looppaus

Juur niitä päiviä

/ Irmeli / Jätä kommentti

Kahtiajakoisuutta ilmassa ja reilusti. Kun päivä alkaa mainiolla sykkeellä, mitä nyt huomaa hetkoht silleen pystyyn päästyään, että kappas. Nuorimmaisen lenssu on päässyt ihan uudelle asteelle, eli punaisia silmiä, räkimistä, köhimistä ja kurjaa oloa potenssiin kymmenen putkahtaa alakertaan.

Tottahan siinä muistaa samalla kertaa, että hei. Ihan justaansa on edessä lomareissu, josko nyt jollain voisi moiselta itse säästyä. Epäkohteliasta joo, kylmäkiskoistakin, ehkä, mutta päädyin ihan suosilla pitämään hajurakoa ja nappasin perinteisen 1c-vitamiini-, 1sinkkinappi- ja 1biotiinipilleri-satsin sijaan 2 ceetä ja 2 sinkkiä ja päädyin lisäämään aamuisen inkiväärishotin lisukkeeksi myös iltapäiväisen inkiväärishotin. Iltaista ei viitsi, se kun pissattaa kovin.

Työmaalla kuviot oli selvääkin selvemmät ja huokaisin helpotuksesta kun tiedossa oli ihan peruskaavan mukainen päivä. Oli oli, joo. Kunnes yhtäkkiä ei ollutkaan, emmepä sitten muistaneetkaan päivälle sovittua vierailua. Puolessa tunnissa koko pakka hajosi ja kirjailimme ylös uutta aikataulutusta. Ilmanko kotiin lähtöä tehdessä oli pää jokseenkin sekaisin, ja sitten se vasta sekaisin menikin kun mieleen muistui, että niin.

Sukkien toimituskin on kotimatkan varrella ja aikataulutkin jo pissii, kas kun juuri sillä kertaa töistä lähtiessä vaikka kenellä oli vielä jotain sanottavaa ja eiköhän eteen osunut ajamaan juuri se ihminen, jonka mielestä talvella kuuluu ajaa kolmeakymppiä vaikka kaikkien muiden mielestä keli on ihan perustalvikeli.

No, sukat pääsi käyttäjälleen ja tääkin kotiin, onneksi ja kas. Loppupäivä sujuikin sitten paljon paremmissa merkeissä eli tadaa! Kaikki, siis KAIKKI, keskeneräiset käsityöt villatakkia lukuunottamatta valmistui iltapäivän ja illan mittaan. Jes!

Nyt onkin sitten mietinnän alla, että ottaako vaiko ei kutimia reissuun mukaan. Vai tyytyäkö ihan vain lukemiseen. Vaikeita valintoja, ehkäpä tässä vielä johonkin ratkaisuun pääsee ennen kuin on aika loikkia siiville.

Ei paljon naurata!

/ Irmeli / Jätä kommentti

Niinpä niin. Ei juurikaan naurattanut kun kävin autoa piuhaan laittelemassa aamutuimaan. -17 astetta mittarissa ei todellakaan jaksa ilahduttaa muutenkin herkästi palelevalle kansalaiselle. No, onneksi tuli ostettua ne toppahaalarit, ne ovat todellakin tienanneet hintansa takaisin jo moneen kertaan.

Työpäivän päätteeksi kurvailin marketin kautta kotiin, sinne kun oli tupsahtanut paketti postin pisteelle noudettavaksi. Ilokseni paketti sisälsi lämmittävää jalkavoidetta, jota tilasin muutama päivä takaperin. Kerron paremmin jalkavoiteen toiminnasta kunhan ehdin sitä kokeilemaan, nyt testi jäi väliin koska eihän sitä nyt voi kutoa jos kädet on rasvaiset.

