Uskomattoman paljon saa aikaa kulumaan siihen, että miettii miten päin väripläjäyskeriä käyttäisi. Etenee villahousut toki silti samalla, mutta hidasta on. Mitenkään hommaa ei tietenkään helpota se, että erinäinen määrä ruoanlaittoa, pihahommia, siivoilua ja muuta vastaavaa tulee soviteltua samaan syssyyn. Toisaalta, ehtiipä sitten yhden päivän pyhittämään kutomiselle.
Lankojen järjestys nyt on edelleen hakusessa, mutta katsotaan. Saapa nähdä tuleeko villahousuista niin karmaisevat, ettei niitä pysty pukemaan päälleen kuin silmät ummessa. Onneksi farkut peittää ne muulta maailmalta. Tai voihan se olla, että näistä tulee niin upeat että koko maailma haluaa samanlaiset…. Tuskin.
Purkuunhan se KAL-sukka meni ja riittävien kaivantojen, etsintöjen, selailujen ja mallien vertailujen jälkeen mieleiseni villahousumallikin löytyi. Mielenkiinnolla odotan, miten näiden kanssa käy, sillä tietenkään en voi tehdä puhtaasti ohjeen mukaisesti.
Lankoina näissä tulee toimimaan Hjertegranin Armonia-lanka, jossa on 75% Superwash Superfine merinovillaa ja 25% nylonia. Ohjeen mukaan työ tehdään puhtaasti joustinneuleena ja 2.5 mm puikoilla, minäpä sitten aloitin 3.25 puikoilla ja tietenkään en tee puhtaasti joustimella. Nähtäväksi jää miten työ tästä etenee, minullahan on kuutta eri väriä käytettävissä ja jokaista se 50g eli yhteensä 300g.
Enempää lankaa en aio ostaa näihin, mutta onneksi laatikon kätköistä löytyi samanvahvuista Merinolankaa, se käykä se näihin jää vielä nähtäväksi. Kyseinen lanka kun on Novitan 100% merinovillaa, eli siinä ei ole mitään vahvikelankaa mukana.
Mutta kuten sanoin. Katsellaan, miten homma etenee. Aloitussilmukoita suoraan Dropsin So Cosy-mallin mukaiset 216 ja ensimmäisen päivän saldona joustinosuus, mihin toki lisäsin varoiksi ohutta kuminauhaa varten lankakujan.
PS. kuvassa myös uudet tuikkutulokkaat eli Iittalan Aalto-tuikut, väreinä harmaa ja kirkas.
Päätimme bestiksen kanssa osallistua Lankamaailman viikonloppuKALiin, sillä tottahan sitä välillä on kiva tehdä vähän jotain muutakin kuin iänikuisia perusjuttuja. Lankana sukissa on Hjertegranin Armonia, joka toki ei ole paksuudeltaan sitä tämän ykkössuosikkia, mutta koostumus ja kudottavuus langassa on täydellinen!
Odotimme kieli pitkällä ensimmäistä ohjeen osaa ja kumpainenkin laittoi puikot sauhuamaan sen saatuaan. Alku vaikuttikin lupaavalta, aivan erityisesti ihastutti sukkien joustin. Karkkiraita pisti jo hieman miettimään, mutta mikäs. Ihan suht ok, totesimme yhteen ääneen.
Kakkososa ohjeesta laittoikin sitten jo miettimään, että mitäs… Jatkoimme toki sitkeästi ja odotimme sormet syyhyten kantapään jälkeistä osaa. Sepä se sitten napsauttkin kummaltakin kamelilta selät poikki. Jotenkin ei vaan iskenyt enää yhtään.
Mitenkään väheksymättä suunnittelijaa ja hänen näkemystään, mutta niin. Ei, vaikka kuinka yritti ajatella, että josko sitten kuitenkin ja mikäs, viikonloppuunhan saa usein ympättyä kaikkea mitä sukkakin kuvastaa. Mutta ei. Ei sittenkään. Päädyimmekin kumpainenkin purkamaan luomuksemme ja miettimään jotain muuta langoista.
Bestis ei ole vielä kertonut omia suunnitelmiaan lankojen osalta, itse saatan hyvinkin kallistua villahousujen suuntaan. Tämä toki sillä edellytyksellä, että löydän ohjeen jonka haluan toteuttaa. Nähtäväksi jää siis.
