Melkeinhän tässä tuli nostalginen olo töistä kotiutuessa, ja ihan vain siksi, että eteisessä sai loikkia kenkien yli sisään päästäkseen. Silloin kun torppa oli vielä tenavia täynnä oli niitä popojakin enemmän, mutta toisaalta. Koot ilmeisesti korvaavat määrän.
Mies oli sopivasti tehnyt ruoan uuniin ja tarjoili varsin herkullisen aterian, hänen tekemänsä lasagnette on aina kerrassaan hyvää. Tarjoilukin oli melkolailla näyttävä, ihan hieman jäin kieltämättä kaipaamaan niitä vihreitä ja värikkäitä lisukkeita, mutta no. Tulihan niitä töissä jo syötyä.
Amaryllis oli availlut kukkiaan vielä lisää päivän aikana ja kyllähän siitä on tulossa aikas mahtavan kokoinen. Olkkarissa oleva versio ei ole edelleenkään osoittanut minkäänlaista ajatustakaan nuppunsa avaamisesta, mutta pullistumista on kyllä jatkettu ja huolella onkin. Samalla kertaa se on venäyttänyt vartensa vallan komeaksi, oletan silti, että se pysyy pystyssä ihan hyvin.
Ajoissa kotiin pääsemisessä on muuten puolensa. Paitsi että ruokaa sai ajallaan, niin lisäksi sai sen rutiininomaisen ”kolme kuppia kahvia”-kiitos osankin hoidettua kunnialla. Samalla kertaa sain kuin sainkin ipatkin viimein valmiiksi, niiden silmukoiminen on ollut jokseenkin hidasta ja tuskallista puuhaa.
Nyt puikoilla keikkuu jälleen villatakki, joka ehti olla tauolla pari viikkoa. Mielessä tosin pyörii hieman toiset projektit, mutta katsoo nyt saako aikaiseksi. Aikomuksena oli ottaa kutimet reissuun mukaan, mutta voi olla, etten juurikaan ehdi siellä kutomaan. Ehkä silti ihan varmuuden vuoksi? Varmuudella mukaan lähtee opintoihin liittyvä kirja, aika kuluu varmasti siivillä sen kanssa, jopa siellä siivillä.
Joulun aika tältä erää ja hyvä niin! Joulun ajan päättymisen kunniaksi kaivoin vielä yhden hirvipaistin pakkasesta ja jalostin sen kastikkeeksi. Mausteiksi päätyi tällä kertaa timjamia, rosmariinia, valkosipulia, pippuria ja toki suolaa. Niin ja turaus tomaattipyrettä sekä tilkka olutta. Koko komeus sai muhia uunissa 150 asteessa hyvinkin nelisen tuntia, välillä lisäsin siihen vettä. Lopuksi nakkasin vielä smetanapurkin joukkoon
Kaveriksi tein muusia ja salaattia ja mikäs, hyvinhän ruoat maittoi. Tytär ja poika kävivät myös syömässä, pojan kanssa kannoimme tonttuset vielä saunalle. Kuusi pakettiin, jouluvalot pois ikkunasta ja kas. Olemme palanneet arkeen tuosta vaan.
Työn alla on keikkunut nyt ahkerasti ne unikkotumput, toinen pari valmistui peukaloa lukuunottamatta ja toinenkin ennätti liki kärkikavennuksiin. Muuta ihmeellistä ei oikein loppiaiseen sitten sisältynytkään ja olisiko nyt pitänytkään.
Töihin paluu on kivaa ja toisaalta taas, olisihan sitä kotonakin ollut touhuttavaa. Toisaalta, näkeepä miten maa makaa ja onko joululoman aikana tapahtunut mitään edistystä missään oman työn osiossa. Arkea kohti siis!
Siinähän sitä. Hirvipaistia. Joukkoon meni myös pala villisian paistia, ja tottahan sinne piti laittaa porkkanaa ja sipuliakin. Mausteina tässä toimii vain ja ainoastaan suola, rosmariini, valkosipuli, maustepippurit ja laakerinlehdet. Ai niin, ja toki sekaan päätyi tölkki joulukalenterista tullutta Amberia. Maku aikas bueno.
Kirjoittelen blogitekstiä nyt hyvissä ajoin uuden vuoden aattona, televisiossa pörrää tällä hetkellä Vesku-elokuva. Päivän puuhia on ollut lähinnä kaupassa pyörähdys aamusta, lihojen pilkkominen, hirvisoosin uuniin saattelu ja tietysti kutomista, kahvia ja tyttären kanssa pälinöintiä.
