Eipä tästä nyt tullutkaan mikään superhalpa villatakkioperaatio sillä mites kävi… Pakkohan se oli kokeilla ihan vähän niitä uusia lankoja, ihan vaan sen verran, että sai selville oman käsialan suhteessa ohjeen puikkokokoon. Puikkokoko pitää täysin kutinsa, eli joustimet vitosilla ja muu osa kutosilla.
Pitkällisten tutkintojen jälkeen totesin, että kas. Vaikka minulla on useat pyöröpuikkojen ”Rolls Roycet” eli Chiaogoon puikot, niin tietenkään minulla ei ole niitä kutosia. Vitoset on, joo (harmillisesti tosin keskeneräisessä työssä kiinni) mutta ne kutoset. Ei tietenkään ole. Seiskat löytyisi. 5,5 löytyisi. Nelosia on. Kolmepuolikkaita on. Viispuolikkaitakin. Mutta kutosia ei.
Eli nettiä pläräämään ja tilausta tulille. Tottakai siinä samalla tuli mieleen sekin, että niin. Kun nyt teen ylhäältä alas, toisin kuin yleensä, eli joudunkin jättämään silmukat hihoille lyhyemmille puikoille niin kas. Pakkohan se on sitten tilata lyhyemmätkin kutoset. Tietty. Tarkoitus kun on kutoa hihat välissä pois, voi sitten huoletta lasketella mittaa helmaan ilman mietintöjä, että minkä verran pitää jäädä lankoja hihoille.
Onneksi tilaus ei ole samantien täällä, muutenhan tässä olisi käynyt niin, että villatakki olisi jo kovaa kyytiä tulollaan. Mutta hei, onko muilla jotain ihan lempparipuikkoja joiden nimiin vannoo? Jossain kohtaa voisi toki kokeilla muitakin merkkejä.
Vihdoinkin sain aikaiseksi. Nämä looppaamalla kudotut sukathan ovat odottaneet silmukointia takuulla jo ainakin parin kuukauden ajan. Aina on ollut muka joku muu projekti, johon on pitänyt keskittyä. Toisaalta, niinhän tosiaan on ollutkin, sillä olihan tässä vähän tilaustumppua, tilaussukkaa ja toki niitä omia villiksiäkin. Villikset nro 3 muuten roikkuu edelleen puikoilla.
Otin itseäni niskasta kiinni ja käytin useamman tunnin ihan vain silmukointiin. Yleensä katson hyvin tarkkaan kohdan, mihin kuvio tulee. Tällä kertaa iski joku aivopierufiilis ja laiskuus, enkä sitten jaksanut sen kummemmin mallailla kuvioinnin kohtaa ja arvaahan sen, miten siinä kävi. Ihan väärään kohtaan, tai no, oikeastaan kolmen silmukan verran väärään, joten purkamiseksihan se meni.
Tällä kertaa kuvioksi valikoitui se uudempi Tappara-logo ja päädyin silmukoimaan ensin kaikki valkoiset silmukat. En osaa muuten vieläkään päättää kumpi logo miellyttää omaa silmää enemmän, tämä uudempi vai se vanha. Sitä voisi testailla tässä lähipäivinä, sillä silmukoinnin päälle tuli viimeinkin kudottua loppuun toiset Tapparan sukat, nyt ne ovat sitten odotusvuorossa.
En tiedä tuleeko muille himokutojille kausia, jolloin on PAKKO kutoa kaikki keskeneräiset työt loppuun. Itsellä oli jossain kohtaa jopa tiukka sääntö siihen, että mitään EI laitella aluilleen ennen kuin puikot ovat tyhjenneet tekeillä olleista.
Sääntö oli varsin hyvä, ehkä siihen pitäisi palata uudelleen. Langalla kun on muisti ja sen muistin huomaa hyvin aina silloin, kun ottaa työn alle pidempään keskeneräisenä roikkuneen työn. Vaikka kuinka käsiala on tasan tarkkaan samaa kuin aiemmin, niin se pitkään puikoilla pingottuneena ollut kerros jää hassun näköiseksi aina siihen asti kunnes ottaa ja tekee viimeistelykastelun ja pingotuksen työlle.
