Kudottua

Jes!

/ Irmeli / Jätä kommentti

Voi huokaus, etten paremmin sano! Kun aamulla mittari näyttää ulos noin ja sisälle vielä ikävämmin, niin arvatkaapa missä mieluiten olisi? Työmaalla. Siellä sentään on normisisälämpötila, mitä torpassa ei todellakaan ole tänä talvena juurikaan näkynyt. Ainahan pirtti on pakkasilla jäähtynyt, mutta olisi kyllä kiva tietää, että onko oma muisti niin hanurillaan etten tällaisia lämpöjä edellisiltä pakkastalvilta muista, vai onko torpan eristeissä sittenkin tapahtunut jotain radikaalia?

Pirtin kylmyydestä suivaantuneena olenkin ottanut yhteyttä yhteen ilmalämpöpumppuja asentavaan yritykseen ja kas, loman jälkeen asentaja tulee tutkailemaan tilannetta ja katsotaan, josko homma saataisiin pakettiin. Ongelmanahan on ollut sulaketaulu, tai niin itselleni ainakin on puolison osalta kerrottu. Toki se saattaa ollakin niin, mutta toinen mielipide on aina enemmän kuin tervetullut.

Todennäköisesti yksinomaan ilppa ei ongelmaa tule poistamaan, ei ainakaan täysin, mutta oma apunsa siitäkin varmasti on. Yläkertaan vievät rappuset pitäisi ehdottomasti avata lisätoimena, pahoin pelkään, että sieltä on lämpöeristeet, nekin vähät mitkä siellä ehkä on joskus ollut, painuneet täysin olemattomiin tai ehkä niitä ei edes ole siellä. Talon oston jälkeen tehdyn rempan yhteydessä kun rappuja ei uusittu eikä auottu, joten tietoa asiasta ei oikeastaan kenelläkään ole.

Kaikki aikanaan! Onneksi sain viimeinkin kudottua sen yhden arkkupöydän alta tehdyn löydön loppuun, steekkaamisen jätän toiselle kertaa ja mietinnän alle jää myös sekin, että hankinko villatakkiin vetoketjun vai laitanko siihen jonkinlaisen nappilistan ja napit. Lankana tässä on Novitan Hehku-lanka, jonka kutominen ei ollut ihan lempparihommiani. Ihan makean näköinen siitä silti tuli ja sehän nyt on tärkeintä.

Yksi päivä vielä työmaalla ja sen jälkeen voikin suunnata johonkin, jossa lämpötilan alussa ei takuulla ole -merkkiä. Ihanaa! Pakkailut on kokolailla suoritettu, check-in tehtynä ja niin. Eiköhän tämä loma ole enemmän kuin tarpeen, sillä aivan liian paljon on ollut kaikkea viimeisen vuoden ajan. Jotenkin tuntuu, että aina kun yhden asian kanssa pääsee edes jotenkin sinuiksi, niin kas. Uusi odottaa jo nurkan takana.

Menossa piisaa

/ Irmeli / Jätä kommentti

Aikaisissa aamuissa on useimmiten hyviä puolia, mutta aika harvoin on kuitenkaan aikaisia aamuja joissa on MONIA hyviä puolia. Sellaisen aamun osuessa kohdalle ehtii ennen töitäkin vaikka mitä, eli esimerkiksi siivoamaan keittiön ja imuroimaan. Tokikin silloin pitää kaikkien tähtien olla kohdallaan, kuten tällä kertaa oli, eli puolison pitää myös herätä hyvissä ajoin. Imurilla kun ei kehtaa hurruuttaa aamukuudelta, jos toinen vielä nukkuu.

Keittiön siivous taas on suht äänetöntä puuhaa, joten sillä aloiteltiin. Samalla kertaa marketista löytynyt elämäänsä kyllästynytkin pääsi käsittelyyn. Googlailin sieltä ja täältä, toisaalla kehoitetaan katkaisemaan koko kukkavarsi kukintojen kuihduttua, toisaalla taas neuvotaan poistamaan kuihtuneet kukat ja odottamaan varren kuihtumista ennen katkaisua.

