Aika vähän on tullut kesän aikana kudottua, suurin syy sille on ollut kiukutteleva vasemman käden peukalo. Virkkausta se tuntuu kestävän hieman paremmin, samoin yhdellä värillä kutomista, mutta kirjoneuleiden tekeminen on ollut hieman no, tuskallista.
Mutta vähän jotain silti olen saanut aikaan. Parit mansikkasukat, parit unikko-solmupannat ja kas, useammat perusvalkoiset pehmeät solmupannat. Sitä en osaa sanoa, kuinka hyvin nuo valkoiset tulee lämmikkeenä toimimaan, mutta jotain tekoa piti lankakorien siivoilun yhteydessä löytyneille viidelle kerälle kehittää.
Harmillista kyllä, en parhaalla tahdollanikaan muista minkämerkkinen lanka niissä on kyseessä, mutta puhtaasti keinokuitulankaa se oli. Sininen vyöte ja ostettu joskus vuonna kuokka ja kirves muistaakseni lankamaailmasta.
Unikkopannat on tehty pyörönä ja päät yhdistetty jälkikäteen, valkoisiin solmupantoihin löysin hyvän ohjeen täältä.
Ja sitten mä hurahdin. Aika paljon on tullut kudottua vaikkas mitä, blogiin asti tekeleet ei ole kulkeutuneet vaan kummasti päätyneet laatikkoon odottamaan tulevaa elikäs ensi joulua. Kuten nyt tämäkin kuvassa näkyvä, joka olikin ensimmäinen laatuaan omilta puikoiltani. Silmukoita tässä on 40, lankana seiskaveikan vahvuinen Onni-lanka ja tämä on tehty pyörönä.
Mutta niin. Tämä solmupantahurahdushan iski siinä kohtaa, kun alkoi tympiä yhdet ja samat muutaman viikon puikoilla pyörineet jutut. Elikäs nämä, jotka ei muuten päätyneet laatikkoon.
Jep, jep. Päätin sitten tehdä kaikille omille tiimiläisilleni nimikkosukat pääsiäiseksi. Voihan se olla, että näille on käyttöä vielä juhannuksenakin, mene ja tiedä. Voin kertoa, yllätys oli todella onnistunut eikä tiimiläiset osanneet epäillä mitään kun verhoilin jalankokotiedustelut väittämään itselleni väärän kokoisista kengistä, jotka voisin työmaalle kiikuttaa…!
Ja sitten tulikin vuoroon nämä Anelmaiset. Pakerruksessa meni aikansa ja nämä taas päätyivät sydänystäväni 50-vuotislahjukseksi. Onnistunut se oli tämäkin yllätys.
No, solmupantahurahdus on nyt viiden solmupannan jälkeen ohi ja vuorossa onkin lonkerohurahdus. Niistä jaan sitten kuvaa kunhan olen ennättänyt tehdä kaikki kolme nyt puikoilla keikkuvaa paria valmiiksi. Nekin muuten päätyy laatikkoon, sillä hittolainen. Vuosi vuodelta tuntuu, että niitä jouluna lahjottavia on aina vain enemmän ja enemmän.
Joulu se sieltä tulla jolkottaa ja mikäs, sen kunniaksi joulupaketteihin vielä muutamat Sulot.
Ja huom, minun nimeni on Emilia Vilén, siis Vileeeeen, ei Vilen. Muistaessa. Nämä on ihanan nopeita ja ajatusvapaita tehdä, itse asiassa toisen tein kavennuksia vaille valmiiksi töissä samalla kun kuuntelin ja keskustelin yhdessä parituntisessa tilaisuudessa.
