Keittiössä

Albondigas en salsa de tomato- eli espanjalaiset lihapullat tomaattikastikkeessa

/ Irmeli / 2 kommenttia

Ja niinhän siinä kävi, että oli pakko etsiä ohjetta myös espanjalaisiin pyöryköihin ja kuten aina, lopulta säätää itse mieleisensä versio. Näitähän syödään tapaksina, itse keitin lisukkeeksi kuitenkin pastaa. Voin kertoa, hyvää oli!

800 g jauhelihaa

1 dl lihalientä

1,5 dl korppujauhoja

1 muna

1 sipuli pilkottuna

2 tl valkosipulimurskaa

1 tl mustapippurirouhetta

1 tl paprikajauhetta

1 tl lipstikkasuolaa

1 tl suolaa

Laitoin kaikki aineet kerralla kulhoon, sekoitin massan tasaiseksi ja ryhdyin massan makujen tasaantuessa tekemään tomaattikastiketta.

2 tölkkiä tomaattimurskaa

4 dl lihalientä

1 sipuli pilkottuna

2 tl valkosipulimurskaa

1 tl mustapippurirouhetta

1 tl paprikajauhetta

1 tl sokeria

1 tl suolaa

Kun kastike oli hetken kiehunut, aloin pyöritellä pienehköjä lihapyöryköitä ja pudotteli ne yksitellen varovasti kiehuvaan kastikkeeseen. Annoin hetken kiehua vähän reilummin ja vähensin sen jälkeen tehoa niin, että kastike juuri ja juuri kiehui kannen alla. Haudutin kastiketta pyöryköiden kanssa noin tunnin ajan ja lopuksi avasin kannen vielä hetkeksi, niin että kastike hieman sakeni.

Suosittelen kokeilemaan, oli varsin makoisa kokemus.

Marry me-kanaa

/ Irmeli / 1 kommentti

Tulipa kokeiltua paljon hehkutettua MarryMe-kanaa näin lomapäivän ratoksi. Selasin useamman ohjeen netistä ja lopulta päädyin ihmeelliseen yhdistelmämalliin ja voin kertoa, että toimi! Yleensä ”joo, ihan hyvää tää oli”-kommentit muuttui kahden taloudessa asuvan mieshenkilön suusta muotoon ”mitä ihmettä siinä oli, sitä pitää saada toistekin”.

Itse lähdin toteuttamaan ohjetta paistamalla puolitetut kanafilepihvit pannulla ja pyöräyttämällä kummallekin puolelle myllyistä maustetta.

1 kg maustamattomia kanafilepihvejä (miedosti suolattuja)

oliiviöljyä paistamiseen

Santa Maria-Garlic and pepper-mausteseosta myllystä

Himalajan suolaa myllystä

Siirsin kanafileet valurautapataan aina kun niihin oli tullut sopivasti väriä pintaan, en kuitenkaan huuhdellut pannua välissä. Fileiden paiston jälkeen oli vuorossa kastikkeen valmistus, eli nakkasin pannulle hieman lisää oliiviöljyä ja perään laittelin seuraavat aineet:

2 tl Valkoliekin valkosipulimurskaa

1 rkl kuivattua timjamia

1 tl chililastuja

1 kanaliemikuutio

2 dl vettä

2 dl kermaa

pari runsasta ruokalusikallista turkkilaista jogurttia

1,5 dl raastettua parmesanjuustoa

1 dl aurinkokuivattua tomaattia paloina

Kuumensin kastikkeen kiehuvaksi pannulla ja kaadoin sen fileiden päälle, jonka jälkeen siirsin valurautapannun 175 asteiseen uuniin puoleksi tunniksi.

Kaveriksi keitin vielä riisiä, sellaista oikeasti irtonaista tavaraa. Itse en riisistä ole oikein koskaan perustanut, mutta mies sitä on usein lisukkeeksi keittänyt. Riisi on ollut, vaikka kuin parboil-käsiteltyä pitkäjyväistä riisiä onkin ollut, ihme tahmakönttiä ja minä en moisesta ole pitänyt yhtään. No, keväällä selvitin syyn moiselle ja kas, eipä ole sen jälkeen tahmakönttiriisiä ollut tarjolla miehenkään keittämänä.

