Villatakki

Jes!

/ Irmeli / Jätä kommentti

Voi huokaus, etten paremmin sano! Kun aamulla mittari näyttää ulos noin ja sisälle vielä ikävämmin, niin arvatkaapa missä mieluiten olisi? Työmaalla. Siellä sentään on normisisälämpötila, mitä torpassa ei todellakaan ole tänä talvena juurikaan näkynyt. Ainahan pirtti on pakkasilla jäähtynyt, mutta olisi kyllä kiva tietää, että onko oma muisti niin hanurillaan etten tällaisia lämpöjä edellisiltä pakkastalvilta muista, vai onko torpan eristeissä sittenkin tapahtunut jotain radikaalia?

Pirtin kylmyydestä suivaantuneena olenkin ottanut yhteyttä yhteen ilmalämpöpumppuja asentavaan yritykseen ja kas, loman jälkeen asentaja tulee tutkailemaan tilannetta ja katsotaan, josko homma saataisiin pakettiin. Ongelmanahan on ollut sulaketaulu, tai niin itselleni ainakin on puolison osalta kerrottu. Toki se saattaa ollakin niin, mutta toinen mielipide on aina enemmän kuin tervetullut.

Todennäköisesti yksinomaan ilppa ei ongelmaa tule poistamaan, ei ainakaan täysin, mutta oma apunsa siitäkin varmasti on. Yläkertaan vievät rappuset pitäisi ehdottomasti avata lisätoimena, pahoin pelkään, että sieltä on lämpöeristeet, nekin vähät mitkä siellä ehkä on joskus ollut, painuneet täysin olemattomiin tai ehkä niitä ei edes ole siellä. Talon oston jälkeen tehdyn rempan yhteydessä kun rappuja ei uusittu eikä auottu, joten tietoa asiasta ei oikeastaan kenelläkään ole.

Kaikki aikanaan! Onneksi sain viimeinkin kudottua sen yhden arkkupöydän alta tehdyn löydön loppuun, steekkaamisen jätän toiselle kertaa ja mietinnän alle jää myös sekin, että hankinko villatakkiin vetoketjun vai laitanko siihen jonkinlaisen nappilistan ja napit. Lankana tässä on Novitan Hehku-lanka, jonka kutominen ei ollut ihan lempparihommiani. Ihan makean näköinen siitä silti tuli ja sehän nyt on tärkeintä.

Yksi päivä vielä työmaalla ja sen jälkeen voikin suunnata johonkin, jossa lämpötilan alussa ei takuulla ole -merkkiä. Ihanaa! Pakkailut on kokolailla suoritettu, check-in tehtynä ja niin. Eiköhän tämä loma ole enemmän kuin tarpeen, sillä aivan liian paljon on ollut kaikkea viimeisen vuoden ajan. Jotenkin tuntuu, että aina kun yhden asian kanssa pääsee edes jotenkin sinuiksi, niin kas. Uusi odottaa jo nurkan takana.

Menossa piisaa

/ Irmeli / Jätä kommentti

Aikaisissa aamuissa on useimmiten hyviä puolia, mutta aika harvoin on kuitenkaan aikaisia aamuja joissa on MONIA hyviä puolia. Sellaisen aamun osuessa kohdalle ehtii ennen töitäkin vaikka mitä, eli esimerkiksi siivoamaan keittiön ja imuroimaan. Tokikin silloin pitää kaikkien tähtien olla kohdallaan, kuten tällä kertaa oli, eli puolison pitää myös herätä hyvissä ajoin. Imurilla kun ei kehtaa hurruuttaa aamukuudelta, jos toinen vielä nukkuu.

Keittiön siivous taas on suht äänetöntä puuhaa, joten sillä aloiteltiin. Samalla kertaa marketista löytynyt elämäänsä kyllästynytkin pääsi käsittelyyn. Googlailin sieltä ja täältä, toisaalla kehoitetaan katkaisemaan koko kukkavarsi kukintojen kuihduttua, toisaalla taas neuvotaan poistamaan kuihtuneet kukat ja odottamaan varren kuihtumista ennen katkaisua.

