Neulemalleja ja -vinkkejä

Jes!

/ Irmeli / Jätä kommentti

Voi huokaus, etten paremmin sano! Kun aamulla mittari näyttää ulos noin ja sisälle vielä ikävämmin, niin arvatkaapa missä mieluiten olisi? Työmaalla. Siellä sentään on normisisälämpötila, mitä torpassa ei todellakaan ole tänä talvena juurikaan näkynyt. Ainahan pirtti on pakkasilla jäähtynyt, mutta olisi kyllä kiva tietää, että onko oma muisti niin hanurillaan etten tällaisia lämpöjä edellisiltä pakkastalvilta muista, vai onko torpan eristeissä sittenkin tapahtunut jotain radikaalia?

Pirtin kylmyydestä suivaantuneena olenkin ottanut yhteyttä yhteen ilmalämpöpumppuja asentavaan yritykseen ja kas, loman jälkeen asentaja tulee tutkailemaan tilannetta ja katsotaan, josko homma saataisiin pakettiin. Ongelmanahan on ollut sulaketaulu, tai niin itselleni ainakin on puolison osalta kerrottu. Toki se saattaa ollakin niin, mutta toinen mielipide on aina enemmän kuin tervetullut.

Todennäköisesti yksinomaan ilppa ei ongelmaa tule poistamaan, ei ainakaan täysin, mutta oma apunsa siitäkin varmasti on. Yläkertaan vievät rappuset pitäisi ehdottomasti avata lisätoimena, pahoin pelkään, että sieltä on lämpöeristeet, nekin vähät mitkä siellä ehkä on joskus ollut, painuneet täysin olemattomiin tai ehkä niitä ei edes ole siellä. Talon oston jälkeen tehdyn rempan yhteydessä kun rappuja ei uusittu eikä auottu, joten tietoa asiasta ei oikeastaan kenelläkään ole.

Kaikki aikanaan! Onneksi sain viimeinkin kudottua sen yhden arkkupöydän alta tehdyn löydön loppuun, steekkaamisen jätän toiselle kertaa ja mietinnän alle jää myös sekin, että hankinko villatakkiin vetoketjun vai laitanko siihen jonkinlaisen nappilistan ja napit. Lankana tässä on Novitan Hehku-lanka, jonka kutominen ei ollut ihan lempparihommiani. Ihan makean näköinen siitä silti tuli ja sehän nyt on tärkeintä.

Yksi päivä vielä työmaalla ja sen jälkeen voikin suunnata johonkin, jossa lämpötilan alussa ei takuulla ole -merkkiä. Ihanaa! Pakkailut on kokolailla suoritettu, check-in tehtynä ja niin. Eiköhän tämä loma ole enemmän kuin tarpeen, sillä aivan liian paljon on ollut kaikkea viimeisen vuoden ajan. Jotenkin tuntuu, että aina kun yhden asian kanssa pääsee edes jotenkin sinuiksi, niin kas. Uusi odottaa jo nurkan takana.

Ei paljon naurata!

/ Irmeli / Jätä kommentti

Niinpä niin. Ei juurikaan naurattanut kun kävin autoa piuhaan laittelemassa aamutuimaan. -17 astetta mittarissa ei todellakaan jaksa ilahduttaa muutenkin herkästi palelevalle kansalaiselle. No, onneksi tuli ostettua ne toppahaalarit, ne ovat todellakin tienanneet hintansa takaisin jo moneen kertaan.

Työpäivän päätteeksi kurvailin marketin kautta kotiin, sinne kun oli tupsahtanut paketti postin pisteelle noudettavaksi. Ilokseni paketti sisälsi lämmittävää jalkavoidetta, jota tilasin muutama päivä takaperin. Kerron paremmin jalkavoiteen toiminnasta kunhan ehdin sitä kokeilemaan, nyt testi jäi väliin koska eihän sitä nyt voi kutoa jos kädet on rasvaiset.