Riisien hyvä huuhtelu kylmällä vedellä ennen keittämistä, sehän se jutun juoni on. Niin kauan pitää huuhdella lävikössä, että riiseistä ei irtoa enää tärkkelystä. Sen jälkeen kattilaan kylmä vesi, riisi ja suola, kansi (mieluiten lasinen kiehumisen seuraamisen helpottamiseksi) ja kun vesi alkaa kiehua pienennetään lämpöä niin, että riisi juuri ja juuri edelleen kiehuu.

Kellosta aika sen mukaan mitä riisipussin kyljessä sanotaan ja kansi pidetään visusti paikallaan kiehumisen ajan. Johan on tullut juuri sellaista kuin pitääkin!

Lihapyörykät tomaattikastikkeessa

/ Irmeli / Jätä kommentti

Joskus aikanaan Casa Largossa oli tarjolla aivan maailman parhaita lihapyöryköitä tomaattikastikkeessa, mutta jossain vaiheessa ryökäleet keksivät muuttaa tapaslistaansa ja tiputtaa ne pois listasta. Monesti olen ajatellut kokeilla itse jotain vastaavaa, mutta jotenkin se on aina jäänyt.

Nyt otin sitten härkää sarvista ja selasin netin ihmeellistä maailmaa etsien erilaisia ohjeita italialaisille lihapyöryköille. Itselleni mieluisaa ohjetta ei oikein löytynyt, mutta sen verran nappasin matkaan ohjeista, että totesin pyöryköiden kaipaavan ainakin yrttejä, valkosipulia ja parmesania.

Näin tarkemmin ajatellen, olisi muuten kannattanut etsiä espanjalaisia pyöryköitä sillä Casa Largohan on espanjalainen ravintola… No, oli miten oli, hyviä ne oli nämäkin!

Jauhelihamassa:

800 g jauhelihaa

3 keltuaista

1,5 dl korppujauhoja

2 tl basilikaa

3 valkosipulin kynttä murskattuna

1 sipuli pilkottuna

1 tl mustapippuria

3 tl lipstikkasuolaa (perussuolakin toki käy)

1,5 dl parmesania raastettuna

1,5 dl vettä

Tällä kertaa laitoin kaikki aineet yhdellä kertaa kulhoon ja vaivasin massan nopeasti tasaiseksi. Tarkistin maun ja sen hyväksi todettuani laitoin massan tekeytymään jääkaappiin siksi aikaa kun tein lihapyöryköiden kypsentämistä varten kastikkeen.

Tomaattikastike:

2 tölkkiä tomaattimurskaa

1 tölkki paseerattua tomaattia

1 sipuli pilkottuna

4 valkosipulin kynttä murskattuna

1 rkl basilikaa kuivattuna

1 rkl timjamia kuivattuna

1 tl mustapippurirouhetta

3 tl lipstikkasuolaa (tai 3 lihaliemikuutiota, jolloin voit jättää käyttämäni lihaliemikuution pois)

1 lihaliemikuutio

1 tl sokeria

1 tl suolaa

Laitoin kaikki kastikkeen aineet kerralla isoon pataan ja kuumensin kiehuvaksi. Kun kastike kiehui kunnolla ryhdyin pyörittelemään pyöryköitä, joita lisäsin aina muutaman kerrallaan kiehuvaan kastikkeeseen. Välissä pidin pieniä taukoja lisäämisessä, että kastikkeessa muhivien pyöryköiden pinnat ehti mennä kiinni.

Kaikkien pyöryköiden päädyttyä pataan vähensin lämpöä niin, että kastike jäi juuri ja juuri kiehumaan. Annoin pyöryköiden muhia kastikkeen kanssa noin tunnin ajan kannen alla ja kas, pyöryköistä tuli juuri loistavia eikä ne rikkoutuneet yhtään kastikkeessa muhiessaan.

Kyytipojaksi keitin pastaa ja kyllä nämä tekikin kauppansa, loput kastikkeet katosi vaalean leivän kera lautasilta hujauksessa.

Riistakastike

/ Irmeli / Jätä kommentti

No nyt oli herrojen herkkua tarjolla! Sadepäivien ratoksi tuli sulatettua eteisen kaappipakastin ja pakkohan ne siellä olleet pakasteet oli kiikuttaa ulkokammarin arkkupakastimeen siksi aikaa. Aikamoinen hommahan siinä pakastimen sulattamisessa on etenkin jos sen tekee parin vuoden välein, laitoin pakastimen sulamaan aamukuudelta ja vaikka kuinka pidin uunipellillä kuumaa vettä siellä niin silti. Valmista tuli vasta puoliltapäivin.

