Ja niin sitä tulee sitten tilattua sitä toivottua turkoosia tumppuihin ja kas, samalla vähän jotain toista väriä. Jo langan valitsemisessahan meni pieni ikuisuus, tottakai, joten puikoilla keikkuvat kirjavat villahousut joutuivat lähinnä odotuslinjalle ja aikaa kului, no tottakai, niiden ohuiden villahousujen jäljellä olevien kerien punnitsemiseen, ja niin, niiden toisten lankojen odotteluun ja tietysti siihen ihan peruselämäänkin. Huoks.

Lopulta saat kuin saatkin jatkettua villahousuja ja ajattelet, että tottahan niiden toisten lankojen tulossa nyt kestää ja pöh. Sieltähän ne tulevat kuin tykin kuula konsanaan. Ja se taas aiheuttaa sen, että pitää vähän kokeilla millaista se lanka on kutoa ja oho, hieman laskea mikä on oikea silmukkamäärä ja vaikkas mitä. Ja taas ne kirjavat odottavat. Ja samalla huokailet, että miten ihastuttavan ihanaa lankaa se uusi onkaan, se Viking Garnin Alpaca Storm! Ja tokihan se testailu pitää tehdä niihin uusiin vahvempiin villahousuihin, ei tietenkään niihin pyydettyihin tumppuihin.

Niinpä. Hulluutta konsanaan! Olen nyt kaksien villahousujen loukussa. Ohuet kirjavat ovat kyllä edenneet, mutta kuten tekstistäkin voi päätellä niin hitaanlaisesti. Ja kas, vahvemmat farkunsiniset ovat päässeet joustimen yli. Ja ne tumput. No, ne on edelleen kerällä. Toisaalta, joku aivopieru oli lankoja tilatessakin tullut, eli kumpaakin lankaa on liian vähän, joten lisää oli jo tilattava.

Ja kaiken tämän lisäksi työt häiritsee suunnattoman paljon harrastamista! Onneksi kohta alkaa loma ja voi keskittyä oikeasti harrastuksiin.

Testailua

/ Irmeli / Jätä kommentti

Ehdin vuosikausia käyttää keskuspölynimuria ja voi elämä, että se oli mainio! Harmikseni kyseinen kapine jäi edelliseen asuinpaikkaan eikä uuteen sellaista ole tullut laiteltua, joten normi-imureilla on menty. Ja pölypussejakin sitten kulunut.

Joskus vuosia vuosia sitten käytössä oli kotvan aikaa pölypussiton imuri, mutta se oli täyttä kuraa. Kehitys tietystikin kehittyy ja Dysonia on vuosikaudet kehuttu milloin kenenkin tutun toimesta. Kokolailla tarkalleen vuosi sitten taloon tuli pölypussiton imuri, Dysonin Cinetic Big Ball multifloor.

Jaa miksikö? Meillä on ihan suht hyvä imuri, mutta tietysti se on jatkuvalla syötöllä yläkerrassa, sillä siellä asuu pari imurointifriikkiä. Toki, koska se on heidän käytöllä, sen kohtelukin on sen mukaista. Eli pölypussi vaihdetaan miten sattuu eikä sitä imuria mitenkään hellävaroen kohdella, joten milloin mikäkin osa kaipaa pientä entrausta.

En tänä päivänäkään ymmärrä MITEN joku voi saada imurin kerran toisensa jälkeen jokseenkin kyseenalaiseen kuntoon…. No, oli miten oli. Dyson ei ole kertaakaan kulkeutunut yläkertaan eikä kulkeudu. Sitä käytetään vain ja ainoastaan alakerrassa ja vain ja ainoastaan minun tai miehen toimesta.

Se varsinainen testi onkin sitten ollut tämä. Alakerrassa on neliöitä, siis niitä ihan oikeasti imuroitavia, suunnilleen 50. Alakerrassa aikaansa käyttää runsaasti kaksi aikuista ja yksi koira. Nyt imurilla on imuroitu näitä neliöitä vuoden ajan ja joka käytön jälkeen pölysäiliö on tyhjennetty kannelliseen 20 litran muovisankoon, jota säilytetään kuistilla.

Eli vuodessa olemme imuroineet noin 20 litraa pölyä, koirankarvoja, roskia ja muuta vastaavaa imurin uumeniin. Pölypusseissa se tarkoittaisi meidän taloudessamme ( ja yläkerran imurilla) noin paria paketillista pölypusseja, sillä olkoonkin kuinka tahansa 4,5 litran vetoisia niin kuka hullu niitä tupaten täyteen imuroi. Tai no, yläkertalaiset, minä en siihen pysty, sillä mielestäni imuri alkaa haista, jos pölypussi seisoo siinä liian pitkään täytteineen.

