Pastaa

Lomakuulumisia

/ Irmeli / Jätä kommentti

Kyllähän loma on ihmisen parasta aikaa, niin se vaan on. Mitään ihmeellisyyksiä en tällä lomalla ole tehnyt, ihan perusjuttuja kuten ruoanlaittoa (kuvassa kana-Alfredoa), kutomista, kauppareissua ja siivoilua. Eikä sekään ole ollut mitään suursiivotyyppistä, ennemminkin sitä peruspuunailua.

Toisiksi nuorimmainen on ahkerasti pakannut tavaroitaan, tämän loman päättää muutto omilleen. Ehkä on jo aikakin, johan tuo on kotona äidin ja isän ilona notkunut hyvinkin sen 23 vuotta. Haikealta se silti tuntuu, ei sille mitään voi. Onneksi nuorimmainen jää vielä kotiin, ei ihan tyhjän pesän syndroomaan vielä pudota.

Pientä ekstraa päädyin toki tekemään eli pitkästä aikaa mokkapaloja. Itse en niistä välitä, mutta muille uppoaa, joten miksikäs ei. Nyhtöpossu on tottakai myös listalla, se odottaa jääkaapissa kuivamarinadissa uuniin päätymistä. Coleslaw tuli tehtyä ennalta valmiiksi sillä päätin kokeilla vielä yhtä kaalin suikalointitekniikkaa.

Eipä se juustohöylä/kuorintaveitsiyhdistelmäkään nyt maailman helpoin ollut, mutta tähän asti testatuista ehkä se vähiten sotkua ja kiroilua aiheuttava. Muilta osiltaan coleslawn tekeminen ei kummoisia vaadikaan ja sitä saattaisi tulla tehtyä jopa useammin, jos se kaalin suikalointi olisi edes piirun mukavampaa puuhaa.

Kotona lomaillessa ehtii olla aikamoinen Ulla Taalasmaa. Olenkin tehnyt mielenkiintoisia havaintoja viime päivinä. Naapuriin on tullut koiranpentu, aivan ihana pieni palleroinen. Kaiken lisäksi eilen tiellä hurruutteli vuoroin kaivuri, kuorma-auto ja vesilaitoksen auto. Okei.

Mitään viestiä vesilaitokselta ei ollut tullut sen paremmin omaan kuin miehenkään puhelimeen, mutta kas. Illalla vesi vaahtosi kuin fairya olisi sekaan turauttanut. Onneksi vahingosta viisastuneella on tätä nykyä aina puhdasta vettä saatavilla, vaikka hanasta sitä ei uskaltaisikaan käyttää joten aamukahvit sain illalla ladattua keittimeen. Aamulla vesi olikin jo sitten normaalia, eli huh.

Tänään vielä ohjelmassa mm. markettireissua, kutomista ja kas, bff:n kanssa treffailua iltapäivästä.

Ajoissa kotiin!

/ Irmeli / Jätä kommentti

Melkeinhän tässä tuli nostalginen olo töistä kotiutuessa, ja ihan vain siksi, että eteisessä sai loikkia kenkien yli sisään päästäkseen. Silloin kun torppa oli vielä tenavia täynnä oli niitä popojakin enemmän, mutta toisaalta. Koot ilmeisesti korvaavat määrän.

Mies oli sopivasti tehnyt ruoan uuniin ja tarjoili varsin herkullisen aterian, hänen tekemänsä lasagnette on aina kerrassaan hyvää. Tarjoilukin oli melkolailla näyttävä, ihan hieman jäin kieltämättä kaipaamaan niitä vihreitä ja värikkäitä lisukkeita, mutta no. Tulihan niitä töissä jo syötyä.

Amaryllis oli availlut kukkiaan vielä lisää päivän aikana ja kyllähän siitä on tulossa aikas mahtavan kokoinen. Olkkarissa oleva versio ei ole edelleenkään osoittanut minkäänlaista ajatustakaan nuppunsa avaamisesta, mutta pullistumista on kyllä jatkettu ja huolella onkin. Samalla kertaa se on venäyttänyt vartensa vallan komeaksi, oletan silti, että se pysyy pystyssä ihan hyvin.