Reilu vuosi sitten tein koko työtiimilleni omat nimikkosukat pääsiäiseksi, kirjaimiin otin osviitta Marimekko-tekstistä. Osan kirjaimista jouduin toki kehittelemään itse, sillä eihän kaikkien nimet perustuneet vain kyseisen tekstin kirjaimiin.
Projekti oli silloin siinä määrin hauska toteuttaa, että tänä keväänä olen kerran jos eräänkin miettinyt tekeväni ensi jouluksi yhdelle jos kohta toisellekin omat nimikkosukat lahjapakettiin. Samalla saa hyvin hävitettyä langanloppuja raitaosuuksiin.
Eilisen sadepäivän hyödynsinkin paitsi kutoen väliprojektia niin piirtäen kaaviot kaikkiin aakkosiin.
Kokeillut en niiden kutomista vielä ole, joten etenkin X ja Z aiheuttaa vielä mietintää, onneksi moisia kirjaimia ei kenenkään tuttavani nimissä ole. Ä ja Ö jäi kirjaimista pois, sillä nehän on vain a ja o pisteillä.
Eipä ole hetkeen tullut blogiin päivitettyä yhtä ainoaa käsityötä, mutta syntynyt niitä toki silti on. Syysloman jälkeen päädyin joulupukin apulaisen hommiin, eli tein työkaverille muutamat sukat joulua varten ja pienen neulekassin pyörätuolissa istujalle sylissä kuljetettavia tavaroita varten.
Tuo kassi oli muuten aivan ihana kudottava! Langat tilaaja toi itse ja kyseinen lanka oli jotain puuvillalankaa, vyötettä siinä ei enää ollut, mutta voi elämä että lanka oli ihanan tuntuista käsitellä! Ohjeen löysin Dropsilta ja hieman sitä mallailin, tietysti.
Nilkkamallin raitasukat on muumin puuvillalankaa nekin, muut sukat onkin sitten Novitan isoveljeä. Sukkien osalta sain vapaat kädet, ainoat toiveet oli että puuvillaiset nilkkurit, toiset naiselle menevät sukkaparit taas piti olla pitkät ja miehen sukkiin toivottiin toisiin musta teräosa ja toisiin harmaa. Kovin oli muuten mieluisa satsi.
Ja sitten mä hurahdin. Aika paljon on tullut kudottua vaikkas mitä, blogiin asti tekeleet ei ole kulkeutuneet vaan kummasti päätyneet laatikkoon odottamaan tulevaa elikäs ensi joulua. Kuten nyt tämäkin kuvassa näkyvä, joka olikin ensimmäinen laatuaan omilta puikoiltani. Silmukoita tässä on 40, lankana seiskaveikan vahvuinen Onni-lanka ja tämä on tehty pyörönä.
Mutta niin. Tämä solmupantahurahdushan iski siinä kohtaa, kun alkoi tympiä yhdet ja samat muutaman viikon puikoilla pyörineet jutut. Elikäs nämä, jotka ei muuten päätyneet laatikkoon.
Jep, jep. Päätin sitten tehdä kaikille omille tiimiläisilleni nimikkosukat pääsiäiseksi. Voihan se olla, että näille on käyttöä vielä juhannuksenakin, mene ja tiedä. Voin kertoa, yllätys oli todella onnistunut eikä tiimiläiset osanneet epäillä mitään kun verhoilin jalankokotiedustelut väittämään itselleni väärän kokoisista kengistä, jotka voisin työmaalle kiikuttaa…!
Ja sitten tulikin vuoroon nämä Anelmaiset. Pakerruksessa meni aikansa ja nämä taas päätyivät sydänystäväni 50-vuotislahjukseksi. Onnistunut se oli tämäkin yllätys.
No, solmupantahurahdus on nyt viiden solmupannan jälkeen ohi ja vuorossa onkin lonkerohurahdus. Niistä jaan sitten kuvaa kunhan olen ennättänyt tehdä kaikki kolme nyt puikoilla keikkuvaa paria valmiiksi. Nekin muuten päätyy laatikkoon, sillä hittolainen. Vuosi vuodelta tuntuu, että niitä jouluna lahjottavia on aina vain enemmän ja enemmän.