Jalkavoide on siis Taponerotin tuote, jonka bongasin netistä päivänä eräänä kun etsin kiivaasti mahdollisesti apteekista saatavia lämmittäviä jalkavoiteita. Niitähän muuten löytyi parikin eri mallia, joten käväisin apteekissa aikeenani ostaa CCSn lämmittävää jalkavoidetta. Enpä nyt sitten tiedä saati osaa sanoa apteekin tätösen ajatusmaailmasta tai tiedoista, sillä hän ei ollut koskaan moisista tuotteista kuullutkaan. Ööö?

No, päädyin sitten tilaamaan jalkavoiteen ja paketin avattuani totesin, että jalkavoiteen tuoksu oli kerrassaan hyvä, samoin ”kaupanpäällisiksi” tulleen pienen maustesaippuankin. Testiä pukkaa siis, kunhan sinne asti joudan. Testin sijaan päädyin kutomaan yhden nuoren miehen villasukat valmiiksi, nythän sitä voisi taas keskittää tarmoaan sitten villatakkiin ja niin.

Yksi koulutehtävä pitäisi ehdottomasti koettaa saada tällä viikolla tehtyä. Onks pakko jos ei haluu?

Minä tunnen kuinka vauhti kiihtyy

/ Irmeli / Jätä kommentti

Johan sitä ennättikin kun pisti hösseliksi! Villatakki on ehtinyt siihen vaiheeseen, että pitäisi aloitella helman kuvio-osaa ja sen perään tehdä vielä joustin, pituutta takilla on nyt 70 senttiä eli se ylettyy nyt jo polvien yläpuolelle. Sitten puuttuukin enää vain hihat. Ja steekkaus. Päätös siitä, tehdäkö nappilista vai laittaako vetoketju. Huoks. Se onkin vaikein osa koko hommassa.

Viimeisestä kalenterin luukusta ilmestyi täysin uusi tuttavuus, Jouluolut, jota en ole vielä uskaltautunut maistamaan. Mahdanko uskaltaakaan, mene ja tiedä. Panimon sivut kertoo oluesta seuraavaa; punertava ja lämpimän maltainen, karamellimainen makeus ja pehmeä paahteisuus. Jahas.

Kepukka pyöri takaisin pesäkololleen ja totesi seuraavaa: ”Pesäkololle palattuaan Kepukka heittää nutun naulakkoon, sihauttaa hyvin ansaitun oluttölkin auki, heittäytyy kalsarillisillaan pahnasohvalle ja lähettää päämajaan telexin: teht.suor. Saa lahj. Hyv. joul. T:Keppana”

Onneksi puikot pääsee jälleen hetkeksi levolle, tiedossa olisi treffit kummipojan ja hänen äitinsä kanssa, samalla saan hirvenlihoja pakkaseen. Yksi poikasista lupautui lähtemään seuramieheksi ja hyvä niin, on kuulemma ihan hitokseen liukkaat tienpinnat näiden myräköiden ja jäätymisten seurauksena. Yhdet synttäritkin on ohjelmassa, joten liikettä riittää.

Apteekkiinkin pitänee mennä, rescuekoiriin ja heidän omistajiinsa tutustunut tytär kun kertoi, että paukkukammoiselle koiralle kannattaa ehdottomasti kokeilla melatoniinia. Olihan se pakko tutkailla itsekin, mitä moisesta yleisesti ajatellaan ja kas. Sehän on tosiaan todettu monelle koiralle erittäin toimivaksi avuksi uuden vuoden paukkeen keskellä.

Ai niin. Maailmanmatkaaja oli varannut lennot, eli kolme viikkoa ja poika kotiutuu. Oli kyllä jo aikakin, kolme kuukautta tuntuu näin jälkikäteen menneen nopeasti, mutta todellisuudessa on aika-ajoin tuntunut, että aika suorastaan matelee.

Näillä kuvioilla eteenpäin, sano!