Koiruuden kanssa olemme jatkaneet melatoniinilinjalla sillä oikeasti. Koko koirahan on aivan kuin toinen koira. Niin rento, ettei mitään rajaa. Olenkin alkanut epäillä, että koiralla on koko ajan jonkinlainen ahdistustila päällä, sillä koiruushan on ollut siitä rakettitapahtumasta lähtien erittäin ärhäkkä kaikkia vieraita kohtaan. Nyt tuo vaikuttaa enemmän sellaiselta dogilta, kuin mikä edeltäjänsä oli.
Ohjelmassa ei ole tänään enää mitään kummoista, tytär tosiaan pörähti paikalle jo aamupäivällä ja viipyi monta tuntia. Mukaansa tuo oli ottanut kutimen, sillä hän on myös innostunut nyt moisesta lajista. Tekeillä on ekat kämmekkäät, äidin ohjeilla niitä on tehty ja tänään saatiin peukaloaukko ekaan malliin. Nyt hänen lähdettyään kotosalle ajattelin tuijotella Veskun loppuun ja samalla kutoa tumput hyvälle mallille, oli ihan pakko ottaa joku pienempi käsityö väliin.
Aamulla oli aika ylpiä olo, kun koiran kanssa ulkona pyörin. Pakkasta oli hyvinkin 15 astetta, mutta tämä mimmi ei palellut yhtään. Niin kovin hilpeyttä aiheuttanut talvihaalari, ei siinä hymy hyytynyt pihalla pyöriessä.
Muistaessa, tähän loppuun totean vielä näin: oikein hyvää vuotta 2026 kaikille!
Kun aloittaa aamulla aikaisin, niin ennättää yllättävän paljon. Isännän tehdessä töihinlähtöä olin jo keittelemässä valkokastiketta lasagneen. Tällä kertaa päädyin tekemään lasagnen vielä hieman reilumman kokoisena mitä yleensä, joten kastikkeeseenkin päätyi kaksin kappalein Aura-kolmioita. Ja iso siitä tulikin.
Kastikkeeseen laitoin 1,5 litraa maitoa ja saman verran vehnäjauhoja ja kuten sanottua, kaksi kolmiota. Maustoin ihan perinteiseen tapaani eli sitruunapippuria ja maun tarkastettuani lisäsin vielä himppasen suolaa. Jauhelihakastikkeen teinkin täysin aiemman tyylini mukaan.
Tein kastikkeet aamulla valmiiksi ja suuntasin sen jälkeen kylille. Ensin pyörähdys Puuilossa, josta hain paitsi linnun siemeniä niin myös koiralle ruokasäkin. Sen jälkeen suuntasin hakemaan vanhimman tyttären ja suuntasimme naapurikylälle, olimme sopineet jo aiemmin että käymme äidin haudalla ja samalla tytär näkee, että missä se sijaitsee.
Hautapaikan sijainnin selittäminen puhelimitse on jokseenkin haastavaa, väitän mä, ainakin jos kyseessä on isompi hautausmaa. Helpommalla pääsi kun lähti itse käymään siellä, loppujen lopuksi äidin hauta on todella helpossa paikassa siellä, mutta miten sen nyt sitten toiselle selität. No kato käännyt siitä vasemmalle ja sitten kun näkyy se ja se, niin sitten meet siihen suuntaan ja sitten…. Juu ei.
Pyörähdimme myös apteekissa hakemassa tyttären kurkkutropit, joten tehokkuus oli ihan huipussaan. Kun olin vienyt tyttären kotiin hilppasin itse kokoamaan lasagnea vuokaan ja johan sitä tosiaan olikin. Ja hyvääkin se oli! Pakkohan se oli keitellä iltapäiväkahvit ja kas. Sitten mieleen muistui, että tosiaan. Toisen tyttären rescueriiviöllähän oli yksivuotissynttärit. Siis oletettavasti.
Päädyinkin vielä poikkeamaan sielläkin, samalla vein tyttärelle jääkaapista loput nakkisoosit ja satsin lasagnea. Riiviölle tarjoilin synttärin kunniaksi paitsi puruluun niin myös yhden nakin soosista.