Hankintoja

/ Irmeli / Jätä kommentti

Eilinen meni töiden lisäksi kyläreissailussa ja samalla kertaa tuli tehtyä hankintoja. Isännän televisio sanoi sopparinsa yllättäen irti ja kas. Eipä tuo pitkää aikaa suostu odottelemaan toimimattoman telkkarin ääressä, joten Powerin kautta ajeltiin kotiin. Matkaan tarttui Samsungin 43-tuumainen älytelevisio, joten oletusarvoisesti emme joudu ainakaan televisioita uusimaan ihan hetkeen.

Kun nyt kerran samoilla huudeilla oltiin, niin tokihan sitä piti käydä Lankamaailmassa katsomassa puikkovalikoimaa. Ja olihan niitä siellä, Chiaogoon puikkoja, joten parit tarttui yllättäen matkaan. Olen muutamaan kertaan ollut aikeissa kokeilla KnitPron Mindful-pyöröjä, kokemuksia kaipaisin?

Samaisella reissulla matkaan tarttui muutama matto Jyskistä, ihan älyttömän paljon muuttaa huoneiden ulkonäköä pelkillä matoilla. Nyt voikin tyytyväisenä ottaa levon kannalta viikonlopun, ohjelmassa saattaa olla mm. puikkojen heiluttelua.

Viimeinkin

/ Irmeli / Jätä kommentti

Onhan siitä aikaa, vihkimisestä. Kuvan sormukset ovat kumpainenkin vihkisormuksia, toinen on vuodelta 1971 ja toinen 2003. Vasemmalla on oma vihkisormukseni, oikealla äidin. Äidin vihkisormuksen sain vuonna 1984, vai olisiko ollut 1985. Kerron joskus kun muistan/joudan/jne äidin vihkisormuksen tarinan paremmin, mutta nyt kerron vain omani.

Vihkisormuksestanihan lensi timantti johonkin huitsankuusikkoon jo pari vuotta sitten. Aina välillä sormus piti viedä kiven laittoon, mutta aina se jotenkin jäi. Vihdoin ja viimein sain tänä kesänä aikaiseksi ja vein sormuksen kultasepälle samalla kun vein kaulaketjuni. Siis sen, joka oli lapsen kestävä 23 vuoden ajan, mutta joka ei sitten kestänytkään omaa riehumistani alkukesästä.

Se kun napsahti lukon vierestä poikki kun heivailin pihahommissa vanhan puutarhakeinun puuosia läjälle ja ketju jäi sormen ja keinun osan väliin. Kaulaketjukin siis laiteltiin nyt kuntoon samalla kertaa eli taas kelpaa lasten siinä killua, jos niikseen on.

Mutta tosiaan, sormus. Koska siihen laitettiin nyt uusi kivi niin samalla kertaa hoksasin, että voisihan sen kaiverruttaakin. Sekin kun on ollut viimeiset 22 vuotta ihan juur näillä näppäimin tapahtumaisillaan. Ja niinpä! Nyt se on kaiverrettu! Ironisesti tekstillä ”Finally”, joka viittaa sekä siihen meidän vihille ehtimiseen että sormuksen kaiverruttamiseen.

Kyllä nyt kelpaa, väitän mä!

Villahousuja pukkaa

/ Irmeli / 2 kommenttia

Purkuunhan se KAL-sukka meni ja riittävien kaivantojen, etsintöjen, selailujen ja mallien vertailujen jälkeen mieleiseni villahousumallikin löytyi. Mielenkiinnolla odotan, miten näiden kanssa käy, sillä tietenkään en voi tehdä puhtaasti ohjeen mukaisesti.

Lankoina näissä tulee toimimaan Hjertegranin Armonia-lanka, jossa on 75% Superwash Superfine merinovillaa ja 25% nylonia. Ohjeen mukaan työ tehdään puhtaasti joustinneuleena ja 2.5 mm puikoilla, minäpä sitten aloitin 3.25 puikoilla ja tietenkään en tee puhtaasti joustimella. Nähtäväksi jää miten työ tästä etenee, minullahan on kuutta eri väriä käytettävissä ja jokaista se 50g eli yhteensä 300g.

Enempää lankaa en aio ostaa näihin, mutta onneksi laatikon kätköistä löytyi samanvahvuista Merinolankaa, se käykä se näihin jää vielä nähtäväksi. Kyseinen lanka kun on Novitan 100% merinovillaa, eli siinä ei ole mitään vahvikelankaa mukana.

Mutta kuten sanoin. Katsellaan, miten homma etenee. Aloitussilmukoita suoraan Dropsin So Cosy-mallin mukaiset 216 ja ensimmäisen päivän saldona joustinosuus, mihin toki lisäsin varoiksi ohutta kuminauhaa varten lankakujan.