Jalkavoide on siis Taponerotin tuote, jonka bongasin netistä päivänä eräänä kun etsin kiivaasti mahdollisesti apteekista saatavia lämmittäviä jalkavoiteita. Niitähän muuten löytyi parikin eri mallia, joten käväisin apteekissa aikeenani ostaa CCSn lämmittävää jalkavoidetta. Enpä nyt sitten tiedä saati osaa sanoa apteekin tätösen ajatusmaailmasta tai tiedoista, sillä hän ei ollut koskaan moisista tuotteista kuullutkaan. Ööö?

No, päädyin sitten tilaamaan jalkavoiteen ja paketin avattuani totesin, että jalkavoiteen tuoksu oli kerrassaan hyvä, samoin ”kaupanpäällisiksi” tulleen pienen maustesaippuankin. Testiä pukkaa siis, kunhan sinne asti joudan. Testin sijaan päädyin kutomaan yhden nuoren miehen villasukat valmiiksi, nythän sitä voisi taas keskittää tarmoaan sitten villatakkiin ja niin.

Yksi koulutehtävä pitäisi ehdottomasti koettaa saada tällä viikolla tehtyä. Onks pakko jos ei haluu?

Vähän tumpelointia

/ Irmeli / Jätä kommentti

Tyttären tytär yökyläili ja sehän se kuulkaa oli varsin hauskaa. Kymppivuotiaan kanssa oleminen on jo aivan erilaista kuin pikkunatiaisten, itse toimittaa oikeastaan eväiden hoitopuuhia, neidillä kun on ihan omat kuviot joita haluaa mummilassa tehdä. Yksi niistä on koiran rapsuttelu, toinen jäiden syöminen ja koiralle syöttäminen ja kolmas niinkin simppeli kuin piirtely.

Toki yksi tärkeä osa on pelisessio enon ja tädin kanssa, se hoidetaan joka kerta, ja tietystikin myös omaan ”kammariin” kamojen levittely. Pientä murinaa neidissä aiheutti toki muorin vaatimus siitä, että ennen kuin touhutaan mitään muuta hoidetaan läksyt pois alta. Neiti oli sitä mieltä, että ne voi jättää kotona tehtäväksi, muori nyt kuitenkin voitti mielipidekilpailun ja niin vain neitonen ne touhusi muorin valvovan silmän alla.

Kolmannet Ipatkin siinä valmistui ilta- ja aamupuhteina, Eiköhän Ipat nyt ole hetkeksi niin nähdyt, vaikka myönnän että värinvaihto vihreäksi oli hyvinkin piristävää. Ilveksen logon silmukointi vain on ihan totaalisen täydellisen hanurista, muutenhan se on ihan ok mutta kun pitää aina vielä mustalla tehdä korostuksia silmukoidun keltaisen päälle. Yäk.

Nuorimmainen hääräili aamutuimaan keittiössä omiaan, kuuntelin kaapin ovien kolinaa ja outoja ääniä aikani ja lopulta päädyin kurkkaamaan mitä tuo touhusi. Syksyllä Vapriikista pojalle ostamani termospullo pääsi vihdoin käyttöön, hän kun oli päättänyt täytellä sen kuumalla kaakaolla minkä sekoitteli ensin tuopissa valmiiksi. Onneksi kurkkasin, veikkaan että suurin osa kaakaosta olisi päätynyt lavuaariin, sillä eihän poika ollut mitenkään tietoinen siitä miten juoman saa tratin avulla helposti pulloon.

Aivan pian on muuten maanantai ja sehän tarkoittaa sitä, että maailman matkaaja saapuu kotiin! Yksi pojista hänet nyt sitten noutaa Helsinki-Vantaalta ja oletusarvoisesti lapsonen on kotona kun palaan työmaalta. Olen muuten onnistunut pitämään edelleen seuraavan viikon tyhjänä, huh! Jotenkin tämä kulunut viikko vei mehut ihan totaalisesti ja vaikutti jo uniinkin.