Vasemmalla kuva juuri viimeistellyistä, märistä sukista ja oikealla sukat viimeistelyn jälkeen kuivina. Lankana näissä sukissa toimi 7-veljestä värit 048 (kallio) ja 646 (kupari), kuvion langat kaivelin jämälankaosastolta. Puikot 3,5 pyöröt ja sukkien koko 43.
Alkuun loin kuparilla 60 silmukkaa, kudoin 2o, 2n-joustinta noin 10 kerrosta ja vaihdoin kallioon sekä suoraan neuleeseen. Kudoin vartta kaikkineen noin 50 kerrosta ennen joustinta. Silmukoin kuviot aiemman mallin mukaisesti ennen kuin aloitin joustimen, silmukointiin meni hyvinkin kymmenkunta tuntia, ehkä jopa piirun enemmän.
Varren joustinta aloittaessani kavensin samalla pois yhteensä 4 silmukkaa -> 56, ja kudoin joustinta jälleen sen kymmenkunta kerrosta. Kantapään tein kuparin värillä vahvennettuna 27 silmukalla, jonka jälkeen vaihdoin takaisin kallio-väriin ja tein kiilakavennuksia, kunnes puikoilla oli jälleen 56 silmukkaa.
Kun kärkiosan mitasta puuttui 6 senttiä vaihdoin jälleen kupariin ja aloitin sädekavennukset parin kerroksen jälkeen. Päättelyt ja sukat likoamaan veteen, loraus pyykkietikkaa sekaan, kuivemmaksi puristelu pyyhkeen sisällä ja blokeille kuivumaan.
Kuten jo aiemmassa postauksessa totesin niin nämä langat oli raskaat kutoa. Kupari-väri ei tuntunut liikkuvan yhtään puikoilla, se oli karheaa ja todella jäykkää. Kalliokin oli karheaa, mutta ei sentään niin jäykkää kuin kupari oli ollut, joten sen kutominen kävi hieman helpommin. Valmiiksi ne nyt kuitenkin sain ja sehän se oli pääasia.
Tsädäm, sanon mä! Laitoin ihan suosilla aamusta hösseliksi loppujen silmukointien osalta ja niin vain sain kuin sainkin ne valmiiksi ennen töihin lähtöä. Iltapäivällä olikin sitten jälleen yksi koulutus (nythän ei ole tähteellä sitten enää kuin 11…) ja kolmituntisen etäkoulutuksen seurailin mukavasti nojatuolissa läppäri sylissä ja kuulokkeet korvilla.
Aihe oli äärettömän mielenkiintoinen, Autismiliiton sivuilta voi hakea myös PDA/EDA-kirjosta lisätietoa ja löytyyhän sieltä paljon erilaista materiaalia, tietoa koulutuksista ja oppaita, jos niille kokee tarvetta. Kaikkineen, hyvin käytetty kolmituntinen, sanon mä.
Toki sen kolmituntisen aikana ennätin juoda myös kolme kupillista kahvia ja hei, sain kumpaankin villasukkaan tehtyä kantapäät. Ruokaillakin ennätin, etäkoulutukset ovat juuri ne oikea tapa opiskella itselle.
Jäljellä olevista koulutuksista 7 on lähikoulutuksia, mutta menee ne nekin, ainoa mikä niissä aina jotenkin väsyttää itseä on siirtymät. Onneksi ne kaikki järjestetään TAKKissa eli siellä omassa alkuperäisessä opinahjossa, joten perille löytää ilman karttaakin ja tottahan minä hyödynnän liikkumisessa linja-autoa ja junaa, kuka hittolainen sitä nyt lähtee pysäköintipaikkoja metsästämään saati maksamaan älyttömiä summia siitä, että auto seisoo jossain kadunlaidassa.
Tuli siinä aamun hämärinä tunteina soiteltua pojankin kanssa, siis sen, joka siellä morsmaikkunsa luona hengailee. Siellä kello oli hyvinkin jo likellä puolta päivää, itse olin vielä töihinlähtökuopissa kotosalla. Luonnollisestikaan äidillä ei ollut mitään sen kummempaa asiaa, kuin äärimmäisen tärkeä kysymys, jota äiti pyöritteli pitkään mielessään muita kuulumisia kuunnellessa. Juu ei. Eipä ole poika vielä miettinyt yhtään kotiutumisajankohtaansa. Höh.