Niinhän siinä kävi, että minäpä päädyin ottamaan sakset sievästi käteen ja katkaisemaan koko kukkavarren pois. Ehkä tulollaan oleva innostuu nyt paremmin paisuttamaan itseään ja ehkä jopa kukkimaan muutaman viikon sisällä. Hieman harmittaa, etten itse ole viikkoon valvomassa edistymistä, kaiketi syytä laittaa kotiosastoa hoitavalle kolmikolle pyyntöjä kuvien toimittamisesta ainakin kerran tai kaksi.

Ja koska aamu oli mainio, niin eipä se päivä siitä juuri muuttunut. Töistä palaillessa pöydällä odotti tulilatva, poika sen oli markettireissullaan napannut mukaan kun ”ei voi morsmaikkua nyt kukittaa”. Ilahduttavaa! Ilmanko en pahemmin hetkahtanut, kun työpäivän perään aloin kaivella lankoja arkkupöydän kannen alta ja tadaa!

Mikäs se siellä sitten oli. Niinpä! Eli puheeni siitä, ettei keskeneräisiä töitä ole oli täyttä kukkua! En ollut edes muistanut koko aloittamaani villatakkia, ehkä siksi, että muistin heti sen löydyttyä että niin tosiaan. Kyseisellä langalla kutominen on aivan superhyperpyllystä.

Ihmetystä aiheutti omassa mielessä lähinnä se, että missä vaiheessa olen jaksanut kutoa neuleen niin pitkälle, että kaarrokkeen aloittelu oli jo paikoillaan. Mikäs, kudin kätösiin ja hetken päästä pelmaamaan neuvoja miten sen kaarrokkeen kavennukset saisi järkevästi. Saapa nähdä tuleeko homma toimimaan, suunnitelma on tehtynä ja työkin jo edennyt.

Kaiken muun päälle muistin vielä yhtäkkiä että jaa. Ne kesäpopothan piti ottaa ja pestä. Astetta mielenkiintoisempi ”soppa” lillumaan lavuaariin pyykinpesuaineen kanssa ja pienellä hinkkauksella niistä tuli lähes uudet. Jep. Nyt kelpaa. Vielä kun saisi aikaiseksi ja tutkisi, mitä sitä reissuun ottaa mukaan.

No, onhan tässä vielä muutama päivä aikaa…

Minä tunnen kuinka vauhti kiihtyy

/ Irmeli / Jätä kommentti

Johan sitä ennättikin kun pisti hösseliksi! Villatakki on ehtinyt siihen vaiheeseen, että pitäisi aloitella helman kuvio-osaa ja sen perään tehdä vielä joustin, pituutta takilla on nyt 70 senttiä eli se ylettyy nyt jo polvien yläpuolelle. Sitten puuttuukin enää vain hihat. Ja steekkaus. Päätös siitä, tehdäkö nappilista vai laittaako vetoketju. Huoks. Se onkin vaikein osa koko hommassa.

Viimeisestä kalenterin luukusta ilmestyi täysin uusi tuttavuus, Jouluolut, jota en ole vielä uskaltautunut maistamaan. Mahdanko uskaltaakaan, mene ja tiedä. Panimon sivut kertoo oluesta seuraavaa; punertava ja lämpimän maltainen, karamellimainen makeus ja pehmeä paahteisuus. Jahas.

Kepukka pyöri takaisin pesäkololleen ja totesi seuraavaa: ”Pesäkololle palattuaan Kepukka heittää nutun naulakkoon, sihauttaa hyvin ansaitun oluttölkin auki, heittäytyy kalsarillisillaan pahnasohvalle ja lähettää päämajaan telexin: teht.suor. Saa lahj. Hyv. joul. T:Keppana”

Onneksi puikot pääsee jälleen hetkeksi levolle, tiedossa olisi treffit kummipojan ja hänen äitinsä kanssa, samalla saan hirvenlihoja pakkaseen. Yksi poikasista lupautui lähtemään seuramieheksi ja hyvä niin, on kuulemma ihan hitokseen liukkaat tienpinnat näiden myräköiden ja jäätymisten seurauksena. Yhdet synttäritkin on ohjelmassa, joten liikettä riittää.