Niinhän siinä kävi, että minäpä päädyin ottamaan sakset sievästi käteen ja katkaisemaan koko kukkavarren pois. Ehkä tulollaan oleva innostuu nyt paremmin paisuttamaan itseään ja ehkä jopa kukkimaan muutaman viikon sisällä. Hieman harmittaa, etten itse ole viikkoon valvomassa edistymistä, kaiketi syytä laittaa kotiosastoa hoitavalle kolmikolle pyyntöjä kuvien toimittamisesta ainakin kerran tai kaksi.

Ja koska aamu oli mainio, niin eipä se päivä siitä juuri muuttunut. Töistä palaillessa pöydällä odotti tulilatva, poika sen oli markettireissullaan napannut mukaan kun ”ei voi morsmaikkua nyt kukittaa”. Ilahduttavaa! Ilmanko en pahemmin hetkahtanut, kun työpäivän perään aloin kaivella lankoja arkkupöydän kannen alta ja tadaa!

Mikäs se siellä sitten oli. Niinpä! Eli puheeni siitä, ettei keskeneräisiä töitä ole oli täyttä kukkua! En ollut edes muistanut koko aloittamaani villatakkia, ehkä siksi, että muistin heti sen löydyttyä että niin tosiaan. Kyseisellä langalla kutominen on aivan superhyperpyllystä.

Ihmetystä aiheutti omassa mielessä lähinnä se, että missä vaiheessa olen jaksanut kutoa neuleen niin pitkälle, että kaarrokkeen aloittelu oli jo paikoillaan. Mikäs, kudin kätösiin ja hetken päästä pelmaamaan neuvoja miten sen kaarrokkeen kavennukset saisi järkevästi. Saapa nähdä tuleeko homma toimimaan, suunnitelma on tehtynä ja työkin jo edennyt.

Kaiken muun päälle muistin vielä yhtäkkiä että jaa. Ne kesäpopothan piti ottaa ja pestä. Astetta mielenkiintoisempi ”soppa” lillumaan lavuaariin pyykinpesuaineen kanssa ja pienellä hinkkauksella niistä tuli lähes uudet. Jep. Nyt kelpaa. Vielä kun saisi aikaiseksi ja tutkisi, mitä sitä reissuun ottaa mukaan.

No, onhan tässä vielä muutama päivä aikaa…

Juur niitä päiviä

/ Irmeli / Jätä kommentti

Kahtiajakoisuutta ilmassa ja reilusti. Kun päivä alkaa mainiolla sykkeellä, mitä nyt huomaa hetkoht silleen pystyyn päästyään, että kappas. Nuorimmaisen lenssu on päässyt ihan uudelle asteelle, eli punaisia silmiä, räkimistä, köhimistä ja kurjaa oloa potenssiin kymmenen putkahtaa alakertaan.

Tottahan siinä muistaa samalla kertaa, että hei. Ihan justaansa on edessä lomareissu, josko nyt jollain voisi moiselta itse säästyä. Epäkohteliasta joo, kylmäkiskoistakin, ehkä, mutta päädyin ihan suosilla pitämään hajurakoa ja nappasin perinteisen 1c-vitamiini-, 1sinkkinappi- ja 1biotiinipilleri-satsin sijaan 2 ceetä ja 2 sinkkiä ja päädyin lisäämään aamuisen inkiväärishotin lisukkeeksi myös iltapäiväisen inkiväärishotin. Iltaista ei viitsi, se kun pissattaa kovin.

Työmaalla kuviot oli selvääkin selvemmät ja huokaisin helpotuksesta kun tiedossa oli ihan peruskaavan mukainen päivä. Oli oli, joo. Kunnes yhtäkkiä ei ollutkaan, emmepä sitten muistaneetkaan päivälle sovittua vierailua. Puolessa tunnissa koko pakka hajosi ja kirjailimme ylös uutta aikataulutusta. Ilmanko kotiin lähtöä tehdessä oli pää jokseenkin sekaisin, ja sitten se vasta sekaisin menikin kun mieleen muistui, että niin.

Sukkien toimituskin on kotimatkan varrella ja aikataulutkin jo pissii, kas kun juuri sillä kertaa töistä lähtiessä vaikka kenellä oli vielä jotain sanottavaa ja eiköhän eteen osunut ajamaan juuri se ihminen, jonka mielestä talvella kuuluu ajaa kolmeakymppiä vaikka kaikkien muiden mielestä keli on ihan perustalvikeli.

