Virkattua

Virkattu mustekala

/ Irmeli / Jätä kommentti

Joskus vuosikausia sitten mietin, että mitä ihmettä keksisi käpäliin tenaville jotka ovat motorisesti kovin levottomia. Tarkkaavuus oli mitä oli, samoin keskittyminen, eikä opetuksen seuraamisesta tullut mitään kun joka välissä tarkkaavuus suuntautui ihan muualle kuin piti.

Suurin osa keskittymistä tukemaan tarkoitetuista stressipalloista, hypistelynauhoista ja venyvistä hypistelymadoista tuppasi muuttumaan leluiksi hetkessä eikä sormispinnereiden ääntä kestänyt luokassa kukaan ilman riehaantumista tutkimaan niiden liikkeitä yhden tyypin pöydän ääreen.

Jostain kumman syystä päädyin kokeilemaan keskosvauvoille ajateltuja mustekaloja, päädyin tosin samantien unohtamaan niiltä silmät, sillä niihinhän se tarkkaavuus tuppaa sitten helposti suuntautumaan. Ja voin muuten kertoa, näitä on tullut tehtyä vuosien varreilla kymmenittäin ja edelleen nämä ovat osoittautuneet kaikista parhaiksi meidän porukalle.

Alkuperäinen ohje löytyi muistaakseni Maaseudun tulevaisuudesta vai olisiko sittenkin ollut Kodin kuvalehti tai joku vastaava, nykyään nämä menee ihan näppituntumalla ja muistista. Eli näin:

luodaan alkuun 6 kiinteää silmukkaa (ks) aloituslenkin ympärille

  1. kerros 2 ks jokaiseen silmukkaan
  2. kerros *1 ks, 2 ks samaan silmukkaan* , toista vielä 5 kertaa eli yhteensä 18 silmukkaa
  3. kerros *2 ks, 2 ks samaan silmukkaan* toista vielä 5 kertaa eli yhteensä 24 silmukkaa
  4. kerros 1 ks jokaiseen silmukkaan eli 24 kiinteää silmukkaa
  5. kerros *3 ks, 2 ks samaan silmukkaan* toista vielä 5 kertaa eli 30 silmukkaa
  6. kerros 1 ks jokaiseen silmukkaan eli 30 silmukkaa
  7. kerros 1 ks jokaiseen silmukkaan eli 30 silmukkaa
  8. kerros 1 ks jokaiseen silmukkaan eli 30 silmukkaa
  9. kerros *3 ks, 2 ks yhteen* toista vielä 5 kertaa eli kerroksen silmukkamäärä vähenee takaisin 24 silmukkaan
  10. kerros 1ks jokaiseen silmukkaan

Kymppikerroksen jälkeen päättele lanka. Tee sen jälkeen mustekalan vatsa ja lonkerot eli toista kerrokset 1.-3. ja aloita tämän jälkeen lonkerot virkkaamalla *40 kjs, palaamalla takaisin vatsaan virkkaamalla 1ks jokaiseen kjs, siirry vatsassa seuraavaan reunasilmukkaan piilosilmukalla*, toista *-* viidesti ja päättele lanka.

Täytä vanulla ja yhdistä ompelemalla kappaleet yhteen. Helppoa kuin heinän teko ja muuten ihan älyttömän hauska ”aivot narikkaan”-tyyppinen väkertely. Lisäksi näitä voi tehdä liki langasta kuin langasta, itse olen käyttänyt näihin seiskaveikan ja puuvillalankojen jämälankakeriä.

Sadetta pitänyt

/ Irmeli / Jätä kommentti

Eilinen tuli pyhitettyä pitkälti pihatöille ja hyvä niin. Aamulla viiden kanttiin katselin alkavaa vesisadetta kuistilla aamukahvilla istuessani ja johan sitä tulikin. Yksi vartin tauko taisi koko päivän aikana olla, sade taukosi vasta kolmen jälkeen iltapäivällä. Koiruushan ei sateesta perusta, joten yllättäen tuo ei ollut valmis minkäänlaiseen ulkoiluun vaan painui nukkumaan.

