Kudottua

Huppikset

/ Irmeli / 3 kommenttia

Jo aamusta työmatkalla kurvasin paikallisen postipisteen kautta hakemassa paketin, joka sisälsi langat villiksiin numero kolme. Hieman siinä manailin vielä kesken olevia huppiksia, vaikka eipä niistä puuttunut kuin peukalot. Silti. Uudet langat saa aina sormenpäät syyhyämään uuden kutimen perään. No, minkäs teit.

Iltapäivästä, ennen miehen kanssa sovittua kauppareissailua, ennätin vielä käydä hakemassa paikalliselta Tokmannilta lankoja, sillä lupauduin tekemään yhdet villasukat esimiehelleni, hän taas lahjoo jotain tuttuaan niillä.

Tekopalkaksi sovimme simppelin systeemin, eli haen neljälläkympillä lankoja (myös niihin sukkiin tulevat langat) ja hän kustantaa ne, joten pakkohan se oli kurvailla. Kaikkineen seiskaveikkaa tarttui matkaan 10 kerää, sukkiin menee palttiarallaa 2-3 kerää, joten ei huono palkkio ei.

Valmistuihan ne, huppikset, vaikka alkoi jo usko horjua. Otin ihan suosilla kutimen autoon mukaan, kun miehen kanssa sinne isolle kirkolle kurvailtiin. Kurvailun syynähän oli syystakki, mieleistään mallia kun ei ole omalta kylältä löytynyt. Onneksi juuri sellainen toivotunlainen takki löytyi, joten hurraa!.

Sen perään kurvailtiin vielä miehen siskolla käymään, ostimme pari viikkoa takaperin kaksi lahjakorttia Pancho Villaan ja noutopäivää soviteltiin kerran jos erään, nyt se viimeinkin toteutui. Rahat meni hyvään tarkoitukseen eli paikallisen tyttöjen jalkkisjoukkueen tukemiseen. Kovin kauaa emme siskolla heiluneet, mutta kuulumiset ehdittiin sentään vaihtaa. Kahvitkin jäi juomatta, sillä siinä kohtaa päivää alkoi olla aikamoinen nälkä, joten iltapäiväkahvit juotiin vasta ruoan päälle kotosalla.

Kun viimein ennätettiin kotiin, niin alkoi olla jo pimeää. Piti niin laitella väriä hiuksiin vielä päivän päätteeksi, mutta niinhän siinä kävi, että ei vain jaksanut. Saa nähdä jaksaako tänäänkään vai siirtyykö homma vielä päivällä tai parilla.

Ehkäpä se oma työ tekee sen, että iltapäivisin työpäivän jälkeen on aivan rättipoikkipuhkiväsynyt eikä jaksaisi enää yhtään olla millään tavalla sosiaalinen. Sitten kun siihen lisää pakolliset sosiaalisuuskuviot päälle niin juu. Ei paljon enää ole jaksamista jäljellä. No, eihän se väri mihinkään paketista itsekseen katoa.

Nojatuolihengailuksi meni loppupäivä siis, mutta hyvä niin! Huppikset valmistui kuin valmistuikin ja ennätin päivän päätteeksi luoda silmukat villiksillekin. Joudun tosin lykkäämään operaatio villistä, sillä niin. Ne sukat. Toiveena oli harmaat, joihin tulisi vielä lisukkeeksi Suomen lippu. Hmmmm…

Täytyy nyt miettiä, miten niitä mallailen. Suomen lippu on toki komea pohjalla kuin pohjalla, mutta harmaalla? Eipä se ota jos ei annakaan, joten kokeiltava sitäkin on.

Villikset

/ Irmeli / Jätä kommentti

Kun ei luottokuvaajaa näy eikä kuulu, niin napsitaan sitten itse ja senhän näkee kuvien laadusta.

Näiden villisten ohjeen pohjana käytin Idealaarin ohjetta, hieman muokkailin oman kokoni ja makuni mukaisiksi ensin, mutta lopultahan nämä on lähes 100%-sesti Idealaarin ohjeen mukaiset, sillä päädyin lisäämään joustimen pituutta vyötäröön jälkikäteen, jolloin pituudet alkoivat olla kokolailla samat aina ennen uutta työvaihetta.