Työyhteisössämme on syvään juurtunut tapa, että työparit muistavat toisiaan joulun alla pienin lahjoin. Tänä syksynä yksi työpareistani vaihtui ja sehän sitten aiheutti pientä mietintää sen suhteen, että mitä hänelle laittelisi pakettiin. Onneksi ratkaisu löytyi helposti hänen intohimoisen harrastuksensa kautta ja niinpä päädyin kutomaan hänelle joogasukat. Vaikka kyse nyt ei olekaan joogasta, niin oletan että balettiharrastuksenkin lomassa pitkät lämmittävät sukat on enemmän kuin mieluisat.
Langaksi valikoitui uusi tuttavuus Tokmannin hyllystä, Nako-lanka. Nako on muuten ihan älyttömän miellyttävä kudottava, luistaa hyvin eikä pöllyä. Sukkien alkuun loin 56 silmukkaa ja kudoin 20 kerrosta 2o, 2n-joustinta. Tämän jälkeen lähdin tekemään pitkää varsiosaa kuton 7 kerrosta oikeaa, 4 kerrosta nurjaa ja jatkoin tällä jaolla koko varren matkan. Kavennuksia tein kahdesti.
Ensimmäiset kavennukset tein kun olin kutonut kuudesti oikeaa ja olin siirtymässä kuudennelle nurjalle kerrosryhmälle. Kavensin jokaisen puikon alussa pois yhden silmukan 56 ->52 ja jatkoin jälleen 7 oikean ja 4 nurjan kerroksen sarjaa. Seuraavat kavennukset tein kun oikean silmukan sarjoja oli täynnä kymmenen ja olin siirtymässä kymmenennelle nurjan kerroksen sarjalle. 52 ->48.
Kudoin tämän nurjan alueen jälkeen vielä kahdesti oikean ja nurjan kerroksen sarjan, jonka jälkeen kudoin kymmenen kerrosta pelkkää oikeaa. 11 kerroksella päättelin suht löysästi kahden ensimmäisen puikon silmukat (24s) ja kudoin kaksi seuraavaa puikkoa oikealla, jonka jälkeen loin uudelleen puuttuvien silmukoiden tilalle 24 silmukkaa. Kudoin yhden kerroksen oikeaa ja sen jälkeen aloitin 1o, 1n-joustimen, jota kudoin 35 kerroksen ajan.
Päättelin silmukat suht löysästi ja kappas. Niistähän tuli ihanan hyvin istuvat ja pitkät joogasukat. Näitä voisi tehdä jatkossakin, sen verran mukava projekti oli.
Silmiini osui Kodinkuvalehden kuva ja pakkohan se artikkelikin oli lukaista, kuvassa näkynyt neule kun oli omaan silmään hauskan näköinen. Neule oli tehty avoimena neuleena, mutta kotvan kuuklailin ja kappas, onhan samalla neuleella tehnyt monet myös sukkia. Ei kun testaamaan!
Kuplaneule on jaollinen neljällä ja ensin olin aikeissa kutoa sukan varren 56 silmukalla, mutta muutaman kuplakerroksen tehtyäni totesin että kyseinen neule on paljon periksiantavampaa kuin tavallinen neule. Purin pois ja teinkin nämä 52 silmukalla ja edelleen näiden varsi on varmasti hyvän kokoinen reilupohkeisemmallekin.
Kuplaneuleen idea on seuraava; kudotaan ihan perusneuletta vähintään 3 kerrosta, itse kudoin viisi, jonka jälkeen on vuorossa silmukoiden ”tiputtelukerros”. Tiputtelukerroksella kudotaan 3 silmukkaa jonka jälkeen pujotetaan puikon kärki neljännen silmukan ensimmäisen kerroksen silmukkaan ja kudotaan silmukka siitä. Tämän jälkeen vasemmalla oleva silmukka, se ekasta kerroksesta kudottu, pudotetaan pois.
Silmukka purkaa sinne ekalle kerrokselle asti, jolloin muodostuu ”kupla”. Jatketaan koko kerros samalla kaavalla jonka jälkeen jatketaan ihan tavallisesti kutomista valitun kerrosmäärän ajan. Itse päätin tehdä sukan varren kahdella värillä joten värinvaihto tapahtui juuri tällä tiputtelukerroksella. Jälleen viisi kerrosta tiputtelukerrokseen käytetyllä värillä, langanvaihto ja tiputtelukerros.