Ajoissa kotiin pääsemisessä on muuten puolensa. Paitsi että ruokaa sai ajallaan, niin lisäksi sai sen rutiininomaisen ”kolme kuppia kahvia”-kiitos osankin hoidettua kunnialla. Samalla kertaa sain kuin sainkin ipatkin viimein valmiiksi, niiden silmukoiminen on ollut jokseenkin hidasta ja tuskallista puuhaa.

Nyt puikoilla keikkuu jälleen villatakki, joka ehti olla tauolla pari viikkoa. Mielessä tosin pyörii hieman toiset projektit, mutta katsoo nyt saako aikaiseksi. Aikomuksena oli ottaa kutimet reissuun mukaan, mutta voi olla, etten juurikaan ehdi siellä kutomaan. Ehkä silti ihan varmuuden vuoksi? Varmuudella mukaan lähtee opintoihin liittyvä kirja, aika kuluu varmasti siivillä sen kanssa, jopa siellä siivillä.

Unikot

/ Irmeli / Jätä kommentti

Valmistuihan ne, ja pika-ajassa väittäisin jopa. Tällä kertaa pari valmistui niin vinhaan tahtiin, että itsekin hämmästyin. Päädyin laittamaan kuvion niin, että se näyttäisi jatkuvan parista toiseen. Liotin ne lopuksi vielä pyykkietikkaliuoksessa ja asettelin kuivumaan, ehkä nämä nyt on edes hieman kanelia muistuttavaa ruskeaa.

Ensimmäinen loman jälkeinen työpäivä sai yhtäkkiä hoksaamaan senkin, että kappas. Eipä kylmälle kuistille johtavaa ovea ole taidettu tiivistää uusiksi vuosikausiin, ehkä jopa kymmeniin. Päädyinkin ajamaan työpaikalle Puuilon kautta ja hakemaan uutta tiivistettä, josko pirtin lämpöjä saisi edes hieman paremmalle tolalle.

Kämpässähän on ollut todellakin kylmä, jopa siinä määrin että pahimmillaan mittari on laskenut vaivaiseen 16 asteeseen. Jaloissa on tuntunut aikamoinen viima ja olisiko se kylmyys sitten jämäyttänyt aivotoiminnankin niin pahasti, etten koko vetoisuutta ajatellut sen paremmin. Ja tokihan naisena jotenkin ajattelee, että tottahan se talouden miessukupuolinen tällaiset tiivistämiset on hoidellut, vaikka en moista ole huomannut tapahtuvaksi.

Töistä palattuani en todellakaan ryhtynyt ensimmäisenä laittamaan ruokaa, mitä vielä. En edes toppahaalaria riisunut vaan aloitin hommat samantien ja kas. Jo pelkkä näkötesti sen kertoi. Eteisen valon kun sammutti niin kappas. Välioven raoistahan näkyi ihan suoraan kylmän kuistin ikkunoista tulviva valo. Just.

Mikäs siinä. Kylmähän sitä oli pitää ovea sepposen selällään, mutta mitä väliä. Tämä kaiveli maalarin tikkaat esiin ja alkoi poistaa entisiä tiivisteitä, jotka oli totta tosiaan aivan lyttymallia. Eipä ihme, että päivänvalokin sieltä kuistilta pilkotti, eipä sellaiset tiivisteet mitään kylmää ulkona pidä, jos kohta ei lämmintäkään sisällä.

Loppu viimeksi hommaan ei kauaa mennyt. Keittiön mittari näytti piirun alle 18 astetta kun puuhaan ryhdyin ja niin vaan homman valmistuttua ja pikaisesti kyhätyn pastasoosin alettua porista hellalla oli mittarin lukemakin noussut jo likemmäs asteen ylemmäs. Voi hittolainen! Miksi ihmeessä en ollut aiemmin huomannut edes kysyä mieheltä koska tiivisteet on vaihdettu viimeksi.

