Patoja

Hirvipataa

/ Irmeli / Jätä kommentti

Siinähän sitä. Hirvipaistia. Joukkoon meni myös pala villisian paistia, ja tottahan sinne piti laittaa porkkanaa ja sipuliakin. Mausteina tässä toimii vain ja ainoastaan suola, rosmariini, valkosipuli, maustepippurit ja laakerinlehdet. Ai niin, ja toki sekaan päätyi tölkki joulukalenterista tullutta Amberia. Maku aikas bueno.

Kirjoittelen blogitekstiä nyt hyvissä ajoin uuden vuoden aattona, televisiossa pörrää tällä hetkellä Vesku-elokuva. Päivän puuhia on ollut lähinnä kaupassa pyörähdys aamusta, lihojen pilkkominen, hirvisoosin uuniin saattelu ja tietysti kutomista, kahvia ja tyttären kanssa pälinöintiä.

Koiruuden kanssa olemme jatkaneet melatoniinilinjalla sillä oikeasti. Koko koirahan on aivan kuin toinen koira. Niin rento, ettei mitään rajaa. Olenkin alkanut epäillä, että koiralla on koko ajan jonkinlainen ahdistustila päällä, sillä koiruushan on ollut siitä rakettitapahtumasta lähtien erittäin ärhäkkä kaikkia vieraita kohtaan. Nyt tuo vaikuttaa enemmän sellaiselta dogilta, kuin mikä edeltäjänsä oli.

Ohjelmassa ei ole tänään enää mitään kummoista, tytär tosiaan pörähti paikalle jo aamupäivällä ja viipyi monta tuntia. Mukaansa tuo oli ottanut kutimen, sillä hän on myös innostunut nyt moisesta lajista. Tekeillä on ekat kämmekkäät, äidin ohjeilla niitä on tehty ja tänään saatiin peukaloaukko ekaan malliin. Nyt hänen lähdettyään kotosalle ajattelin tuijotella Veskun loppuun ja samalla kutoa tumput hyvälle mallille, oli ihan pakko ottaa joku pienempi käsityö väliin.

Aamulla oli aika ylpiä olo, kun koiran kanssa ulkona pyörin. Pakkasta oli hyvinkin 15 astetta, mutta tämä mimmi ei palellut yhtään. Niin kovin hilpeyttä aiheuttanut talvihaalari, ei siinä hymy hyytynyt pihalla pyöriessä.

Muistaessa, tähän loppuun totean vielä näin: oikein hyvää vuotta 2026 kaikille!

Riistakastike

/ Irmeli / Jätä kommentti

No nyt oli herrojen herkkua tarjolla! Sadepäivien ratoksi tuli sulatettua eteisen kaappipakastin ja pakkohan ne siellä olleet pakasteet oli kiikuttaa ulkokammarin arkkupakastimeen siksi aikaa. Aikamoinen hommahan siinä pakastimen sulattamisessa on etenkin jos sen tekee parin vuoden välein, laitoin pakastimen sulamaan aamukuudelta ja vaikka kuinka pidin uunipellillä kuumaa vettä siellä niin silti. Valmista tuli vasta puoliltapäivin.

Niinpä ulkokammarilta pakasteet pääsi takaisin sisäpakastimeen vasta illalla ja samalla innostuin kantamaan kaikki riistalihatkin sisäpakkaseen. Sulamaan jätin jääkaappiin vajaan kilon palan hirvenpaistia ja puolisen kiloa villisian paistia. Seuraavan päivän päivällinen valmistui sitten niistä aineista hitaasti hauduttamalla.

900 g hirvipaistia isohkoina kuutioina

n. 500 g villisian paistia ohuina siivuina

n. 25 g voita paistamiseen

vehnäjauhoja (kaikkineen meni n. 4 rkl)

vettä

Pilkoin lihat ja annoin niiden lämmitä puolisen tuntia ennen paistamista. Otin lihoihin pannusta hieman väriä pintaan, ripottelin hirvenlihakuutioiden päälle vehnäjauhoja pannulla ja siirrettyäni ne uunivuokaan huuhtelin pannun kuumalla vedellä, joka päätyi aina lihakerroksen päälle uunivuokaan. Villisian paistisiivujen päälle en jauhoja ripotellut väriä ottaessa, sillä niiden paistaminen oli todella pikaista puuhaa.

Uunipataan lisäsin vielä erinäisen määrän muita aineksia:

6 porkkanaa paloina

3 sipulia isoina lohkoina

n. 100 g tomaattipyrettä

6 tl lipsitikka suolaa

4 tl valkosipulimurskaa

1 rkl timjamia

1 tl mustapippurirouhetta

rasiallinen luumutomaatteja

Lisäsin vettä niin, että lihat oli kokonaisuudessaan nesteen alla. Uuniin laitoin lämmöksi 150 astetta ja annoin padan hautua nelisen tuntia. Lihat oli ihanan mureita, kun neljän tunnin päästä niitä kokeilin joten lisäsin vielä purkillisen smetanaa joukkoon.

Aivan mahtavan hyvä ruoka, kylkeen vielä perunamuusia ja punajuuriviipaleita ja johan vatsa kiitti!