Apteekkiinkin pitänee mennä, rescuekoiriin ja heidän omistajiinsa tutustunut tytär kun kertoi, että paukkukammoiselle koiralle kannattaa ehdottomasti kokeilla melatoniinia. Olihan se pakko tutkailla itsekin, mitä moisesta yleisesti ajatellaan ja kas. Sehän on tosiaan todettu monelle koiralle erittäin toimivaksi avuksi uuden vuoden paukkeen keskellä.

Ai niin. Maailmanmatkaaja oli varannut lennot, eli kolme viikkoa ja poika kotiutuu. Oli kyllä jo aikakin, kolme kuukautta tuntuu näin jälkikäteen menneen nopeasti, mutta todellisuudessa on aika-ajoin tuntunut, että aika suorastaan matelee.

Näillä kuvioilla eteenpäin, sano!

Melkoista menoa

/ Irmeli / Jätä kommentti

No niin niin niin. Tiedetään. Ne sukat, ne tumput, ne silmukoinnit, ne vähän kaikki. Mutta niin. Minkä sille nyt sitten tekee, kun tämä nyt vain vie niin mukanaan tässä kohtaa. Okei, onhan ne sukat melkein jo valmiit, olen aamuisin ja tauoilla töissä niitä kutonut, mutta siinä se suunnilleen on ollutkin. Kotona aika on kulunut kummasti tämän parissa. Siis se kutomiselle liiennyt aika.

Ja sitä ei ihan mahdottomia ole ollut, ei! On ollut kuulkaa ruoanlaittoa (mieskin aamuvuorossa, eli sapuskavastuu pääosin allekirjoittaneella), on ollut marketissa käymistä, on ollut siivoilua, on ollut verkkopankkipalaveria ja niin. Ihan älytöntä touhua, eli partakoneen toiminnan (toimimattomuuden) ihmettelyä.

Joka muuten nieli yllättävän ison osan päivästä. Kun ei se nuorimmainen vaan oikein ikinään saa suutaan auki, ei kunnolla edes kysyttäessä. Nyt kun parrankasvu on alkanut tällä ihan tosissaan aiempien vain haituva-asteisten kavereiden jälkeen on meitä vanhempia hieman ihmetyttänyt, että miksi se parta vain kasvaa vaikka lapsella on uudenkarhea partakonekin.

Oletimme jo, että ajatuksena on kasvattaa samankaltainen parta mikä pojalla nro 2 on, sellainen mallia ”tulevaisuus joulupukkina”. Tästä kysyimmekin kerran jos eräänkin, oikein mitään vastausta asiaan ei tokikaan saatu. Olipa mies kysynyt siitäkin, että toimiiko se partakone ja että apua on kyllä tarjolla, jos jokin siinä ajelussa mietityttää. Ei vastausta.

Aamulla poika sitten yhtäkkiä tuijotti oven suussa sillä ilmeellä, josta äiti tietää heti, että jotain ilmoitettavaa/kysyttävää/sanottavaa nyt olisi. Ja olihan tällä. Että kun häntä nyt epäilyttää, ettei se kone toimi. Kun se ei leikkaa. Ahas. Ilmanko se parta oli saanut kasvaa viikkotolkulla. Joten äitihän siinä aamulla ihmetteli sen kapineen mielenliikkeitä ja sielunelämää. Googletteli käyttöohjeita, vianetsintöjä ja vaikkas mitä.

Lopputulema. Ei leikkaa. Toimii kyllä, mutta ei se mitään leikkaa. Työpäivän päätteeksi sitä sitten ihmetteli jo mieskin, joka totesi saman. Ei leikkaa. Lopulta kapine päädyttiin purkamaan teräosastoltaan liki alkutekijöihinsä, että josko ne terät vaikka oli loppu siellä sisuksissa. Ja kappas kummaa niin! Siinä kapineessahan oli sinisiä muovirinkuloita siellä teräosastolla jotka olisi kaiketi pitänyt alunperinkin poistaa.