Töistä palattuaan mies toki kertoi, että hän on ne kertaalleen vaihtanut. Ahas. Ja koskahan moinen on tapahtunut, ovi kun on nököttänyt paikallaan yli kaksikymmentä vuotta. Ei hän nyt muista, mutta on hän kertaallleen ne uusinut. Just. Kovalla käytöllä olevan oven kohdalla lienee oikea uusimisväli olisi maks pari vuotta, eli eipä ihme.

Mitä opimme tästä? Ainakin sen, että otan tavakseni katsoa tiivisteet vähintään joka kesä läpi. Ja vaihdankin ne tarvittaessa. Sillä olihan se aika luksusta istua illalla kutomassa ilman että kintuissa kävi viima, niin se vaan on.

Kohta helpottaa

/ Irmeli / Jätä kommentti

Kuin heikkopäisenä tuli koko vapaa-aika silmukoitua, mutta ei. Eipä ne silmukoinnit yhden päivän aikana valmistuneet, vaikka niin olin ajatellut. No, montaa silmukointikerrosta ei onneksi jäänyt hoitamatta, joten huh. Tänään ne viimeinkin valmistuu. Ja syytä onkin. Olen laskenut aikatauluni sen mukaisesti, että ennen joulua ei ennätä enää minkäänlaisia tilaustöitä hoidella

Amarylliksen kukinto antaa edelleen odottaa räjähdyshetkeä, nyt näyttäisi että yhdestä varresta olisi tulossa viisi kukkaa. Ehkä siellä jossain piilottelee vielä kuudeskin, mene ja tiedä. Kasvissa on myös toinen kukkavana, mutta siinä ei näy vielä pienintäkään avautumisen aikomusta.

Mies oli kokkaillut varsin mainiota soosia pastan seuraksi, niin perusversiota kuin olla voi, eli eipä siinä ollut mitään ihmeempää, mutta maku oli mainio. Kaupan lihapyörykät ovat varsin hyvä pelastus tällaisilla kiireviikoilla. Tomaattimurskaa, riittävästi mausteita ja pyörykät sekaan ja kas, siinä se. Jokin salainen mausteosa miehellä taitaa tosin olla, itse kun en soosista ihan sellaista saa.

Kalenterista tuli Big Apple-siideri. Maistettaviin sekin päätyy vaikka en erityisemmin pidäkään siideristä, Tonttu jatkoi joulukiiruitaan panimon suunnalla kutakuinkin tähän malliin: ”Tärkeintä on, ettei ote liaanista pääse lipsumaan sano Tartsani”, lohkaisee Kepukka ja naurahtaa huojentuneena onnistuneesta laskeutumisesta. ”Ei huomautettavaa, piste käymiselle”, kuittaa Kepukka ja jatkaa matkaa.”

Tonnikalapasta

/ Irmeli / 1 kommentti

Tonnikalapasta on ehdottomasti yksi helpoimmista pastakastikkeista mihin olen törmännyt. Tämän ohjeen olen saanut ex-anopiltani joskus -90-luvulla ja vuosien varrella se on toki elänyt meillä moneen kertaan mm. maustamisen ja ainesten määrien muodossa. Tämä tvalmistuu helposti sillä välin, kun pasta kypsyy kattilassa. Laitan tähän sen ihan perusohjeen, mitä on helppo muokkailla oman maun mukaan.

1 tlk tonnikalapaloja vedessä

1 prk (70g) tomaattipyrettä

pilkottua sipulia

1 kuohukerma

sitruunapippuria

tilkka oliiviöljyä kattilan pohjalle

(suolaa)

Lorauta tilkka öljyä kattilan pohjalle (voit myös käyttää tonnikalapaloja öljyssä) ja öljyn kuumettua kippaa sekaan tonnikala, tomaattipyre ja sipuli. Pyöräytä muutaman kerran, ripottele päälle runsaasti sitruunapippuria ja lisää sen jälkeen kerma. Sekoittele ja anna porista miedolla lämmöllä sen aikaa kun pasta valmistuu.