Lankana näissä on Viking Garnin Alpaca Storm tumma keskiharmaa ja kudoin nämä 4,5 mm Chiaogoon pyöröillä. Aloitukseen tein 132 silmukkaa, aivan kuten Idealaarikin oli tehnyt, aloitin tosiaan takakorotuksen aiemmin ja totesin, että se pari puuttuvaa senttiä oli huono juttu ja siksi lisänosto joustimen avulla.

Haarakiilan tein eri silmukkamäärällä, lisäsin silmukoita lahkeita varten kaikkiaan vain 8s eli joka kymmenennellä kerroksella. Myös haaralirpakkeeseen käytin eri määrän silmukoita eli vain 10. Lirpakkeen molemmin puolin nostin 18s jolloin lopullinen silmukkamäärä ennen lahkeita oli 156 silmukkaa. Kummallekin lahkeelle jaoin 78 silmukkaa ja päädyin päättelemään molemmista lahkeista joka kymmenennellä kerroksella 2 silmukkaa pois sisäsauman puolella.

Lopetin päättelyn kun silmukoita oli jäljellä 44 per lahje. Tein lopulta 20 kerrosta 2o, 2n-joustinta lahkeiden suihin ja päättelin joustavasti 3,5 mm pyöröillä.

Ja hei! Tilasin jo uudet villahousulangat Kärkkäiseltä, tällä kertaa violettina eli lisää villahousuja on tiedossa! Uusiin villahousuihin ajattelin tehdä joustimen myös yläosastaan 3,5mm puikoilla ja lisätä silmukkamäärän 140 aloituksessa. Nythän villisten pinta aukeaa aika runsaasti silmukkamäärästä johtuen. Samalla toki mallaan lahkeille himpan enemmän silmukoita, joten katsotaan mitä niistä tulee.

Ai niin! Muistaessa! Bestiksen malli on nyt saatavilla Lankajengin sivustolla, jos villatakki kiinnostelee, niin sinne kurkkimaan ja mahdollisesti ohjetta tilaamaan! Pieni käsityöläinen on tehnyt sinne monta muutakin mallia jo, joten tutkailkaapa kaikki vaihtoehdot. Oheen liitän vielä kuvan ihanasta villatakista, todennäköisyys sille että itsekin sen jossain kohtaa toteutan on suuri.

Temusta tullutta!

/ Irmeli / Jätä kommentti

Villisten valmistuttua puikot oli kovin tyhjät, joten aamulla oli pakko laitella hösseliksi ja aloittaa välityönä hupputumput. Työkaveri, toinen sellainen, kun hieman vihjaili, että hänellehän passaisi paremmin kuin hyvin samanlaiset, jotka toiselle työkaverille kiikutin joten mikäs. Aiemmin tehtyjen hupputumppujen lankoja jäi sen verran, että yhden parin niistä vielä saa tehtyä mennen tullen.

Työpäivän päälle kurvailinkin sitten marketin kautta, en suinkaan ostoksille mennäkseni, vaan noutaakseni postipaketin. Temu, se niin paljon keskustelua herättänyt laitos, sehän kilahti ensimmäisen kerran ostospaikkana itselle reilu kuukausi sitten ja vaikka en nyt kanttis olekaan, niin välillä on tullut sieltä katsottua mietinnän alla olleita kapineita.

Yksi sellainen on keittiöön nyt ilmestynyt hyllykkö, juuri se, jonka töistä päästyäni kurvailin noutamaan. Ihan hieman itseä ensin epäilytti, että mitähän siitä tulee kun kokoamaan aloittelin, mutta niin vaan siitä tuli ihan passeli keittiöön. Tarve hyllyllehän taas ilmaantui siinä kohtaa, kun puoliso keksi marketista mausteita ostaessaan että hei, ostankin samantien suurtalousmallin aromisuolapönäkän, niin ja valkosipulijauheen kans!

Koska kaappitilaa on juuri se, mikä on, niin itsellä tahtoi mennä hermot kerran jos eräänkin kun kaivelin kaapista jotain muuta maustetta. Aina sai purkaa puolet purnukoista ja puteleista edestä pois, että pääsi haluamansa emmeen ääreen joten kerran jos eräänkin katselin Temun keittiöhyllyvalikoimaa ja kas. Vihdoin ja viimein tilasin, tosin hieman kauhun sekaisin tuntein, sillä jokainen on varmasti kuullut monesti mitä kuraa sieltä usein tulee.