No, sukat pääsi käyttäjälleen ja tääkin kotiin, onneksi ja kas. Loppupäivä sujuikin sitten paljon paremmissa merkeissä eli tadaa! Kaikki, siis KAIKKI, keskeneräiset käsityöt villatakkia lukuunottamatta valmistui iltapäivän ja illan mittaan. Jes!

Nyt onkin sitten mietinnän alla, että ottaako vaiko ei kutimia reissuun mukaan. Vai tyytyäkö ihan vain lukemiseen. Vaikeita valintoja, ehkäpä tässä vielä johonkin ratkaisuun pääsee ennen kuin on aika loikkia siiville.

Ei paljon naurata!

/ Irmeli / Jätä kommentti

Niinpä niin. Ei juurikaan naurattanut kun kävin autoa piuhaan laittelemassa aamutuimaan. -17 astetta mittarissa ei todellakaan jaksa ilahduttaa muutenkin herkästi palelevalle kansalaiselle. No, onneksi tuli ostettua ne toppahaalarit, ne ovat todellakin tienanneet hintansa takaisin jo moneen kertaan.

Työpäivän päätteeksi kurvailin marketin kautta kotiin, sinne kun oli tupsahtanut paketti postin pisteelle noudettavaksi. Ilokseni paketti sisälsi lämmittävää jalkavoidetta, jota tilasin muutama päivä takaperin. Kerron paremmin jalkavoiteen toiminnasta kunhan ehdin sitä kokeilemaan, nyt testi jäi väliin koska eihän sitä nyt voi kutoa jos kädet on rasvaiset.

Jalkavoide on siis Taponerotin tuote, jonka bongasin netistä päivänä eräänä kun etsin kiivaasti mahdollisesti apteekista saatavia lämmittäviä jalkavoiteita. Niitähän muuten löytyi parikin eri mallia, joten käväisin apteekissa aikeenani ostaa CCSn lämmittävää jalkavoidetta. Enpä nyt sitten tiedä saati osaa sanoa apteekin tätösen ajatusmaailmasta tai tiedoista, sillä hän ei ollut koskaan moisista tuotteista kuullutkaan. Ööö?

No, päädyin sitten tilaamaan jalkavoiteen ja paketin avattuani totesin, että jalkavoiteen tuoksu oli kerrassaan hyvä, samoin ”kaupanpäällisiksi” tulleen pienen maustesaippuankin. Testiä pukkaa siis, kunhan sinne asti joudan. Testin sijaan päädyin kutomaan yhden nuoren miehen villasukat valmiiksi, nythän sitä voisi taas keskittää tarmoaan sitten villatakkiin ja niin.

Yksi koulutehtävä pitäisi ehdottomasti koettaa saada tällä viikolla tehtyä. Onks pakko jos ei haluu?

Vähän tumpelointia

/ Irmeli / Jätä kommentti

Tyttären tytär yökyläili ja sehän se kuulkaa oli varsin hauskaa. Kymppivuotiaan kanssa oleminen on jo aivan erilaista kuin pikkunatiaisten, itse toimittaa oikeastaan eväiden hoitopuuhia, neidillä kun on ihan omat kuviot joita haluaa mummilassa tehdä. Yksi niistä on koiran rapsuttelu, toinen jäiden syöminen ja koiralle syöttäminen ja kolmas niinkin simppeli kuin piirtely.

Toki yksi tärkeä osa on pelisessio enon ja tädin kanssa, se hoidetaan joka kerta, ja tietystikin myös omaan ”kammariin” kamojen levittely. Pientä murinaa neidissä aiheutti toki muorin vaatimus siitä, että ennen kuin touhutaan mitään muuta hoidetaan läksyt pois alta. Neiti oli sitä mieltä, että ne voi jättää kotona tehtäväksi, muori nyt kuitenkin voitti mielipidekilpailun ja niin vain neitonen ne touhusi muorin valvovan silmän alla.

Kolmannet Ipatkin siinä valmistui ilta- ja aamupuhteina, Eiköhän Ipat nyt ole hetkeksi niin nähdyt, vaikka myönnän että värinvaihto vihreäksi oli hyvinkin piristävää. Ilveksen logon silmukointi vain on ihan totaalisen täydellisen hanurista, muutenhan se on ihan ok mutta kun pitää aina vielä mustalla tehdä korostuksia silmukoidun keltaisen päälle. Yäk.