Sadepäivissä on yksi tosi kurja puoli ja se on se, että nurmikko kasvaa lähes silmissä. Toisaalta on niissä puolensakin, sillä sain virkkailtua valmiiksi Elämänpuu VIII ja pingotettua sekä valmiina olleen sinisen että uusimman tulokkaan kehikkoon. Uusimman tulokkaan pingotus menee tosin uusiksi, vaikka kuinka mielestäni sen laitoin alussa suoraan niin pah! Vinossahan se mokoma on.

Muilta osin tänään ei olekaan tullut tehtyä ihmeitä, illalla uuniin laitetun nyhtöpossun riivin sen jäähdyttyä uunivuokaan, keittelin paistoliemestä ja erinäisistä emmeistä kostukkeen lihan sekaan sekä leipaisin briossisämpylöitä hampurilaisia varten. Eilen tehty coleslaw odottikin jo valmiina jääkaapissa, joten tänään vietimme nyhtöhampparipäivää.

Muutamaan kertaan tuli toki soiteltua tyttären kanssa päivän mittaan, hänen elämässään kun alkoi uusi jännittävä vaihe lauantaina eli kotiin saapui rescue-koira Romaniasta. Tämän viikon he ovat harjoitelleet vasta samassa asunnossa olemista ja toisiinsa tottumista, koira on kovin kovin arka ja onkin viettänyt tähän päivään asti aikansa häkissä, jonka kokee turvapaikakseen.

Viime yönä oli jo muutamaan kertaan poistunut häkistä tutkimaan ympäristöään ja hiphei, tänään hän sitten päätti siirtyä vallan pois sieltä häkistä. Ehkäpä se siitä, mutta aika homma tyttärellä on vielä käsillä. Koira on silti ihan superhyperihana, huomenna ajattelin olla niin uskalias jo itsekin, että käyn koiraa kurkkaamassa.

Elämänpuun kehikkoon pingoitus

/ Irmeli / 3 kommenttia

Tänä aamuna sain viimein aikaiseksi pingoteltua ja kiinniteltyä Elämänpuu VI kehikolle. Vähin erin homma alkaa sujua helpommin ja helpommin, joten ajattelin nyt jakaa oman tapani virkkaustöiden kehikkoon kiinnittämisen osalta.

Ilman sen kummempia pingoituksia Elämänpuun halkaisija oli 35 cm. Kehikon halkaisija on 50 cm. Eli pingoittelua tiedossa. Itse aloitan homman sillä, että venyttelen työtä käsissäni. Otteet saa olla aika rajuja, jos ja kun virkkaus on hoidettu kunnolla.

Apuna touhussa on lankaa, sakset ja hermot. Tsekkailen yläosan keskikohdan työstä ja pingotan ensin yläosan muutamalla langan pätkällä, samoin teen sivujen arvioiduille keskikohdille. Olen pyrkinyt kiinnittämään langan aina joka neljännestä virkkaustyön kolosta, ihan aina se ei toki osu aivan kohdilleen.

Sitten alkaakin se todellinen pingoitus. Tässä kohtaa voimaa joutuu käyttämään aika reilusti, että saa työn reunan ylettymään kehikon reunukseen asti. Työtä voi aika surutta kiskoa ja venytellä, ainoastaan langan solmiminen kunnon umpisolmuun saattaa muotoutua haasteeksi. Itse asetan useimmiten työn polvien väliin lankoja kiinnittäessä, silloin langan solmun saa kiristettyä kunnolla kehikkoon ja pingoitettuun työhön.

Kiinnittämisessä pidän hieman paksummasta puuvillalangasta, sitä on mukavampi käsitellä ja se ei napsahtele niin herkästi poikki kuin kaksinkertainen työssä käytetty virkkauslanka tekee. Tämänkin paksumman langan otan silti kaksinkertaisena, sillä punominen vahvalla langalla on miellyttävämpää ja tukevampaa kuin yksinkertaisella.

Tämän kokoiseen kehikkoon varasin tällä kertaa lankaa reilut neljä metriä, mutta suosittelen ennemmin ottamaan jopa viiden metrin pätkän punomista varten. Teen aina aloituslenkin, joten siksikin pidän enemmän kaksinkertaisella langalla työskentelystä. Aloituslenkkiä hyödyntäen lankaa ei tarvitse alussa solmia työhön kiinni.