Tähän mennessä Temusta on tullut tilattua muutama joululahja isommille lapsille, parit tyynyt, tarroja ja ruuvimeisselisarja. Kaikki juuri sellaisia kuin niiden oletinkin olevan. Ja kas, ei tullut kuraa tälläkään kertaa, vaan vallan toimiva keittiöhylly työtasolle. Samalla kertaa tuli sitten raivattua kaikki turha ja ylimääräinen pois tasoilta, mm kahvikone sai kenkää. Sitä meillä ei ole käytetty oikeastaan yhtään enää vuosiin, joten ihan turhaan se oli tilaa viemässä.

Kellojen siirtelystä muuten vielä sananen. Ihan sama mihin suuntaan niitä veivataan ja kuinka innolla, niin kyllä se vaan on julmetun pimeää aamulla kun töihin lähtee. Pakkohan sinne on mennä, oli pimeää tai ei, joten veivailut voisi jättää sikseen. Ilokseni huomasin työmaalle ehdittyäni, että hei! Uusi työkone oli ilmestynyt odottamaan ja erinäisten asennusten jälkeen sain toimivan pelin jälleen käyttööni. Hyvä niin, aika hemmetikseen ankeaa on ollut yrittää hoidella pakollisia osia kirjallisista kuvioista milloin milläkin pöytäkoneella.

Työkone nyt ei sentään tullut Temusta, ihan taitaa olla mistä lie liisinkilaitepajasta. Toivottavasti pelittää, tokihan se aiemmin käytössä ollut oli palvellut jo useamman vuoden uskollisesti eli ehkä tämäkin tekee samoin? Joka kerta kun joutuu konetta vaihtamaan niin ainakin itsestäni tuntuu, että joutuu opettelemaan erilaisen näppituntuman koneeseen. Ehkäpä olen vain ylettömän kaavoihin kangistunut kalkkis.

Tentitty on!

/ Irmeli / Jätä kommentti

Johan on lintulaudalla ja myös sen alla kuhinaa! Talviruokintahan tuli aloitettua jo pari-kolme viikkoa sitten ja hyvä niin. Myös kurre on löytänyt ruokapaikalle, lapsista kolmonen katseli sitä työreissulla poiketessaan ja tuumi, josko tuo olisi tämän kevään poikasia. Epäilen, että ei, vaan kyseessä on samainen kurrelainen, joka ruokaili lintulaudan alla jo viime talvenakin.

Ruokaa on mennyt, myönnettäköön, talitankojakin on tarjolla jo toinen. Siemenmäärät nyt ei mitkään älyttömän isot ole vielä olleet, suunnilleen kuuden päivän välein lintulaudan saa täyttää. Siinä onkin jännitystä kerrakseen, kun poika, eli lapsonen viisi, hoitelee torppaa kevättalven reissun ajan ja siinä torpan hoitelun sivussa pitäisi muistaa täyttää myös lintulauta ja kastella kukat. Hmmm…

Lääketentti meni puhtaasti läpi, jes, joten taas kelpaa! Moisesta riemastuneena otin ja kurvailin työpäivän jälkeen imurilla pitkin torppaa. Jotenkin pölypussittomuus on ihan superhyvä juttu, saattaa olla että kuvittelen, mutta itsestäni on tuntunut siltä, että uuden imurin myötä huonepölyn määräkin väheni ihan älyttömän paljon. Mahdollista, kyllä, varmaa, tuskinpa.

Imurikurvailujen, ruokailun ja iltapäiväkahvien jälkeen ennätin sitten ottaa käsittelyyn villiksetkin. Nehän valmistui oikeastaan jo pari päivää sitten, mutta niinpä niin. Paitsi, että jäin miettimään sitä vyötärön muutamalla kerroksella kohottamista, jouduin myös toteamaan, että olisi vain pitänyt uskoa omaa alkuperäistä ajatustaan eikä edes kuvitella, että yhtäkkiä olisin oppinut päättelemään silmukat tavallisella päättelytekniikalla niin löyhästi, ettei ne kiristä.

Eli kyllä. Olipahan temppu saada jalat sujahtamaan lahkeiden suista läpi. Voi prkl! Purin kummastakin lahkeesta kerroksen pois, pidensin joustinta vielä muutamalla kerroksella ja päättelin joustavasti ja johan toimii. Otin myös vyötärön käsittelyyn ja pidensin sitä ylöspäin viitisen senttiä, tein samalla vielä ylemmäs toisen nauhakujan ja nythän ne istuu kuin valettu. B

Bloggaan ohjeen parempien kuvien kanssa kunhan saan hovikuvaajani eli lapsosen neljä käymään kotosalla ja ottamaan kuvia. Nythän tyttärellä on niin kiirus, ettei tuo ole ehtinyt hetkeen edes piipahtamaan. Rescue vie aikaa ja hyvä niin, kummasti tuo on alkanut rohkeutumaankin eli on löytänyt oman äänensä ja antaa sen todellakin kuulua silloin, kun heille menee joku kylään. Muuten tuo ei turhia haukukaan, joten se hänelle suotakoon.