Niinpä ulkokammarilta pakasteet pääsi takaisin sisäpakastimeen vasta illalla ja samalla innostuin kantamaan kaikki riistalihatkin sisäpakkaseen. Sulamaan jätin jääkaappiin vajaan kilon palan hirvenpaistia ja puolisen kiloa villisian paistia. Seuraavan päivän päivällinen valmistui sitten niistä aineista hitaasti hauduttamalla.

900 g hirvipaistia isohkoina kuutioina

n. 500 g villisian paistia ohuina siivuina

n. 25 g voita paistamiseen

vehnäjauhoja (kaikkineen meni n. 4 rkl)

vettä

Pilkoin lihat ja annoin niiden lämmitä puolisen tuntia ennen paistamista. Otin lihoihin pannusta hieman väriä pintaan, ripottelin hirvenlihakuutioiden päälle vehnäjauhoja pannulla ja siirrettyäni ne uunivuokaan huuhtelin pannun kuumalla vedellä, joka päätyi aina lihakerroksen päälle uunivuokaan. Villisian paistisiivujen päälle en jauhoja ripotellut väriä ottaessa, sillä niiden paistaminen oli todella pikaista puuhaa.

Uunipataan lisäsin vielä erinäisen määrän muita aineksia:

6 porkkanaa paloina

3 sipulia isoina lohkoina

n. 100 g tomaattipyrettä

6 tl lipsitikka suolaa

4 tl valkosipulimurskaa

1 rkl timjamia

1 tl mustapippurirouhetta

rasiallinen luumutomaatteja

Lisäsin vettä niin, että lihat oli kokonaisuudessaan nesteen alla. Uuniin laitoin lämmöksi 150 astetta ja annoin padan hautua nelisen tuntia. Lihat oli ihanan mureita, kun neljän tunnin päästä niitä kokeilin joten lisäsin vielä purkillisen smetanaa joukkoon.

Aivan mahtavan hyvä ruoka, kylkeen vielä perunamuusia ja punajuuriviipaleita ja johan vatsa kiitti!

Uunilohta ja kasviksia

/ Irmeli / Jätä kommentti

Kesällä haluaa välillä päästä helpolla ruoanlaitosta ja mikäs sen helpompaa kuin uunissa yhdellä kertaa tehtävät ruoat. Uunilohi on ehkä yksi maailman yksinkertaisimmista ruoista, lohifile uunivuokaan, päälle sitruunapippuria ja suolaa.

Kasviksetkaan ei kummoista työtä kaipaa, pilkkomisen vaiva taitaa olla isoin homma. Tällä kertaa uuniin päätyi parsaa, kesäkurpitsaa, tomaattia, sipulia, paprikaa ja porkkanaa. Mausteiksi kasviksille riittää oliiviöljy, suola, valkosipuli ja vinegrette. Lisäksi heitin päälle fetakuutioita paiston puolivälissä.

Sen verran riehaannuin, että tein vielä lisukkeeksi tsatsikia eli turkkilaista jogurttia, raastettua ja valutettua tuoretta kurkkua, valkosipulimurskaa, suolaa ja sokeria.

On päiviä

/ Irmeli / Jätä kommentti

Tuskinpa tämä on oikea tapa tehdä kunnon pastasoosia, mutta meillä se tehdään näin. Kai kaikki tiesi, ettei jauheliha kypsy ainoastaan paistamalla? Se kypsyy myös hauduttamalla. Siksipä tämä soosi on meidän pirttimme ykkössuosikkeja. Helppoa, halpaa ja vaivatonta.

Lipstikkasuola on avannut uuden maailman ruoan tekemiselle, eli tästä jäi lihaliemikuutiot kokonaan pois. Sen sijaan ohje on seuraava:

800 g naudan jauhelihaa

2 purkkia tomaattimurskaa

1 purkki paseerattua tomaattia

pussillinen (200 g) sipulikuutioita pakkasesta

4 tl lipstikkasuolaa

1 tl sokeria

0,5 tl mustapippurirouhetta

1 rkl basilikaa kuivattuna

1 rkl timjamia kuivattuna

valkosipulijauhetta oman maun mukaan, meillä sitä uppoa hyvinkin 3-4 kl tähän kastikkeeseen

Helppoa. Mitään ei paisteta. Kaikki laitetaan kattilaan, annetaan kiehahtaa ja vähennetään lämpöä niin, että sekoitus juuri ja juuri kiehuu.