Kovasti on tullut seikkailtua mitä oudoimmissa paikoissa tällä viikolla ja kas, onpa sitä tullut ammuskeltua zombejakin kiväärillä yhdessä unessa. Liekö unien vauhdikkuus sitten aiheuttanut sen, että unimäärät on jääneet kovin onnettomiksi, aamukahvit puoli kolmelta on ehkä hieman turhan aikaisin enkä nyt kovin paljon arvosta vapaapäivänä neljältä aamukahvitteluakaan. Huoks.

Minä tunnen kuinka vauhti kiihtyy

/ Irmeli / Jätä kommentti

Johan sitä ennättikin kun pisti hösseliksi! Villatakki on ehtinyt siihen vaiheeseen, että pitäisi aloitella helman kuvio-osaa ja sen perään tehdä vielä joustin, pituutta takilla on nyt 70 senttiä eli se ylettyy nyt jo polvien yläpuolelle. Sitten puuttuukin enää vain hihat. Ja steekkaus. Päätös siitä, tehdäkö nappilista vai laittaako vetoketju. Huoks. Se onkin vaikein osa koko hommassa.

Viimeisestä kalenterin luukusta ilmestyi täysin uusi tuttavuus, Jouluolut, jota en ole vielä uskaltautunut maistamaan. Mahdanko uskaltaakaan, mene ja tiedä. Panimon sivut kertoo oluesta seuraavaa; punertava ja lämpimän maltainen, karamellimainen makeus ja pehmeä paahteisuus. Jahas.

Kepukka pyöri takaisin pesäkololleen ja totesi seuraavaa: ”Pesäkololle palattuaan Kepukka heittää nutun naulakkoon, sihauttaa hyvin ansaitun oluttölkin auki, heittäytyy kalsarillisillaan pahnasohvalle ja lähettää päämajaan telexin: teht.suor. Saa lahj. Hyv. joul. T:Keppana”

Onneksi puikot pääsee jälleen hetkeksi levolle, tiedossa olisi treffit kummipojan ja hänen äitinsä kanssa, samalla saan hirvenlihoja pakkaseen. Yksi poikasista lupautui lähtemään seuramieheksi ja hyvä niin, on kuulemma ihan hitokseen liukkaat tienpinnat näiden myräköiden ja jäätymisten seurauksena. Yhdet synttäritkin on ohjelmassa, joten liikettä riittää.

Apteekkiinkin pitänee mennä, rescuekoiriin ja heidän omistajiinsa tutustunut tytär kun kertoi, että paukkukammoiselle koiralle kannattaa ehdottomasti kokeilla melatoniinia. Olihan se pakko tutkailla itsekin, mitä moisesta yleisesti ajatellaan ja kas. Sehän on tosiaan todettu monelle koiralle erittäin toimivaksi avuksi uuden vuoden paukkeen keskellä.

Ai niin. Maailmanmatkaaja oli varannut lennot, eli kolme viikkoa ja poika kotiutuu. Oli kyllä jo aikakin, kolme kuukautta tuntuu näin jälkikäteen menneen nopeasti, mutta todellisuudessa on aika-ajoin tuntunut, että aika suorastaan matelee.

Näillä kuvioilla eteenpäin, sano!

Vuoden ankein päivä

/ Irmeli / Jätä kommentti

Ankeana päivänä parasta tekemistä on ehdottomasti kutominen ja kahvin juonti. Jotenkin ennätin miettiä paljon omaa äitiä, sillä hänen kuolemastaan tuli maanantaina tarkalleen 28 vuotta aikaa. 28 vuotta, se on pitkä aika olla äidittä. Olin 25-vuotias kun äiti kuoli. Isä kuoli liki kaksi vuotta äitiä aiemmin, tuolloin olin juuri ehtinyt täyttää 24 vuotta.

Isää en niin kovin ole kaivannutkaan vuosien varrella, mutta äitiä on kyllä ollut ikävä kerran jos erään. Olisi ollut vielä niin monta kysymystä ja niin paljon tarvetta saada kysyä neuvoja, mutta minkäs teet. Kaikkihan täältä joskus lähtevät, mutta jotenkin kaksi päivää ennen joulua kuolema tuntui silloin ja tuntuu edelleen kovin epäreilulta.