Just. Käyttöohjeessa ei moisista tietenkään ollut mitään mainintaa. Ihmetystä herättää myös se, että miten ihmeessä poika on saanut mitään sillä aiemmin poistettua vai onko ne haivenet sitten vain asettuneet niin ihonmyötäisesti hinkatessa, ettei niitä ole muka näkynyt. Mene ja tiedä, nyt on nuorimmainen joka tapauksessa partavapaa.

Joulukalenteri putkautti ulos tällä kertaa Amberin. Nyt on pakko myöntää, että tätä on ihan PAKKO maistaa jossain lähitulevaisuudessa, minä kun olen hapankaalin vannoutunut ystävä ja hapankaalin kaverina tämä Panimon sivujen mukaan toimii mainiosti!

Tonttukin jatkoi seikkailujaan, tällä kertaa touhut oli hieman kyseenalaisia eli: ”Kepukka raapii harventunutta hiuskuontaloaan ja miettii: ”Mites se maailmanlopun vintiö, koko kylän Vinski sen teki? Oliko se seiniä päin vai päin seiniä? No, tuurilla, jos ei taidolla”, tuumaa tonttu ja polkaisee kohti ovea.”

Näinpä sitten kai. Tuurilla, jos ei taidolla.

No voi nyt rähmäpulla!

/ Irmeli / Jätä kommentti

Eikö se otsikko nyt sanonut jo kaiken? Siis miten voi olla ihminen NIIIIIIN puusilmä, kysyn mä vaan? Sain tosiaan jaettua silmukat hihoihin ja selkä- sekä etuosaan ja niin vain paukuttelin innoissani menemään. Hieman siinä alkoi muutaman kerroksen jälkeen tuntumaan siltä, että ei. Nyt tää ei mee ihan oikein. Sovitin päällekin ja joo. Ei ehkä, mut ehkä joo.

Päädyin siis jatkamaan kutomista vielä muutaman kerroksen, kunnes totesin, että ei hemmetti. Joku tässä nyt mättää ja pahasti. Uusi sovittelu ja tadaa! Ihan hanurilleenhan se jako oli mennyt, vaikka muka niin tarkkaan olin silmukat jakanut. Olin sitten jotenkin onnistunut jakamaan takaosalle 16 silmukkaa enemmän kuin etuosalle, eli ei ihme, että etuosa ei oikein istunut. Huoks.

Eipä siinä. Kymmenen kerrosta tiukkaa purkamista ja nyt olisi silmukoiden jako uudemman kerran edessä. Yllättävän helposti se purkaminen kävi, vaikka olinkin varma, että saan vähintään harmaita hiuksia sillä lankahan on aika haituvaista.

Liekö sitten syynä juuri tämä purkuvimmailu ja siihen yhdistetty pikainen sapuskan laittelu, että hupsis hei, melkein unohtui joulukalenterinkin avaaminen. No, muistin sen siinä samassa kun asettelin Marry me-kanaa uuniin ja sieltähän putkahti Mexican Lageria. Muistini väittää, että olen tätäkin maistanut, mutta ihan satavarmaksi en osaa sanoa.

Tontun seikkailut jatkui vuorostaan näin: ”Koska tonttuaskel on varsin vetävä, saapuu Kepukka panimon pääovelle siinä aamu kuuden haminoilla. ”Myymälä avataan klo 12″, lukee Kepukka ovesta ja pohtii, mikä nyt neuvoksi. Sisälle on päästävä, työ odottaa tekijäänsä.”

BTW, Marry me-kanaan olisi kaivattu ehdottomasti Parmesan-raastetta, mutta sitäpä ei jääkaapissa ollut vaikka muita emmeitä olikin. Kokeilinpa siis korvata kyseisen raasteen Cheddar-raasteella, ihan toimiva ratkaisu sekin vaikka myönnän. Parmesan olisi toiminut paremmin!