Nuorimmainen hääräili aamutuimaan keittiössä omiaan, kuuntelin kaapin ovien kolinaa ja outoja ääniä aikani ja lopulta päädyin kurkkaamaan mitä tuo touhusi. Syksyllä Vapriikista pojalle ostamani termospullo pääsi vihdoin käyttöön, hän kun oli päättänyt täytellä sen kuumalla kaakaolla minkä sekoitteli ensin tuopissa valmiiksi. Onneksi kurkkasin, veikkaan että suurin osa kaakaosta olisi päätynyt lavuaariin, sillä eihän poika ollut mitenkään tietoinen siitä miten juoman saa tratin avulla helposti pulloon.

Aivan pian on muuten maanantai ja sehän tarkoittaa sitä, että maailman matkaaja saapuu kotiin! Yksi pojista hänet nyt sitten noutaa Helsinki-Vantaalta ja oletusarvoisesti lapsonen on kotona kun palaan työmaalta. Olen muuten onnistunut pitämään edelleen seuraavan viikon tyhjänä, huh! Jotenkin tämä kulunut viikko vei mehut ihan totaalisesti ja vaikutti jo uniinkin.

Kovasti on tullut seikkailtua mitä oudoimmissa paikoissa tällä viikolla ja kas, onpa sitä tullut ammuskeltua zombejakin kiväärillä yhdessä unessa. Liekö unien vauhdikkuus sitten aiheuttanut sen, että unimäärät on jääneet kovin onnettomiksi, aamukahvit puoli kolmelta on ehkä hieman turhan aikaisin enkä nyt kovin paljon arvosta vapaapäivänä neljältä aamukahvitteluakaan. Huoks.

Ajoissa kotiin!

/ Irmeli / Jätä kommentti

Melkeinhän tässä tuli nostalginen olo töistä kotiutuessa, ja ihan vain siksi, että eteisessä sai loikkia kenkien yli sisään päästäkseen. Silloin kun torppa oli vielä tenavia täynnä oli niitä popojakin enemmän, mutta toisaalta. Koot ilmeisesti korvaavat määrän.

Mies oli sopivasti tehnyt ruoan uuniin ja tarjoili varsin herkullisen aterian, hänen tekemänsä lasagnette on aina kerrassaan hyvää. Tarjoilukin oli melkolailla näyttävä, ihan hieman jäin kieltämättä kaipaamaan niitä vihreitä ja värikkäitä lisukkeita, mutta no. Tulihan niitä töissä jo syötyä.

Amaryllis oli availlut kukkiaan vielä lisää päivän aikana ja kyllähän siitä on tulossa aikas mahtavan kokoinen. Olkkarissa oleva versio ei ole edelleenkään osoittanut minkäänlaista ajatustakaan nuppunsa avaamisesta, mutta pullistumista on kyllä jatkettu ja huolella onkin. Samalla kertaa se on venäyttänyt vartensa vallan komeaksi, oletan silti, että se pysyy pystyssä ihan hyvin.

Ajoissa kotiin pääsemisessä on muuten puolensa. Paitsi että ruokaa sai ajallaan, niin lisäksi sai sen rutiininomaisen ”kolme kuppia kahvia”-kiitos osankin hoidettua kunnialla. Samalla kertaa sain kuin sainkin ipatkin viimein valmiiksi, niiden silmukoiminen on ollut jokseenkin hidasta ja tuskallista puuhaa.

Nyt puikoilla keikkuu jälleen villatakki, joka ehti olla tauolla pari viikkoa. Mielessä tosin pyörii hieman toiset projektit, mutta katsoo nyt saako aikaiseksi. Aikomuksena oli ottaa kutimet reissuun mukaan, mutta voi olla, etten juurikaan ehdi siellä kutomaan. Ehkä silti ihan varmuuden vuoksi? Varmuudella mukaan lähtee opintoihin liittyvä kirja, aika kuluu varmasti siivillä sen kanssa, jopa siellä siivillä.