Tämän jälkeen punotaan työ kehikkoon kiinni. Itse hyödynnän pujottelussa pöydän reunaa, sujautan neulan lankoineen jokaisesta työn sivuaukosta läpi muutaman lenkin verran ja kiristän huolella. Sama uudelleen, uudelleen, uudelleen ja uudelleen aika moneen kertaan. Välillä voi lankaa tarvittaessa vielä kiristää pitkin matkaa, jos siltä tuntuu.

Yläosaan takaisin ehdittyäni kiepautan kaksinkertaisen langan päistä toisen kehikon toiselle puolelle ja solmin päät huolellisesti. Kuten kuvasta näkyy, reilu nelimetrisestä punontalangasta ei jäänyt kovinkaan pitkää pätkää pääteltäväksi. Ennätti jo hetken jopa jännittää, että näinköhän punonta menee uusiksi. Kiinnityslangat saa parhaiten pätkittyä ratkojalla, pitää vain olla tarkkana että ratkojan ja kehikon välissä on nimenomaan kiinnityslankaa, ei sitä punontaan käytettyä. Tässä auttaa erityisesti se, että kiinnityslanka on erivärinen kuin punonnassa käytetty.

Lopuksi punontalangan päiden pujottelu neulan avulla työhön, niin ettei ne näy ja nipsnaps ylimääräiset pätkät pois. Valmista tuli.

Elämänpuu

/ Irmeli / Jätä kommentti

Virkkaaminen on vallan mukavaa puuhaa, mutta on siinä omat ongelmansakin. Elämänpuu V valmistui eilen pinkkinä versiona ja sen valmistuttua totesin, että hittolainen. Oikean käden peukalosta lähtee justaansa osa ihosta irti ja sama tilanne on vasemman käden keskisormessa.

Lieneekö syyllinen virkkuukoukku vai lanka, mene ja tiedä, mutta kivalta se ei tunnu. Lila elämänpuu on tehty Novitan aikaa sitten poistuneesta virkkauslangasta ja se oli varsin mukavaa käsitellä, eikä käsissä erityisen inhottavalta tunnu Eldoradon lankakaan, vaikka joku ero niissä selvästi on.

Novitan lanka oli ”pehmeää” eikä se mennyt alkuunkaan samaan tapaan sykkyröille, toisin kuin nyt käytössä oleva lanka. Eldoradon lanka puolestaan tuntuu jollain tavalla ”kovalta” käsissä, enkä oikein osaa hahmottaa miksi. Vahvuus niissä on kuitenkin sama ja samansävyinen on Eldoradon lila lanka kuin oli Novitankin.

Vika voi toki olla koukussakin, se kun on iänikuisen vanha äidiltä perintönä saatu malli. Samaista mallia näyttää kyllä edelleen olevan myynnissä markettien hyllyissä, muovi/silikoni vai mikä lie -varsisia 1,5 mm koukkuja niistä ei oikein tunnu löytyvän. Ehkäpä tilaan moisen jossain kohtaa.

Elämänpuu V valmistuttua koukulla roikkuu nyt elämänpuu VI. Yllätys. Koskahan mahdan kyllästyä tähän malliin?

Lomailu on raskasta hommaa

/ Irmeli / Jätä kommentti

Ilmat olleet perin outoja, välillä tulee pari päivää vettä ja silti on lämmin, välillä on pari päivää vain lämmin ilman vesisadetta. Nurmikko kasvaa aivan älytöntä vauhtia, joten yleensä käytössä ollut kerta per viikko-leikkaustahti ei oikein riitä. Neljän päivän välein sitä on nyt leikattu ja mikäs, kuulokkeet päähän ja radio Nova päälle, niin jaksaahan sitä.

Nurmikon leikkauspuuhissa tulee hiki. Oli keli kokolailla mikä tahansa. Onneksi lomalla voi hiet hoitaa vaikka iltapäivästä pois saunomalla, kuten eilen päädyin tekemään. Samalla voi ulkoiluttaa seitsemää kiloa seiskaveikkaa, eli yhtä hullunhommana tehtyä päiväpeitettä.

Kuka oikeasti virkkaa päiväpeitteen seiskaveikasta? Vastaus on helppo. Minä ihan itse muutama vuosi sitten, kun ei oikein juuri siinä kohtaa huvittanut kutoakaan. Arvata sopii, onko päiväpeite käytössä? No ei todellakaan. Kuka helketti jaksaa moista painoa levitellä päivittäin sängyn päälle? En minä ainakaan.