Itse teen tämän kolminkertaisena, yksinkertaisesta määrästä ei riitä millään kaikille. Meillä kermamäärä on vaihdellut niin, että välillä osa kermasta on korvautunut smetanalla tai ranskankermalla. Maustepuoli taas elää ihan tuulen mukaan, tänään sekaan päätyi myös valkosipulia. Pääpaino maustamisessa on toki edelleen sitruunapippurissa ja sitä kastikkeeseen menee reippaasti, sillä useimmiten suolaa ei tarvitse enää lisäillä maistellessa.

Lasagne

/ Irmeli / Jätä kommentti

Kun aloittaa aamulla aikaisin, niin ennättää yllättävän paljon. Isännän tehdessä töihinlähtöä olin jo keittelemässä valkokastiketta lasagneen. Tällä kertaa päädyin tekemään lasagnen vielä hieman reilumman kokoisena mitä yleensä, joten kastikkeeseenkin päätyi kaksin kappalein Aura-kolmioita. Ja iso siitä tulikin.

Kastikkeeseen laitoin 1,5 litraa maitoa ja saman verran vehnäjauhoja ja kuten sanottua, kaksi kolmiota. Maustoin ihan perinteiseen tapaani eli sitruunapippuria ja maun tarkastettuani lisäsin vielä himppasen suolaa. Jauhelihakastikkeen teinkin täysin aiemman tyylini mukaan.

Tein kastikkeet aamulla valmiiksi ja suuntasin sen jälkeen kylille. Ensin pyörähdys Puuilossa, josta hain paitsi linnun siemeniä niin myös koiralle ruokasäkin. Sen jälkeen suuntasin hakemaan vanhimman tyttären ja suuntasimme naapurikylälle, olimme sopineet jo aiemmin että käymme äidin haudalla ja samalla tytär näkee, että missä se sijaitsee.

Hautapaikan sijainnin selittäminen puhelimitse on jokseenkin haastavaa, väitän mä, ainakin jos kyseessä on isompi hautausmaa. Helpommalla pääsi kun lähti itse käymään siellä, loppujen lopuksi äidin hauta on todella helpossa paikassa siellä, mutta miten sen nyt sitten toiselle selität. No kato käännyt siitä vasemmalle ja sitten kun näkyy se ja se, niin sitten meet siihen suuntaan ja sitten…. Juu ei.

Pyörähdimme myös apteekissa hakemassa tyttären kurkkutropit, joten tehokkuus oli ihan huipussaan. Kun olin vienyt tyttären kotiin hilppasin itse kokoamaan lasagnea vuokaan ja johan sitä tosiaan olikin. Ja hyvääkin se oli! Pakkohan se oli keitellä iltapäiväkahvit ja kas. Sitten mieleen muistui, että tosiaan. Toisen tyttären rescueriiviöllähän oli yksivuotissynttärit. Siis oletettavasti.

Päädyinkin vielä poikkeamaan sielläkin, samalla vein tyttärelle jääkaapista loput nakkisoosit ja satsin lasagnea. Riiviölle tarjoilin synttärin kunniaksi paitsi puruluun niin myös yhden nakin soosista.

Liekö sitten alkupäivän hyvä meininki, niin tietäähän sen. Alamäkihän siitä alkoi. Ensin onnistuin kiskaisemaan kahvit väärään kurkkuun, enpä muista moista vuosiin tehneenikään. Ai hitto, miten kipeää tekee kun kahvia lentää ulos nenästäkin! Poijjaalla sen sijaan oli ratkiriemukasta kun sitä vieressä seuraili, itsellä ei niinkään.

Ja kun alamäki saadaan alkamaan, niin tottahan sitä jatketaan. Ensin minua huudeltiin yläkertaan ja käskettiin tulla hiipimällä, ehdin jo hetken miettiä että mitähän konnankujeita poijjaalla oli mielessä, mutta eipä sillä ollutkaan. Avoimesta ikkunasta oli poijjaan huoneeseen lentänyt pieni sinitiainen, joka pörhisteli puolipökkyrässä höyheniään tv-tasolla.