Suosittelen siis niille, joille toimii nämä ad/hd-tekijän kutimet. Minä kun kuulun itsekin niihin, jotka tarvitsevat käsille tekemistä silloin kun on tarpeen saada muistijälkiä puhutuista asioista. Ohjekin näihin löytyy jo täältä blogista, kahtena eri versiona eli alkuperäisestä ohjeesta mukailtuna niin että pipo on hieman isompi kuin alkuperäisessä ohjeessa niin ympärykseltään kuin korkeudeltaankin ja sitten se vielä lähempänä alkuperäistä oleva mukailtu malli.
No mutta, nythän tämä on ihan räjähtänyt käsistä. Vilenit on siitä hauskoja tehdä, että oikeastaan sen kummemmin ei tarvitse ajatella MITÄÄN kutoessa. Ainoa osuus Vileneissä, josta en pidä on tupsut.
Jotenkin tupsujen pyörittely on aivan älyttömän tylsää puuhaa. Niinpä homma onkin mennyt vähän siihen, että tupsuttomia Vileneitä on valmiina useampi ennen kuin saan aikaiseksi ja teen liukuhihnatyönä useamman tupsun.
Sen verran olen vielä lisämuokannut ohjetta, että päädyin kutomaan pipot suoraan ohjeen mukaisella 108 aloitussilmukalla, mutta loppuosaan tein muutoksia.
Kun pipolla on mittaa kaikkiaan 20 cm aloitan kavennukset ihan Metsäsen ohjeiden mukaan, eli näin:
*2 nurjaa nurin yhteen, 2 o* ja toista *—* koko kerroksen. Sen jälkeen kudon 1n, 2o-joustinta 4 kerrosta jonka jälkeen teen seuraavan kavennuksen eli näin:
*nurja oikean kanssa oikein yhteen, 1 oikein* ja samoin jatkan kerroksen loppuun. Tämän jälkeen teen pelkkää oikeaa 5 kerrosta ja kuudennella kerroksella kudon joka kolmannen ja neljännen silmukan oikein yhteen eli silmukkamäärä tippuu kaikkineen 40 silmukkaan.
Sitten kudon ihan vain oikeaa kaksi kerrosta, lanka poikki ja kaikkien silmukoiden läpi.
Tällä hetkellä omalle porukalle alkaa pipot olla valmiina joulupukkia varten, muutamalle tutulle lupasin vielä tehdä kun nyt kerran vauhtiin pääsin.
Yleensä tulee kudottua likipitäen kaikki neuleet 7-veljestä langalla, mutta nyt tuli parikin mutkaa matkaan. Ensimmäinen mutka oli se, että Novita muutti kerän kokoa ja niin. Minä en kyseisestä muutoksesta pidä yhtään, sillä jatkossa on sukkaparia varten ostettava kaksi kerää (200g) jolloin ns. jämälankaakin jää parista enemmän.
Toinen ongelma olikin sitten se, että sitä omaan silmään oikeaa väriä ei vain löytynyt, ei niin millään. Joten tuumasta toimeen ja verkkokauppoja selaamaan. Lankakauppa Snurresta löytyi sitten juuri sitä väriä mitä olin ajatellutkin, tosin tämä on hieman paksumpaa kuin 7 veljestä joten soveltamiseksi meni Minna Metsäsen ohje, jonka mukaan pipon ajattelin tehdä.
Puikkoina toimi 4 mm pyöröpuikot sekä 4 mm koivupuikot ja mallikerta oli ihan suunnattoman yksinkertainen eli 2 oikein, 2 nurin. Alkuun loin 120 silmukkaa sukkapuikoille, siirsin ne pyöröpuikoille ja lähdin kutomaan mallikertaa. N. 3 senttiä kudottuani kudoin kerroksen pelkkää oikeaa, siitä tuli taitekohta josta pipon reuna nousee ylös.
Taitekohdan jälkeen kutomista jatkettiinkin aloittamalla mallikerran kutominen kahdella nurjalla silmukalla. Kun pipon pituus oli hieman reilu 19cm tein ensimmäiset kavennukset. Kudoin 2 nurjaa nurin yhteen ja 2 oikein ja jatkoin samoin koko kerroksen läpi 120s -> 90s.