Tähän loppuun vielä hauska muisto parin vuoden takaiselta reissulta, tyttären tuolloin lähettämä kuva meidän omasta ikälopusta sohvanvaltaajastamme. Ei ole kaikki muumit laaksossa ei, tuskin edes kaikki inkkarit kanootissakaan.

Aikaista aamua

/ Irmeli / Jätä kommentti

Päivän voi aloittaa niin monilla tavoin, minäpä aloitan sen yleensä neljän-puoli viiden aikaan kahvilla ja pillereillä eli allergia, biotiini, b-vitamiini, c-vitamiini ja sinkki on peruskauraa. Tällä kertaa aamu alkoi myös naurunremakalla, onneksi juuri tuossa kohtaa ei ollut kahvia saati pillereitä suussa.

Aika-ajoin nämä Facebookissa silmille lävähtävät Temun tuotteet ja etenkin niiden suomennokset ovat kerrassaan riemastuttavia. Kuvan vuotamisenestojuottoja olisi ollut tyrkyllä ale-hintaan, harmi ettei moisille ole juuri nyt käyttöä… Ilmeisesti nämä ovat käteviä myös autoillessa, hieman sellaisen fiiliksen kuvasta saa.

Jos kohta aamu alkoi nauraen, niin pakko se on myöntää. Kokolailla samalla kaavalla se sitten jatkuikin, töistä kotiuduttua kun ei mennyt aikaakaan kun puhelin piippaili viestin merkiksi. Viestittäjä oli nuorempi tytär ja kyllä taas oli naurussa pitelemistä, kun tyttären viestiä luki.

Tytär lähetti kuvan valkosipulipuristimesta, toki viesti alkoi tyyliin ”saatoin epähuomiossa varastaa tällaisen kapineen” ja ”epäilen, että tää on jotenkin epäkesko”. Tyttären tuntien en voinut kuin nauraa. Siellä sitä on taas säädetty shoppailemassa serkun kanssa ja nehän reissut tuppaa aina olemaan hieman sellaisia katastrofin esiasteita.

Että juu. Ikään kuin sitten siitä puuttuu jokin osa. Ja ikään kuin juu. Että sitten sinne kärryn pohjalle jäänyt ja serkku luullut jo maksetuksi ja nakannut kassiin moisen kapineen. Mitenpä ei yllätä, kysyn mä vaan. Toki kerroin tyttärelle, että valkosipulien puristamiseen on muitakin tapoja, esim tämä ISn jakama aika kätevä haarukkakikka.

Tottahan tytär sitä testasi, mutta niin. Mitä tähänkään nyt sanoisi. Valkosipuli oli pitkällisten haarukoimisten, kiroilujen, manailujen ja epäuskon hetkien jälkeen päätynyt viimeinkin murskaksi, mutta samalla tytär oli onnistunut saamaan sormeensa haavan. Voi huoks. Ja silti, ei voi kuin nauraa toisen touhulle.

Villiksetkin ovat edistyneet hyvää vauhtia nyt kun taas on ollut himpan enemmän aikaa ja energiaa. Kohta ollaan jo nilkoissa ja se on kuulkaa juhlaa se! Kirjailen ohjeen jossain sopivassa vaiheessa kunhan nyt ensin saan villikset täyteen valmiuteen.

Lievää ihmetystä aiheuttaa keväällä saatu pelargoni, miten ihmeessä se kukkii edelleen? Ja vieläpä kylmällä kuistilla. En vain ymmärrä. Lehdet siitä alkaa olla aivan kuivat, mutta niin vaan se yrittää edelleen pukata nuppua. Outoa!

Oman ihanan lisänsä päivään toi BFFn edellisen illan viesti, jonka tosin luin vasta aamulla. Että voisinko ottaa ja tarkistaa yhden hänen uuden neuleohjeensa, hänellä kun alkaa olla silmät jo ihan sikkaralla ja ajatus jumissa moisen ohjeen kanssa. Lupauduin, tottakai, ja päivällä pääsinkin töissä tulostamaan sähköpostiin kilahtaneen ohjeen.