Näin ollen voinen jo nyt sanoa, että poika ei todellakaan ole kotona 23-vuotissyntymäpäivänään, sehän kun on jo ensi viikolla. Voikohan kakun lähettää videopuhelulla?
Jes, valmistuihan ne! Toiset huppukämmekkäät toteutin samalla silmukka- ja kerrosmäärällä, ainoa ero ensimmäisiin on se, että näihin toisiin en tehnyt huppuosaan joustinta kuin kämmenen sisäpuolelle. Täysin ulkonäkökysymyksiähän nämä on, itseäni tosin miellyttää enemmän malli jossa joustinta ei näy kämmenselän puolella.
Enpä muistanutkaan kuinka notkeaa ja nopeaa hommaa tumppujen ja kämmekkäiden kutominen on. Pitänee ottaa niitä taas jossain kohtaa listalle, ehkä joululahjoiksi tänä vuonna? Katsellaan, onko inspiraatiota vielä siinä kohtaa. Toistaiseksi painotan tarmoni niihin vahvempiin villahousuihin, niin se on.
Nämä on todelliset aivot narikkaan-sukat, eipä juurikaan tarvitse ajatella mitään näitä tehdessä. Erittäin passelit kutoa mm. koulutuksissa, linja-autossa, kokouksissa jne. Niin. Itsellänihän on paha tapa kutoa aina, jos pitää pitää tarkkaavuutta yllä.
Lankana näissä on Novitan lankoja, ihan perusseiskaveikkaa varressa ja kantapäässä ja Novitan Raita-lankaa kärkiosissa.
Sadepäivien aikana puikoille ehti toivotut valkoiset säärystimetkin. Mittaa näillä on täyteen mittaan venytettynä n. 40 cm eli juuri passelisti tulevalle käyttäjälleen, supussa nämä taas saa kivasti nilkkaa suojaamaan.
Lankana näissä seiskaveikka, 3,5 mm pyöröpuikoilla yhtäaikaa loopattu. Maailman ehkä yksinkertaisin malli, 8 kerrosta oikeaa, 4 nurjaa ja sama uudelleen niin monta kertaa kuin tahtoo saada mittaa näille. Joustavalla päättelyllä tehty osa oli pakko jättää toista päätä lyhyemmäksi, sillä muuten kerä ei olisi riittänyt. Toisaalta, voi olla ihan kivakin, että toisessa päässä on pidempi joustin kuin toisessa.
Eihän se nyt ihan vielä täällä ole, mutta niin vain ensimmäisiä joululahjasukkiakin on tilailtu. Työkaveri toivoi, että jos tekisin parit nilkkasukat joulupakettiin laitettaviksi ja niin. Puuvillalankaakin niiden pitäisi olla, että josko sitä hankkisin. Päätyi sitten kuitenkin hakemaan mieluisat langat sukkiin itse ja kas, tämä lanka oli itselle täysin uusi tuttavuus.
Kyseinen Muumit-lanka löytyy Novitalta ja kappas, siinä totta tosiaan on 55% merinovillaa ja 45% puuvillaa. Puikkosuositus langalle on 4mm, mutta ihan hieman itseä epäilytti puikkojen koko. Lankahan ei juurikaan anna itsessään periksi ja sen, mitä olen puuvillalangoista tehtyihin sukkiin tutustunut olen saanut käsityksen, että ne antaa joissain määrin periksi käytössä eli kansankielellä sanottuna, lössähtää. Niinpä päädyin vaihtamaan puikkojen kooksi 3.5mm sillä käsialani on jokseenkin kireähköä. Pakko todeta, että jopa 3mm puikot olisi saattaneet olla näihin passelit.
Nämä on ihan perussukat, aloituksessa oli vain 48 silmukkaa ja silti näistä tuli mielestäni juuri sopivan kokoiset ja jalkaan vetäessä kiristämättömät. Lanka oli todella mukavaa käsitellä ja sukkien tekokin kävi joutuisasti. Toivottavasti lahjan saaja näistä ilahtuu.