Arsenal

/ Irmeli / Jätä kommentti

Aika urakka näissä sukissa oli, mutta ihan mukava urakka. Lankoina näissä on 7-veljestä ja käytin 3,5 mm pyöröpuikkoja. Looppasin molemmat sukat yhtäaikaa, näin sain takuuvarmasti samankokoiset eikä tarvinnut laskea kerroksia.

Kudoin ihan perusvillasukat niin, että aloitukseen loin valkoisella 60 silmukkaa ja tein 10 kerrosta 2o,2n-joustinta. Vaihdoin langan punaiseen kutomalla ensin yhden kerroksen aina-oikein-neuletta. Sen jälkeen kudoin varsille mittaa kaikkineen 51 kerroksen verran. Kavensin pois 4 silmukkaa samalla kun vaihdoin takaisin joustimeen, jota tein 10 kerrosta.

Kantalappuihin otin jälkeen valkoisen langan ja tein vahvistettuna neuleena sekä kantalapun että kantapohjan kavennusosan. Vaihdoin takaisin punaiseen lankaan ennen kiilakavennuksia. Kärkiosaan vaihdoin jälleen valkoisen langan.

Sukkien valmistuttua silmukoin varsiin kuviot, alkuperäinen kuvio löytyi mm. Pinterestistä, mutta päädyin piirtämään sen uudelleen niin, että sain siitä hieman kapeamman. Kuvio-osan leveys on 38 silmukkaa, Pinterestistä löytämässäni se taisi olla 40 eli mitään isoa muutosta siihen en tehnyt.

Lopuksi vielä ihan peruskäsittelyt lankojen päättelyn jälkeen eli liotus pyykkietikkavedessä, ylimääräisen veden pois puristelu pyyheliinan sisällä ja kuivatus sukkablokeilla. Ihan komeathan niistä tuli.

Villatakkiprojekti osa 1

/ Irmeli / Jätä kommentti

Villatakkiprojekti tosiaan käynnistyi, mutta veikkaanpa, että tästä projektista on takuulla tulossa pidempi kuin viikon-parin juttu. Näin äkkiseltään veikkaisin, että tuskin ennen tammikuun loppua tämä valmistuu, mahtaako vielä silloinkaan, koska tätä teen aina silloin tällöin joutessani ja jo pelkkä arpominen vetoketjun ja nappilistan välillä vie takuulla aikaa.

Mutta niin, tärkein ensin eli hurraa! Löytyihän se, mieleinen malli, kun aikani nettiä pelmailin. Kaavio tähän kuvien malliin löytyi Pinterestistä ja muutaman kiemuran kautta löytyi sitten nimi sekä mallille että blogille, jossa tästä mallista on vielä lisää kuvia. Kyseinen blogi on nimeltään Lauréus ja sieltä löytyy muitakin hauskoja malleja, joten käykääpä tutkimassa.

Tässä kyseisessä mallissa on otettu aika vahvasti vaikutteita riddarista ja sitä kautta lienee nimeksi on päätynyt Svissari. Lisäksi värimaailma on runsaampi kuin mitä villatakkiini tulee, mutta jokin tässä vain osuu niin kohdalleen.

Silmukkamääriä blogista en bongannut, mutta eipä hätää. Etsin muutaman VGn Alpaca Brissille tarkoitetun ohjeen ja pähkäilin niiden osalta silmukkamääriä. Ihan ne ei automaattisesti osuneet tämän kanssa yhteen, sillä tässä lankana on ollut Dropsin Karisma, mikäli blogitekstiä oikein tulkitsin. Mutta eipä hätää! Ainahan voi muokkailla silmukkamääriä ja mallia, jos ei ihan ole sitä mitä on tarpeen, eikö?