Ohjeen mukaan tehty villatakki on muuten aivan mahtavan upea! Luin ohjeen pariin kertaan läpi, katsoin kaaviot ja ainakaan niillä parilla lukemalla en löytänyt ohjeesta mitään vikaa. Ohje ei valitettavasti ole vielä saatavilla, bestis kun on vasta aloitellut uraansa neulesuunnittelun puolella, mutta eiköhän sekin vielä hänen sivuilleen kulkeudu. Kannattaa pitää silmällä mitä kaikkea ihanaa Pieni käsityöläinen vielä saakaan aikaan!

Hidasta hommaa

/ Irmeli / Jätä kommentti

Ei ole nopeudella nyt pilattu ei. Polviin asti on sentään ennätetty, eikä sekään kai saavutuksena huono ole? Aikaahan meni ihan älyttömän paljon niinkin simppeliin hommaan kuin matkan varaamiseen. Tiedättehän sen tunteen, kun parhaanne mukaan yritätte selittää mitä reissultanne toivotte ja mitä ehdottomasti ette, ja silti tuntuu, ettei toinen osapuoli ymmärrä yhtään mitään siitä mitä yritätte sanoa.

Näin sitten kävi itselle. Yritin varailla matkaa ja pyysin lopulta, että matkatoimisto lähettäisi hyviä vaihtoehtoja. Juu ei. En ajatellut mennä mihinkään, missä ei ole mitään. En myöskään ajatellut mennä perhehotelliin. Päinvastoin, yritin parhaani mukaan sanoa, että joo. Olisi kiva, jos olisi jotain tapahtuman tynkää ympärillä ja kyllä, vielä kivempi olisi jos natiaisia ei olisi samaan aikaan syömässä kuin itse syön.

Ja tulos oli mikä. No juuri se. Perhehotelli, se 10 kilsaa lähimpään ostoshttiin ja kivasti myös aavaa ulappaa näköpiirissä. Huoks. Päädyinkin lopulta viiden tunnin pikku-tutkailuun, jonka jälkeen paikka ja hotelli oli löydetty. Eli hei, Teneriffa, uusi tuttavuus, odottaa helmikuussa. Jes! Toivottavasti kaikki toiveeni ja odotukseni palkitaan, sillä hommaa siinä kerrakseen oli.

Perjantai-illan huumaa

/ Irmeli / Jätä kommentti

On niin monenlaisia tapoja viettää vapaa-aikaa, sano. Tällä kertaa vapaa-aika alkoi himppasen myöhässä (yksi koulutus piti vielä katsella työmaalta kotiin ehdittyä), mutta tottahan sitä ehti sitten muutakin.

Kun yhdet villikset on valmiit, niin tottakai tehdään toiset. Nämähän ehdin jo aloittaa kertaalleen ja kappas. Purkamaankin. Alkuperäisellä silmukkamäärällä olisi tullut aivan liian isot! Ja tietysti, koska olen mikä olen, niin ensin tuhrasin aikaa piirtämällä kuvaa pöksyistä, mittailemalla neuletiheyksiä, sovittelemalla mittaa omallekin uumalle ja kas.

Eteneehän nekin viimein. Pakko todeta, että tämä kyseinen lanka on ihan älyttömän ihanan pehmeää, ei siitä mihinkään pääse. Ja kun puikot on hyvät ja lanka juoksevaa, niin johan syntyy valmista.

Maailmanmatkaajasta, siitä poijaasta siis, ei ole kuulunut pihaustakaan tiistain jälkeen, tuolloin he olivat ennättäneet tyttöystävän kanssa Pattayalle pienen lomasen viettoon. Tänään lienee syytä soitella hänelle jossain kohtaa, tyttiksellä kun on työpäivä ja sitä kautta joutuivat palailemaan takaisin sinne tyttiksen asuinkaupunkiin.

Eli soittelua, kutomista ja niin. Ehkäpä sitä voisi koota nuo valokuvahyllyt, sitä pääseekö ne seinälle viikonlopun aikana en osaa tosin sanoa.