Harjoitus tekee mestarin ja niin edelleen… Olen todella pitkään ihaillut näitä kutomalla tehtyjä consseja, toisin sanoen Reaverseja. Ohjeet ovat Rea Järvenpään käsialaa ja ne saa maksullisina Raverlysta. Olen hyödyntänyt molempia Rean ohjeita näissä. Toisin sanoen halusin tehdä pohja-osan virkkaamalla, mutta olin jo siinä vaiheessa hankkinut Star Edition-ohjeen, joten ostin lisäksi vielä Slipper Socks-ohjeen
Toisaalta hyvä niin, Star Edition-ohje on kieltämättä vielä selkeämpi kuvitukseltaan kuin Slipper Socks, joten hyötyä niistä molemmista on ollut. Kuten aina kun lähtee tekemään jotain itselle uutta, niin pientä käynnistysyskää näiden kanssa oli. Käsialani kun on virkatessa törkeän kireä, niin tottahan ensimmäiset pohjat jotka virkkasin jäivät ihan nysäkokoisiksi.
Päädyinkin testaamaan erikokoisia koukkuja ja eripaksuisia lankoja, varsinaisena lankanahan näissä on seiskaveikka. Lopputulemana on se, että nyt pohjat luontuu näppärästi, sillä olen niitä virkkaillut valmiiksi aina välillä kun kutominen on alkanut tuntua puulta ja vähitellen pohjat onnistuu oikeassa koossa siitä seiskaveikastakin. Mutta niin, asiaan.
Nämähän on aika isotöiset, koska sukkaosat ja pohjat tehdään erikseen, lisäksi vielä nauhakujan lipareet kudotaan jälkikäteen samoin kuin virkkaillaan valkoiset koristenauhaosat ja ehkäpä jopa ne nauhat, jotka tossuihin tulee. Tai no, voihan ne olla keltaisetkin kuten perheemme Ipa-fanille tekemissäni versioissa.
Lopuksi kaikki osat yhdistetään käsin ompelemalla, joten hommaa näissä on mutta toisaalta, jos yksi työvaihe alkaa tympiä, niin voi välillä tehdä toista joten vaihtelua näissä ainakin on.
Näiden Ipa-conssien pohjat on virkattu paksummalla langalla, eli Prismasta käteeni osuneella Housen neulelangalla (50% akryyli, 25% alpakka, 25% villa), jonka puikkosuositus on 5-6. Virkkuukoukkuni oli 4mm ja virkkasin nämä aika kireällä käsialalla, sitäkin olen nyt tässä mallaillut tekemisen lomassa. Mitään tietoa tämän langan kestävyydestä nyt ei vielä ole, mutta eiköhän se käytössä selviä sekin.
Vaikka Rean ohje onkin yksityiskohtainen ja hyvä, niin jostain kumman syystä en vain tahdo saada kärjen päälliosasta mieleistäni, joten nyt kokeilussa on ollut kärkiosan virkkaaminen irrallaan ja liittäminen pohjaosaan tehostevärin kanssa samalla kertaa. Nyt valmisteilla olevissa Tapparafanipojan tossuissa tätä testasin ja ainakin vaikuttaisi toimivan.
Ajatuksena on saada kaikille kiakkoa seuraaville lapsosilleni sekä lapsenlapsille tällaiset joulupaketteihin, joten sarjatuotannoksihan tämä meni. Onneksi Ipa-versioita ei tarvinne tehdä kuin nuo yhdet, jos nyt sitten ne talon kaksi muuta Ipa-fania ei yhtäkkiä innostu juuri näistä väreistä, mutta epäilen. Me muut olemme Tappara-faneja, joten nyt on itselle töihin sisätossuiksi yhdet valmiina, samoin pienimmälle lapsenlapselle sinne joulupakettiin.
Vielä pitäisi tehdä kahdelle Tapparaa fanittavalle aikuiselle pojalle + yhdelle aikuiselle naiselle sekä sille kouluikään ehtineelle lapsenlapselle joulupaketteihin näitä ja noille kahdelle ei-niin-kiakkoa-seuraavalle teen sitten jollain muulla värimaailmalla. Onneksi sinne jouluun on vielä aikaa…
Loman alkajaisiksi on yllättäen tullut, kappas, kudottua sukkia. Toiset tuli kudottua aika pitkälti autossa istuessa ja jonottaessa poliisin lupapalveluun, siihen kun kului yllättävän paljon aikaa. Silmukoinnit toki tuli tehtyä kotona.
Molemmat jälleen kerran looppaamalla seiskaveikasta, silmukointikuviot löytyy Ipa-sukkiin kuten Adidaksiinkin jo täältä blogista.
Nojatuolin uumenista 