Unikot

/ Irmeli / Jätä kommentti

Valmistuihan ne, ja pika-ajassa väittäisin jopa. Tällä kertaa pari valmistui niin vinhaan tahtiin, että itsekin hämmästyin. Päädyin laittamaan kuvion niin, että se näyttäisi jatkuvan parista toiseen. Liotin ne lopuksi vielä pyykkietikkaliuoksessa ja asettelin kuivumaan, ehkä nämä nyt on edes hieman kanelia muistuttavaa ruskeaa.

Ensimmäinen loman jälkeinen työpäivä sai yhtäkkiä hoksaamaan senkin, että kappas. Eipä kylmälle kuistille johtavaa ovea ole taidettu tiivistää uusiksi vuosikausiin, ehkä jopa kymmeniin. Päädyinkin ajamaan työpaikalle Puuilon kautta ja hakemaan uutta tiivistettä, josko pirtin lämpöjä saisi edes hieman paremmalle tolalle.

Kämpässähän on ollut todellakin kylmä, jopa siinä määrin että pahimmillaan mittari on laskenut vaivaiseen 16 asteeseen. Jaloissa on tuntunut aikamoinen viima ja olisiko se kylmyys sitten jämäyttänyt aivotoiminnankin niin pahasti, etten koko vetoisuutta ajatellut sen paremmin. Ja tokihan naisena jotenkin ajattelee, että tottahan se talouden miessukupuolinen tällaiset tiivistämiset on hoidellut, vaikka en moista ole huomannut tapahtuvaksi.

Töistä palattuani en todellakaan ryhtynyt ensimmäisenä laittamaan ruokaa, mitä vielä. En edes toppahaalaria riisunut vaan aloitin hommat samantien ja kas. Jo pelkkä näkötesti sen kertoi. Eteisen valon kun sammutti niin kappas. Välioven raoistahan näkyi ihan suoraan kylmän kuistin ikkunoista tulviva valo. Just.

Mikäs siinä. Kylmähän sitä oli pitää ovea sepposen selällään, mutta mitä väliä. Tämä kaiveli maalarin tikkaat esiin ja alkoi poistaa entisiä tiivisteitä, jotka oli totta tosiaan aivan lyttymallia. Eipä ihme, että päivänvalokin sieltä kuistilta pilkotti, eipä sellaiset tiivisteet mitään kylmää ulkona pidä, jos kohta ei lämmintäkään sisällä.

Loppu viimeksi hommaan ei kauaa mennyt. Keittiön mittari näytti piirun alle 18 astetta kun puuhaan ryhdyin ja niin vaan homman valmistuttua ja pikaisesti kyhätyn pastasoosin alettua porista hellalla oli mittarin lukemakin noussut jo likemmäs asteen ylemmäs. Voi hittolainen! Miksi ihmeessä en ollut aiemmin huomannut edes kysyä mieheltä koska tiivisteet on vaihdettu viimeksi.

Töistä palattuaan mies toki kertoi, että hän on ne kertaalleen vaihtanut. Ahas. Ja koskahan moinen on tapahtunut, ovi kun on nököttänyt paikallaan yli kaksikymmentä vuotta. Ei hän nyt muista, mutta on hän kertaallleen ne uusinut. Just. Kovalla käytöllä olevan oven kohdalla lienee oikea uusimisväli olisi maks pari vuotta, eli eipä ihme.

Mitä opimme tästä? Ainakin sen, että otan tavakseni katsoa tiivisteet vähintään joka kesä läpi. Ja vaihdankin ne tarvittaessa. Sillä olihan se aika luksusta istua illalla kutomassa ilman että kintuissa kävi viima, niin se vaan on.

Minä tunnen kuinka vauhti kiihtyy

/ Irmeli / Jätä kommentti

Johan sitä ennättikin kun pisti hösseliksi! Villatakki on ehtinyt siihen vaiheeseen, että pitäisi aloitella helman kuvio-osaa ja sen perään tehdä vielä joustin, pituutta takilla on nyt 70 senttiä eli se ylettyy nyt jo polvien yläpuolelle. Sitten puuttuukin enää vain hihat. Ja steekkaus. Päätös siitä, tehdäkö nappilista vai laittaako vetoketju. Huoks. Se onkin vaikein osa koko hommassa.

