Minä tunnen kuinka vauhti kiihtyy

Johan sitä ennättikin kun pisti hösseliksi! Villatakki on ehtinyt siihen vaiheeseen, että pitäisi aloitella helman kuvio-osaa ja sen perään tehdä vielä joustin, pituutta takilla on nyt 70 senttiä eli se ylettyy nyt jo polvien yläpuolelle. Sitten puuttuukin enää vain hihat. Ja steekkaus. Päätös siitä, tehdäkö nappilista vai laittaako vetoketju. Huoks. Se onkin vaikein osa koko hommassa.

Viimeisestä kalenterin luukusta ilmestyi täysin uusi tuttavuus, Jouluolut, jota en ole vielä uskaltautunut maistamaan. Mahdanko uskaltaakaan, mene ja tiedä. Panimon sivut kertoo oluesta seuraavaa; punertava ja lämpimän maltainen, karamellimainen makeus ja pehmeä paahteisuus. Jahas.

Kepukka pyöri takaisin pesäkololleen ja totesi seuraavaa: ”Pesäkololle palattuaan Kepukka heittää nutun naulakkoon, sihauttaa hyvin ansaitun oluttölkin auki, heittäytyy kalsarillisillaan pahnasohvalle ja lähettää päämajaan telexin: teht.suor. Saa lahj. Hyv. joul. T:Keppana”

Onneksi puikot pääsee jälleen hetkeksi levolle, tiedossa olisi treffit kummipojan ja hänen äitinsä kanssa, samalla saan hirvenlihoja pakkaseen. Yksi poikasista lupautui lähtemään seuramieheksi ja hyvä niin, on kuulemma ihan hitokseen liukkaat tienpinnat näiden myräköiden ja jäätymisten seurauksena. Yhdet synttäritkin on ohjelmassa, joten liikettä riittää.

Apteekkiinkin pitänee mennä, rescuekoiriin ja heidän omistajiinsa tutustunut tytär kun kertoi, että paukkukammoiselle koiralle kannattaa ehdottomasti kokeilla melatoniinia. Olihan se pakko tutkailla itsekin, mitä moisesta yleisesti ajatellaan ja kas. Sehän on tosiaan todettu monelle koiralle erittäin toimivaksi avuksi uuden vuoden paukkeen keskellä.

Ai niin. Maailmanmatkaaja oli varannut lennot, eli kolme viikkoa ja poika kotiutuu. Oli kyllä jo aikakin, kolme kuukautta tuntuu näin jälkikäteen menneen nopeasti, mutta todellisuudessa on aika-ajoin tuntunut, että aika suorastaan matelee.

Näillä kuvioilla eteenpäin, sano!

Säilöntäpuuhia

Lomakin päättyy aina ajallaan, niin nytkin. Keittelin vielä loman päätteeksi itselleni flunssakauden selättäjää (tai näin ainakin uskon) eli inkiväärishottia ja samalla kertaa tuli touhuttua pari kipollista pikkelöityjä punasipuleita.

Ne ovat muuten ihan käsittämättömän hyviä vähän kaiken lisukkeena! Ehkä nyt ei keittojen, mutta voileivälle, nam, ruoka-annoksen lisukkeeksi, nam, salaatissa, nam, ihan pelkältään, nam. Aivan huippuhyvä apuväline punasipuleiden ja noin yleensäkin sipuleiden siivutuksessa on mandoliini. Siis ei, ei se soitin vaan tämä:

Aivan mahdottoman huippuhan tämä on myös valkosipuliperunoita tehdessä, tai säilykekurkkuja tai no, kaikkea mitä pitää pilkkoa tai siivuttaa pieneksi. Eihän tämä nyt tietenkään toimi pehmeiden rehujen kanssa, mutta kaikki kova menee tuosta vaan pieneksi.