No, moisissa mietteissä villahousutkin etenivät ihan hyvää kyytiä, saattaa hyvinkin olla, että ne valmistuu vielä jouluaatoksi. Villatakki odottaa jatkoa, se on tällä hetkellä puoleen perseeseen asti pitkä enkä osaa oikein päättää kuinka pitkän siitä teen. Mietintää aiheuttaa myös kuviot, pitäisikö niitä tehdä helmaan vai ei.

Kalenterista putkahti vihdoin toinen limu, tällä kertaa päärynää on tiedossa. Edellinenkin on vielä maistamatta, mutta ehtiihän sen jossain vaiheessa. Sun’n Peaceful Pear on Panimon sivujen mukaan ”täyteläinen, pehmeä ja sopivan makea.” Uskotaan, mutta maistaminen saa vielä odottaa.

Tonttuhan se riekkuu edelleen siellä Panimon nurkissa, tällä kertaa tarina jatkuu näin:”Haverin syötyä tehokasta työaikaa, Kepukka tekee pikaisen toteavan kierroksen varastoon, merkitsee kaverit järjestyksen miehiksi ja kiitää vielä vilkaisemaan tilannetta panimomestarin valtakunnassa. ”Mestari on mestari vaikka humalassa keittäisi,” tuumaa tonttu.”

Arsenal

/ Irmeli / Jätä kommentti

Aika urakka näissä sukissa oli, mutta ihan mukava urakka. Lankoina näissä on 7-veljestä ja käytin 3,5 mm pyöröpuikkoja. Looppasin molemmat sukat yhtäaikaa, näin sain takuuvarmasti samankokoiset eikä tarvinnut laskea kerroksia.

Kudoin ihan perusvillasukat niin, että aloitukseen loin valkoisella 60 silmukkaa ja tein 10 kerrosta 2o,2n-joustinta. Vaihdoin langan punaiseen kutomalla ensin yhden kerroksen aina-oikein-neuletta. Sen jälkeen kudoin varsille mittaa kaikkineen 51 kerroksen verran. Kavensin pois 4 silmukkaa samalla kun vaihdoin takaisin joustimeen, jota tein 10 kerrosta.

Kantalappuihin otin jälkeen valkoisen langan ja tein vahvistettuna neuleena sekä kantalapun että kantapohjan kavennusosan. Vaihdoin takaisin punaiseen lankaan ennen kiilakavennuksia. Kärkiosaan vaihdoin jälleen valkoisen langan.

Sukkien valmistuttua silmukoin varsiin kuviot, alkuperäinen kuvio löytyi mm. Pinterestistä, mutta päädyin piirtämään sen uudelleen niin, että sain siitä hieman kapeamman. Kuvio-osan leveys on 38 silmukkaa, Pinterestistä löytämässäni se taisi olla 40 eli mitään isoa muutosta siihen en tehnyt.

Lopuksi vielä ihan peruskäsittelyt lankojen päättelyn jälkeen eli liotus pyykkietikkavedessä, ylimääräisen veden pois puristelu pyyheliinan sisällä ja kuivatus sukkablokeilla. Ihan komeathan niistä tuli.

Tiukkaa teki, mutta valmista tuli

/ Irmeli / Jätä kommentti

Hohoo! Valmistuihan ne! Aamulla tein viimeiset silmukoinnit ja laitoin sukat hetkeksi likoamaan pyykkietikalla ryydytettyyn veteen. Sukat saivat kuivaa rauhassa ja kas, tulihan niistä vallan upeat! Ohje sukkiin ilmestyy blogiin jossain kohtaa, todnäk joulun aikaan kun aikaa on paremmin touhuilla.

Nyt puikoilla jatkaa heiluntaansa kaksi keskeneräistä projektia eli villahousut ja villatakki. Ilmoitin töissäkin jo, että ihan hetkeen EN tee yhtäkään ns tilaustyötä. Välillä pitää saada pyhittää puikot ihan vain omille tekemisilleen ja omille ajatuksilleen.