Villisikapata

/ Irmeli / Jätä kommentti

Ei siitä paljon jäänyt kerrottavaa, villisikapadasta jonka tein viikonloppuna. Kummipoika oli käynyt villisikametsällä pari viikkoa sitten ja kummitätihän osti lihaa hieman reippaammalla kädellä eli 15 kiloa päätyi pakastimeen.

Koska sitä lihaa nyt on reippaanlaisesti ja monensorttistakin vielä, niin päädyin hyödyntämään reilun kilon verran villisian takakinkkupaistipaloista tähän ruokaan. Pilkoin lihan aika roteviksi paloiksi ja laitoin pataan lisukkeeksi oliiviöljyä, soijakastiketta, reilusti valkosipulimurskaa ja vielä reilummin lipsitikkaa. Lisäksi himalajansuolaa muutama pyöräytys myllystä ja siinä se.

Koko komeus päätyi yöksi jääkaappiin marinoitumaan ja aamulla kippasin joukkoon vain vettä sen verran, että lihat peittyi. Uunissa possu pötkötteli useamman tunnin 150 asteen lämmössä ja voi pojat. Että tuli hyvää! Niin mureaa, että suorastaan suli suuhun ja maku…

Suosittelen! Nyt harkinnaassa on sitten isomman satsin hirven jauhelihasta pyöryköiksi vääntäminen tällä viikolla, mutta mietintää aiheuttaa lähinnä se jauhelihaan lisättävä jauheliha. Pitäisikö sen olla ihan sitä perussianlihaa vai mahtaisiko villisian jauheliha toimia kosteudun tuojana. Tätä jään nyt sitten vielä miettimään.

Kaalipata

/ Irmeli / Jätä kommentti
Siitä se ajatus lähti…

Tuli sitä coleslawta touhuttua nyhtöhamppareihin ja kappas, kaupasta lähti mukaan kaikista pienin keräkaali minkä löysin mutta kas, 2,5 kiloinen sekin. Kaipa siitä olisi vain puolikkaankin saanut, jos olisi nähnyt vaivan ja asiaa kysynyt mutta enpä nähnyt ja niin olinkin hieman mietteissäni siinä kotosalla käytettyäni n. kilon kaalista coleslawiin.

Tarjosin toista puolikasta kaalista naapurillekin, mutta tuolla ei sille käyttöä ollut joten asettelin kaalin sievästi jääkaappiin odottamaan joko a.passelia käyttötarkoitusta tai b.roskikseen päätymistä. Ja sitten se idea tuli, eilen illalla. Herranen aika, onhan minulla ihan uusi upea patakin, tuumin mielessäni ennen maate menoa.

Kaaliruoat on aina maistuneet itselleni, mutta kukaan muu niitä ei tässä talossa syö. Paitsi yksi isommista lapsista, mutta tuollekin ainoa kaaliruoka on kaalikääryle. Omassa muistissa sen sijaan on hyvin se, kuinka ihanan maukasta olikaan äidin tekemä kaalipata. Joten kokeilemaan.

Pilkoin reilun kilon kaalia suikaleiksi ja otin niihin väriä pannulla. Samalla otin väriä ja pehmeyttä sipulikuutioihin, jotka olin kaivanut pakastimesta. Värin ollessa itselle mieluinen kippasin kaalisuikaleet sipuleineen päivineen muovikippoon odottamaan, että sain jauhelihan ruskistettua.

Jauhelihan ruskistuttua heitin sen sekaan ensin lihaliemikuution ja sen jälkeen puolisen desiä puuroriisiä. Kippasin perään pari desiä vettä, hieman valkosipulia, meiramia ja mustapippuria sekä puolisentoista teelusikallista suolaa. Asettelin koko komeuden päälle kaali-sipuliseoksen kiposta ja sievästi leikatut porkkanat. Viime silaukseksi kaadoin koko komeuden päälle vielä vedellä lanttaamaani siirappia (oli päässyt aika jäykäksi mokoma kun korkki oli huonosti kiinni).

Säädin hellan passelin pienelle teholle, laitoin kannen päälle ja annoin olla. Välillä kävin sekoittelemassa, lisäilin nestettäkin hieman ja makustelin. Ja lisämaustoin, kerran jos toisenkin uudella lempparimausteellani, SantaMarian roasted garlic-and-pepperillä.

n. kilo keräkaalia

700 g sikanautajauhelihaa

200 g sipulikuutioita

1 lihaliemikuutio

0,5 dl puuroriisiä

pari desiä vettä

1,5 tl suolaa

mustapippuria

valkosipulia

meiramia

siirappia

erinäisiä pyöräytyksiä kerran jos toisenkin Santa Maria roasted garlic-pepper-myllystä

Kuulun kuppikuntaan, jonka mielestä kaali saa olla vaikka kuinka ja pitkään hautunutta, vaikka sitten ylikypääkin. Niinpä haudutin pari tuntia, sillä se maku. Taivaallinen!

Ai elämä ja nautinto!

Kotona tätä syötiin perunoiden kanssa, ja turautinpa itse aina vielä ketsuppiakin päälle, mutta tällä ikää tämä menee jo ihan näin ilman mitään lisäkrumeluureja. Nam.