Pikkelöityjen sipuleiden ohje on muuten helppo, sipulit on toki pääasiassa, itse siivuttelin niitä n. 700 grammaa ja mausteliemeksi tein marttojen ohjeen mukaisen 1-2-3-liemen eli tässä tapauksessa näin:

1,5 dl etikkaa

3 dl sokeria

4,5 dl vettä

Kaikki liemiaineet kattilaan, kiehautus ja kippaus siivutettujen sipuleiden päälle. Ei ollut kovinkaan haastava homma se, ei. Seuraavalla sipuleiden tekokerralla voisi nakitella miehen sipuleiden kuorintapuuhiin, en ole tänäkään päivänä keksinyt miten ne kuorisi niin ettei vedet lentäisi silmistä. Sillä keinoa voisi samantien tehdä niitä vaikka useammankin purnukan, ne kun säilyy avaamattomina hyvinä jääkaapissa kuukausitolkulla ja varsin kiva lahjaideakin ne on.

Syyssatoa pulloihin

Tarkoitushan oli keitellä vähän reilummalla kädellä omenamehuja talveksi pakkaseen, mutta kappas. Ukko-pirulainen oli ottanut ja ajanut nurmikon ja siinä samalla erinäisen määrän omenoita vapaapäivänsä kunniaksi. Huoks!

Lopulta keittelinkin vaan reilun maijallisen omenamehua ja tällä kertaa lisäsin omenoiden kaveriksi vadelmaa. Toimii! Nämä mehut päätyivät pakkaseen aiemmin keiteltyjen herukka- ja karviaismehujen kaveriksi, sieltä niitä verottaa pitkin vuotta omien lasten lisäksi yksi varalapsonen.

Omenamehu mehumaijassa

Oman maan tuotoksien käyttö, jos joku, on taloudellista ja terveellistä puuhaa. Ja sitä ekologista touhuakin vielä, minä kun säilön mehut aina pakastimessa muovisissa limpparipulloissa. Tänään maijassa lähti porisemaan satsi kolme, pari satsia on pakkaseen jo ehtinyt eli kohtahan siellä on jo parikymmentä litraa juotavaa. Ja marjojen keittelyä en ole vielä edes aloittanut, ne on pakkasessa odottamassa omaa vuoroaan.

Tänä vuonna omenasato on totta tosiaan ollut iso ja omenien koko. Harvoin ne näin valtavia ovat tuolla vanhassa puussa olleet. Oma arvioni pihan omenapuun iästä on hyvinkin tuollaista 50-60 vuoden luokkaa, pihassahan se tönötti jo 25 vuotta sitten kun tähän muutimme eikä se enää silloinkaan ollut mikään nuorukainen vaan ikää oli ainakin parikymmentä vuotta ellei enemmänkin. Lajike taitaa olla Huvitus, ainakin näin olen vuosien varrella päätellyt.

Joka vuosi se silti tekee satoa, milloin enemmän ja milloin vähemmän ja tänä vuonna se on se enemmän. Kaikkineen keittelin kaksi kymmenen litran ämpärillistä omenoita, sekaan nakkasin pari litraa karviaisia. Lantattavaa mehua tästä määrästä tuli kaikkineen 7 litraa. Mehun sokeroinnin teen vasta lopuksi kattilassa, kun kaikki mehut on valuneet siihen siivilän läpi.

Maijalla mehun keittäminen on toki hidasta puuhaa eikä sitä mehuakaan irtoa alkuunkaan samoja määriä kuin mehuasemalla puristamalla tulisi, mutta väliäkö tuon. Minulle maijalla keitetty omenamehu tuo aina lapsuuden kesät ja mummolan mieleen, siellä kun omenapuita oli hyvinkin reilut kymmenkunta pihassa ja käytännössä elokuun alkupuolelta asti tuntui, että mummolassa oli jatkuvasti mehumaijassa omenamehu tuloillaan.

Vinkkinä muuten omenamehun maijalla keittelijöille, kannattaa pilkkoa omenat neljään osaan, niin mehu alkaa helpommin ja nopeammin irtoamaan.