Onneksi tässä kohtaa osui paikalle myös pieni ylämäki, sillä sain napattua lintupolon helposti pienen pyyhkeen sisään ja vietyä vahingoittumattomana ulos. Hyvin se pyrähti heti lentoon kun pyyhekääröä sen ympäriltä poistin, joten ei hätää, kaveri selvisi säikähdyksellä.

Sen jälkeen jatkoinkin alamäkilinjaani, eli hupsista hei. Onnistuin sitten vippaamaan tyylikkäästi iltapalani lautasineen päivineen lattialle ja tottakai nurinpäin. Huoks. Siinä kohtaa aloin kallistua jo siihen suuntaan, että ehkä olisi parasta painua maate, mutta päätin kuitenkin pysytellä vain hievahtamatta nojatuolissa ja jatkaa villahousujen kutomista.

Se muuten kannatti! Väitänpä, että ensi viikolla villahousut saa jo käyttöön, niin hyvin ne viimeinkin eteni. Hyvä mä!

Lihapyörykät tomaattikastikkeessa

/ Irmeli / Jätä kommentti

Joskus aikanaan Casa Largossa oli tarjolla aivan maailman parhaita lihapyöryköitä tomaattikastikkeessa, mutta jossain vaiheessa ryökäleet keksivät muuttaa tapaslistaansa ja tiputtaa ne pois listasta. Monesti olen ajatellut kokeilla itse jotain vastaavaa, mutta jotenkin se on aina jäänyt.

Nyt otin sitten härkää sarvista ja selasin netin ihmeellistä maailmaa etsien erilaisia ohjeita italialaisille lihapyöryköille. Itselleni mieluisaa ohjetta ei oikein löytynyt, mutta sen verran nappasin matkaan ohjeista, että totesin pyöryköiden kaipaavan ainakin yrttejä, valkosipulia ja parmesania.

Näin tarkemmin ajatellen, olisi muuten kannattanut etsiä espanjalaisia pyöryköitä sillä Casa Largohan on espanjalainen ravintola… No, oli miten oli, hyviä ne oli nämäkin!

Jauhelihamassa:

800 g jauhelihaa

3 keltuaista

1,5 dl korppujauhoja

2 tl basilikaa

3 valkosipulin kynttä murskattuna

1 sipuli pilkottuna

1 tl mustapippuria

3 tl lipstikkasuolaa (perussuolakin toki käy)

1,5 dl parmesania raastettuna

1,5 dl vettä

Tällä kertaa laitoin kaikki aineet yhdellä kertaa kulhoon ja vaivasin massan nopeasti tasaiseksi. Tarkistin maun ja sen hyväksi todettuani laitoin massan tekeytymään jääkaappiin siksi aikaa kun tein lihapyöryköiden kypsentämistä varten kastikkeen.

Tomaattikastike:

2 tölkkiä tomaattimurskaa

1 tölkki paseerattua tomaattia

1 sipuli pilkottuna

4 valkosipulin kynttä murskattuna

1 rkl basilikaa kuivattuna

1 rkl timjamia kuivattuna

1 tl mustapippurirouhetta

3 tl lipstikkasuolaa (tai 3 lihaliemikuutiota, jolloin voit jättää käyttämäni lihaliemikuution pois)

1 lihaliemikuutio

1 tl sokeria

1 tl suolaa

Laitoin kaikki kastikkeen aineet kerralla isoon pataan ja kuumensin kiehuvaksi. Kun kastike kiehui kunnolla ryhdyin pyörittelemään pyöryköitä, joita lisäsin aina muutaman kerrallaan kiehuvaan kastikkeeseen. Välissä pidin pieniä taukoja lisäämisessä, että kastikkeessa muhivien pyöryköiden pinnat ehti mennä kiinni.

