Lasagne

Jopa onkin vierähtänyt aikaa siitä, kun olen viimeksi jonkin ruokaohjeen tänne lisäillyt ja jos totta puhutaan, niin tovi on mennyt siitäkin kun olen viimeksi tehnyt lasagnea. Isäntä toki lasagnea aika-ajoin touhuaa, mutta isännällä on tuolloin käytössä kaupan puolivalmisteet ja mikäs, hyväähän se on sekin kun isäntä sitä aina tuunailee.

Itse kun teen lasagnea, niin se on olevinaan työlästä ja hitakaista hommaa ja siksipä sitä tulee suht harvoin tehtyä. Pastalevyjä nyt en sentään itse väsäile, mutta kastikkeet teen itse ja etenkin jauhelihakastike vie aikaa, etenkin jos päädyn valmistamaan sen hauduttamalla. Siltikin torpan ainoa oikea lasagne on tämä itseni tekemä vaikka takuuvarmasti joku todellinen italialaisen lasagnen fani toteaa heti ohjetta katsottuaan, että höpö höpö, tämä mitään lasagnea ole.

Alkuun tehdään jauhelihakastike, ragu, joka on muuten siitä mainio, että se toimii ihan vain keitetyn pastankin seuralaisena. Tässä käytän vähän päivästä riippuen kahta eri tyyliä, joskus saatan ruskistaa jauhelihan ja kuullottaa sipulit, mutta faktaa on ettei se ole välttämätöntä. Tänään päädyin haudutukseen, kiirutta kun ei ole.

Etenkin silloin, kun kastike toimii pastan kaverina eikä ole mitään kiirusta hommassa, laitan ainekset muhimaan aamupäivällä ja kolmen-neljän tunnin jälkeen kastike on melkolailla parhaimmillaan. Jos taas on kiirus, niin silloin mennään ruskistuslinjalla, se kun nopeuttaa valmistusta. Laitan ohjeen perusmäärälle, jolla yleensä teen, tänään tein tosin molemmat kastikkeet puolitoistakertaisina.

800g naudan jauhelihaa

1 prk paseerattua tomaattia

1 prk tomaattimurskaa

2 tl valkosipulimurskaa

200 g sipulikuutioita

rkl kuivattua timjamia

rkl kuivattua oreganoa

n. 1/2 tl mustapippurirouhetta

2 lihaliemikuutiota

tl sokeria

(suolaa)

(halutessa lisää valkosipulia, joko murskana tai jauheena)

Kuten todettua, tällä kertaa oikaisin tässä kohtaa reippaasti, eli enpä ruskistanut saati kuullottanut mitään, vaan nakkasin jauhelihan raakana pataan, lisäsin kaikki muut emmeet ja sekoittelin mössön kylmänä tasaiseksi. Tämän jälkeen koko höskä sai muhia hellalla omassa ylhäisessä yksinäisyydessään hyvinkin kolmisen tuntia.

Juustokastike

kunnon nokare voita

1 dl vehnäjauhoja

n. litra maitoa kuumennettuna

1 aurajuustokuutio

sitruunapippuria

(suolaa)

Sulatin voinokareen ja nakkasin joukkoon vehnäjauhot, pyöritelin hetken padassa mutta en sentään ruskistanut. Joukkoon lisäsin kuumennettua maitoa samalla sekoitellen, näin välttyy paakuilta. Annoin hautua miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen lisäilin murustellun aurakuution sekaan. Halutessaan voi lisäillä muitakin juustoja, itse nakkasin tällä kertaa aurakuution kaveriksi mm. jääkaapista löytyneet emmental- ja mozzaerellaraastepussit, auraa kun ei ollutkaan kuin se yksi kuutio. Lisäksi raastoin kastikkeeseen vielä Gran Castellia.

Maustoin sitruunapippurilla ja myllystä pyöritin vielä himalajasuolaa joukkoon.

Kun kastikkeet oli valmiita alkoi kasaaminen. Mitään varsinaista kerrosmäärää en ole määritellyt, mutta sanoisin että lasagnelevyjä menee peruskastikemäärään noin parikymmentä kappaletta uunivuokaan eli neljä per kerros. Itse tein tällä kertaa isompaan vuokaan, siihen levyjä menikin sitten kolmisenkymmentä.