Kurkkusalaattiohje

Muutama päivä sitten törmäsin Facebookin kotiruokaryhmässä aivan älyttömän hyvältä vaikuttaneeseen kurkkusalaattiohjeeseen. Minä kun en erityisemmin piittaa mistään kruusailusta tai tuunailusta siinä kohtaa kun on kyseessä perinteiset herkut ja niihin luen kurkkusalaatinkin kuuluvan.

Alkuperäinen ohje oli ämpärilliselle ja ämpärillisenhän minäkin sitten päätin tehdä, etenkin kun ohjeen kommenteissa mainittiin kerran jos toisenkin, että sen voi säilöä lämmittämättömällä kuistilla vaikka läpi talven ja aina se on yhtä herkullista ja säilyvää, vaikka lämpötilat siellä vähän heittelisivätkin pakkaselta plussalle.

Joten niin. Töiden jälkeen suuntasin läheiseen markettiin hakeakseni tarvittavat ainekset. Avomaankurkkuja pusseihin latoessani ennätin hetken miettiä sitäkin, että näinköhän pitäisi ostaa uusi talousämpärikin samalla kertaa, mutta niinhän siitä kävi että muistikuvani väitti kivenkovaan talousämpärin kannen olevan keittiön kaapissa kun niitä alkukesästä raivasin.

Kotona ryhdyinkin samantien toimeen. Avomaankurkut lavuaariin pesuun, yleiskone silppuriosineen esiin ja talousämpäriä noutamaan. Niinpä niin… Eipä sitä hemmetin kantta sitten löytynytkään mistään, joten mitä hemmettiä. Onneksi kaapissa oli tupperin 7,5 litrainen kulho kansineen joten mikäs. Pienennetään sitten sen verran satsia, että sen saa siihen sopimaan.

Näin jälkikäteen blondiaivot sanoo, että 10-litraisesta kun vähennetään 7,5-litraiseen on syytä jakaa aineiden määrä neljällä ja kertoa saatu tulos kolmella. Siis näin jälkikäteen. Voin kertoa, että tupperin kippo tuli likipitäen ääriään myöten täyteen enkä todellakaan pystynyt sekoittelemaan aineksia siinä, vaan talousämpärissä. Toisaalta, menipä vielä paremmin sekaisin, kun kippasin ne sekoittelun jälkeen siihen tupperin kippoon.

Ohjekin olisi toki kiva, eikö? Tämä ohje on nyt sitten neljälle kilolle kurkkua, ei viidelle kuten alkuperäinen ohje.

4 kg avomaankurkkuja

2 kiloa sipulia

tillipuntti

Liemi:

0,8 l etikkaa

0,4 l vettä

16 dl sokeria (itse käytin hillosokeria, kuten ohjeen jakanutkin kertoi käyttäneensä)

4 rkl suolaa

Pese ja raasta avomaankurkut. Kuori ja raasta myös sipulit (YÄK, mikä homma ja mikä kirvely silmissä) ja silppua joukkoon tilli. Sekoittele ämpärissä hyvin sekaisin.

Kiehauta liemi ja kippaa se ämpäriin, sekoittele ja sulje kansi. Malta 3 päivää ja nauti. Epäilenpä, että meillä tuo määrä ei kauaa happane kipossa, siinä määrin hyvä lisuke se on vähän siihen sun tähän evääseen.

Ohjettahan voi varioida ja niin moni oli tehnytkin, oli lisätty paprikaa, todettiin sinapinsiementenkin siihen passaavaan samoin kuin valkosipulin ja niin edelleen, mutta minähän en tosiaan varioinut vaan kiskoin juuri eikä melkein ohjeen mukaisesti.

Nyt kun avomaankurkut on kohtuu halpoja ajattelin huomenna pyörähtää heti aamusta työmatkalla hakemassa lisää niitä ja nakata huomenna vielä ihan sen ämpärillisenkin tulemaan. Ajattelin tosin kokeilla seuraavaan satsiin, josko silputtu sipuli toimisi yhtälailla, sitä kun saisi kaupan pakastinaltaasta ilman, että joutuu itkemään silmiään päästään valmistusvaiheessa.

Niin. Täytyy tosin muistaa samalla reissulla ostaa uusi kansi talousämpäriin.