Liekö sitten alkupäivän hyvä meininki, niin tietäähän sen. Alamäkihän siitä alkoi. Ensin onnistuin kiskaisemaan kahvit väärään kurkkuun, enpä muista moista vuosiin tehneenikään. Ai hitto, miten kipeää tekee kun kahvia lentää ulos nenästäkin! Poijjaalla sen sijaan oli ratkiriemukasta kun sitä vieressä seuraili, itsellä ei niinkään.
Ja kun alamäki saadaan alkamaan, niin tottahan sitä jatketaan. Ensin minua huudeltiin yläkertaan ja käskettiin tulla hiipimällä, ehdin jo hetken miettiä että mitähän konnankujeita poijjaalla oli mielessä, mutta eipä sillä ollutkaan. Avoimesta ikkunasta oli poijjaan huoneeseen lentänyt pieni sinitiainen, joka pörhisteli puolipökkyrässä höyheniään tv-tasolla.
Onneksi tässä kohtaa osui paikalle myös pieni ylämäki, sillä sain napattua lintupolon helposti pienen pyyhkeen sisään ja vietyä vahingoittumattomana ulos. Hyvin se pyrähti heti lentoon kun pyyhekääröä sen ympäriltä poistin, joten ei hätää, kaveri selvisi säikähdyksellä.
Sen jälkeen jatkoinkin alamäkilinjaani, eli hupsista hei. Onnistuin sitten vippaamaan tyylikkäästi iltapalani lautasineen päivineen lattialle ja tottakai nurinpäin. Huoks. Siinä kohtaa aloin kallistua jo siihen suuntaan, että ehkä olisi parasta painua maate, mutta päätin kuitenkin pysytellä vain hievahtamatta nojatuolissa ja jatkaa villahousujen kutomista.
Se muuten kannatti! Väitänpä, että ensi viikolla villahousut saa jo käyttöön, niin hyvin ne viimeinkin eteni. Hyvä mä!
No nyt oli herrojen herkkua tarjolla! Sadepäivien ratoksi tuli sulatettua eteisen kaappipakastin ja pakkohan ne siellä olleet pakasteet oli kiikuttaa ulkokammarin arkkupakastimeen siksi aikaa. Aikamoinen hommahan siinä pakastimen sulattamisessa on etenkin jos sen tekee parin vuoden välein, laitoin pakastimen sulamaan aamukuudelta ja vaikka kuinka pidin uunipellillä kuumaa vettä siellä niin silti. Valmista tuli vasta puoliltapäivin.
Niinpä ulkokammarilta pakasteet pääsi takaisin sisäpakastimeen vasta illalla ja samalla innostuin kantamaan kaikki riistalihatkin sisäpakkaseen. Sulamaan jätin jääkaappiin vajaan kilon palan hirvenpaistia ja puolisen kiloa villisian paistia. Seuraavan päivän päivällinen valmistui sitten niistä aineista hitaasti hauduttamalla.
900 g hirvipaistia isohkoina kuutioina
n. 500 g villisian paistia ohuina siivuina
n. 25 g voita paistamiseen
vehnäjauhoja (kaikkineen meni n. 4 rkl)
vettä
Pilkoin lihat ja annoin niiden lämmitä puolisen tuntia ennen paistamista. Otin lihoihin pannusta hieman väriä pintaan, ripottelin hirvenlihakuutioiden päälle vehnäjauhoja pannulla ja siirrettyäni ne uunivuokaan huuhtelin pannun kuumalla vedellä, joka päätyi aina lihakerroksen päälle uunivuokaan. Villisian paistisiivujen päälle en jauhoja ripotellut väriä ottaessa, sillä niiden paistaminen oli todella pikaista puuhaa.
Uunipataan lisäsin vielä erinäisen määrän muita aineksia:
6 porkkanaa paloina
3 sipulia isoina lohkoina
n. 100 g tomaattipyrettä
6 tl lipsitikka suolaa
4 tl valkosipulimurskaa
1 rkl timjamia
1 tl mustapippurirouhetta
rasiallinen luumutomaatteja
Lisäsin vettä niin, että lihat oli kokonaisuudessaan nesteen alla. Uuniin laitoin lämmöksi 150 astetta ja annoin padan hautua nelisen tuntia. Lihat oli ihanan mureita, kun neljän tunnin päästä niitä kokeilin joten lisäsin vielä purkillisen smetanaa joukkoon.
Aivan mahtavan hyvä ruoka, kylkeen vielä perunamuusia ja punajuuriviipaleita ja johan vatsa kiitti!