Tämän jälkeen kudoin neljä kerrosta 1 n, 2 o ja tein jälleen kavennuskerroksen kutomalla nurjan ja sitä seuraavan oikean oikein yhteen ja 1 oikean, samoin jatkoin koko kerroksen loppuun 90s -> 60s. Tämän jälkeen vaihdoin pyöröpuikon sukkapuikkoihin, kudoin oikeaa 6 kerrosta ja päätin tehdä vielä yhden kavennuskerroksen.
Kudoin aina neljännen ja viidennen silmukan oikein yhteen eli jokaiselle puikolle tuli 3 kavennusta 60 s -> 48 s. Kudoin oikeaa 4 kerrosta ja tein sen jälkeen vielä kerran kavennukset kutomalla joka kolmannen ja neljännen silmukan oikein yhteen 48 s -> 36 s. Vielä pari kerrosta oikeaa, lanka poikki ja vedin sen kaikkien silmukoiden läpi.
Toisin kuin alkuperäisessä ohjeessa jätin käänteen kiinnittämättä, sen verran hyvin oikea kerros kääntää reunan paikoilleen etten nähnyt sille tarvetta.
Lopuksi tein vielä luonnonvaaleasta langasta tupsun ja kiinnitin sen päälaelle. Aika jees, tosin hieman kellertävämpää lankaa kaipaisin tupsuun ja ehkä tuo pipo-osakin saisi olla hieman kellertävämmän vihreää.
Malli ei halunnut kasvojaan kokonaisuudessaan julkisuuteen…
Lankana pipossa 7-veljestä, pohjaväriä kului n. 25g ja kuvioväriä n. 45g.
Aluksi loin 105 silmukkaa 40 cm pyöröpuikoille. Puikkojen koko oli 4mm. Kudoin valepalmikkoa kuviovärillä 4 sarjaa, jonka jälkeen kudoin kerroksen oikeaa samalla lisäten silmukoita niin, että lopullinen määrä oli 112. Kerroksen lopussa otin pohjavärin mukaan.
Sydännauhakuviointi
Tein vain kaksi sydänkuviointisarjaa ja sen jälkeen kudoin pelkkää pystypalkkia. Vaihdoin sukkapuikkoihin kun valepalmikkojoustimen ja sileän osan yhteispituus oli n. 13 cm, kudottuja kerroksia valepalmikon jälkeen oli kertynyt tuossa vaiheessa 21 kerrosta.
Hitsi mutta siitähän tulee kiva!
Ensimmäisellä kavennuskerroksella kavensin joka toisella mustalla alueella yhden silmukan kutomalla 2 silmukkaa takareunasta yhteen 112s -> 105s. Sen jälkeen kudoin 2 kerrosta oikeaa jonka jälkeen kavensin jälleen aiemmin kaventamattomilla mustilla aina yhden 105s -> 98s. Kudoin jälleen kaksi kerrosta oikeaa.
Lilat raidat jatkaa matkaansa.
Tämän jälkeen kavensin jokaisella mustalla alueella yhden silmukan eli 98s -> 84s ja kudoin kolme kerrosta oikeaa. Kavennukset jokaisella mustalla eli 84s -> 70s ja taas pelkkää oikeaa 3 kerrosta. Kavennukset mustilla alueilla, 70s -> 56s ja kaksi välikerrosta. Kavennukset, 56s -> 42s, yksi välikerros ja taas kavennukset 42s -> 28s.
Tämän jälkeen ei tehdä enää välikerroksia, vaan kavennetaan vielä kahdesti eli 28s -> 14s ja 14s -> 7s jonka jälkeen vedetään lanka kaikkien silmukoiden läpi.
Harkinnassa on, jos tekisin vielä tupsun pipoon, voi olla että teen ja voi olla että en.
Nojatuolin uumenista 