Kaikkien pyöryköiden päädyttyä pataan vähensin lämpöä niin, että kastike jäi juuri ja juuri kiehumaan. Annoin pyöryköiden muhia kastikkeen kanssa noin tunnin ajan kannen alla ja kas, pyöryköistä tuli juuri loistavia eikä ne rikkoutuneet yhtään kastikkeessa muhiessaan.

Kyytipojaksi keitin pastaa ja kyllä nämä tekikin kauppansa, loput kastikkeet katosi vaalean leivän kera lautasilta hujauksessa.

On päiviä

/ Irmeli / Jätä kommentti

Tuskinpa tämä on oikea tapa tehdä kunnon pastasoosia, mutta meillä se tehdään näin. Kai kaikki tiesi, ettei jauheliha kypsy ainoastaan paistamalla? Se kypsyy myös hauduttamalla. Siksipä tämä soosi on meidän pirttimme ykkössuosikkeja. Helppoa, halpaa ja vaivatonta.

Lipstikkasuola on avannut uuden maailman ruoan tekemiselle, eli tästä jäi lihaliemikuutiot kokonaan pois. Sen sijaan ohje on seuraava:

800 g naudan jauhelihaa

2 purkkia tomaattimurskaa

1 purkki paseerattua tomaattia

pussillinen (200 g) sipulikuutioita pakkasesta

4 tl lipstikkasuolaa

1 tl sokeria

0,5 tl mustapippurirouhetta

1 rkl basilikaa kuivattuna

1 rkl timjamia kuivattuna

valkosipulijauhetta oman maun mukaan, meillä sitä uppoa hyvinkin 3-4 kl tähän kastikkeeseen

Helppoa. Mitään ei paisteta. Kaikki laitetaan kattilaan, annetaan kiehahtaa ja vähennetään lämpöä niin, että sekoitus juuri ja juuri kiehuu.

Välillä sekoitellaan, tarkistetaan makua, lisämaustetaan jos tarvetta on ja keitellään lisää. Itse keittelen tätä sekoitusta miedolla lämmöllä hyvinkin 3-5 tuntia, vähän päivästä riippuen. Aiemmin lipstikkasuolan tilalla oli 3 lihaliemikuutiota ja 1 tl suolaa. Ei enää. Mainio ja helppo, vaikkakin hidastempoinen, sapuska.

Lisäksi kannattaa keitellä itselleen mieluisaa pastaa. Ja jos oikein viilliintyy, niin lautaselle voi nakkoa ruoan sekaan fetakuutioita. Nam.

Ziti

/ Irmeli / Jätä kommentti

Yksi kaikkien aikojen suosikkisarjojani on ollut ja on edelleen Sopranos. Edellisen kerran olen tainnut sarjaa tuijotella likemmäs parikymmentä vuotta sitten, mutta nyt lomalla sadepäivinä, kuistilla kahvin juomisen ja virkkauksen lomassa, aloin katsoa sarjaa ihan ensimmäisestä jaksosta lähtien.

Ja sieltähän tämä ruokaidea sitten iski, eli ziti. Lohturuokaa, jonka nimi vilahtelee aika-ajoin taajaan Sopranosin jaksoissa. Ohjetta kaivoin aikani pitkin netin ihmeellistä maailmaa ja lopulta päädyin ottamaan pohjaksi ruoalle Baked Ziti-ohjeen. Ohjeen löydät kuvineen täältä. Ihan yksi yhteen ohjeen mukaan en sapuskaa päätynyt vääntämään, sillä lisäsin hieman aineiden määrää ja sitä kautta mausteidenkin. Eikä niitä zitejäkään löytynyt paikallisesta marketista, vaan niiden tilanna käytin PennePiccoloita.

Tässä nyt sen mukainen ohje, minkä itse tein. Kastikkeeseen tulevien aineiden lisäksi tarvitaan mozzarella-raastetta, Ricotta-juustoa ja parmesania.