Kesällä haluaa välillä päästä helpolla ruoanlaitosta ja mikäs sen helpompaa kuin uunissa yhdellä kertaa tehtävät ruoat. Uunilohi on ehkä yksi maailman yksinkertaisimmista ruoista, lohifile uunivuokaan, päälle sitruunapippuria ja suolaa.
Kasviksetkaan ei kummoista työtä kaipaa, pilkkomisen vaiva taitaa olla isoin homma. Tällä kertaa uuniin päätyi parsaa, kesäkurpitsaa, tomaattia, sipulia, paprikaa ja porkkanaa. Mausteiksi kasviksille riittää oliiviöljy, suola, valkosipuli ja vinegrette. Lisäksi heitin päälle fetakuutioita paiston puolivälissä.
Sen verran riehaannuin, että tein vielä lisukkeeksi tsatsikia eli turkkilaista jogurttia, raastettua ja valutettua tuoretta kurkkua, valkosipulimurskaa, suolaa ja sokeria.
Villisikaa on pakkasessa vallan mainiosti ja koska riistaruoat porukalle maistuu, vaikkakaan muut ei niitä uskaltaudu tekemään, niin päädyin eilen ottamaan reilun kilon palapaistisatsin pakkasesta jääkaappiin.
Aikani tuumittua mitä siitä lähtisin tekemään päädyin soveltamaan stroganoffin ohjetta. Lopulta sapuska muotoutui pitkälti pyöräyttäen paistipalat pannulla ja ripottamalla jauhoja pannulla niiden päälle ennen uunivuokaan asettelua. Tässäpä ohje moiseen sapuskaan.
n. kilo villisian paistia paloina
voita paistamiseen
vehnäjauhoja pannulle (ehkä puolisen desiä meni kaikkineen)
0,7 l vettä, jolla huuhdotaan pannu aina paistosatsien välillä
punasipuli kuutioina
3 tl valkosipulimurskaa
(nekin pyöräytin pannun kautta)
Uunipataan ripottelin paistokertojen välissä seuraavat mausteet:
6 tl lipstikkasuolaa
0,5 dl tomaattipyrettä
1 tl sokeria
0,5 tl valkopippuria
Tämän jälkeen uunipata päätyi uuniin 150 asteeseen, aina välillä kävin sitä hieman siellä härkkimässä ja loppuvaiheessa lisäsin purkin smetanaa ja toisen kermaa.
Kaikkineen pata pötkötti uunissa reilun 3 tuntia, valmiin padan päälle pilkoin vielä pari suolakurkkua. Eväät syötiin riisin kanssa ja ai että, oli hyvää!
Tänään keittiössä valmistui helppoa ja nopeaa ruokaa. Maustamattomia broilerin rintafileitä pintamausteella. Lisukkeeksi tein muusia ja tsatsikia.
Broitsufileet:
1 kg broilerin rintafileitä (miedosti suolattuja)
Pinnan voiteluun tein seoksen, jossa oli oliiviöljyä, soijakastiketta, tilkka hunajaa ja reilu teelusikallinen fariinisokeria. Voitelin fileet, päälle ripottelin paprikajauhetta, himalajansuolaa ja Garlic and pepper-seosta myllystä ja valkosipulijauhetta. Käänsin fileet toisinpäin ja sama homma uusiksi.
Kaveriksi pellille pilkoin pari isoa sipulia ja luumutomaatteja, ne pyöräytin pienessä määrässä oliiviöljyä ja valkoviinietikkaa, päälle myllystä himalajansuolaa ja Garlic and pepper-seosta.
Annoin broilerfileiden maustua huoneenlämmössä parikymmentä minuuttia ennen kuin heitin kaveriksi pellille sipuli-tomaattikasvisseoksen, kasvisten päälle nakkasin vielä fetakuutioita.
Uunissa lämpöä 200 astetta kiertoilmalla ja paistoaika n. 15 minuuttia. Annoin broitsun ja kasvisten vielä tasata makuja kymmenkunta minuuttia folion alla.
Yksi kaikkien aikojen suosikkisarjojani on ollut ja on edelleen Sopranos. Edellisen kerran olen tainnut sarjaa tuijotella likemmäs parikymmentä vuotta sitten, mutta nyt lomalla sadepäivinä, kuistilla kahvin juomisen ja virkkauksen lomassa, aloin katsoa sarjaa ihan ensimmäisestä jaksosta lähtien.