Odotus palkitaan!

/ Irmeli / Jätä kommentti

Tulihan se sieltä, vaikka aikaa siinä menikin eli limua! Maistamatta sekin vielä on, kuten muukin kalenterin sisältö, mutta ehtiihän sen. Amazing Ananas kuulostaa kieltämättä varsin hyvältä ja toivottavasti se sitä onkin, kunhan pääsen maistamaan. Tosin en erityisemmin pidä limuista, mutta pakko se on silti itse maistaa.

Tonttunen jatkaa myös touhujaan siellä panimolla, tällä kertaa Kepukka kertoilee näin: ”Jean Sibeliuksen päivän tunnelmissa Kepukka lähtee Valse Tristeä vihellellen taipaleelle, joka silmämääräisesti mitaten on tonttumetreissä 250 kilometriä, keskikokoisen ihmisen mitoissa 25 metriä, laiskiaisen kolme tuntia ja 15 minuuttia.”

Sain kuin sainkin kaiveltua puikot jälleen kunnolla käpäliini, tosin en niiden villasukkien osalta enkä edes silmukointeihin panostanut. Sen sijaan pidin pitkällisen tuumintatuokion miettiäkseni miten jatkaisin villatakkia, paitsi että jouduin aiemmin miettimään kuvioiden takia lisäilyt niin mietintään meni myös kaarrokeosan pituus.

Kyseisen mietinnän aloitin jo perjantaina, mutta jotenkin aivot nitkahti täysin jumiin eikä ajatus kulkenut vaan annapa olla. Heti kun arkeen päästiin niin aamutuimaan homma oli selvä kuin pläkki. Käytinkin aamun aikaiset hetket piirtäen uusiksi kaarrokeosan jatkoa, sitä osaa joka tulee kulkemaan myös hihojen yläosassa.

Työpäivän päälle en tietenkään osannut ottaa niitä muita käsillä olevia hommia esiin vaan niin. Pakkohan se oli saada jatkaa villatakkia ainakin siihen asti kun saa hihojen silmukat erotettua. No, nyt hihat ovat erotettuina ja homma on ehkä, toivottavasti helppoa kuin heinänteko tämän jälkeen. Ehkä.

Villatakkiprojekti osa 1

/ Irmeli / Jätä kommentti

Villatakkiprojekti tosiaan käynnistyi, mutta veikkaanpa, että tästä projektista on takuulla tulossa pidempi kuin viikon-parin juttu. Näin äkkiseltään veikkaisin, että tuskin ennen tammikuun loppua tämä valmistuu, mahtaako vielä silloinkaan, koska tätä teen aina silloin tällöin joutessani ja jo pelkkä arpominen vetoketjun ja nappilistan välillä vie takuulla aikaa.

Mutta niin, tärkein ensin eli hurraa! Löytyihän se, mieleinen malli, kun aikani nettiä pelmailin. Kaavio tähän kuvien malliin löytyi Pinterestistä ja muutaman kiemuran kautta löytyi sitten nimi sekä mallille että blogille, jossa tästä mallista on vielä lisää kuvia. Kyseinen blogi on nimeltään Lauréus ja sieltä löytyy muitakin hauskoja malleja, joten käykääpä tutkimassa.

Tässä kyseisessä mallissa on otettu aika vahvasti vaikutteita riddarista ja sitä kautta lienee nimeksi on päätynyt Svissari. Lisäksi värimaailma on runsaampi kuin mitä villatakkiini tulee, mutta jokin tässä vain osuu niin kohdalleen.

Silmukkamääriä blogista en bongannut, mutta eipä hätää. Etsin muutaman VGn Alpaca Brissille tarkoitetun ohjeen ja pähkäilin niiden osalta silmukkamääriä. Ihan ne ei automaattisesti osuneet tämän kanssa yhteen, sillä tässä lankana on ollut Dropsin Karisma, mikäli blogitekstiä oikein tulkitsin. Mutta eipä hätää! Ainahan voi muokkailla silmukkamääriä ja mallia, jos ei ihan ole sitä mitä on tarpeen, eikö?