PS. kuvassa myös uudet tuikkutulokkaat eli Iittalan Aalto-tuikut, väreinä harmaa ja kirkas.

Teinpäs sitten tilauksen

/ Irmeli / Jätä kommentti

Voi voi kuulkaa. Harvemmin mikään alkoholijuoma jättää niin voimakkaan makumuiston kuin tämä kermalikööri on jättänyt. Toin tällaisen pullon tullessani yhdeltä ulkomaan reissulta ja tämän kesän alussa siirsimme sen pakastimeen, josta nautimme aina silloin tällöin sopivassa tilaisuudessa snapsin.

Eihän se pullo ikuisuutta kestä, ei vaikka sitä kuinka säästeliäästi sieltä pakastimesta silloin tällöin snapsin ottaisikin (lasitolkullahan ei mitään likööriä pysty juomaan) ja niinhän siinä kävi, että pullo tyhjeni kesän aikana. Sniif. Suomestahan tätä ryökälettä ei saa, joten eipä sen hankkiminenkaan ihan noin vain alkosta käy eikä sitä oikein ulkomaillakaan viitsi jatkuvasti laukata.

Ei muuta kuin tuumasta toimeen! Pari viikkoa sitten teimme tilauksen Saksasta, tarkemmin ottaen Juomavarastosta ja tilasimme kuljetuksen Pakettipojat.comilta. Tilauksen tekeminen oli mutkatonta, samoin kuin kuljetuksen tilaaminen. Tilasimme toki muutakin samalla, mm eläkkeelle lähtijälle lahjapullon sekä whiskyä, jota ei Suomesta saa, ettei nyt ihan yhtä pulloa tarvitse kiikuttaa kenenkään.

Liki samantien tuli tilausvahvistuksetkin kumpaisestakin yrityksestä ja kas, niinhän sitä on oltu täällä odottavalla linjalla. Ollaan muuten edelleen. Aina välillä olen kurkannut kuljetusliikkeen lähettämää seurantakoodia, mutta eipä se paketti ole tuntunut mihinkään nitkahtavan vaikka kuinka kurkkailee. Pari päivää sitten sain sähköpostia Juomavarastolta asian tiimoilta, paketti tosiaan on edelleen heillä sillä tietoa kuljetuksesta saati kuljetusyhtiöstä ei heille ole tullut.

Vastasin viestiin ja lähetin Pakettipojilta saamani seurantakoodin ja tilausvahvistuksen heille, samalla kertaa laitoin sähköpostia Pakettipojille tiedustellakseni missä se kuljetus oikein luuraa. Eli niin. Nyt täällä ollaan edelleen odottavalla linjalla. Kumpainenkaan kun ei ole vielä mitään sähköposteihin vastannut. Huoks.

Näinköhän tässä on lähdettävä itse se paketti Saksasta noutamaan… Kokemuksia muilla näistä Saksan tilailuista?

Talvivalmisteluja

/ Irmeli / Jätä kommentti

Jotka minut tuntevat tietävät, että jos joku jäätyy talvisin niin se olen minä. Elokuussa taisi olla viikon verran viileämmät kelit ja siitähän se sitten lähti, talveen valmistautuminen. Totesin siinä kylmissäni, että hittolainen. Iän kaiken vanhat toppahousut vetelee viimeisiään. Vanhat lämpöpohjallisetkin oli kokeneet kovia, paitsi että koira oli niitä järsinyt niin kappas, toinen niistä ei enää ottanut latausta sisään.

Kirsikkana kakun päällä oli tietysti toteamus siitä, että likemmän kymmenen vuotta uskollisesti toimineet talvikengätkin oli tulleet tiensä päähän. Ja niinhän siinä sitten kävi, että otin ja lähdin pelmaamaan naisten talvihaalarimallistoja läpi. Talvihaalarillahan voittaa kaksi kärpästä yhdellä kertaa, sekä ne toppahousut että sen takin.

Mieleinen malli löytyi Kärkkäiseltä, olihan se saatavilla muuallakin, mutta sieltä löytyi järkevimmällä hinnalla. Kengät ja pohjalliset olikin sitten oma lukunsa, niitä googlettelin antaumuksella ja lopulta päädyin tilaamaan toivottavasti laadukkaat pohjalliset. Nähtäväksi toki jää, sillä vielä ne ei ole päässeet käyttöön.

Kenkiin taas rakastuin täysin Zalandon sivuilla, mutta hinta ei oikein miellyttänyt. Vaan kas! Samaiset kengät oli -30% alessa ÄkäslompoloSportShopista, joten tilaushan sinne lähti! Nyt voi sitten tämän puolesta vaikka se talvi rysähtää paikalle. Ihan vielä sen aika ei onneksi ole, mutta olen niin valmistautunut ettei mitään rajaa!