Ja sieltähän tämä ruokaidea sitten iski, eli ziti. Lohturuokaa, jonka nimi vilahtelee aika-ajoin taajaan Sopranosin jaksoissa. Ohjetta kaivoin aikani pitkin netin ihmeellistä maailmaa ja lopulta päädyin ottamaan pohjaksi ruoalle Baked Ziti-ohjeen. Ohjeen löydät kuvineen täältä. Ihan yksi yhteen ohjeen mukaan en sapuskaa päätynyt vääntämään, sillä lisäsin hieman aineiden määrää ja sitä kautta mausteidenkin. Eikä niitä zitejäkään löytynyt paikallisesta marketista, vaan niiden tilanna käytin PennePiccoloita.
Tässä nyt sen mukainen ohje, minkä itse tein. Kastikkeeseen tulevien aineiden lisäksi tarvitaan mozzarella-raastetta, Ricotta-juustoa ja parmesania.
Oliiviöljyä isoon pataan pohjalle ja sitten lähdetään pyörittelemään padassa sipuleita hieman pehmeämmäksi. Kun sipulit ovat hieman pehmenneet lisätään jauheliha ja paistetaan sitä samalla ahkerasti koko komboa pyöritellen.
Jauhelihan juuri ja juuri kypsyttyä lisätään sen joukkoon mausteet eli:
1,5 rkl paprikajauhetta
0,5 tl chilihiutaleita
3 tl sipulijauhetta
1,5 tl suolaa
1,5 tl mustapippurirouhetta
Jälleen pyöritellään koko komeutta padassa, pari minuuttia oli varsin passeli aika. Sitten päästäänkin nesteiden ja muiden mausteiden lisäämisen pariin eli:
500 g tomaattimurskaa
500 g paseerattua tomaattia
reilu 2 dl vettä
1,5 tl oreganoa
1,5 tl sokeria
1,5 tl basilikaa
1 tl lipstikkasuolaa
Sekoitellaan hyvin ja kun koko komeus alkaa kiehua laitetaan pataan kansi päälle, pienennetään lämpöä niin, että kannen alla porisee kevyesti ja siirrytään pastan keittoon.
Pastaksi valikoitui Barillan piccolini penneä ja se sopi mainiosti tähän ruokaan. Pastan kypsyttyä valutellaan vesi pois ja lisätään pastan joukkoon muutama kauhallinen jauhelihakastiketta. Sekoitellaan hyvin, kipataan pasta-jauhelihasekoitus uunivuokaan ja lisätään päälle Ambrosi-Ricotta-juusto isohkoina nokareina. Loput kastikkeet kipataan päälle ja koko komeus peitellään runsaalla juustoraasteella.
Juustoina itsellä oli Pirkan parhaat-sarjan Provolone-Mozzarella-raastetta 300 g, lisäksi raastoin vielä päälle Parmareggion-parmesania, joka oli nerokkaasti pakattu kuorettomana tikkuna josta raastaminen oli todella helppoa.
Folio kevyesti päälle, uuniin 175 asteeseen ensin 20 minuuttia folion alla ja sen jälkeen vielä viitisentoista minuuttia ilman foliota. Tuli muuten hyvää, mutta ensi kerralla taidan kokeilla Ricottan tilalle jotain toista sulatejuustoa.
Liotin perunoita hetken vedessä ja kippasin ne sitten siivilään, huuhtelin vielä isoimmat tärkkelykset pois. Ladoin uunivuokaan kerroksen perunaa, päälle runsaasti valkosipulijauhetta, useampi pyöräytys Santa Marian-myllystä ja muutama pyöräytys Himalajan suola-myllystä.
Samalla kaavalla jatkoin kunnes kaikki perunat oli sievästi ladottuna vuokaan. Sekoitin keskenään kerman, ranskankerman, valkosipulituorejuuston ja suolan ja kippasin koko komeuden päälle.
Vuokaan kansi päälle, uuniin kiertoilmalle 175 astetta n. 1h 30min. Perunoiden kypsyyden pystyy selvittämään kokeilemalla haarukalla ovatko ne pehmeitä.
Meillä tuota Santa Marian mausteseosta menee aivan älyttömästi, sillä sitä tulee lykättyä hieman ruokaan kuin ruokaan. Sama tyyli on aikuisikään ehtineellä vielä kotona asuvalla kokkaavalla pojalla, joten onko ihme. Suosittelen kokeilemaan, jos kyseinen tuote ei ole entuudestaan tuttu.
Nojatuolin uumenista 