Viimeisestä kalenterin luukusta ilmestyi täysin uusi tuttavuus, Jouluolut, jota en ole vielä uskaltautunut maistamaan. Mahdanko uskaltaakaan, mene ja tiedä. Panimon sivut kertoo oluesta seuraavaa; punertava ja lämpimän maltainen, karamellimainen makeus ja pehmeä paahteisuus. Jahas.

Kepukka pyöri takaisin pesäkololleen ja totesi seuraavaa: ”Pesäkololle palattuaan Kepukka heittää nutun naulakkoon, sihauttaa hyvin ansaitun oluttölkin auki, heittäytyy kalsarillisillaan pahnasohvalle ja lähettää päämajaan telexin: teht.suor. Saa lahj. Hyv. joul. T:Keppana”

Onneksi puikot pääsee jälleen hetkeksi levolle, tiedossa olisi treffit kummipojan ja hänen äitinsä kanssa, samalla saan hirvenlihoja pakkaseen. Yksi poikasista lupautui lähtemään seuramieheksi ja hyvä niin, on kuulemma ihan hitokseen liukkaat tienpinnat näiden myräköiden ja jäätymisten seurauksena. Yhdet synttäritkin on ohjelmassa, joten liikettä riittää.

Apteekkiinkin pitänee mennä, rescuekoiriin ja heidän omistajiinsa tutustunut tytär kun kertoi, että paukkukammoiselle koiralle kannattaa ehdottomasti kokeilla melatoniinia. Olihan se pakko tutkailla itsekin, mitä moisesta yleisesti ajatellaan ja kas. Sehän on tosiaan todettu monelle koiralle erittäin toimivaksi avuksi uuden vuoden paukkeen keskellä.

Ai niin. Maailmanmatkaaja oli varannut lennot, eli kolme viikkoa ja poika kotiutuu. Oli kyllä jo aikakin, kolme kuukautta tuntuu näin jälkikäteen menneen nopeasti, mutta todellisuudessa on aika-ajoin tuntunut, että aika suorastaan matelee.

Näillä kuvioilla eteenpäin, sano!

Arki on palannut!

/ Irmeli / Jätä kommentti

Sain yhden isoimmista aarteista käsiini joulunpyhinä ja olen yrittänyt saada kirjenippua luettua, mutta vaikeaa se on. Vasta kaksi kirjettä on luettuna ja äitihän kirjoitti pitkästi kun kirjoitti, eli hyvinkin 7-10 arkkia per kerta. Äidin paras ystävä oli kirjeiden vastaanottaja ja kirjeet ovat vuosilta -79-84. Tuttuja juttujahan niissä on, mutta on seassa sellaisiakin asioita, joista en ole ollut millään tapaa tietoinen.

Onneksi Hannes toi paljon muutakin ajateltavaa, kuten sen että kappas. Mihinkäs meidän roskikset on lähteneet? Roskikset löytyi talon nurkan takaa, kumossa ne olivat molemmat ja olipa kaveriksi lentänyt jostain iso saavikin. Saavi ei ole meidän, omat saavit kun on saunassa ja minä keräsin lauantaina kaikki irtokapineet pihasta myteriä ajatellen.

Toinen pikkutouhu olikin sitten auton sulattelu maanantain kunniaksi. Okei, suht hyvin se lämpisi piuhan päässä mutta kun ei sitä ole luotu tänne Suomen oloihin niin jälleen edessä oli perinteinen ”ovi auki, mutta kas, ei sitten kiinni”. Hieman tuntui pahalta tyhjäkäyttää autoa pihassa useampi minuutti, mutta se on ainoa keino saada ovi takaisin toimintaan.

Maailmanmatkaajakin oli poikennut lääkärissä viikonlopun aikana, paikallinen kattimatikainen oli ottanut ja puraissut tätä käteen. Koska lapsella on onneksi hyvä matkavakuutus päädyimme siihen, että käy näyttämässä kättään, etenkin kun emme olleet täysin varmoja onko kaikki tarpeelliset rokotukset kunnossa.

Jäykkäkouristustehosteen olivat pojalle laittaneet, olivat myös rabies-rokotesarjan aloittaneet. Hyvä niin, poika on toki palaamassa n. kolmen viikon sisällä, mutta eihän sitä koskaan tiedä vaikka saisi jonkin tulehduksen siellä helteessä heiluessaan ja vieraita kissoja paijatessaan.