Sain aivan mielettömän upeita uutisiakin, BFF oli paitsi saanut pitkän pitkän kotoilun päälle mahdollisuuden työkokeilujaksoon juuri omassa unelmapaikassaan eikä siinä edes kaikki. Lisäksi häneltä oli kysytty ihan toiselta taholta josko hän tahtoisi alkaa tehdä neulesuunnittelua yhdelle lankamerkille. JES! Olen niin kertakaikkisen onnellinen ja tyytyväinen BFFn puolesta.

Kalenterista putkahti Mosaic Ipa, mielenkiintoista. Limppari numero kakkosta ei ole edelleenkään näkynyt, onkohan kaikkien limusten aika vasta jouluna? Tontun reissu jatkuu, eli ”Astiointiosastolla on hiljaista. ”Eipä ole vielä väki ehtinyt pikkujouluista töihinsä”, huomaa Kepukka ”Ja raporttinikin on kovin heppoinen, pitääpä keksiä keppoinen HUPS ”Nytpäs otti ohrainen.””

Tautista aikaa

/ Irmeli / Jätä kommentti

Työmaalla riehuu tauti jos toinenkin, ja jonkinlaista taudin hautomista sitä taitaa itselläkin olla meneillään. Viikonloppuna istuin osan ajasta kotosalla toppahaalari päällä, sisäinen jäätymätila oli käsittämätön. Onneksi jaksoin silti keikkailun, mutta sukat eivät edenneet kuin muutaman hassun kerroksen sunnuntaina.

Hieman kahden vaiheilla olin vielä seuraavana aamuna, että näinköhän sitä ollaan ihan työkunnossa. Niiskutusta, köhimistä ja sisäistä palelua. Mittarissa ei näkynyt mitään hälyttäviä lukemia, joten suuntasin töihin normaaliin tapaan. Ihan täydessä terässä en töissä ollut, mutta vanhalla kaavalla ja tottumuksella sekin meni.

Työpäivän jälkeen sain viimein kudottua sukat loppuun, lankojen päättely ja silmukointi odottaa vielä vuoroaan. Kaavio on onneksi tulostettuna, joten ehkäpä ne vielä tämän päivän aikana valmistuu. Oma olotila on kyllä edelleen vähän sinne ja tonne, mutta eiköhän se taas tästä. Amarylliksen nuppu antaa edelleen odottaa räjähdystä, josko huomenna?

Joulukalenterista löytyi tällä kertaa Micro Lager, mielenkiinnolla odotan koska sitä vuorostaan maistelisi. Tontun seikkailut jatkui Panimon suunnalla: ”Köykäisesti, joskin uhkarohkeasti Kepukka kiitää painetankkien ja pesukeskuksen läpivempauttaen itsensä punaisella letkulla kohti katon rajaa aina kahdeksaan metriin, käymistankin katolle.”

Ei ole muuten enää montaa aamua tarinaa jäljellä, kalenterin painokin alkaa olla vähitellen itselle varsin miellyttävä.

Joulutarina jatkuu

/ Irmeli / Jätä kommentti

Tällä kertaa putkahti kalenterista Golden Pilsner ja kas, jääkaappiin päätyi sekin. Joulutarinakin sai samalla jatkoa, eli ” ”S’on sitten taas meikämeetwurstin lähdettävä vuosittaiselle tarkastuskierrokselle.” Kepukan jokavuotinen tehtävä on näet tarkistaa, onko panimon väellä mitään sijaa joulun lahjajonossa.

Mitähän seuraavan luukun takana mahtaa olla luvassa…. No, ainakin itselle on luvassa rankkaa kutomista. Sain kuin sainkin aikaiseksi ja aloitin vihdoin ja viimein ne sukat. Kovin pitkällehän ne ei aamutuimaan ehtineet, mutta jotain sentään. Okei, myönnetään, silmukoinnit odottavat vielä vuoroaan, mutta saavat nyt toistaiseksi odotellakin.