Huppukämmekkäät

/ Irmeli / Jätä kommentti

Jes, valmistuihan ne! Toiset huppukämmekkäät toteutin samalla silmukka- ja kerrosmäärällä, ainoa ero ensimmäisiin on se, että näihin toisiin en tehnyt huppuosaan joustinta kuin kämmenen sisäpuolelle. Täysin ulkonäkökysymyksiähän nämä on, itseäni tosin miellyttää enemmän malli jossa joustinta ei näy kämmenselän puolella.

Enpä muistanutkaan kuinka notkeaa ja nopeaa hommaa tumppujen ja kämmekkäiden kutominen on. Pitänee ottaa niitä taas jossain kohtaa listalle, ehkä joululahjoiksi tänä vuonna? Katsellaan, onko inspiraatiota vielä siinä kohtaa. Toistaiseksi painotan tarmoni niihin vahvempiin villahousuihin, niin se on.

Huppukämmekkäät

/ Irmeli / Jätä kommentti

Yksi työkavereista kysyi jo alkusyksystä josko voisin tehdä hänen tyttärelleen turkoosit tumput, sellaiset mistä saisit sormet tarvittaessa näkyville. Kiire niillä ei ole, totesi vielä, ja lupailin syysloman aikaan katsella toteutusta.

Olen aiemmin tehnyt itselleni muutaman parin vastaavia ja kieltämättä niissä on ollut puolensa, joten eipä tuo nyt ollut mikään ongelma. Tilasin näihin langat jo kuukausi takaperin, mutta kuten niin monesti ennenkin niin toiset projektit ajoi edelle, tässä tapauksessa mm ne villahousut. Mutta hei, nyt nämä valmistui ja toinen pari lähtee puikoille ihan näillä näppäimin.

Lankana näissä on sama ihana Viking Garn Alpaca Storm, joka valikoitui langaksi niihin kakkosvillahousuihinkin. Kudoin nämä 3,5 mm puikoilla ja aloitukseen loin 48 silmukkaa. Kudoin ihan perustumppujen ohjeella eli 20 krs 2o2n-joustinta, sen jälkeen 20 krs sileää ennen peukalon kohtaa. Näissä on aukkopeukalo ja sitä varten varasin 7 silmukkaa.

Peukaloaukon jälkeen kudoin vielä 10 kerrosta sileää ja sen jälkeen tein 5 kerrosta 2o2n-joustinta, tosin myöhemmin totesin sen riittämättömäksi ja päädyin lisäämään siihen vielä 4 kerrosta joustinta ja yhden kerroksen sileää ennen päättelyä. Päädyin kutomaan peukalon valmiiksi ennen kuin lähdin tekemään huppuosaa, peukalo kun on ehdoton ykkösinhokkini tumppujen teossa.

Nostin tumpun kämmenselän puolelta 24 silmukkaa ja loin 24 uutta silmukkaa, jonka jälkeen lähdin kutomaan 2o2n-joustinta 10 kerroksen matkan. Kudoin vielä 25 kerrosta sileää ja tein päähän nauhakavennuksen.

Näistä tuli todella pehmeät ja lämpimät, toivottavasti saaja pitää näiden tuntumasta.

Villahousut eli Palkkipöksyt

/ Irmeli / 1 kommentti

Villahousut eli palkit valmistui juuri passelisti loman päätteeksi. Sopii nyt sitten talven tulla, teretulemast vaan!

Perusohjeena näissä on ollut Dropsin So cosy-villahousumalli, mutta kuten arvata saattaa niin olihan se pakko soveltaa makunsa mukaan. Tein joustinta vain vyötäisille ja nilkkoihin, muuten kudoin pelkällä oikealla. Halusin myös saada käyttöön kaikki kuusi eri väriä Hjertegranin Armonia-langasta ja päädyin vaihtamaan väriä aina kolmella tai neljällä kerroksella kutoen kahta eri väriä aina kaksi silmukkaa kerrallaan.

Muutamaan kertaan ehdin jo pelätä, että lanka loppuu kesken ja miettiä erinäisiä ratkaisuja moiselle, siis muita kuin lisäkerien hankkiminen, mutta mites kävi. Lankoja oli yhteensä 300 grammaa ja tähteelle jäi yhteensä noin 5-10 grammaa erivärisiä pieniä lankanyssäköitä.

Jalassa nämä on aivan käsittämättömän pehmeät, lämpimät ja ihanan tuntuiset, istuu aivan täydellisesti päälle. Toivonpa tosiaan, että nyt tekeillä olevista tulee yhtä hyvin onnistuneet, lämpöä niissä on varmastikin vielä enemmän.