Päädyin aloittamaan neuleen ylhäältä, joten aloitukseen tein 84+5 silmukkaa, eli varsinaiselle takille 84 ja 5 silmukkaa steekkausta varten. Kaulukseen tein 2o,2n-joustinta, steekkauskohdan kudoin niin, että sekä eka että vika silmukka viiden sarjasta oli oikea ja niiden keskellä oli kolme nurjaa.

Tein kaulusosasta kohtalaisen pitkän, likemmäs kymmensenttisen. Kauluksen jälkeen lähdin kutomaan kahdella värillä mallikaaviota ja noin puolessa välissä hoksasin, että niinpä niin. Kuten ajattelinkin jo aloittaessa. Jos teen kaikki lisäykset, niin eihän se toimi vaan takista tulee aivan liian iso. Jokainen lisäys kun lisäsi 28 silmukkaa eli lopulta minulla olisi ollut puikoilla 252 silmukkaa, joka vastaisi ennemminkin kokoa L kuin S.

Nyt neule on sitten odottamassa jatkoa, sillä muutama projekti tosiaan pitäisi saada päätökseen ennen kuin tähän voi kuluttaa aikaa. Lisäksi edessä on vielä se jatko-osan piirtäminen, minulla kun tosiaan jää se lisäys nro 6 tekemättä.

Projektia pukkaa

/ Irmeli / Jätä kommentti

Niinhän siinä kävi, että vaikka tahto on luja, niin mieli on kovin heikko. Silmukointeja uupuu, yksi Ipa-parikin keikkuu puikoilla ja mitenkäs sitten kävikään. No uusi lanka vei ihan mennessään, eli pakko se oli puikkopuutteista huolimatta ryhtyä tuumaan ja toimeen eli hups vaan.

Jostain piironkien ja laatikoiden uumenista löytyi yhdet vitosen pyöröt, jotka nyt tokikaan ei ole Chiaogoot vaan mitkä lie, mutta saivat ajaa asiaansa kun päädyin kokeilemaan ihan vähän vaan onnistuisiko niillä villatakin kauluksen joustin. Onnistuuhan se kun tahtoa riittää.

Näin ollen julistan virallisesti villatakkiprojektin alkaneeksi vaikka niin. Olisi tuossa yksi villasukkatilauskin odottamassa ja se on PAKKO saada valmiiksi ennen joulua. Mutta niin. Ei sille mitään voi. Kovin on mieli heikko, heikko silti vaikka miten tahtoa olisikin.

Pienten ihmisten villatakit

/ Irmeli / 2 kommenttia

Jo jonkin aikaa olen miettinyt tekeväni kumpaisellekin lapsenlapselleni ensi talveksi villatakit ja pääsiäislomallahan oli hyvä aika aloittaa. Ensin kurvailin Lankamaailmaan hakemaan sopivia lankoja ja päädyin ostamaan kummankin takkeihin Viking Garnin Sportsraggia. Langassa oli hyvä värivalikoima ja lisäksi se tuntui mukavan pehmeältä käteen, joten ehkä se ei kutita.

Pikkumiehen villatakin lankoina toimii vihreä (533), luonnonvalkoinen (502) ja harmaa (513). Jostain kumman syystä koriin päätyi myös muutamat puikot, päätin ottaa kokeiluun KnitPron Cubicin pyöröpuikot jotka ovatkin aivan loistavat! Matkaan tarttui myös KnitPron Symfonie sukkapuikot sekä hupsista hei, aiemmin himoitsemani ChiaoGoon pyöröpuikot.

Pikkumies täytti nyt kesällä vuoden ja onneksi olin keväällä aloittaessani päättänyt tehdä villatakista hieman reiluhkon seuraavaa talvea ajatellen, sillä kappas. Projekti hieman venähti ja takki valmistuikin vasta nyt pukinkonttiin laitettavaksi. Onneksi pikkumies on hyvin hitakainen kasvamaan, joten luulenpa että takki toimii vielä ensi talvenakin.