Välillä sekoitellaan, tarkistetaan makua, lisämaustetaan jos tarvetta on ja keitellään lisää. Itse keittelen tätä sekoitusta miedolla lämmöllä hyvinkin 3-5 tuntia, vähän päivästä riippuen. Aiemmin lipstikkasuolan tilalla oli 3 lihaliemikuutiota ja 1 tl suolaa. Ei enää. Mainio ja helppo, vaikkakin hidastempoinen, sapuska.

Lisäksi kannattaa keitellä itselleen mieluisaa pastaa. Ja jos oikein viilliintyy, niin lautaselle voi nakkoa ruoan sekaan fetakuutioita. Nam.

Pihahommia

/ Irmeli / Jätä kommentti

Suomen kesä on jollain tapaa täydellinen! Etenkin tänä vuonna, kun vettä on tullut tasaisin väliajoin ja joukkoon on mahtunut ihanan lämpimiä kevät- ja kesäpäiviä.

Vähän kaikki pihassa rehottaa. Mikä enemmän ja mikä vähemmän. Käytin yhden hellepäivän sitä rehotusta hilliten. Auttoi varmasti hetkeksi, mutta samat karkelot on varmuudella vielä edessä ennen syksyä.

Syreeni kukkii villinä, karviaispensaat pitäisi kaivella vielä esiin rikkakasvien keskeltä, puutarhavadelmalle en ole edelleenkään keksinyt järjellistä tukikehikkoa joten narua päätyi ympärille reilusti.

Mustaherukkaa on luvassa, raparperisadosta on korjattu jo ensimmäinen ja lisää tulee. Trampan alustakin tuli tyhjennettyä rikkakasveista ja se jos joku oli urakka. Valkoherukoille tuli tehtyä samalla tilaa. Näytti melkein siltä, että piha ”kasvoi”, sillä vaikka kuinka ihastuttavaa vehreys onkin niin silti se vie näkijältään aluetta.

Lipstikan kakkossatoa odotellaan jo kovin, kaivon renkaassa viihtyvä ruohosipuliakin on makusteltu jo useampaan kertaan. Niin ja mansikat. Vaikka torpassa onkin ihan oma mansikkalavansa, josta odotamme tänä vuonna ensimmäistä varsinaista satoa, niin nämä muuten vaan vanhasta mansikkakannasta pataan heitetyt kaverit ovat intoutuneet kukkimaan ihan hulluna tänä vuonna. Mielenkiinnolla odotan tuleeko niistä satoakin?

Villisikaa stroganoffin tyyppisesti

/ Irmeli / Jätä kommentti

Villisikaa on pakkasessa vallan mainiosti ja koska riistaruoat porukalle maistuu, vaikkakaan muut ei niitä uskaltaudu tekemään, niin päädyin eilen ottamaan reilun kilon palapaistisatsin pakkasesta jääkaappiin.

Aikani tuumittua mitä siitä lähtisin tekemään päädyin soveltamaan stroganoffin ohjetta. Lopulta sapuska muotoutui pitkälti pyöräyttäen paistipalat pannulla ja ripottamalla jauhoja pannulla niiden päälle ennen uunivuokaan asettelua. Tässäpä ohje moiseen sapuskaan.

n. kilo villisian paistia paloina

voita paistamiseen

vehnäjauhoja pannulle (ehkä puolisen desiä meni kaikkineen)

0,7 l vettä, jolla huuhdotaan pannu aina paistosatsien välillä

punasipuli kuutioina

3 tl valkosipulimurskaa

(nekin pyöräytin pannun kautta)

Uunipataan ripottelin paistokertojen välissä seuraavat mausteet:

6 tl lipstikkasuolaa

0,5 dl tomaattipyrettä

1 tl sokeria

0,5 tl valkopippuria

Tämän jälkeen uunipata päätyi uuniin 150 asteeseen, aina välillä kävin sitä hieman siellä härkkimässä ja loppuvaiheessa lisäsin purkin smetanaa ja toisen kermaa.