Kesällähän kävi sellainen ikävä tapahtumasarja, että uskollinen tietokoneeni sai puolisolta vahingossa vedet niskaansa. Edellisessä koneessa oli ns ”roiskesuoja” ja sekin ennätti vuosien saatossa saada kerran jos eräänkin nesteitä niskaansa rikkoutumutta, mutta ilmeisesti uudemmassa ei moista suojaa ollut. Joten puf! Kone oli kertaheitolla mennyttä kalua.

Poika sieltä sai onneksi pelastettua erinäisen määrän kuvia ja muita tärkeitä tiedostoja talteen, mutta harmikseni huomasin uuden koneen saavuttua että jaa. Knitbird, tuo uskollinen apurini, ei suostunut siihen uuteen koneeseen latautumaan, ei niin millään. Useampaan kertaan sen perään googlailin, mutta mitä ilmeisimmin tuolloin löytämäni versiot oli jotenkin vanhoja ja sitä kautta yhteensopimattomia uuden käyttöjärjestelmän kanssa.

Vaan hip hei ja hurraa! Ihan piruuksissani testasin, josko knitbird olisi palautunut ladattavien ohjelmien valikoimaan ja siellähän se oli ja mikä parasta. Latautui tuosta vain. Jes! Nyt on koneella jälleen suunnitteluohjelma, joten huh! Sen villatakin kanssa kun olen nyt sitä hieman kaipaillut.

Löysin mieleiseni mallin Pinterestistä, mutta se on valitettavasti ohuemmalle langalle, joten en voi tehdä yhtä montaa lisäystä kaarrokkeeseen kuin kyseisessä mallissa on. Aikani ehdin pähkäillä ratkaisua ja kas. Minäpä jätän viimeisen lisäyksen tekemättä ja touhuan itse siihen sen alaosan. Alkuperäisessä mallissa alimmaiset kuviot on yhdeksällä jaollisia ja minulle kelpaa nyt vain kahdeksalla jaollinen alaosa.

Niin. Paitsi kutomista myös sitä mallin muuntelua on luvassa. Mutta siitä paremmin sitten villatakkiprojektibloggauksessa.

Ipat

/ Irmeli / Jätä kommentti

Eihän sitä Roomakaan päivässä ja silleen, mutta oikeasti. Jotenkin nämä Ilveksen tumput on joka aivaten ainoa kerta olevinaan mahdottoman haastavat. Ei siksi, että ne olisi vaikeat, vaan siksi, että kiinnostus niiden tekemiseen on luokkaa nolla. Etenkin logon silmukointi, herttinen. Karseaa hommaa, vaikka kaavio täällä blogissa onkin. Johtunee omasta Tappara-fanituksesta, luulen mä.

Nämä silmukoinnit tuli tehtyä osin siinä koulutuksen lomassa, oli muuten ihan huippuluokan koulutus. Mieli ry on erittäin tarpeellinen ja hyviä asioita edistävä yhdistys, suosittelen tutustumaan. Nyt olen muka vakaasti päättänyt, etten tee mitään uutta ennen kuin saan vielä puikoilla keikkuvat Ipat valmiiksi, mutta saapa nähdä.

Tytär lähetti kuvan koiraskaisesta, koiruus on rohkeutunut vielä entisestään mutta on siinä vielä matkaa. Epäilen jopa, että vaikka on kyseessä nuori koira niin tuskinpa hänestä koskaan sukeutuu innokkaasti vieraita tervehtivää heppua, epäluulo ihmisiä kohtaan taitaa olla ihan pysyvää.

Tyttären kanssa tuo toimii silti ihan päättömän hienosti, heistä on sukeutunut tässä liki puolessa vuodessa yksikkö. Hieman pisti kuva naurattamaan, totesinkin tyttärelle että vain poron sarvet puuttuu päästä. Pahoin pelkään, että moinenkin kuva tulee vielä putkahtamaan puhelimeen.