Eilinen tuli pyhitettyä pitkälti pihatöille ja hyvä niin. Aamulla viiden kanttiin katselin alkavaa vesisadetta kuistilla aamukahvilla istuessani ja johan sitä tulikin. Yksi vartin tauko taisi koko päivän aikana olla, sade taukosi vasta kolmen jälkeen iltapäivällä. Koiruushan ei sateesta perusta, joten yllättäen tuo ei ollut valmis minkäänlaiseen ulkoiluun vaan painui nukkumaan.
Sadepäivissä on yksi tosi kurja puoli ja se on se, että nurmikko kasvaa lähes silmissä. Toisaalta on niissä puolensakin, sillä sain virkkailtua valmiiksi Elämänpuu VIII ja pingotettua sekä valmiina olleen sinisen että uusimman tulokkaan kehikkoon. Uusimman tulokkaan pingotus menee tosin uusiksi, vaikka kuinka mielestäni sen laitoin alussa suoraan niin pah! Vinossahan se mokoma on.
Muilta osin tänään ei olekaan tullut tehtyä ihmeitä, illalla uuniin laitetun nyhtöpossun riivin sen jäähdyttyä uunivuokaan, keittelin paistoliemestä ja erinäisistä emmeistä kostukkeen lihan sekaan sekä leipaisin briossisämpylöitä hampurilaisia varten. Eilen tehty coleslaw odottikin jo valmiina jääkaapissa, joten tänään vietimme nyhtöhampparipäivää.
Muutamaan kertaan tuli toki soiteltua tyttären kanssa päivän mittaan, hänen elämässään kun alkoi uusi jännittävä vaihe lauantaina eli kotiin saapui rescue-koira Romaniasta. Tämän viikon he ovat harjoitelleet vasta samassa asunnossa olemista ja toisiinsa tottumista, koira on kovin kovin arka ja onkin viettänyt tähän päivään asti aikansa häkissä, jonka kokee turvapaikakseen.
Viime yönä oli jo muutamaan kertaan poistunut häkistä tutkimaan ympäristöään ja hiphei, tänään hän sitten päätti siirtyä vallan pois sieltä häkistä. Ehkäpä se siitä, mutta aika homma tyttärellä on vielä käsillä. Koira on silti ihan superhyperihana, huomenna ajattelin olla niin uskalias jo itsekin, että käyn koiraa kurkkaamassa.
Nojatuolin uumenista 