Kaikkineen pata pötkötti uunissa reilun 3 tuntia, valmiin padan päälle pilkoin vielä pari suolakurkkua. Eväät syötiin riisin kanssa ja ai että, oli hyvää!

Broitsufileet uunissa

/ Irmeli / Jätä kommentti

Tänään keittiössä valmistui helppoa ja nopeaa ruokaa. Maustamattomia broilerin rintafileitä pintamausteella. Lisukkeeksi tein muusia ja tsatsikia.

Broitsufileet:

1 kg broilerin rintafileitä (miedosti suolattuja)

Pinnan voiteluun tein seoksen, jossa oli oliiviöljyä, soijakastiketta, tilkka hunajaa ja reilu teelusikallinen fariinisokeria. Voitelin fileet, päälle ripottelin paprikajauhetta, himalajansuolaa ja Garlic and pepper-seosta myllystä ja valkosipulijauhetta. Käänsin fileet toisinpäin ja sama homma uusiksi.

Kaveriksi pellille pilkoin pari isoa sipulia ja luumutomaatteja, ne pyöräytin pienessä määrässä oliiviöljyä ja valkoviinietikkaa, päälle myllystä himalajansuolaa ja Garlic and pepper-seosta.

Annoin broilerfileiden maustua huoneenlämmössä parikymmentä minuuttia ennen kuin heitin kaveriksi pellille sipuli-tomaattikasvisseoksen, kasvisten päälle nakkasin vielä fetakuutioita.

Uunissa lämpöä 200 astetta kiertoilmalla ja paistoaika n. 15 minuuttia. Annoin broitsun ja kasvisten vielä tasata makuja kymmenkunta minuuttia folion alla.

Mustaherukkavispipuuro mehusta

/ Irmeli / Jätä kommentti

Enpä muista, koska viimeksi olen keittänyt vispipuuroa! Neiti kesäheinä saapui mummilaan ihan vaan ”päiväseltään” aamusta ja kappas. Mustaviinimarjamehua juodessaan totesi, että mummi, se on ihan tositosi hyvää se puuro, missä on tätä mehua. Hetken kyseltyäni hoksasin neidin tarkoittavan mustaherukkavispipuuroa.

Puolilta päivin ”piipahdus” olikin jo muuttunut yökyläilyksi, eli suuntasin neidin kanssa hakemaan hänelle yökamppeita kylän toiselta laidalta. Neiti on toki ollut aiemminkin yökylässä, mutta edellisestä yöpymisestä on pieni ikuisuus ja siihen aikaan paras ajanviettopaikka oli pihan trampoliini. Tänä kesänä tramppaa ei koottu eikä hän tuolloin ollut vielä alkuunkaan niin ”iso” kuin nyt kohta 10-veenä on, joten lähitienoon leikkikentät houkutti kovin.

Niinpä neidin suunnattua lähileikkikselle, mummin toki sinne ensin saateltua, päädyin kaivamaan pakkasesta viime syksynä keitettyä mustaherukkamehua sulamaan. Huomaa hyvin, että vispipuuroa ei ole keitetty enää aikoihin ja sitä kautta ohjekaan ei ihan tuosta vaan mittasuhteiltaan putkahtanut mieleen. Löytyi onneksi netistä perusohje mehusta keittäen, joten tällä mentiin.

1 l mustaherukkamehua lantattuna

1,5 dl mannasuurimoita

0,5 dl sokeria

ripaus suolaa

1 tl vaniljasokeria

Mehu ja sokeri kattilaan kuumenemaan, kiehuvaan nesteeseen mannasuurimot joukkoon ja sekoitellaan hetki. Levy sen verran pienelle, että kiehuu kevyesti. Keitellään kymmenkunta minuuttia, toki muistetaan muutama välisekoitus ettei tartu pohjaan. Lisätään suola ja vaniljasokeri ja asetellaan kylmään veteen jäähtymään. Kun puuro on jäähtynyt haaleaksi vatkataan kuohkeaksi ja siirretään toiseen astiaan.

Mitä kauemmin malttaa vatkata, niin sitä kuohkeampaa puurosta saa. Niin hyvää ja ihanan kuohkeaa!