Päiväpeite on siististi viikattuna vaatehuoneessa ja vain silloin ja tällöin se pääsee siihen oikeaan toimeensa; päiväpeitteeksi.

Unisieppari

/ Irmeli / Jätä kommentti

Tämän unisiepparin tein lahjaksi tänä keväänä nuorelle neitoselle, joka oli minulle monesti aiemmin unisieppareista puhellut. Lahja oli todella mieluinen ja aikomukseni oli laitella siihen mustia ja valkoisia sulkiakin roikkumaan, mutta kas. Enpä niitä sitten mistään marketeista, joissa kolusin löytänyt ja tilaamaankaan ei enää tuossa vaiheessa ehtinyt.

Jonkin aikaa ehdin miettiä sitäkin, että olisinko virkkaillut sulkia sieppariin, mutta jotenkin ne ei omaa silmääni miellyttänyt. Nuori neitonen kertoikin itse lisäävänsä sulat, hän kun oli himoinnut juuri tuota kehikossa olevaa osaa eikä osannut sitä itse tehdä.

Unisiepparin kuvion löysin Pinterestin kautta. Lankana tässä on Eldorado Anchor Puppets ja koukku on 1,5mm.

Tree of life-elämänpuu-urakointia

/ Irmeli / Jätä kommentti

Eihän sitä sitten malttanut jättää vain yhteen näiden elämänpuiden virkkailua, nyt niitä on tehtynä jo neljä kappaletta. Yksi niistä jäi itselle kotiin koristamaan olohuoneen seinää, muut ovatkin löytäneet uudet kodit mikä missäkin.

Kesäloman sadepäivänähän näiden virkkailu on mahtavaa touhua, kesäkuisti tuli siivottua perjantaina kuntoon joten kätevä emäntä istuu virkkuukoukku kädessä ja läppäri nokan alla tuijotellen uusinta Aupair-kautta. Menee se loma näinkin.

Elämän puu

/ Irmeli / 2 kommenttia

Eipä ole hetkeen tullut päivitettyä tänne mitään, vaikka toki tässä vähän sitä sun tätä käsityön tynkääkin on tullut tehtyä. Villapuseroita syntyi kevättalven kuukausina lopulta 7 kappaletta ja muutamat kämmekkäätkin tuli kudottua, mutta eipä ne tänne blogiin päätyneet.

Pääosin aika on mennyt viime viikkoina olkkarirempan parissa nikkaroidessa ja nyt kun se viimein valmistui oli aikaa keskittyä vähän muuhunkin. Ja tottahan se piti sitten haukata taas kerran joku ihan hullu palanen, olkkaria remppaa varten tyhjennellessä kun kätköistä löytyi neljä kerää Novitan Cotton Crochet-lankaa.

Siispä virkkailemaan. Ja kun kerran virkkaillaan, niin virkkaillaan sitten ihan tosissaan. Pinterestistä osui silmään kerran jos toisenkin tämä Elämän puu ja ilokseni sen mallikin oli ilmaiseksi saatavilla. Malli löytyy täältä.

Halkaisija tämän kehikossa on 50cm, käytin 1.5mm koukkua. Lankaa meni hieman vajaa 50g.

Unikkokassi

/ Irmeli / 2 kommenttia

Alkukesästä törmäsin aivan mahdottoman upeaan virkattuun Unikkokassiin yhdessä käsityöryhmässä jossa usein pörrään ja niinhän siinä sitten kävi. Mikäs sen parempi lahja joulupakettiin tyttärille niiden iänikuisten villasukkien sijaan kuin omin käsin tehdyt käsiveskat! Ja eihän ne nyt mitenkään erityisen vaikeat voi olla tehdä, onhan tässä nyt ennenkin jotain virkattu.

Niin. Kutonuthan olen ja paljon, ja kuten sanottua, olenpa jopa virkannut pöytäliinoja ja vastaavia, mutta kirjovirkkaus. Itselle täysin outo maailma. Ensin googlailin, tuijottelin muutaman videon ja mikäs. Ei kun treenaamaan, totesin. Ensin kokeilin pienen virkkauskaitaleen ja kyllähän siihen valittu kuvio syntyi, joten ei kun suorilta käsin sen Unikkokassin kimppuun.