Kokoamisen aloitan aina jauhelihakastikkeesta eli se pohjalle, kerros levyjä, juustokastike, jauhelihakastike ja taas levyt. Samaan tapaan jatketaan ja päällimmäiseksi jätetään sitten juustokastikekerros. Sen verran nappiin kastikemäärät osui tällä kertaa, että ragua jäi suunnitelman mukaisesti hieman yli. Meillä kun yksi tenavista ei pidä lasagnesta, joten hänelle keitän pastaa kyytipojaksi.

Paistaminen noin 175 asteessa 45-50 minuuttia eli kunnes lasagnelevyt on pehmeitä. Pehmeyden saa näppärästi tarkistettua haarukalla painamalla. Päälle voi paiston loppuvaiheessa vielä ripotella juustoraastetta, jos pitää ihanasti venyvästä ja vanuvasta kuorrutuksesta. Itse annan lasagnen aina vetäytyä 15-20 minuuttia paiston jälkeen ennen syömistä, tuolloin minusta maut ja koostumus on parhaimmillaan.

Broilerpastasalaatti

Nyt kun helteitä on riittänyt, niin jotenkin kuuma ruoka tökkii suhteellisen helposti. Tänään päädyin tekemään jo aamutuimaan ruokaisan broilerpastasalaatin, sillä sitä saa helteelläkin syötyä mennen tullen. Tästä salaatista taisi tulla kertaheitolla meidän porukan ykkössuosikki ruokaisammista salaateista.

Näillä ainemäärillä salaatista tulee iso, itse tein tämän 4,5 l astiaan joka tuli likipitäen täyteen. Broilerin määrä voisi olla maltillisempikin, mutta tarkoitus oli tehdä ihan kunnolla ruokaisa joten broileriakin sai olla runsaasti.

  • 500 g Rummon fusillia runsaasti suolatussa vedessä keitettynä
  • 1350 g hunamarinoituja broilersuikaleita
  • 3 suolakurkkua
  • 2 vihreää (esim Golden Delicious) omenaa
  • sipulia
  • viinirypäleitä oman maun mukaan
  • 1 pullo Hesburger paprika-currykastiketta (375g)
  • 1 kermaviili
  • 1 ranskankerma
  • curryjauhetta maun mukaan
  • Santa Marian roasted Garlic & Pepper-sekoitusta myllystä maun mukaan

Keitin fusillit runsaasti suolatussa vedessä al denteksi, eli juuri kypsiksi asti. Huuhdoin ne lävikössä kylmällä vedelllä, jolloin ne eivät enää niin tarraa toisiinsa. Broilersuikaleet paistoin kypsiksi pannulla, pilkoin niitä hieman pienemmiksi paiston aikana ja lisäsin fusillien joukkoon.

Tämän jälkeen vuorossa olikin muiden ainesosien pilkkominen. Kuvan omenapora on aivan huippuhyvä väline omenien kuorimisessa ja pilkkomisessa. Omenat oli hyvin helppoa pilkkoa leikkuulaudalla pienemmiksi, kun oli vetänyt ne ensin omenaporalla kuorettomiksi rikuloiksi. Meillä pora on ollut jo vuosikausia ja se on ajoittain kovassa käytössä silloin, kun penskoille iskee omenahimo.

Kurkut pilkoin kuutioiksi, viinirypäleet puolitin ja sipuliksi valikoitui pakkasesta sipulikuutiot. Niitä nakkasin joukkoon puolisen pussillista. Lopuksi vielä kastikkeet eli salaattikastike, kermaviili ja ranskankerma. Tarkistin makua muutamaan otteeseen ja lisäilin joukkoon useamman pyöräytyksen mausteseosmyllystä ja n. teelusikallisen currya. Annoin salaatin maustua jääkaapissa muutaman tunnin ja voi elämä, että siitä tulikin hyvä!

Uunifetapasta

Ja niinhän siinä sitten kävi, että veihän se mukanaan. Ohje, jonka ilmeisesti suunnilleen koko Suomi on tiennyt jo aikaa sitten, mutta itselle se osui silmiin ensimmäistä kertaa vasta muutama viikko sitten. Uunifetapasta.