Päädyin aloittamaan neuleen ylhäältä, joten aloitukseen tein 84+5 silmukkaa, eli varsinaiselle takille 84 ja 5 silmukkaa steekkausta varten. Kaulukseen tein 2o,2n-joustinta, steekkauskohdan kudoin niin, että sekä eka että vika silmukka viiden sarjasta oli oikea ja niiden keskellä oli kolme nurjaa.

Tein kaulusosasta kohtalaisen pitkän, likemmäs kymmensenttisen. Kauluksen jälkeen lähdin kutomaan kahdella värillä mallikaaviota ja noin puolessa välissä hoksasin, että niinpä niin. Kuten ajattelinkin jo aloittaessa. Jos teen kaikki lisäykset, niin eihän se toimi vaan takista tulee aivan liian iso. Jokainen lisäys kun lisäsi 28 silmukkaa eli lopulta minulla olisi ollut puikoilla 252 silmukkaa, joka vastaisi ennemminkin kokoa L kuin S.

Nyt neule on sitten odottamassa jatkoa, sillä muutama projekti tosiaan pitäisi saada päätökseen ennen kuin tähän voi kuluttaa aikaa. Lisäksi edessä on vielä se jatko-osan piirtäminen, minulla kun tosiaan jää se lisäys nro 6 tekemättä.

Huppukämmekkäät

/ Irmeli / Jätä kommentti

Jes, valmistuihan ne! Toiset huppukämmekkäät toteutin samalla silmukka- ja kerrosmäärällä, ainoa ero ensimmäisiin on se, että näihin toisiin en tehnyt huppuosaan joustinta kuin kämmenen sisäpuolelle. Täysin ulkonäkökysymyksiähän nämä on, itseäni tosin miellyttää enemmän malli jossa joustinta ei näy kämmenselän puolella.

Enpä muistanutkaan kuinka notkeaa ja nopeaa hommaa tumppujen ja kämmekkäiden kutominen on. Pitänee ottaa niitä taas jossain kohtaa listalle, ehkä joululahjoiksi tänä vuonna? Katsellaan, onko inspiraatiota vielä siinä kohtaa. Toistaiseksi painotan tarmoni niihin vahvempiin villahousuihin, niin se on.

Huppukämmekkäät

/ Irmeli / Jätä kommentti

Yksi työkavereista kysyi jo alkusyksystä josko voisin tehdä hänen tyttärelleen turkoosit tumput, sellaiset mistä saisit sormet tarvittaessa näkyville. Kiire niillä ei ole, totesi vielä, ja lupailin syysloman aikaan katsella toteutusta.

Olen aiemmin tehnyt itselleni muutaman parin vastaavia ja kieltämättä niissä on ollut puolensa, joten eipä tuo nyt ollut mikään ongelma. Tilasin näihin langat jo kuukausi takaperin, mutta kuten niin monesti ennenkin niin toiset projektit ajoi edelle, tässä tapauksessa mm ne villahousut. Mutta hei, nyt nämä valmistui ja toinen pari lähtee puikoille ihan näillä näppäimin.

Lankana näissä on sama ihana Viking Garn Alpaca Storm, joka valikoitui langaksi niihin kakkosvillahousuihinkin. Kudoin nämä 3,5 mm puikoilla ja aloitukseen loin 48 silmukkaa. Kudoin ihan perustumppujen ohjeella eli 20 krs 2o2n-joustinta, sen jälkeen 20 krs sileää ennen peukalon kohtaa. Näissä on aukkopeukalo ja sitä varten varasin 7 silmukkaa.

Peukaloaukon jälkeen kudoin vielä 10 kerrosta sileää ja sen jälkeen tein 5 kerrosta 2o2n-joustinta, tosin myöhemmin totesin sen riittämättömäksi ja päädyin lisäämään siihen vielä 4 kerrosta joustinta ja yhden kerroksen sileää ennen päättelyä. Päädyin kutomaan peukalon valmiiksi ennen kuin lähdin tekemään huppuosaa, peukalo kun on ehdoton ykkösinhokkini tumppujen teossa.