Jauhelihakastike:

200 g sipulimurskaa pakasteena

5 tl Valkoliekin valkosipulimurskaa

800 g sikanautajauhelihaa

Oliiviöljyä isoon pataan pohjalle ja sitten lähdetään pyörittelemään padassa sipuleita hieman pehmeämmäksi. Kun sipulit ovat hieman pehmenneet lisätään jauheliha ja paistetaan sitä samalla ahkerasti koko komboa pyöritellen.

Jauhelihan juuri ja juuri kypsyttyä lisätään sen joukkoon mausteet eli:

1,5 rkl paprikajauhetta

0,5 tl chilihiutaleita

3 tl sipulijauhetta

1,5 tl suolaa

1,5 tl mustapippurirouhetta

Jälleen pyöritellään koko komeutta padassa, pari minuuttia oli varsin passeli aika. Sitten päästäänkin nesteiden ja muiden mausteiden lisäämisen pariin eli:

500 g tomaattimurskaa

500 g paseerattua tomaattia

reilu 2 dl vettä

1,5 tl oreganoa

1,5 tl sokeria

1,5 tl basilikaa

1 tl lipstikkasuolaa

Sekoitellaan hyvin ja kun koko komeus alkaa kiehua laitetaan pataan kansi päälle, pienennetään lämpöä niin, että kannen alla porisee kevyesti ja siirrytään pastan keittoon.

Pastaksi valikoitui Barillan piccolini penneä ja se sopi mainiosti tähän ruokaan. Pastan kypsyttyä valutellaan vesi pois ja lisätään pastan joukkoon muutama kauhallinen jauhelihakastiketta. Sekoitellaan hyvin, kipataan pasta-jauhelihasekoitus uunivuokaan ja lisätään päälle Ambrosi-Ricotta-juusto isohkoina nokareina. Loput kastikkeet kipataan päälle ja koko komeus peitellään runsaalla juustoraasteella.

Juustoina itsellä oli Pirkan parhaat-sarjan Provolone-Mozzarella-raastetta 300 g, lisäksi raastoin vielä päälle Parmareggion-parmesania, joka oli nerokkaasti pakattu kuorettomana tikkuna josta raastaminen oli todella helppoa.

Folio kevyesti päälle, uuniin 175 asteeseen ensin 20 minuuttia folion alla ja sen jälkeen vielä viitisentoista minuuttia ilman foliota. Tuli muuten hyvää, mutta ensi kerralla taidan kokeilla Ricottan tilalle jotain toista sulatejuustoa.

Pikapastakastike

/ Irmeli / Jätä kommentti

Oma suosikkini pastakastikkeista on pitkään haudutettu jauhelihabolognese, joka on täysin tomaattipohjainen. Mausteina siinä on mustapippuria, timjamia, basilikaa, valkosipulia ja lihalientä sekä tietysti sokeria, jota tulee turautettua liki soosiin kun soosiin makuja avaamaan.

Näin kesäaikaan ruokaa on välillä kiva saada pikakaavalla ja tänään olikin pikabolognesen vuoro. Onneksi jääkaapissa on aina Korpelan lihapyöryköitä, joten nopealla kaavalla niiden kautta. Tokihan se eilen tehty lipstikkasuolakin houkutteli ja aikani mietittyäni totesinkin kokeilevani miten se toimisi lihaliemen korvikkeena.

Tämä kastike valmistui vartissa eli samassa ajassa mikä meni pastan keittämiseen. Ja kyllä. Tässä on todellakin oiottu.

Tomaattikastike:

2 tölkkiä tomaattimurskaa

3 tl lipstikkasuolaa

tl sokeria

valkosipulijauhetta oman maun mukaan

hyppysellinen mustapippuria

Kaikki kastikeainekset kasariin ja kiehumisen alkamista odotellessa pilkoin paketin lihapyöryköitä puolikkaiksi.

Toimi! Lihaliemikuutio oli varoiksi odottelemassa pöydällä, mutta niin vain nakkasin sen takaisin kaappiin kastikkeen maun tarkistettuani.

Ruokajuomana, kuten aina kotona ruokaillessa, Gefiluksen Samettinen.