Koska meidän torpassa a. pidetään pastasta ja b. monen osalta rakastetaan fetaa, niin pakkohan sitä oli kokeilla. Ja tietystikin tässä kävi vielä perinteisesti, että pakkohan sitä ihan alkuperäistä, Liemessä-blogin Jennin, ohjetta oli hieman muokkailla vielä lisää.

Tärkeintä tässä pastassa on kolme eri asiaa. A. PASTA. Sen pitää olla HYVÄLAATUISTA ja näin ollen suosittelen ehdottomasti tuorepastaa, itse käytin alkuperäisen ohjeen mukaista Rummoa. Ihan jäätävä ero siihen pussispagettiin, olkoon se kuinka hyvää tahansa.

Kohta B. FETA. Sen pitää olla AITOA ja OIKEAA fetaa, ei mitään kumista salaattijuustoa. Siis fetaa. Aitoa. Kohta C, OLIIVIÖLJY. Ja ennen kaikkea sen määrä. Itseltä taisi turahtaa uunivuokaan hyvinkin desin verran sitä, eikä se ollut yhtään liikaa.

Aineslista on simppeli;

250 g pastaa (tosiaan, Rummoa käytin kuten Jennikin)

200 g fetaa (outo etiäinen, satuin ihan säkällä ostamaan samaa kuin Jenni, eli Pirkan parhaat)

reippaasti kirsikkatomaatteja, itse käytin melkein kilon terttutomaatteja

mustapippuria

suolaa

valkosipulia

Ohje on simppeli. Kippaa uunivuoan pohjalle oliiviöljyä, ei välttämättä koko määrää, mutta niin että sitä siellä on. Nosta keskelle fetapala. Jos käytät valkosipulia, ei ole pakko, mutta minä käytin ja jätin Jennin ohjeen chilin pois, kaivele sekin esiin, kuori mieluisesi määrä (minulla kolme isoa kynttä) ja joko a. halkaise ne ja heitä halkaistuna joukkoon tai b. murskaa.

Nako fetakimpaleen ympärille tomaatteja, jos haluat voit laitella ihan terttuineen kunhan muistat poistaa terttuosat ennen tarjoilua, tai kuten minä ja irrotella ne tertuista vuokaan laittaessa.

Kippaa tomaattien päälle loput öljymäärästä, ripottele niiden pinnalle vielä suolaa ja mustapippurirouhetta. Suoraan myllystähän se olisi parasta, mutta eipä ole pippurimylly vieläkään meille eksynyt, joten ihan vaan purkista nakoin.

Aseta koko komeus uunin keskitasolle 200 asteeseen, 180 astetta riittää kiertoilmassa. Anna muhia ja poreilla parikymmentä minuuttia. Tämän jälkeen voitkin ottaa ja nostaa uunivuoan uunin ylimmälle tasolle, viritellä parikymmentä astetta lisää lämpöä ja laittaa vielä grillivastuksenkin päälle. Samalla voit laittaa pastaveden kuumenemaan, muista lisätä siihen reippaasti suolaa.

Anna uunivuoan hengailla uunissa vielä kymmenkunta minuuttia, feta ja tomaatit saa saada väriä pintaansa. Kypsennä sillä aikaa pasta ohjeen mukaan, Rummolle riitti kolme minuuttia. Ota uunivuoka pois uunista kun väri on hyvä, valuta pastasta vesi pois ja riko fetan rakennetta uunivuoassa vaikkapa kauhalla.

Kippaa koko uunivuoan sisältö takaisin kattilaan siirretyn pastan joukkoon, toki jos se mahtuu uunivuokaan jossa feta on niin voi sen sinnekin nakata. Sekoittele. Syö. Älä kuole. Hillitse määrää, itse söin itseni ähkytilaan.

Lisukkeeksi paistoin naudan jauhelihaa jonka maustoin ainoastaan valkosipulilla ja pojan herkkumausteella, herbamarelle. Ja johan oli hyvää!

Yllättävintä tässä sapuskassa oli se, että aika usein epäluuloiset poika 13vee ja tytär 20vee veti sapuskaa kuin heikkopäiset. Poika vihaa (!!!) fetaa ja tytär taas vihaa (!!!!!!) tomaatteja yli kaiken. Mitään ei jäänyt kattilan pohjalle. Ei mitään!

Kannattaa kokeilla, ihan mielettömän hyvää!