Voin kertoa, että jos jokin oli tällaiselle peruskutojalle ja vähemmän virkkaajalle hankalaa, niin silmukkamäärän hahmottaminen, niin pohjassa kuin kassissa itsessäänkin. Pohjaa varten kokeilin yhtä jos kohta toistakin netistä löytämääni ohjetta, mutta ei. Eipä vaan taipunut ja lopulta testiin pääsi jopa Lankavasta tilattu laukunpohja.

Kuten sanottua, paljon on tullut kudottua, mutta virkattua ei niinkään joten ei jatkoon mikään niistä yritelmistä. Ensimmäisestä pohjaversiosta meinasi tulla kokoa viikonlopun kauppakassi ja toisesta iltalaukku. Sepä ei ollut tarkoitus, joten purkua ja uusi yritys. Ja kas. Niin vain sain kuin sainkin homman toimimaan!

Ekan onnistuneen pohjan valmistuttua ylpeys taisi käydä lankeamuksen edellä ja arvaahan sen. Siinä ihan ekassa mallissa mukana kulkeva väri pilkisteli inhottavasti omaan silmään, joten purkuun. Onneksi pohjaa ei tarvinnut sentään purkaa. Toisella yrittämällä homma alkoi likipitäen toimia ja kas, tässäpä tämä sitten olisi.

Vielä on harkinnassa sitten nuo kantokahvat, kuvassa näkyvät on vain ja ainoastaan kuvausta varten siihen kiinnitetty. Tytärhän nyt ehti jo asian ratkaista omasta mielestään, hän kun päätti että tämä päätyy hänelle ja siihen tarvitaan pidemmät virkatut kantokahvat, sellaiset joista voi halutessaan sitten roikottaa kapsäkkiä vaikka olkapäälläänkin. Minä tietenkin tyyliin, että nääh, ei ne nyt oikein siihen sovi, kun se ei sitten sovi siihen omaan käyttötarkoitukseeni.

Ei kai sitä nyt voi lahjansaajalle paljastaa, että mitä varten sitä kapsäkkiä on edes touhunnut, joten ne tyttären toivomat kantokahvat pitänee virkata salaa aamun hämärinä tunteina ja hukata koko kassikin johonkin piiloon…

Paksu torkkupeite

/ Irmeli / Jätä kommentti

Kylppärimattokudetta hakiessa silmät osui itselle uuteen ja aivan ihastuttavaan tuttavuuteen, Alize Velluto-lankaan. Kerran jos eräänkin sitä hypistelin ja niinhän siinä sitten kävi, että pakko sitä oli muutama kerä ottaa kotiin kokeiltavaksi. Ajatuksena oli tehdä torkkupeitto, mutta mieleisen mallin löytäminen oli hieman, no haastavaa.

Minä kun en missään nimessä tahtonut tehdä peitettä kutomalla, vaan virkkaamalla. Aikani kaivelin netistä erilaisia virkkausmalleja ja kuin sattuman kaupalta silmiin osui video, jossa oli hyvät ohjeet rope crochet patterniin. Hieman mietintää toki aiheutti aloitusketjusilmukoiden määrä, kokeilin ensin 120 ketjusilmukalla, mutta totesin samantien niitä olevan ehkä himppasen liikaa.

Toki peitto sai olla iso, mutta 12 mm koukulla siitä olisi tullut aivan superleveä. Päädyinkin vaihtamaan aloitusketjusilmukoiden määrän 99 silmukkaan, luvun kun pitää olla kolmella jaollinen ja kas! Reilu 130 senttiä leveä torkkupeitto vaikuttaa itselle paljon passelimmalta koolta. Langan koukkusuositushan on toki pienempi, taisi olla 8-10mm, mutta käsialani on siinä määrin tiukkaa että valitsin suosilla superison koukun.

Kaikkineen tähän peitteeseen meni lankaa 11 kerää eli 1,1 kg. Pituutta peitteellä on n. 160 senttiä ja leveys tosiaan hieman reilu 130 senttiä, eli hyvinhän tuohon sitten syksyn kylmillä käpertyy. Ja mikä parasta, peitteestä tuli ihanan muhkea ja lanka oli niin hyvin juoksevaa virkatessa, ettei peitteen valmistumisenkaan mennyt tolkuttomasti aikaa, taisin kolmena päivänä virkkailla aina joutessani.