Villahousutkin muuten valmistui, hyvä mä! Hovikuvaaja puuttuu edelleen pirtistä, me kun unohdimme täysin kuvata ne jouluaattona ja kas, sen jälkeen nuorin tytär onnistuikin sitten sairastumaan ja sitä tautia on nyt jatkanut edelleen. Eilen kävin pudottamassa postiluukusta levyn panadolia, ne kun oli unohtuneet ostaa apteekkireissulla.

Miespolo palasi tänään sorvin ääreen ja yritän tässä vähin erin saada arkirytmiä itsellenikin päälle, vaikka myönnetään. Ei se helppoa ole, ei. Kumman myöhään jaksanut nyt iltaisin vahdata telkkaria ja sitä kautta heräämisetkin on siirtyneet kummasti sinne kuuden kantimiin asti.

Onneksi tänään päästiin sentään perusruokien ääreen, jouluruoat alkoi pikkuhiljaa tulla korvista ulos .Nyt paluu todellisuuden ääreen eli kahvetta kuppiin ja kutimet käteen. Lomaa on onneksi vielä jäljellä vaikka arkeen onkin astuttu.

Pientä viivästystä

/ Irmeli / Jätä kommentti

Piti niin panostaa villahousujen valmiiksi saamiseen ja hilkulla se kyllä olikin, mutta ei vaan jaksanut enää illalla ketkua pidempään. Päivä kun osoittautui yllättävän kiireiseksi, jo aamusta kaivelin yleiskoneen uudemman kerran kaapista esiin ja ryhdyin joululimppujen vääntöön. Samalla ihastelin toki jääkaapissa sulamassa olevia villasikapaistipaloja, ne odotti pilkkomista, ruskistusta ja kastikkeeseen pääsyä.

Pari litran taikinaa tuli tehtyä, loppusaldona oli kuusi limppua. Kolme niistä päätyi joulukukkasiksi, yhdestä limpusta nuorimmainen söi aamupalana puolet. Joulukukkien väsääminenhän aiheutti tietysti sen, että aamupäivästä ajelin vielä kesken puuhien pitkin kyliä viemässä niitä limppuja saajilleen, joten riistasoosin teko jäi myöhempään.

Maailmanmatkaaja poikanen soitti pitkän videopuhelun, joulu aiheuttaa selvästi jonkinlaista kotikaipuuta. Etenkin ruokia tuo tuntui kaipaavan, manaili sitä, että pupeltaa mitä ilmeisimmin aattona nuudeleita. Enpä sitä pojalle nyt kertonut, mutta tarkoitus on laittaa riistasoosia pojalle pakkaseen tuokollinen, saa sitten kotiuduttuaan siitä nauttia.

Tällä kertaa riistasoosi saa makua timjamista, tomaattipyreestä, lipstikkasuolasta, valkosipulista sekä soijakastikkeesta. Solahti sinne joukkoon hieman myös erinäisiä pippureita myllystä, joten oletusarvoisesti herkkua on tiedossa joulupöydässä. Kinkunkin nostin illalla valmiiksi paistopussiin, puoliso tuuppasi sen yöllä nukkumaan siirtyessään uuniin.

Kaiken muun touhun keskellä innostuin väsäämään jääkaappiin yön yli tekeytymään tomaattisipulisalaatin ja pikkelöityjä pinasipuleita, ne kun toimii mainiosti joulupöydässä. Siivoilun jätin ihan suosilla aatolle, joulupuuron hautuessahan se imurikurvailu sujuu näppärästi.

Tontun matka alkaa olla liki päätöksessä, tällä kertaa pääsette ihmettelemään luukun 23 tölkkiä, joka on italialaista Birra Chiaraa. Panimon mukaan tämä passaa mainiosti pizzan kylkeen, sitä ei tosin taida ihan hetkeen olla tarjolla.

Tonttukin jatkoi kekkulointiaan pitkin Panimoa, tällä kertaa tunnelmat oli tällaiset: ”Tonttu istahtaa mallassäkkien suojaan, huokaisee syvään ja nakkaa muutaman ohranjyväsen viereensä laskeutuneelle varpuselle. ”Olen pieni veljesi, tulen Tallinnasta,” hyräilee Kepukka itsekseen, pyyhkäisee kätensä sarkahousujen persauksiin ja lähtee takaisin kololleen.”