Nostin tumpun kämmenselän puolelta 24 silmukkaa ja loin 24 uutta silmukkaa, jonka jälkeen lähdin kutomaan 2o2n-joustinta 10 kerroksen matkan. Kudoin vielä 25 kerrosta sileää ja tein päähän nauhakavennuksen.

Näistä tuli todella pehmeät ja lämpimät, toivottavasti saaja pitää näiden tuntumasta.

Hyvin etenee!

/ Irmeli / Jätä kommentti

Ihanastihan nämä edistyy, ohje on todella hyvä ja vaikka nyt päädyinkin jälleen himppasen vetämään mutkia suoriksi (eipä tule sittenkään koko matkaa joustinta) niin silti se toimii. Tilasin langat jo seuraaviinkin, tosin niiden kohdalla joudun todennäköisesti muokkaamaan ohjetta tai etsimään jopa toisen ohjeen, sillä niiden lankojen vahvuus on seiskaveikan luokkaa.

No, josko nämä nyt ensin saisi valmiiksi ja jopa jalkaansa, sittenhän se on helppo mallailla seuraavia.

Hitaasti etenee

/ Irmeli / Jätä kommentti

Uskomattoman paljon saa aikaa kulumaan siihen, että miettii miten päin väripläjäyskeriä käyttäisi. Etenee villahousut toki silti samalla, mutta hidasta on. Mitenkään hommaa ei tietenkään helpota se, että erinäinen määrä ruoanlaittoa, pihahommia, siivoilua ja muuta vastaavaa tulee soviteltua samaan syssyyn. Toisaalta, ehtiipä sitten yhden päivän pyhittämään kutomiselle.

Lankojen järjestys nyt on edelleen hakusessa, mutta katsotaan. Saapa nähdä tuleeko villahousuista niin karmaisevat, ettei niitä pysty pukemaan päälleen kuin silmät ummessa. Onneksi farkut peittää ne muulta maailmalta. Tai voihan se olla, että näistä tulee niin upeat että koko maailma haluaa samanlaiset…. Tuskin.

Aina ei onnistu

/ Irmeli / Jätä kommentti

Päätimme bestiksen kanssa osallistua Lankamaailman viikonloppuKALiin, sillä tottahan sitä välillä on kiva tehdä vähän jotain muutakin kuin iänikuisia perusjuttuja. Lankana sukissa on Hjertegranin Armonia, joka toki ei ole paksuudeltaan sitä tämän ykkössuosikkia, mutta koostumus ja kudottavuus langassa on täydellinen!

Odotimme kieli pitkällä ensimmäistä ohjeen osaa ja kumpainenkin laittoi puikot sauhuamaan sen saatuaan. Alku vaikuttikin lupaavalta, aivan erityisesti ihastutti sukkien joustin. Karkkiraita pisti jo hieman miettimään, mutta mikäs. Ihan suht ok, totesimme yhteen ääneen.

Kakkososa ohjeesta laittoikin sitten jo miettimään, että mitäs… Jatkoimme toki sitkeästi ja odotimme sormet syyhyten kantapään jälkeistä osaa. Sepä se sitten napsauttkin kummaltakin kamelilta selät poikki. Jotenkin ei vaan iskenyt enää yhtään.

Mitenkään väheksymättä suunnittelijaa ja hänen näkemystään, mutta niin. Ei, vaikka kuinka yritti ajatella, että josko sitten kuitenkin ja mikäs, viikonloppuunhan saa usein ympättyä kaikkea mitä sukkakin kuvastaa. Mutta ei. Ei sittenkään. Päädyimmekin kumpainenkin purkamaan luomuksemme ja miettimään jotain muuta langoista.

Bestis ei ole vielä kertonut omia suunnitelmiaan lankojen osalta, itse saatan hyvinkin kallistua villahousujen suuntaan. Tämä toki sillä edellytyksellä, että löydän ohjeen jonka haluan toteuttaa. Nähtäväksi jää siis.