Loin aloitukseen 122 silmukkaa ja kudoin 10 kerrosta 2o, 1n-joustinta jättäen etuosaan steekkauskohdan eli kaksi nurjaa silmukkaa. Joustimen jälkeen kavensin pari silmukkaa, sillä halusin saada miettimäni kuvioinnin osumaan symmetrisesti kummastakin reunastaan.

Kuvio on neljällä jaollinen

Kuvioinnin jälkeen kudoin pelkällä vihreällä niin, että takkiosa oli kaikkineen n. 23 senttiä pitkä. Koko matkan tein edessä kaksi nurjaa silmukkaa steekkausta varten. Hihojen aloitussilmukkamäärä oli 30 ja tein jälleen 10 kerrosta joustinta. Joustimen jälkeen tein ekat lisäykset langannostojen avulla ja jatkoin lisäyksiä joka kymmenennellä kerroksella kunnes hihassa oli 42 silmukkaa.

Vartalon ja hihojen valmistuttua oli aika siirtää kaikki samalle pyöröpuikolle, eli siirsin hihan alaosasta kaikkiaan kuusi silmukkaa, samoin vartalo-osan kainalon kohdalta, apulangalle ja siirsin hihan pyöröpuikolle. Kudoin seuraavan kainalon kohdalle, siirsin jälleen 6 silmukkaa apulangalle sekä hihan alaosasta että vartalo-osan kainalosta ja jatkoin kutomista.

Nyt koko työssä oli kaikkineen 180 oikeaa +2 nurjaa silmukkaa. Kaarrokkeen kuvio on kahdeksalla jaollinen, joten kudoin vielä pari kerrosta pelkällä pohjavärillä ja kavensin samalla tasaisin välimatkoin pois 4 silmukkaa 180->176. Ihastuin suunnattoman paljon Loki-villapuseron kaarrokkeeseen, mutta netistä löytämäni neulekaavio oli hieman turhan korkea pieneen villatakkiin, joten muokkailin siitä muutaman kerroksen pois ja samalla lisäsin vielä toisen ”ristirivin” yläosaan.

Kaarrokeosan valmistuttua kudoin muutaman kerroksen 2o, 1n-joustinta ja toisin kuin aiemmilla kerroilla päättelin silmukat normaalisti mutta löysemmin kuin yleensä. Tämän jälkeen otin ja asettelin villatakin odottamaan, sillä päätin aloittaa myös pikkuneidin villatakin.

Pikkuneidin, nyt ekaluokkalaisen, villatakin lankojen numeroita en tietenkään muistanut merkkailla ylös mihinkään, mutta luulenpa pohjavärin olleen 177. Malli on kirjan Islantilaisia neuleita Kria, isonsin kokoa lapselle sopivaksi ja tein aloitukseen 150 silmukkaa. Kudoin kymmenen kerrosta 2o, 2n-joustinta jonka jälkeen lähdin kutomaan mallikaavion mukaan alareunan kuviontia jonka jälkeen tein pelkällä pohjavärillä aina yläosan kuviointiin asti.

Hihojen aloitukseen loin 36 silmukkaa ja tein jälleen ohjeen mukaan kuvioinnit hihansuihin joustimen jälkeen. Lopuksi yhdistin osat ja tein kaarrokkeen ohjeen mukaan isommalla silmukkamäärällä. Kauluksen resoriksi valikoitui helmineule, jonka ohjeen kaivoin muistaakseni Novitan sivuilta.

Takin valmistuttua tulikin mieleen miljoona muuta juttua mitä piti tehdä ja niinpä neidinkin takki jäi odottamaan aikoja parempia ja vetoketjua. Ja kas. Nyt sain viimein aikaiseksi ja sain kuin sainkin steekkattua kummatkin kuntoon.

Aivan yhtä hurjaltahan se takkien aukileikkaaminen siksakkien jälkeen tuntui kuin aiemmillakin kerroilla, mutta niin vaan homma sujui ja villatakit päätyivät joulupukin lahjojen joukkoon.