Ainoa missä sai olla tarkkana oli tiputtelukerroksen silmukoiden kohta. Kun ekalla tiputtelukerralla tiputin ensimmäisenä neljännen silmukan, niin toisella tiputtelukerroksella aloitinkin tiputtelut toisesta silmukasta jolloin kuplien keskiosat osuivat aina lomittain.
Näihin voisi hyvin käyttää myös ohuempiakin lankoja, itse tein 7-veljestä langasta joka tuntui ehkä hieman liian paksulta varsiosaan. Toisaalta, onpa ainakin superlämpimät varret. Nämä olivat todella nopeat ja helpot tehdä, suosittelen kokeilemaan!
Ja näin pääsemme muokkaamaan aikaisempia mokiamme. Eli niin. Pikkupianistit pääsi uudelleen puikoille, mutta vain varren yläosastaan. Alunperinhän näissä meni nuotit nurinpäin, joten mikäs, ei kun uusiksi varsien yläosat. Yllättäen en tietenkään saanut alkuunkaan samantien aikaiseksi, vaan päätin antaa sukkien lojua aikansa laatikossa (lue unohdin ne) ja kaivoin ne viimeinkin eilen sieltä esiin kääntääkseni nuotit oikein päin.
Koska aiemmat nuotit oli tehty 64 silmukalla ja tällä kertaa olinkin *hups* piirtänyt nuottien kaavion 60 silmukalle, niin hiemanhan siinä oli sitten säätöä. Säätö on aina säätöä eikä tuo nyt niin kummoinen homma ollut.
Katkaisin sukan varren juuri tämän kaaviossa näkyvän nuottialueen alapuolelta ja lähdin kutomaan kuviointia oikein päin vartta ylös, ensin tosin kavensin valkoisella alueella pois 4 silmukkaa. Näissä sukissa se toimi ihan hyvin, sillä varsi oli aika reilu itselleni.
Joustimeksi tein hieman pidemmän pätkän valepalmikkoa ja päättelin sukat islantilaisella päättelyllä. Siihen löysin mainion ohjeen Piiamarialta. Nyt on nuotit oikein päin ja sukat käytössä.
Lokakuu on mennyt erinäisiä kudontatöitä tehden, lähinnä sukkia tyyliin ”mallaapa tämä miesten kooksi”. Bloggaillut en niistä ole, mutta tästä on ihan pakko blogata.
Kuvissa on elämäni ensimmäinen itse tekemäni neulepusero. Ohje on yhdistelmä Rauman pitsineule-paidasta ja Novitan Ohdake-paidasta. Jo ennen syyslomaa mietin, että nyt voisi olla aika kokeilla luontuisiko neulepaidan tekeminen ja aikani ohjeita tutkittuani keräsin rohkeuteni ja tilasin mieleiseni langat.
Lankoina puserossa on Dropsin Karisma, väreinä kolibri ja valkoinen. Langat saapui passelisti reilu viikko sitten tiistaina, kun edessä oli parin tunnin junassa istuminen, Kudoin puseron M-koossa, vaikka olenkin S-kokoa, sillä käyttämäni lanka ei ollut suoraan ohjeeseen passeli. Hihojen ja helman pituuttahan oli helppo säätää kutoessa, hihojen pituus taas on S-koon mukaan tehty.
Ohdake-neulekaavion käänsin kutoessa toisin päin, sillä pusero on neulottu alhaalta ylös. Kaavion silmukan lisäyskohdissa kavensin aina silmukoita pois. Kaula-aukkoon tein pidemmän pätkän joustinta ja päättelin löysästi, jonka jälkeen taitoin sen kaksinkerroin ja ompelin nurjalle puolelle kiinni.
Kun olin saanut kainalosaumat ommeltua ja langat pääteltyä viimeistelin puseron liottamalla sitä kymmenisen minuuttia kädenlämpöisessä vedessä, johon lorautin pari ruokalusikallista pyykkietikkaa. Pusero kuivui tason päällä sen jälkeen kun olin pursitellut isoimmat vedet pois pyyhkeen sisällä.
Aivan mielettömän kiva kudottava ja aivan mahdottoman ihana omaan silmään! Nyt tekeillä tyttärentyttärelle Strömsö-pusero, katsotaan mitä siitä tulee kun lanka ei taaskaan ole ihan juuri se mitä pitäisi…
Nojatuolin uumenista 